Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
Alustaa varten on itse asiassa jo hommattuna kaksikomponenttista polyuretaanimaalia primereineen. Mutta keltapassivoinnilla pääsisi hieman helpommalla, ei tarvitsisi ruosteita puhallella niin tarkkaan pois...
Tänään irtosi loput keulan tekniikasta mukaan lukien hammastanko.
Ohjausakselissa on kaksi ristiniveltä, näyttävät näin maallikon silmin samanlaisilta kuin kardaaniakselin vastaavat maallikon silmin. Lienevätkö jotain neulalaakereita? Sinänsä väljää ei nivelissä tunnu, mutta jos ne olisi purettavissa kautta uskaltaisi purkaa, niin saisi puhalleltua rumentavat ruosteet pois.
Seuraavassa kuvassa näkyy useammankin komponentin kiinnityspaikka rungossa:
Ensinnäkin vasemmalla on alatukivarren kiinnityspiste, hieman normaalista poikkeavasti kiinnityspultti kiertyy suoraan rungossa oleviin kierteisiin eikä irralliseen mutteriin. Seuraava kiinnitysreikä oikealle on jarrupaineen rajoittimen kiinnityspiste, takapyörille lähtevä jarruputki on vielä paikoillaan ja saattaa jäädä alkuperäiseksi mikäli on mahdoton ujuttaa pois korin ja rungon välistä. Ylhäällä näkyvään, pyöreään putkeen hitsattuun, "kulmarautaan" puolestaan kiinnittyy hammastanko. Oikealla alhaalla näkyvä ruosteinen reikä on poljinakselin läpivienti ohjaamon puolelle. Kangaspäällysteinen lämmityslaitteen letku häviää korin sisään jonnekin, se pitää joka tapauksessa irrottaa koska letku on aivan koppuraksi kovettunut. Sen sijaan moottorille lähtevä bensaletku on notkea kuin juuri kaupasta ostettu vaikka leima sanoo 10/1978! Mutta niinpä valmistaja onkin Kleber, jonka letkuista on omalle kohdalle osunut 80-luvun Relluissa muutenkin vain mairittelevia kokemuksia. Sanovat kylläkin että vanhat letkut eivät kestä nykybensaa, ja kyllähän ne letkut muutenkin pitää vaihtaa paloturvallisuuden takia vaikka uudenveroisilta vaikuttaisivatkin? Jostain kun vain löytäisi oikein bensaletkuksi DIN-standardoitua kunnon letkua, useimmissa paikoissa kyllä myydään letkua jossa lukee "Fuel Line", mutta kaikenlaiset standardointileimat loistavat poissaolollaan... :-\
Edellisessä kuvassa poikittaispalkin takana piilottelee bensansuodatin. Sille on runkoon hitsattu ihan oma kiinnitysrautansakin, jonka hahloon suodatin liukuu sivusta ja kiinnittyy ilman mitään irrallisia tilpehöörejä. Mutta niinpä suodatin onkin sitten hieman normaalista tarvikesuodattimesta poikkeavan muotoinen:
Saattaa olla hankala löytää vastaavan muotoinen - eli rungon kiinnikkeeseen suoraan ilman muutoksia sopiva - suodatin, tai sitten ei: kyseessä on nimittäin Boschin suodatin, ja joskus saksalaisten tuoteohjelmasta löytyy yhä tänä päivänäkin tuollaisia muinaismuistoja. Vertaa monet sähköosat, joita myydään edelleen kuluttajille toisen maailmansodan muoteilla valmistetuina. No, suodattimen Bosch-numero on 0 450 902 001 joten täytyypä alkaa tehdä tutkimustyötä....
Alustaa varten on itse asiassa jo hommattuna kaksikomponenttista polyuretaanimaalia primereineen. Mutta keltapassivoinnilla pääsisi hieman helpommalla, ei tarvitsisi ruosteita puhallella niin tarkkaan pois...
Tänään irtosi loput keulan tekniikasta mukaan lukien hammastanko.
Ohjausakselissa on kaksi ristiniveltä, näyttävät näin maallikon silmin samanlaisilta kuin kardaaniakselin vastaavat maallikon silmin. Lienevätkö jotain neulalaakereita? Sinänsä väljää ei nivelissä tunnu, mutta jos ne olisi purettavissa kautta uskaltaisi purkaa, niin saisi puhalleltua rumentavat ruosteet pois.
Seuraavassa kuvassa näkyy useammankin komponentin kiinnityspaikka rungossa:
Ensinnäkin vasemmalla on alatukivarren kiinnityspiste, hieman normaalista poikkeavasti kiinnityspultti kiertyy suoraan rungossa oleviin kierteisiin eikä irralliseen mutteriin. Seuraava kiinnitysreikä oikealle on jarrupaineen rajoittimen kiinnityspiste, takapyörille lähtevä jarruputki on vielä paikoillaan ja saattaa jäädä alkuperäiseksi mikäli on mahdoton ujuttaa pois korin ja rungon välistä. Ylhäällä näkyvään, pyöreään putkeen hitsattuun, "kulmarautaan" puolestaan kiinnittyy hammastanko. Oikealla alhaalla näkyvä ruosteinen reikä on poljinakselin läpivienti ohjaamon puolelle. Kangaspäällysteinen lämmityslaitteen letku häviää korin sisään jonnekin, se pitää joka tapauksessa irrottaa koska letku on aivan koppuraksi kovettunut. Sen sijaan moottorille lähtevä bensaletku on notkea kuin juuri kaupasta ostettu vaikka leima sanoo 10/1978! Mutta niinpä valmistaja onkin Kleber, jonka letkuista on omalle kohdalle osunut 80-luvun Relluissa muutenkin vain mairittelevia kokemuksia. Sanovat kylläkin että vanhat letkut eivät kestä nykybensaa, ja kyllähän ne letkut muutenkin pitää vaihtaa paloturvallisuuden takia vaikka uudenveroisilta vaikuttaisivatkin? Jostain kun vain löytäisi oikein bensaletkuksi DIN-standardoitua kunnon letkua, useimmissa paikoissa kyllä myydään letkua jossa lukee "Fuel Line", mutta kaikenlaiset standardointileimat loistavat poissaolollaan... :-\
Edellisessä kuvassa poikittaispalkin takana piilottelee bensansuodatin. Sille on runkoon hitsattu ihan oma kiinnitysrautansakin, jonka hahloon suodatin liukuu sivusta ja kiinnittyy ilman mitään irrallisia tilpehöörejä. Mutta niinpä suodatin onkin sitten hieman normaalista tarvikesuodattimesta poikkeavan muotoinen:
Saattaa olla hankala löytää vastaavan muotoinen - eli rungon kiinnikkeeseen suoraan ilman muutoksia sopiva - suodatin, tai sitten ei: kyseessä on nimittäin Boschin suodatin, ja joskus saksalaisten tuoteohjelmasta löytyy yhä tänä päivänäkin tuollaisia muinaismuistoja. Vertaa monet sähköosat, joita myydään edelleen kuluttajille toisen maailmansodan muoteilla valmistetuina. No, suodattimen Bosch-numero on 0 450 902 001 joten täytyypä alkaa tehdä tutkimustyötä....