Projekti A310: Plastique Fantastique

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Vielä kuva kasatuista etujarrusatuloista sekä jarrumäntätyökalusta, jota (väärin)käytin valurautaisten satuloiden levittämiseen.

Olka-akseliin pultattavat jarruikeet hiekkapuhalluksen jäljiltä puhtaampana kuin kertaakaan yli 31 vuoteen.

Tässä projektissa on hyvä kokeilla kantapään kautta mikä toimii ja mikä ei. Niinpä suihkuttelin etujarruikeisiin sekä takajarrusatuloihin 650 °C kestävää, grillikalusteisiin tarkoitettua kuumakestomaalia. Ympärivuotisessa käyttöautossa epäilyttäisi kyseisen maalin ruosteenesto-ominaisuudet, mutta puhtaasti kesäkäyttöön tulevassa harrasteautossa saattaa riittää. Kun maali oli kosketuskuivunut, laitoin pellillisen uuniin 150 asteeseen maalin lopullista kovettamista varten. Hieman pääsi pullat palamaan karrelle tässä kokkisodassa....

Viimeisenä parina iltana on ollut käynnissä jarrutehostimen manuaalinen ruosteenpoistosessio, välineinä hiomapaperi, teräsharja sekä dremeli erilaisilla harjoilla. Ja tärkeimpänä taas ruosteenpoistohappo. En oikein keksinyt miten estää hiekan pääsy tehostimen sisään, siksi en hiekkapuhal(lut)tanut sitä. Seuraavan session jälkeen tehostin pitäisi olla puhdas, minkä jälkeen ensin pohjalle sinkkipohjamaali, jonka perään täyttävä hiontapohjamaali. Sen verran on pientä syöpymää että täytyy tasoittaa ennen pintamaalikerroksia.

Mitähän muuta? No, hammastanko ja rattiakselin ristinivelväliakseli pitäisi vielä puhaltaa. Sitten alkaisi olla alustaosat aika lailla valmiina varsinaiseen maalaukseen, eli 2-k polyuretaanipohja- ja pintamaali. Tulee olemaan meikäläisen ensimmäinen kokeilu ikinä paineilmaruiskulla, joten en ole kovinkaan optimistinen onnistumisen suhteen. Mutta jostain on opetteleminen aloitettava. Top Gearin hemmoja lainatakseni: "How hard can it be?" ;D

 

[jyri.h]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Kyllä noita osia kelpaa maalailla
Onko mitään aikataulua, tänä vai ensi vuonna liikkeelle uudessa kuosissa?

 

[alderson]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Mortonki JuhaTM ja muukkin. Kun tekee nuo valmistelevat ja huoltavat työt kunnolla niin onhan se varmaanki mukavata sitte ruveta kokoomaan värkkiä takasin nippuun. Se on niinku uusia osia kiinni laittelis. Jonkuvverran henkistyny arvaukseni on, että kyseinen Alppari murisee jo ens kesänä meirän kateellisten korviin sävelasteikon alarekisterisiä sulosointujaan. Siis ellei mitään yllättävää tapahru. Toivotaan, että pääset JuhaTM heti sinuiks sen ruiskun kanssa. Enstekshän sillä voi kokeeks ruiskia muutaman Kraffitin tallin seinille. Siinä se kokemus karttuu .

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Toivottavasti tänä kesänä auto on taas takaisin omilla pyörillään ja moottorin saisi pyörimään sen omien sisäisten räjähdysten avulla. Eri asia sitten ehtiikö kipon vielä tänä kesänä saada ajo- saati katsastuskuntoon....

Puhalletut alustaosat ruiskaisin pintaruostumisen estämiseksi pohjamaaliin (spräypullosta), vielä kun ei aika ja rohkeus riittänyt viritellä talliin ruiskumaalauslinjaa. No, kauan odotettu talviloma alkoi juuri joten jospa tulevalla viikolla saisi sillä rintamalla jotain aikaan...

Noiden oleellisten töiden välttämiseksi keskityin viime viikolla projektin ajokuntoistamisen kannalta aivan epäoleelliseen; Ajattelin alustavasti sovitella keulalle aiemmin hankkimaani pyöreää Alpine-merkkiä. Kosmeettista nysväystä, joka ei oikeastaan kuuluisi projektin tähän vaiheeseen, mutta jos se auttaa pitämään harrastekipinää yllä niin suunnitelmasta lipsuminen sallittakoon(?). Ja onhan sekin nysväys sitten pois myöhemmässä vaiheessa.

Ensin keulamerkki ihan teipin avulla korin pinnalle aseteltuna, jotta voisin suunnilleen kuvitella miltä asennus näyttäisi:

Alpinen keulahan on lievästi "harjakattomainen", eli se ei ole levymäisen tasainen vaan siinä on loiva keskiharjanne. Keulamerkki kuitenkin on taustaltaan tasainen, joten se keikkuisi keulan harjanteen päällä. Ei hyvä. Lisäksi merkki on reunoiltaan noin 5 mm paksu ja keskeltä lähes 7 mm. Tällaisen "pahkan" tällääminen korin pinnalle - vaikka kori olisikin tasainen (mitä se ei siis ole) - antaisi varsin jälkiasenteisen vaikutelman. Niinpä ajattelin, että kenties merkki olisi syytä upottaa keulaan, kuten vv. 1990-1991 Alpine Mille Miles -malleissa, jollaiseen kyseinen merkki siis on alunperin tarkoitettu. Ongelmaksi muodostui vain se, että nurkissa ei pyöri yhtään joutilasta Mille Miles -Alpinea, jollaisesta tarvittavan merkkiupotuksen voisi rälläköidä parempaan(?) käyttöön... Niinpä potero piti yrittää askarrella ihan ite.

Ensin otin selvää merkin halkaisijasta:

Okei, lähes 75 mm eli suunnilleen kolme tuumaa. Poteron pitäisi siis olla hieman suurempihalkaisijainen. Yksi vaihtoehto olisi valaa hartsista ja lasikuidusta potero suoraan keulamerkkiä muottina käyttäen, mutta jostain syystä (lähinnä 60 euron hinnasta...) ei houkutellut altistaa merkkiä kokeilulle. Niinpä piti penkoa tallin aarteita, ja reilun puolen tunnin urakalla löytyikin varsin lupaava ehdokas:

Ja vielä kaverukset rinnakkain:

Muottia piti kuitenkin hieman prepata lasik(u)idutusta varten. Ensinnäkin purkin pohjaprässäys muodosti purkin kylkeä ulommas tulevan kauluksen. Se olisi ensinnäkin estänyt valoksen irrottamisen muotin ympäriltä ehjänä eikä olisi sopinut poteronkaan muodoksi, niinpä kaulus piti tasoittaa. Se kävi näppärästi parilla kierroksella kankaista lätkäerkkaa:

Sitten "hieman" 2k-kittiä, jotta purkin pohjaupotuksesta päästiin eroon:

Tasoittavan hiomisen, hienokittauksen ja tarkemman hiomisen jälkeen muotti näytti jo lupaavammalta:

Vielä tyylikkyyden vuoksi suihkaus punaista pintamaalia, ja kuidutus voi alkaa:

Kuidutin ensin poteron pohjan, ja hartsin kuivuttua leikkasin hörsöttävät ylijäämäkuidut pois, Sen jälkeen kuidutin poteron reunat muutamalla kerroksella 190-grammaista kudottua mattoa:

Kuivuttuaan installaatio koki taas hiomakoneella tasoittelua:

Tämän jälkeen laikkaisin poteron kuidutetun reunan poikki suunnilleen muottiin tulleen eristysnauhan puolivälistä. Sitten piti suostutella potero irti muotista varovasti muotin ja poteron välistä kampeamalla, sekä poteron reunasta naputtelemalla. Istui muotin rasvauksesta huolimatta aika tiukassa, mutta onneksi kuitua tuli sen verran runsaasti että hartsi ei lohkeillut vaikka joutuikin hieman käyttämää voimaa. Lopulta performanssi irtosi muotista:

Muotista tein tarkoituksella kertakäyttöisen, siksi ei haitannut vaikka osan mukaan irtosi pieniä palasia muotin maalista ja kitistä. Oikeaoppisesti muottia tehtäessähän se pitäisi päällystää gelcoatilla, antaa kuivua kunnolla ja vahata irrotusvahalla ennen kuidutuksen aloittamista. Mutta koska tarkoitus ei ole aloittaa sarjatuotantoa niin jätin suosiolla hifistelyt vähemmälle.

Kokeilun perusteella keulamerkki mahtui poteroon, ja ympärysvälys merkin ja poteron välillä oli joidenkin millin kymmenysten tarkkuudella tasainen.

Lisäksi poterosta tuli todella vankkarakenteinen, joten ensimmäinen vakavissaan tehty kokeilu lasikuitutöillä onnistui tähän mennessä tyydyttävästi. Seuraavaksi piti pohtia, miten potero upotettaisiin keulaan.

En ole koskaan ymmärtänyt, minkä esteettisen neronleimauksen vuoksi A310:n alkuperäinen Renault-salmiakki on lätkäisty korkeussuunnassa umpioiden peitelasien yläreunan tasolle. Okei, ilmeisesti paikka on puolivälissä etuluukun etureunan ja etupuskurin välistä korin osuutta. Mutta ei mielestäni toimi. Kuten eivät mielestäni myöskään ne jälkiasenteiset pyöreät Alpine-merkit, joita näkee maailmalla lätkäistyn A310:ien keulaan samalle korkeudelle korvaamaan Renaultin salmiakkia. Itse olen erinäisten tuumailutuokioiden ja photoshoppausten jälkeen päätynyt siihen, että keulamerkin tulisi korkeussuunnassa sijaita umpioiden peitelasien puolivälissä. Joten sillä filosofialla lähtisin teurastamaan Alpinen ei enää niin neitseellistä keulan lasikuitua.

Maksimaalisen esteettisen gratifikaation tavoittelussa olisi luontevaa, että keulamerkki sijaitsisi keulassa mahdollisimman symmetrisesti. Niinpä yritin mitata asennuspaikan tarkasti sen sijaan, että olisin latinalaiseen tyyliin määritellyt sijainnin silmämääräisesti. Ensin piti määritellä keulan leveyssuuntainen keskilinja:

Se tapahtui mittaamalla etäisyydet sekä umpioaukkojen ulko- että sisäreunoista. Sitten umpioiden aukkojen korkeussuuntainen keskikohta:

Korkeussuunnan tarkka määrittäminen vaati hieman enemmän mittailemista, mutta apumitat etuluukun aukon reunoista ja puskurisyvennyksestä auttoivat. Keskipisteen merkitsemisen jälkeen otin vielä muutamia ristimittoja ihan mielenrauhan takia.

Sitten olikin maailman helpoin asia säätää reikäpora hieman alle 80 milliin (poteron ulkohalkaisija) ja upottaa se keulaan. Viime hetkellä heräisi epäilys asennuskorkeuden estetiikasta, niinpä vahvaan intuitioon pohjautuen nostin asennuspaikan keskipisteen sijaintia muutamalla millillä. Ja eikun poraamaan:

Siinä se reikä sitten jökötti:

Kenties olisi saanut olla kuitenkin vielä 5-10 mm korkeammalla näin jälkikäteen katsottuna, mutta so not.... : Toisaalta tuo keulan tekstuurin tilkkutäkkimäisyyskin vaikeuttaa arviointia vielä tässä vaiheessa. No, jos on aivan hirveän näköinen viimeisteltynä, niin ainahan sen voi joskus kairata irti ja laminoida takaisin hieman korkeammalle.

Merkki vastakairatussa reiässä käsin pideltynä, ihan proof of concept -mielessä:

Poterokin sopi pienen avartavan hiomisen jälkeen reikään oikein kivasti:

Porasin keulamerkin tapeille reiät poteroon, jotta merkin saisi istumaan poterossa tasaisesti tarkempaa mallailua varten:

Ja vielä suoraan edestä:

Näkymä altapäin:

Seuraavaksi piti alka määrittää asennussyvyyttä tarkemmin. Päädyin ratkaisuun, jossa merkin reunat jäisivät hieman ympäröivää korin pintaa alemmas. Merkki on kupera, jolloin merkin keskusta tulisi suunnilleen keulan keskiharjanteen tasalle. Tässä vaiheessa dremelöin poteron reunoista ylimääräistä korkeutta pois, jotta silmämääristä arviointia olisi helpompi tehdä eri vinkkeleistä.

Sitten piti vielä varmistaa, että merkin sini-valkoinen linja tulisi varmasti vaakasuoraan. Toki tätä olisi poteron paikoilleen laminoinninkin jälkeen mahdollista korjailla merkin tappien reikiä "säätämällä", mutta helpompaa olisi laminoida potero kerrallaan oikeaan asentoon. Tätä varten piti mitata, että sini-valkoisen linjan molemmat päät olisivat samalla korkeudella. Taas huolellista mittausta korin vertailupisteisiin, ja kynällä merkinnät maalarinteippiin:

Nyt alettiin olla jo aika lähellä totuuden hetkiä. Vielä piti määritellä, ettei poteron pohja tulisi johonkin suuntaan epätasaisesti kallelleen. Sitä varten liimasin aukon ympärille tasaisin välein kuusi tasapaksuista muovinpalasta, joista tein työntömitalla vertailevia syvyysmittauksia poteron pohjalle. Potero istui reiässä sen verran "nihkeästi", että saatoin varovasti säätää syvyyttä poteroa tarpeen mukaan ylä- tai alapuolelta painamalla.

Lopulta päätin, että asennussyvyys, syvyyden "suoruus" ja logon vaakasuuntainen suoruus ovat tarpeeksi kohdillaan. Sen jälkeen laminoin poteron alapuolelta alustavasti kiinni koriin muutamalla pienellä kuidunkappaleella, jotta potero ei enää pääsisi liikahtamaan. Poteron ulkokehä ja korin reikä eivät olleet aivan sataprosenttisen pyöreät, joten seuraavaksi uitin raot täyteen hartsia:

Tällä hetkellä potero on siis liimattu hartsilla paikoilleen. Huomenna olisi sitten suunnitelmissa kuiduttaa potero alapuolelta paikoilleen hieman kestävämmin. Se tulee olemaan ikävää hommaa hartsin valuessa pensselin vartta pitkin ranteeseen ja kuidunpalasten pyrkiesä tippumaan painovoiman vaikutuksesta irti kuidutettavasta pinnasta. Mutta kärsivällisesti kiroillen siitäkin varmaan selviän ja saan poteron toivottavasti sen verran tukevasti kiinni ettei se repeä irti heti ensimmäisen auringonpaisteen lämmittäessä keulaa...

Ai niin, tuo etupuskurin irrottaminenkaan ei ollut niitä mieltä ylentävimpiä hommia. Siitä piti huolen kiinnitysmutterien veemäinen sijainti yhdistettynä umpiruosteeseen.

Viiden tunnin nykertämisen tuloksena onnistuin saamaan pari mutteria ehjänä auki, mutta loppujen kohdalle meni hermot ja annoin puskurikumin sisään vulkanoitujen pulttien napsahtaa kylmän viileästi poikki. Eli viimeistelyvaiheessa on sitten edessä pultinkantojen kaivaminen pois kumin sisältä ja uusien, tällä kertaa haponkestävien pulttien vulkanointi jollain keinolla (Sikaflex???) tilalle.

 

[tkay]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Perinpohjaisuuden aste on suorastaan hämmentävä! Auton arvo tullee jo pelkällä työn arvolla mitattuna olemaan mittaamaton. *Nostaa hattua..*

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Piti vielä illansuussa pikaisesti hioa poteron reunat suunnilleen ympäröivän korin tasalle ja sitten harso harmaata pohjamaalia perään, että näkee suunnilleen kuinka pahasti rituaaliteurastus epäonnistui... ;D

Erinäistä hienosäätöä tulee vielä riittämään pakkeloinnin ja hiomisen muodossa, mutta noin karkeasti ottaen olen varovaisen tyytyväinen lopputulokseen. Tuon terävän kantin tulen hiomaan pyöreäksi syvennyksen reunoihin lankeavan varjon pehmentämiseksi, silloin upotus on vähemmän silmiinpistävä.

 

[JaLe]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Mahtavalta näyttää jälleen Juhan harrastaminen, hatun noston paikka ja korkealle..!! 8)

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Kiitosta taas palautteesta!

Tänään illalla sain viimeinkin aikaiseksi suihkia etupään tuennan osiin maalia pintaan. Kynnys tarttua maaliruiskuun oli kohtalainen, sillä en ole koskaan ennen sellaista käyttänyt. Lisäksi "maalauslinjan" rakentaminen talliin oli varsin konstikasta, Alpine kun vie lähes kaiken tilan ja ilman etujousitusta sitä ei voi lykätä tallista pihallekaan. No, virittelin seinästä seinään pyykkinaruja, joille ripustin rautalangoilla alustan osat jotta joka puolelle osaa pääsee suihkuttamaan. Osia riippui osittain Alpinen yläpuolella, osittain työpöydän yläpuolella. No, liikkumatilaa jäi kuitenkin vielä ihan sopivasti. Muistelin lukeneeni, että paineilmaruiskulla toimittaessa maalisumu on varteenotettava ongelma, joten yritin hieman suojata seiniä ja Alpinea sanomalehdillä ja lakanoilla.

Ensin puhdistin riippumassa olevat osat rasvanpoistoaineella, sitten lotraamaan liemien kanssa. Käytin erään ruotsalaisen "harrastetavaratalon" valikoimista löytynyttä kaksikomponenttista polyuretaanimaalia, joka on ensisijaisesti tarkoitettu metalli- ja lasikuituveneiden rungon ulkopuoliseen maalaukseen. Lupasivat purkin kyljessä että pinnasta pitäisi tulla varsin tiivis ja kiiltävä, eli maalin ei pitäisi läpäistä kosteutta kovinkaan helposti. Tämä saattaisi olla alustaosissa hyvä ominaisuus. Toisaalta en tiedä millainen (kiven)iskunkestävyys tuollaisella maalilla on, mutta maallikolle sallittakoon(?) kantapään kautta opiskelu... :

Sekoitussuhde maali:kovetin oli 4:1, ja kun kävin paikallisessa maaliliikkeessä kyselemässä sopivaa maalille soveltuvaa ohennetta (normaali tinneri) niin sanoivat että noin 20-30% ohennetta on hyvä nyrkkisääntö. En mittaillut viskositeettia millään DIN-kupilla (vaikka sellainenkin oli varalle hommattuna) enkä seossuhteita mittalasilla, vaan vahvasti let's go -meiningillä liikuttiin. ;D

Pitkästä virsi ruma; Seuraavassa muutamia todella heikosti onnistuneita kuvia maalatuista osista:

Ensimmäiseksi yritelmäksi onnistui ihan kohtuullisesti. Muutamia valumia tuli kun ruiskutusasento oli joskus hieman hankala "annostelun" kannalta ja osa heilui pyykkinarun ja rautalangan varassa edestakaisin. Mutta olin positiivisesti yllättynyt kuinka helppoa on saada hienoa pintaa spraypulloihin verrattuna. Ja maali on todella riittoisaa (ja sitä kautta edullista) kun vertaa spraypulloihin, joissa maalia on aivan olemattomasti todella ohueksi ohennettuna.

Ihan kaikki tuennan osat eivät vielä mahtuneet riippumaan ja kaikki eivät vielä ole maalausvalmiinakaan. Eli ainakin seuraavat odottavat vielä maalausvuoroaan: kallistuksenvaimennin, toisen puolen olka-akseli, hammastanko, ohjauksen ristinivelakseli, jarrutehostin ja jarrujen suojakilvet.

 

[alderson]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Noin se homma etenee! Bravo bravissimo tissimo! Ainaskin kuvista päätellen hienoo jälkee syntyy. Ja miksei syntyis kun toimeenpanevalla mestarilla löytyy asennetta. Kun noin siisteillä osilla alustan kokoaa niin ei savikot ja rapakot taira ajoalustana kiehtoo Alpinella ajellessa senkään vertaa mitä tavallisilla käyttökinnereillä ajellessa. Tsemppinkiä vaan jatkossakin avec projet.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Viikonlopun ohjelmassa on ollut pallonivelien sekä ohjauksen osien valmistelua maalausta varten.

Uusien pallonivelten ja raidetankojen maalausvalmisteluhan on suoraviivaista: ei-maalattavat kohdat teipillä piiloon, rasvanpoistopesu. Tähän tyyliin:

Yläpallojen valmistelu oli yhtä suoraviivaista kuin noiden raidetankojenkin, mutta alapallot vaativat pienen ennakoivan säätöoperaation. Syy selviää seuraavista kuvista:

Vasemmalla auton alkuperäinen, ei enää elämänsä nuoruudessa oleva nivel. Keskellä belgialaisen Sidemin tarvikepallo Renault 12:een, oikealla ranskalaisen TVA:n tarvike samaan autoon. Nuo uutta-vanhaa-varastoa -nivelet eivät ole aivan identtiset alkuperäisen kanssa eivätkä keskenäänkään, mutta pääasia että ne ovat uudet ja ehjät.

Se vaadittava säätöoperaatio liittyy nivelen kiinnityspultteihin. Renault 12:ssa nivel on kiinni tukivarressa 6-millisillä pulteilla, mutta Alpine käyttää jostain syystä 8-millisiä pultteja. Vastaavasti nivelissä olevat reiätkin ovat siis erikokoiset:

Nivel kiinni rustuukiin ja suoritetaan 8 mm terällä sama operaatio kuin aikoinaan Alpinen tehtaallakin:

Jäysteiden poiston jälkeen nivelet voikin valmistella maalausta varten:

Samalla nivelten kanssa olisi tarkoitus maalata hammastangon runko, joka kuitenkin on ensin hiekkapuhallettava. Tätä varten hammastanko pitää ensin purkaa osiin. Raidetangot pitää irrottaa ensin, lähtevät purkaantumaan samalla lailla kuin uudemmissakin eli ensin suojakumit auki:

35 millin kita-avaimelle on tuossa otepinta, mutta toista otepintaa ei näy. No, tyhmänä soveltamaan samoja oppeja joilla R19:n raidetanko irtosi, eli isolla jakarilla ote tuosta 35 millin pinnasta ja sitten Bahcon putkipihdeillä vääntöä tuosta pyöreästä nivelestä. Tällä tavalla nivel lähti kyllä pyörimään, mutta vaikka kuinka väänsi niin ei vain lähteny irtoamaan. Tässä vaiheessa (siis: vasta tässä vaiheessa....) iski varsinainen neronleimaus ja hoksasin verrata osaa uusiin raidetankoihin. Selvisi, että se 35 mm otekohtakin on osa raidetankoa! No just joo, mitenkäs tämän oikein kuuluu irrota...

Ratkaisu löytyi hammastangon ympärillä olevan alumiinisen ohjauksenrajoittimen alta:

Tuon lukituksen kun hioi pois niin raidetanko lähti auki ilman mainittavaa voimankäyttöä. Toisella puolella lukitusta ei muuten oltu tehty ollenkaan! Eikä lukitusnesteestä tietoakaan. No, eipä se nivel siellä niin valtoimenaan pyöri että kovin helposti irti kiertyisi, mutta silti oman mielenrauhan kannalta hyvä että tuli tämäkin osa purettua...

Jotta hammastangon saa irti, pitää matopyörä(?) ensin irrottaa:

Hammastanko on pois rungon sisältä, kuvassa rungon kuskinpuoleinen pääty joka siis on alumiinivalua. Päädyn reiästä tulee tietenkin hammastanko ulos, yläviistoon olevista rei'istä toiseen tulee ohjausakselin matopyörä, toiseen puolestaan jousikuormitteinen talla, joka painaa hammastankoa ylöspäin vasten matopyörää.

Matopyöräakseli ankkuroituu alapäästäänkin kuulalaakeriin. En saanut laakeria sormin irti alumiinirunkoon jyrsitystä pesästään, joten pesin sen yhdessä rungon sisäpuolen kanssa mäntyöljypohjaisella liuottimella, ja perään huuhtelu runsaalla kuumalla vedellä. Sen jälkeen kuivaus paineilmalla, minkä jälkeen laakeripesä täyteen WD-40:tä ettei pääse ruoste iskemään. Ylimääräisen öljyn poisvalutuksen jälkeen laakeri oli pesässään varsin puhtoisena:

Loppuun vielä ryhmäkuva puretuista hammastangon osista:

Tuosta kuvasta puuttuu vielä muutamat pultit ja prikat sekä yksi akselitiiviste. Muutenhan nuo kuvassa olevat osat tulevat uudelleen käyttöön, mutta raidetangot suojakumeineen menevät uusiksi. Hieman ihmetyttää noissa vanhoissa tangoissa kun ulkonivelessä on kuskin puolella huomattavasti enemmän kierrettä näkyvillä kuin pelkääjän puolella.

Vielä pitää tukkia hammastangon rungon aukot paperitukoilla/vaahtomuovilla ja ilmastointiteipillä hiekkapuhallusta varten ettei laakeriin pääsisi turhaan hiekkaa. Hiekkapuhallus olisi sitten esityslistalla seuraavaksi.

 

[jyri.h]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Ei voi muuta kuin sanoa että HIENOO!

 

[Jakz]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Näitä on kyllä mukava seurata, että kiitosta vaan mukavista lukuhetkistä ;D

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Hammastanko hiekkapuhallettuna:

Lian ja hapettuman alta paljastui stanssattuna valmistusaika "9/79":

Ohjauksen ristinivelakseli, etuvakaajan koiranluut ja hammastangon alumiininen kiinnitysblokki puhallettuina:

Puhalsin nuo uudet koiranluutkin kevyellä paineella (alle 3 bar), jotta sain valmistajan jäljet siistittyä; Ilmeisen rasvaisen keltapassivoinnin päälle oli suihkaistu musta maali, joka oli hilseillyt irti todella epäesteettisen näköisesti. Toivottavasti kevyen pinnan karhennuksen jälkeen oma maalaus pysyy paremmin kiinni. Noille amatöörimäisille hitsaussaumoille en tehnyt mitään, kun oma hitsaustaitonikaan ei asiaan toisi mitään parannusta...

Taas on lisää alustaosia pohjamaalissa:

Hammastangon rungosta täytyy vielä kitata ja hioa pahimmat syöpymät tasaiseksi, sen jälkeen vuorossa noiden osien mustamaalaus.

 

[alderson]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Yleinen luulohan on ollut, että mustamaalaus on nekatiivisessa henkessä suoritettua maineen lokaamista, mutta sehän voi torellakin olla myös tällaista myönteisessä henkessä tapahtuvaa mekaanisten osistojen ulkomuoron ehostamista ja kunnon ylösrakentamista! Perskutarallaa, jos kaikki olisivat yhtä perusteellisia kuin JuhaTM niin maaliman ränsistyminen taitas pysähtyä niille sijoillensa. Tsemppinkiä vaan tästä eteenpäinkin valitsemas menettelyratekian nourattamisessa! Se on paras mahrollinen tämänkaltasissa rojekteissa! Kolminkertanen aalto hyökähtää liikkeelle täältä.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Henkilöön kohdistumaton mustamaalaus on taas suoritettu. Tällä kertaa älysin pitää kumihanskoja, eli omaankaan henkilööni ei juurikaan mustaa maalia kiinnittynyt.

Ensin piti kuitenkin valmistella yksi osa lisää maalattavien listalle, nimittäin jarrupaineensäädin. Sitä en arvannut lähteä purkamaan, jotta sen olisi saanut vietyä sinkittäväksi. Ensinnäkään ei ole kokemusta tuollaisen säätimen purkamisesta, ja toiseksi oli epävarmaa millaiset sisuskalut säätimessä on. Eli toivotaan-toivotaan -meiningillä mennään että säädin olisi ehjä. No, uusi ei onneksi maks kuin n. 400 euroa.... :

Hiekkapuhaltelemaan säätimen kuitenkin pääsi, oli nimittäin pahuksen ruosteinen ilmestys. Koska säätimeen ei ole uusia sylinterikumeja eikä sitä ole tarkoitus purkaa, piti siis ensin tukkia jarruputkien sisäänmenot ettei hiekka tuhoa sisuskaluja. Sopivalla kierteellä olevia pultteja en tukkeeksi löytänyt, mutta onneksi oli naftisti istuvia kumitiivisteitä, joissa reikä keskellä. Reikään kun sitten kiersi pultin niin tiiviys oli riittävä Operaatio Hiekkamyrskyyn.

Tuo päädyssä oleva kuusiokolokannalla oleva tulppa avaamalla säädin olisi varmankin lähtenyt purkaantumaan:

Yo. kuva osoittaa selvästi, että uran pohjalle jäi hieman ruostetta puhalluksen jäljiltäkin. Perskuta, näin se ote alkaa lipsumaan.... Mutta ei muuta kuin taas rasvanpoistopesu ja osa pyykkinarulle odottamaan pohjamaalia, joksi tuli tähän osaan kietaistua spräypurkista rosterimaali. On tullut käytettyä moniin muihinkin osiin, ei ainakaan reago haitallisesti pintavärin kanssa. Eri asia sitten onko yhtä tehokas ruosteeneston kannalta kuin esim. kunnollinen sinkki- tai happopohjaväri?

Vielä piti vesihioa ruiskupakkeloitu hammastangon runko, ja siihen vielä kierros spräypohjamaalia metallille hiottujen kohtien peitoksi. Sitten käsittelyyn pääsivät etujarrujen suojakilvet, jotka oli hiekkapuhallettu jo aiemmin, mutta vinksin-vonksin mutkittelevat reunat olivat suoristamatta. En tiedä missä lienevät kipeää saaneet. Hieman suostuttelevaa vasarointia, minkä jälkeen kilvet ja ennen kaikkea niiden reunat olivat hieman vähemmän kierot. Viivasuorat ne eivät ole vieläkään, eivätkä kauniit, siitä pitävät huolta syvät syöpymät. Mutta kilpiä en lähtenyt kittailemaan, muuten ei tule ikinä valmista!

Ripustettuani 20 irto-osaa "maalauslinjalle" ja peitettyäni tällä kertaa Alpinen 100-prosenttisesti maalisumulta, oli aika puhaltaa ja imuroida lattialta ja tasoilta suurimmat hiomapölykasat pois. Sen jälkeen taas nasse päähän, liemet maaliruiskuun ja menoksi:

Olen taas varovaisen tyytyväinen lopputulokseen. Tällä kertaa ei juuri tullut valumiakaan, ja kittaamistani jarrutehostimesta ja hammastangosta tuli luvalla sanottuna aika hiiskatin sileät! Tallissa valtoimenaan leijaileva pöly tietysti kuorruttaa osia parhaansa mukaan mutta hei, alustaosista on kyse. ;D

Jos nyt oikein muistan, niin nyt pitäisi musta polyuretaani olla kaikissa niissä etupään osissa, joihin sitä olin suunnitellut. Seuraavaksi olisi vuorossa vielä muutamien osien valmistelua sinkitykseen vietäviksi, mm. kytkimen pääsylinteri sekä kytkinakseli käyttövipu. Viimeksi mainitustahan oli 8-millinen reikä päässyt jumittavien polkimien takia päässyt kulumaan hieman soikeaksi, kuten saatamme vuoden takaa muistaa:

Suurkiitos kuuluu Rodelle (*kumarrus Hattulan suuntaan*), joka täyttöhitsasi kyseisen reiän rautaisen ammattilaisen ottein:

Seuraavaksi täytyy lyödä pistepuikolla aloituskohta, ja sitten porata uusi, tällä kertaa pyöreä reikä. Seikkailut siis jatkuvat...

 

[T_White]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Kiva nähdä että aikansa huippu Renua rakennetaan todella huolella! Toivottavasti tätä pääsee ihailemaan (jo?) heinäkuun lopulla kalajoella 8)

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Viime päivät menneet flunssasta toivuskellessa, mutta on sitä kuvia silti tullut räiskittyä.

Lähinnä tuli paikallistettua jarruputkien jakokappale, joka piilottelee vaihteensiirtotangon alapuolella:

Edestä jarrupaineen säätimeltä tälle jakokappaleelle kulkeva jarruputki ei onneksi ole ruosteessa (ainakaan ulkopuolelta), sillä se olisi ilman korin irrottamista rungolta todella masokistinen vaihdettava, kulkee nimittäin sen verran ahtaassa kanjonissa rungon keskiputken ja korin lattian välissä. Sen sijaan tuolta jakokappaleelta takapyörille menevät putket lienevät pyöränkaivoissa olevalta osuudeltaan ruosteessa, joten ne joutunee vaihtamaan. Mikä tarkoittaa irrottamista tuosta jakokappaleesta. Joutuu niidenkin putkien vaihtamiseksi kori päällä jumppaamaan, mutta näyttäisi silti olevan kohtuullisella kiroilulla pujoteltavissa.

Seuraava kuva saa toimintavarmuutta ajatellen kylmän hien selkään, kyseessä moottorilta lämppärin kennolle menevä lämmityslaitteen letku:

Ruuvihan ei toki mene noin syvälle sitten kun on kansi paikallaan, mutta kun tuo ei valitettavasti ole ainoa paikka jossa jokin terävä kulma pääsee hankaamaan kumiletkuja. Keskikonsolin tienoilla on lämppärin letkuun kalvautunut jo oikein lovi. Valitettavasti eivät Alpinen pojat aikanaan ole olleet ihan 100% huolellisia autoja kasatessaan....

Viime päivinä on tullut shoppailtua erilaista kasauksen kannalta välttämätöntä pikkuosaa kuten pultteja, muttereita, aluslevyjä, sokkia, o-renkaita, tiivisterenkaita, letkunkiristimiä, lämmityslaitteen letkua. Ennen hammastangon ja muiden alustan osien kiinnitystä pitää uusia lämppärin kennolta eteen jäähdyttimelle menevä, nykyisellään täysin hauraaksi kovettunut letku. Sen pujotteleminen paikoilleen alustanosien ollessa tiellä ei nimittäin ole kivaa.

Monet johdot ja letkut on (varsin kotitekoisen oloisesti) Alpine kiinnittänyt eturungon putkiin leveillä nippusiteillä, joiden leveys on ainakin tuplat verrattuna normaalisti kaupoista löytyviin nippusiteisiin. Myydäänköhän leveitä versioita Suomesta missä? Olisi nimittäin huomattavasti mukavampi kun leveä side ei pureutuisi letkuun niin hanakasti kuin kapea.

 

[devilssi]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Kyllä kelpaa sitten kausaus vaiheessa pultata kiinni noin komeasti fiksattuja osia!

pitääköhän sitä itsekin pian investoida puhalluskaappiin

 

[jyri.h]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Noista jarruputkista, itse kyllä vaihtaisin kaikki putket uusiin, sisäpuolelta iskevää korroosiota kun ei pysty toteamaan. Jarrunestehän imee kosteutta itseensä, tuskin muutamaan vuoteen kuitenkaan nesteitä vaihdettu. Pystyisikö tuota hankalasti sijoitettua putkea vetämään jotain muuta reittiä?

 

[a.e]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Monet johdot ja letkut on (varsin kotitekoisen oloisesti) Alpine kiinnittänyt eturungon putkiin leveillä nippusiteillä, joiden leveys on ainakin tuplat verrattuna normaalisti kaupoista löytyviin nippusiteisiin. Myydäänköhän leveitä versioita Suomesta missä? Olisi nimittäin huomattavasti mukavampi kun leveä side ei pureutuisi letkuun niin hanakasti kuin kapea.

Tuolla näyttäis ainakin olevan monenkokoista nippusdettä jos tilaaminen
innostaa voihan noita tosin löytyä joistain kaupoistakin.

https://www.elfaelektroniikka.fi/elfa3~fi_fi/elfa/init.do?item=55-467-71&toc=20305