Projekti A310: Plastique Fantastique

[arson]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Ihan pakko udella, kun kerta noin uskomattomalla pieteetillä autoa harrastat: mites moottori? Oletko pyöritellyt sitä? Käykö? Riittääkö ulkoapäin vaihdettavat kulutusosat (?kaasarin (-ien)? puhdistus suodattimet, tulpat, johdot, pyörijä+kansi ja öljyt) herättämään sen henkiin vielä täksi kesäksi, vai pitääkö sekin ottaa atomeiksi ennen ensimmäisiä ajoja? Mikäli tuo kone ei ole hirveän pitkälle jalostettu yksilö, niin noita PRV:n osia ainakin saa varmaan aika hyvin alkuperäislaatuisena. Toivottavasti projektisi lopputulos on palkitseva, siis hienokuntoinen ja harvinainen urheiluauto, sillä olet sen jo tässä vaiheessa ansainnut.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

@jyrppy: Täytyy sitä "hankalan" jarruputken vaihtoa pähkäillä tarkemmin sitten kun saa etupään taas pyörilleen ja perän tunkattua "puolitoista metriä" ilmaan että mahtuu tutkimaan sitä putken reititystä tarkemmin...

@arson: Moottori pyörii hihnapyörän pultista pyörittämällä, sen enempää en ole vielä moottoriin tai vaihteistoon tutustunut. Kun meinaa tuossa etupään kokoon saamisessakin kestää ihan liian kauan, niin ei kannata hajauttaa energiaa monelle eri taholle. Kun jarrut ja etujousitus on läpikäyty, sen jälkeen pitäisi varovasti alkaa herätellä moottoria ja sähköjärjestelmää Ruususen unesta. Jos moottorista tai vaihteistosta paljastuu jotain ikävää, niin silloin ei tänä vuonna ole rekisteröinnistä toivoakaan. Muutenkin kannattaa varautua siihen, että etujousituksen kunnostuksen jälkeen työnlaadun taso laskee dramaattisesti: tarkoitus on mennä leimalle niin raatokuntoisella autolla kuin mahdollista. Tarkoitus nimittäin sen jälkeen verottaa auto kuntoluokassa "huono", jotta verosta tulisi mahdollisimman pieni. Se, että nysvään etujousitusta noinkin tarkasti johtuu pelkästään siitä, etten halua sitten aikonaan entisöidä sitä toiseen kertaan kun sen voi tehdä kerrallakin kuntoon kun se on joka tapauksessa ennen rekisteröintikatsastusta kuntoon laitettava.....

Eilen sain vihdoista viimein kytkinsylinterin purettua. Mäntää paikoillaan pitävä putkisokka oli nimittäin lyöty niin syvälle, että siitä ei ollut kuin kolmisen milliä näkyvissä. Ainoat syvennykseen mahtuvat olivat kapeat kärkipihdit, joilla ei saanut skan päästä pitävää otetta. Toivottoman äheltämisen päätteeksi sain lopulta sokan keskelle ruuvattua pienihalkaisijaisen puuruuvin; siitä pihdeillä kiskomalla sokka sitten irtosi. Että voi joskus olla vaikeaa. No, maanantaina pääsee viemään syltyn sinkitykseen yhdessä vielä parin muun pikkuosan kanssa.

Laiskuus (lue: realismi aikataulun suhteen) iski jälleen ja tuli tilattua Simonilta Saksasta muutama pikkuosa, joiden metsästys Suomesta olisi taas vienyt turhan pitkään. Samassa paketissa tuli etuluukun saranat, en ehdi/viitsi itse ruveta niistä hommaamistani keittiökaapin saranoista niitä taikomaan. Kevään kunniaksi annoin itselleni myös ennenaikaisen joululahjan, eli parin 70-luvun pisarapeilejä:

Kyseessä legendaariset Vitaloni Californianit, jotka tulevat joskus kaukaisessa tulevaisuudessa korvaamaan Alpinen kolhon kulmikkaan sähköpeilin. Mitäänhän noista pisaroista ei taakseen juurikaan näe, mutta juju onkin siinä että ne ovat hyvännäköiset...

Huomenna jos saisi hammastangon kasattua niin viikonlopun tavoite olisi saavutettu. Pienten askeleiden ohjelmalla mennään....

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Tuossa vielä se harmia aiheuttanut, viattoman pieneksi tekeytyvä putkisokan pää:

Ja hammastanko valmiiiksi pintakäsiteltynä:

Koko hoito on siis ensin hiekkapuhallettu puhtaaksi, nuo vaahtokumit estivät hiekan pääsyn rungon sisään. Tai no, oli noiden aukkojen päällä vielä muutama kerros ilmastointiteippiä varmistuksena. Metallisen putkiosan maalasin siis mustalla 2k-polyuretaanilla, valetun alumiiniosan puolestaan harjasin ensin teräsharjalla, sitten kupariharjalla. Näin sain esiin alumiinille ominaisen satiinisen hohdon, jonka lopuksi suojasin hapettumista vastaan muutamalla kerroksella kirkaslakkaa ihan kotoisesti paukkupullosta.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Taas seuraa bittiavaruuden saastutusta turhan jaarittelevalla kuvakerronnalla:

Tällä erää viimeiset keltapassivointia kaivanneet osat ovat nyt käyneet kylvyissä. Kyseessä kytkinsylinteri ja kytkinpolkimen akselille tuleva käyttövipu, johon olin porannut Roden suorittaman täytehitsauksen jälkeen uuden, tällä kertaa pyöreän 8 mm reiän:

Hammastankokin alkoi menneellä viikolla kasaantua. Kuulalaakereihin, matopyörään ja varsinaiseen hammastankoon laitoin EP-lisäaineistettua ja "vedenkestävää" laakerivaseliinia, ajatuksena että jos jostain pääsee vettä sisään niin vaseliini suojaa ainakin hetken aikaa ruosteelta. Edellä mainitut osat rungon sisään, sitten jousikuormitteinen välyksentasain paikoilleen:

Tuo jousikuormitteinen talla painaa hammastankoa vasten matopyörää pitäen "käyntivälyksen" kohdallaan. Tallan päälle pultataan peitelevy, joka painaa jousta.

Sitten olikin vuorossa matopyöräakselin läpivientiluukku:

Luukun alla on muutama shimmilevy ja niiden alla akselin ylempi rullalaakeri kuulalaakeri. Luukku oli alunperin tiivistetty paperitiivisteellä, mutta koska en ollut muistanut hommata tiivistepaperia niin laiskuuttani käytin tiivisteliimaa tuubista. Koska paperitiivisteen paksuus jäi pois välistä, niin jouduin kompensoimaan tämän poistamalla yhden luukun alle tulevista shimmilevyistä, jotta kuulalaakerille tuleva puristus säilyisi oikeana.

Raidetankojen irrottaminen tai paikoilleen kiristäminen tapahtuu pareittain, eli kun toista väännetään kiinni tai auki niin toisen puolen raidetangosta on pidettävä vastaan. Hammastangossa ei nimittäin ole avaimelle otekohtaa, josta voisi pitää vastaan. Vaadittavan 35 mm leukavälin avainta ei kalupakista löytynyt kuin yksi ikivanha mutterisorvi, mutta onneksi on työpöytään pultattu ruuvipenkki, johon sai näppärästi toisen puolen tangon kiinni. Näin uusien tankojen kiinnikiertäminen sujui kivutta:

Amatöörimäisyyttäni laitoin ennen kiinnikiertämistä kierteisiin pari tippaa ruuvilukitetta, vaikka tangon aukikiertymistä varten onkin tarkoitus lyödä lukituslaipasta tuurnalla yksi kohta hammastangossa olevaan syvennykseen:

Tässä vaiheessa haluan korostaa, että nuo hammastangon pinnassa olevat skraadut eivät ole omia aikaansaannoksiani, vaan jonkun aikaisemman vierailijan käsialaa!

Uusien suojakumien kiinnityksessä tulikin sitten pieni pulma; niihin on nimittäin kiristimelle muotoiltu vain 3,5 mm leveä ura. Tavallinen letkunkiristin on siis aivan liian leveä eli se söisi ympäröivän kumin puhki. Mistään en tähän hätään löytänyt tarpeeksi kapeita metallisia kiristyspantoja, joten jouduin turvautumaan nailonisiin nippusiteisiin, jotka joutui kiristämään lähelle katkeamispistettä (aika moni meni yrittäessä sen ylikin...) Kokeilin myös rosterisia nippusiteitä, mutta ainakaan oma osaamiseni ei riittänyt niiden kiristämiseen yhtä kireälle kuin räikällä varustettujen nailonisten. Silti kumien sisäpäät eivät mielestäni ole niin tiukalla kuin haluaisin, ja mihin kunnollisella letkunkiristimellä päästäisiin.

Ennen viimeisen nippusiteen kiristystä täytin hammastangon korjaamo-oppaan ohjeen mukaisesti tuoreella EP-lisäaineistetulla vaihteistoöljyllä. Manuaali suosittelee EP90:tä, mutta koska hyllystä löytyi vain Tranself B 80W90:tä niin laiton sitä. Onpahan sitten -40 asteen pakkasilla edes hieman notkeampi ohjaus... ;D

Lopuksi kiersin uudet raidetangon päät paikoilleen, vanhoista tangoista olin mitannut kokonaispituuden jotta uuden asennelman saisi edes muutaman millin tarkkuudella oikeisiin mittoihin. Toki kaikki pyöränkulmat täytyy aikanaan mitata ennen käyttöönottoa. Tässä vaiheessa huomasin, että kunnostettu ja ehostettu hammastankohan olikin nyt valmis murjottavaksi takaisin kiinni raatoon!

Paikoilleenasennus alkoi ohjauksen ristinivelakselista, joka piti ensin saada rattiakselin uritukseen:

Sitten hammastangon uittaminen paikoilleen ja ristinivelakselin manipulointi matopyöräakselin uritukseen. Tämän jälkeen hammastanko kiinni runkoon neljällä pultilla:

Kuvissa näkyvä valkoinen mönjä on metallitonta, keraamista erotustahnaa. Ideana on ensinnäkin se, että 30 vuoden kuluttua seuraava entisöijä saisi pultit hieman kivutomammin auki. Toisekseen, kun tässäkin pultataan alumiinisia ja rautaisia osia yhteen, niin toivon tuo tahnan ehkäisevän näiden metallien välistä elektrolyyttistä korroosiota esim. kuparitahnaa tehokkaammin. Kuparitahnaahan ei suositella alumiinin kanssa käytettäväksi.


Siinä edistyminen taas tähän asti. Seuraavaksi olisi tarkoitus taivutella ja asentaa paikoilleen etupäähän uudet jarruputket, niiden asentaminen enempien alustaosien ollessa tiellä kun on vähemmän nautinnollista...

 

[Jallmari]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Autoerotiikkaa parhaimmillaan! :-*

 

[T_White]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Autoerotiikkaa parhaimmillaan! :-*

Mä arvaisin, että tässä on ollut jo "pääsiäistipuilla" jotain osuutta asiaan, muusana jos ei muuten?

Ja oikeesti, ei tässä vaiheessa, muutakuin Hyvää Pääsiäistä kaikillekin, ja jos oikein inspis iskee, ja aikaa löytyy? niin pitkä perjantai siihen paras pv. -kuulemma vrk= silloin 25h
Jää aikaa oikein ruokatunnillekin! Mutta. Oishan se harmi jos ei tätä A-autoa pääsis Kalajoella heinäkuun lopulla ihailemaan, olkoon sit vaikka projektinakin viel, mut silti! Pitäis, tai ainakin auttais asiaa, jos kaikki päivät ois noita pitkiä perjantaita Tsemppiä!

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Autoerotiikkaa parhaimmillaan! :-*

No juu, kyllähän tämä osien takaisinasennus itseäni tyydyttää, joten sikäli sanavalintasi lienee paikallaan... ;D

Tänään tuli annettua ehostetulle jarrutehostimelle viimeistelevä silaus liimaamalla alkuperäinen sininen ATE-tarra takaisin paikoilleen:

Sen jälkeen ruuvasin tehostimen kiinni runkoon, minkä jälkeen pääsylinteri (toistaiseksi vielä ilman sisuskaluja) malliksi kiinni tehostimeen. Tämä siksi, että tarkoitus oli alkaa mallailemaan eteen uusia jarruputkia, jolloin pääsylinterin on hyvä olla paikallaan.

Jarruputkimateriaaliksi valikoitui helpon saatavuuden perusteella kupari-nikkeliputki, joka on mainio DIY-materiaali; sopivan pehmeää käsin taivuteltavaksi, silti autokäyttöön hyväksyttyä eikä ole kovin herkkä korroosiolle. CuNi-putken päihin vaadittavat kaksoiskartiot on helppo tehdä kevyemmälläkin kalustolla, mutta tällä kertaa sain lainaksi hieman järeämmän (lue: nopeamman) jarruputkityökalun:

Putki kiristetään "muottiin", putken pää tasan muotin yläpinnan kanssa:

Tämän jälkeen valitaan "onnenpyörästä" putken halkaisijalle sopiva 1-vaiheen tuurna, tässä tapauksessa 4,75 mm. Kahvasta vetämällä tuurna painaa putken päätä alaspäin, luoden putken päähän poikkileikkaukseltaan jenkkakahvojen mallisen laajentuman:

Tämän jälkeen onnenpyörää pyöritetään jälleen, ja valitaan 4,75-milliselle putkelle 2-vaiheen tuurna, joka painaa putken pään kaksinkerroin laajennuksen sisään, jolloin muodostuu kaksoiskartio:

Ennen putken toisen pään kaksoiskartiokäsittelyä muistetaan sujauttaa putken ympärille molempien päiden jarrunippelit. Sitten kaksoiskartio toiseenkin päähän, minkä jälkeen putkea voikin alkaa taivuttelemaan muotoon mallin mukaan:

Ensin valmistui paineensäätimelle ja oikealle etupyörälle menevät putket:

Lopuksi pääsylinterille tuli kolme uutta putkea:

Tuo etummainen putki jäi pääsylinterin päästään hieman lyhyeksi noihin kahteen muuhun verrattuna, niinpä tuli väännettyä uusi, muutaman sentin pidempi putki jotta nuo kurvit saisi kaikissa menemään suht' samalla säteellä. Uudesta putkesta ei tullut otettua kuvaa. Muutenkin nuo putket on vielä hienosäädettävä paikoilleen, nyt nuo "suorat" osuudet mutkittelevat vielä aika humalaisen oloisesti, vaikka ne selvänä on tehtykin.

Jarruletkukin tuli jo kiilattua paikoilleen kuskin puolella, kiila kun on helpompi naputella alhaalta päin paikoilleen tässä vaiheessa kun alatukivarsi ei ole edessä:

Sen verran piti olka-akseli/jarrusatula/pyöräsylinteri -yhdistelmääkin sovitella paikoilleen, että jarruletkun sai kiilattua runkoon kiinni oikeaan asentoon: Mikäli jarruletku kiinnittyy runkoon väärään asentoon, niin se menee pahasti kierteelle siinä vaiheessa kun se pitäisi pultata kiinni jarrusylinteriin. Sen takia tein alustavan sovituksen jarrusylinterin kanssa.

Illan viimeisenä hommana asensin kuskin puoleisen ylätukivarrenkin paikoilleen. Kaivoin hyllystä esiin Spaxin iskarit ja Eibachin jouset, ne olisi tarkoitus saada paikoilleen huomenna, samoin kuin matkustajan puolenkin tuenta.

 

[jyri.h]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Aijai, alustapornoa parhaimmillaan
Saitko vedettyä sen pahimman putken sinne taakse jotain vaihtoehtoista reittiä?

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Saitko vedettyä sen pahimman putken sinne taakse jotain vaihtoehtoista reittiä?

En vielä. Olen kuitenkin sen verran tutkinut, että kyllä sen ehkä sittenkin saa uitettua alkuperäistä reittiä kun ei laita toiseen päähän vielä jarrunippeliä paikoilleen. Eli auton alla täytyy sitten tehdä toiseen päähän kaksoiskartio. Mutta paikka on niin ahdas ja auto toistaiseksi sellaisessa asennossa, että operaatio on mahdollista vasta kun auton saa etupyörilleen ja koko oikean kyljen tunkattua ilmaan.

Tänään asentui suurin osa etujousituksesta paikoilleen:

Näissäkään jousissa ei tarvinnut käyttää jousipuristimia kun kiersi Spaxeista säätörenkaat alimpaan asentoon. Sitten tunkkausta alatukivarren alta, niin iskarin yläsilmukkakin nousi asemiinsa, jolloin yläpultti oli helpohko sujauttaa paikoilleen:

Kuskin puoli Eibach ja Spax paikoillaan:

Ja matkustajan puoli:

Suuntasin molemmilla puolilla iskarit niin, että jäykkyyssäätöruuvi osoittaa suoraan eteenpäin. Tällä tavoin on sitten helppo esim. ratapäivillä kääntää pyörä ääriasentoon, jolloin säätöön pääsee näppärästi käsiksi pyörää irrottamatta. En tiedä millainen tämä Eibach/Spax-yhdistelmä on autossa ennen olleeseen jousi-iskariyhdistelmään verrattuna ajoltaan, mutta ainakin nämä uudet osat menevät läpi katsastuksesta: esijännitystä löytyy eli jousi ei heilu irrallaan vaikka säätö on alimmassa asennossaan.

Huomenna yritän saada aikaiseksi reaktiotankojen kiinnityspisteiden siistimisen rungosta, eli pilalle ruostuneet väliprikat pitää hioa pois. Sen jälkeen on mallailtava voiko reaktiotankojen kumit asentaa ilman runkoon tulevia prikkoja. Jos ei, niin sitten pitää jotkin tilapäisprikat hepata kiinni. Ongelmahan on, että kyseisiä prikkoja ei saa varaosina, eikä aikataulu anna myöden vierailla sorvaamossa... Hommasin isoja koriprikkoja, mutta ne saattavat olla turhan paksuja, jolloin toinen, ilman säätömahdollisuutta oleva tanko saattaa jäädä liian pitkäksi, jolloin geometria ei osu aivan kohdalleen.

Sitten pitäisi pyörännavat pestä, vapauttaa vanhoista laakereista, hiekkapuhaltaa, maalata ja asennuttaa uudet laakerit. Voi räkä että hommaa riittää....

Ylätukivarren pultin nyloc-muttereissa tuli pieni tenkkapoo: Olin mittaavinani että pultti on 14-millinen, mutta kun ostin mielestäni M14-lukkomuttereita niin nepä ovatkin liian isoja!? ??? No, vanhat ruosteiset ovat onneksi tallella eli niitä voin käyttää hätätilassa. Ei kai se pultti jokin omituinen M13 tai tuumakokokaan voi olla?

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Jos jotain asiaa olen erityisesti lykännyt, niin reaktiotankojen alustakorvakkeissa oleviin, pilalle ruostuneisiin alusprikkoihin kajoamista. No, nyt oli viimein pakko ottaa kantaa toimenpiteiden suhteen kun ne reaktiotangot pitäisi pikkuhiljaa saada asenneltua takaisin paikoilleen. Tutkailin tilannetta reaktiotangon ja sen uusien kumipuslien kanssa mallaillen, ja tulin siihen tulokseen että ilman niitä alusprikkojakin tullaan ehkä toimeen. Prikka ei ole uutena ollut kuin millin paksuinen, joten suuresta mittamuutoksesta ei ole kyse. Tietysti hieman harmittaa että ilman prikkoja puslat syövät suoraan rungon korvakkeiden metallia, mutta näin on oltava kunnes jossain päin maailmaa aletaan prässätä sopivia prikkoja uustuotantona.

Tässä keskimääräisessä kunnossa ollut prikka:

Alustamassa hieman naamioi tilannetta, mutta tuossahan on koko prikan alapuolisko syöpynyt pois eikä yläpuolikaan kovin raikkaalta vaikuta. Vasaralla talttaa rungon ja prikan väliin ja ruosteiset jämät irti:

Prikat on pistehitsattu kolmesta kohdasta runkoon, hitsauskohtien tasoittelua dremelklooniin liitetyllä hiomalaikalla:

Noiden korvakkeiden takapuolella olevien prikkojen jämien poishionnassa auttoi dremeliin liitetty vaijerivälitteinen jatkokappale, joka oli pienempi halkaisijaltaan ja sillä mahtui työstämään ahtaampaan väliin.

Kuskin puoleiseen alakorvakkeeseen käytin myös rälläkkää, koska katkenneen hinaussilmukan jämät piti hioa pois, jotta voi hitsata uuden silmukan paikoilleen. Pahuksen paksua ja tukevaa hitsaussaumaa, meni tolkuttoman kauan hioessa eikä vieläkään olla ihan rungon pinnassa kiinni. Samassa kuvassa näkyy myös reaktiotangon korvake, joka pienellä lamellikiekolla siistimisen jälken on käsitelty vielä ruosteenpoistohapolla:

En viitsi korvakkeita maalata ennen kuin uusi hitsaussilmukka on räitty kiinni.

Pyörännapojen hiekkapuhallustakin olen lykännyt ja lykännyt, mutta lopulta siihenkin oli ryhdyttävä. Olen manaillut Bilteman pistoolin puhallustehon olemattomuutta, kunnes tänään oli pakko tutkia aihetta tarkemmin: Kävi ilmi, että suulla puhaltamalla hiekan imuletkun läpi ei mennyt ilmaa. Suihkaus ilmapistoolilla imuletkuun ja tukos oli historiaa. Säilytin kaapin hiekkoineen talven yli kylmässä ja kosteassa ulkovarastossa, se lienee syynä hiekan paakkuuntumiseen. Naapurin katti on kyllä nokkela, mutta tuskin sekään niin neuvokas että olisi saanut kannen auki ja tehnyt kepposensa "kissanhiekkaan"... ;D

Ennen puhaltamista navat piti puhdistaa rasvasta ja enemmästä asbestipölystä sekä vapauttaa kuulalaakereistaan. Olin hommannut uudet pyöränlaakerit, joten vanhoja ei tarvinnut sääliä. Ja vasta eilen muistin, että auton mukanakin tuli uudet etupyörän laakerit (huono muisti = turhaa rahanmenoa), eli jotain vikaahaan vanhoissa laakereissa on varmaan ollut. (Itse asiassa toisen puolen sisemmän laakerin ulkokoolissa näkyy silmilläkin ihme kolhuja, joten kyllä autossa varmaan jonkinmoinen jollotus olisi kuulunut jos olisi vanhoilla laakereilla yrittänyt selvitä.)

Navat viettivät yön yli liuotinkylvyssä, minkä jälkeen työskentely oli vähemmän sottavaa. Ulkopään kuulakehikko lähti heti irti, mutta sisäpäässä oli ensin irrotettava rasvatiiviste pois tieltä:

Tiiviste on tukeva metallirunkoinen, joten se ei lähtenyt ihan vain meisselillä kampeamalla. Koska hallussa ei ole ammattilaistason välineitä (eikä osaamistakaan...) niin vanha peltiruuvi-läpi-stefan-kyljestä -kikka otettiin käyttöön menestyksellisesti:

Tiivisteen alta paljastuu sisemmän laakerin kuulakehikko...

...joka lähtee ihan nostamalla paikoiltaan:

Sitten vielä loppujen rasvojen poisto, minkä jälkeen ilmastointiteipillä navan aukot peittoon ettei sisusta kärsi hiekkapuhalluksessa. Rentouttavan, tunnin session jälkeen erittäin tiukassa istunut ruoste ja jarrupöly oli antautunut hiekan suostuttelevalle vaikutukselle, ja toinen napa oli herkullisen puhdas:

Sama tyky-sessio toisenkin puolen navalle, minkä jälkeen pölyjen poispuhaltamisen ja tinnerillä pyyhkäisyn jälkeen suihkaisin pintaan kuumankestävän barbeque-maalin. Karsinogeenistä kuten grillaus ylensäkin, mutta ah niin herkullista!

Tätä kirjoittaessa uuni lämpenee 160 asteeseen, tavoitelämmön täytyttyä navat menevät tunniksi uunikuivaukseen. Jarrusatuloiden valurautaiset kannattimet maalasin aikoinaan samalla maalilla, ja se vaikuttaisi istuvan pinnassa varsin tiukasti. Tavoitteena olisi, että pyörännapojen maali ei lohkeilisi kovin pahasti kun laakereia uusitaan prässillä. Normaalia, pelkästään huoneenlämmössä kuivattavaa maalia kun ei ainakaan kotitaremaalarin konsteilla tunnu saavan istumaan pinnassa kiinn niin tiukasti, etteikö se lohkeaisi melko pienelläkin käsittelyllä.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Eilen sunnuntaina käytiin Classic Motor Show'ssa, ja samalla reissulla vieraili valantehnyt ammattihitsari tallilla liimaamassa migillä uuden hinauslenkin paikalleen. KIITOS RODE!

Minulle ei sitten jäänytkään muuta hommaa kuin kevyt puhdistus teräsharjalla....

...ja maalaus ensin rosterimaalilla, päälle mattamustaa:

Samalla tuli maalattua ruosteesta puhdistetut reaktiotankojen kiinnityskohdat.

Omalla hitsaustaidollani tuo hinauslenkki olisi varmaan irronnut ekalla nykäisyllä, mutta kunnon hitsaajan liimaamana nyt ei ole sellaisesta pelkoa. Huomenna illalla vielä kiveniskumassa maalin päälle, ja sitten sen kuivuttua pääseekin kasaamaan reaktiotangot paikoilleen.

 

[alderson]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Näyttääpä tuo Rode olevan oikein puikottamisen mestari! Taitaa olla melkiste järeintä saumaa koko kulkineessa.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Juu kyllä se melkoinen mestari on.

Sitten taas pienen pientä päivittelyä:

Kaikki ei aina todellakaan suju kuten elokuvissa, tällä kertaa tuli törppöiltyä kuskin puolen raidetangonpään kanssa. Jotenkin en heti alussa tuntenut että tappi lähti menemään olka-akselin kierteeseen hieman vinossa. No, kierteen puolessa välissä tämä kävi tuskallisen selväksi kun tappia ei enää jaksanut käsin kiertää pidemmälle. Kierteen tarkempi tutkailu paljasti että ihan neitsellisessä kunnossa se ei ole ollut pitkään aikaan, ja sitten vielä ilmeisesti meikäläisen aikaansaamat kuprut kierteen puolivälissä:

Ilmeisesti aloittelijan tuurilla raidetangonpään tapissa oleva kierre ei kuitenkaan ehtinyt ottaa pahemmin kipeää, se oli onnena onnettomuudessa. Tilannetta ei kannattanut jäädä surkuttelemaan, ei muuta kuin työntömitta ja kierretulkki käteen ja tapin kierrettä määrittämään. On muuten hienokierteinen M14x1,25, joten pulttikauppaan kierretappia ostamaan. Onneksi oli hyllyssä 1,25-nousuistakin versiota:

Kierretapin kun sai ensin lähtemään kohtisuoraan niin johan alkoi kierre parantua. Ilmeisen hyvälaatuinen työkalu, leikkasi kuin veitsi voihin. Kierretapilla tuoreistin myös lukkomutterin kierteen, minkä jälkeen hoivasin mutterilla raidetangonpään kierrettä parilla edestakaisella varvilla. Tämän jälkeen raidetangonpää kiertyikin olka-akseliin kevyesti:

Edellisestä kuvasta saattaakin huomata, että myös reaktiotangot ovat löytäneet tiensä takaisin kiinni autoon. Samaten pitkittäisen runkopalkin kyljessä pilkottaa alumiininen korinumerolaatta, jonka vetoniittasin takaisin paikoilleen:

Seuraavaksi olisi vuorossa laakerien vaihto pyörännapoihin. Navan rakenteesta johtuen sisemmän laakerin ulkokoolia ei mahdu prässäämään irti vaan se täytyy irrottaa tuurnalla ympäri kehää naputtelemalla:

Kun ensin kuumensi koolin ympäriltä navan polttavan kuumaksi jotta reikä laajenisi, niin kooli irtosi tuurnan avulla helposti. Samalla tavalla irrotin myös pienempihalkaisijaisen ulomman laakerin ulkokoolin.

Vanhat koolit irrotettuina molemmista navoista:

Uudet olisi tarkoitus joko naputella tai prässäyttää paikoilleen noilla isoilla hylsyillä painaen. Sisälaakerille soveltuu 46-millinen hylsy, ulkolaakerille 38-millinen:

Prässiä ei uusien laakerien asennuksessa onneksi välttämättä tarvitse, koska ulkokoolit voi siis naputella paikoilleen yksinään ilman kuulakehikkoa. Näin ei ole sitä vaaraa, että kuulat kuoppauttaisivat iskujen voimasta laakeripinnan.

Tänään illalla tuli vielä puhdistettua uudet jarrulevyt varastointirasvasta, minkä jälkeen maalasin ne mustalla kuumankestomaalilla. Tämä sen vuoksi etteivät levyn ulkoreunat ja keskiö vetäisi heti rujon näköiseen ruosteeseen. Mikäli luontainen saamattomuuteni taas tulevinakin iltoina vetäytyy kuoreensa, niin kaunokaisenhan saattaa saada laskettua pitkästä aikaa taas omien etupyörien varaan viikonloppuna.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Tänään tuli taas paistettua uunissa pari kohokasta: ihan mustaksihan ne taas paloivat. ;D
Uusien laakerien ulkokehätkin sain nuijittua pyörännapoihin hylsyjä, vasaraa ja lekaa apuna käyttäen. Sekä tietysti kuumaa (pyörännapaan) ja pakkasta (laakerikehään). Pienemmän ulkolaakerin kehä holahti melkein puoliväliin asti ihan sormin painamalla mutta isommissa sisälaakereissa olikin sitten enemmän kitkaa, tosin nekin menivät puhumalla paikoilleen kun supliikkimiehenä toimi parin kilon leka.

Leivonnaisten jäähdyttyä pulttasin jarrulevyt kiinni napoihin:

En viitsinyt peittää maalauksen ajaksi levyjen kitkapintoja, hiekkapaperilla hieraisin paksuimmat maalit pois ja ensimmäiset jarrutukset saavat hoitaa loput.

Huomiseksi jäi vielä uusien stefojen paikoilleen naputtelu sisälaakerien taakse, sen jälkeen navat voikin täyttää vaseliinilla ja pultata kiinni olka-akseleihin. Laakerien rakenteesta johtuen kiristysmomentti on todella alhainen, eli ensin napaa pyöritetään ja kiristetään samalla mutteri 30 Nm:iin. Sen jälkeen mutteri löysätään ja kiristetään uudelleen vain 10 Nm:iin(!), minkä jälkeen mutteri lukitaan tuurnalla lyömällä. Muuten tuohon loppukiristykseen löytyisi ihan hifistelyvehkeetkin eli 1-20Nm alueella toimiva momenttiavain, mutta siinä on 1/4" kara ja 26-millisessä hylsyssä puolestaan 1/2". Noin päin olevaa adapteria ei omista hylsysarjoista löydy, täytyy huomenna pyörähtää vaikka Mötörnetissä josko sieltä löytyisi.

Ai niin, löytyyköhän enää mistään rengasliikkeestä Lahden seudulta tai muualta etelä-Suomesta tasapainotuskoneeseen 3x150 jakoista kiinnityslaippaa? Nimittäin Alpinen pyöriähän ei saa tasapainotettua menestyksellisesti nykyaikaisella keskiötappilaipalla, koskapa vanteessa ei ole keskittävää keskireikää vaan koko hoito on pelkästään pyöränpulttien varassa.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Pyörännavat ja jarrusatuloiden kehdot asentuivat paikoilleen sunnuntaina:

Kaupasta löytyi hylsyihin sopiva karamuunninsarja, eli sain ne pyörännapojen 26 mm keskimutteritkin kiristettyä "hienomekaanisella" 1/4"-karaisella momenttiavaimella 10 Nm:n loppukireyteen. On se vaan niin kevyt momentti että usko meinaa loppua kun avain naksahtaa oikean momentin merkiksi jo melkein "henkäyksestä". Uudempien mallien kartiorullalaakerien kiristysmuttereita kun on tottunut vääntämään ohimosuonet paukkuen 250 Nm:iin! Mutta klappia kun kokeili niin ei sitä ole, eli kyllä se kai huoltomanuaalia uskoa täytyy että R12 keskimutteri jätetään "sormikireyteen". Onneksi taas akselitappiin on jyrsitty lukitusura, johon mutterin saa tuurnalla lyömällä lukittua auki kiertymistä vastaan.

Ja taas oli mutkia matkassa, nimittäin repsikan puolen pyörännapa aiheutti lievää suurempia sydämentykytyksiä: Kun olin kiristänyt keskimutterin ja pyöritin napaa, niin kuului todella ikävä metallinen hankausääni, aivan kuin jarrupalat hankaisivat jarrulevyyn! Ja jarrupalojahan keksinnössä ei vielä ole. Tässä vaiheessa vajosin lähes katatoniseen tilaan, olin varma että paikoilleen moukarointi oli jotenkin soikeuttanut jommankumman laakerikehän ja homman saisi ottaa uusiksi, tällä kertaa ammattiapuun turvautuen. Toisaalta olka-akselissa ei tuntunut minkäänlaista värinää, jollaista kyllä noin pahasti ääntävästä laakerista pitäisi jo välittyä? Onneksi tajusin napaa pyörittäessäni painella takapuolelta olka-akselin keskellä olevaa pellistä prässättyä pöly- ja vesisuojakuppia. Tietystä suunnasta kuppia sormella painettaessa hankausääni katosi! Toisin sanoen kupin sisäpinta otti jostain kohtaa kiinni erittäin pienen toleranssin päässä pyörivään pyörännavan keskiöön. Epäilisin että kyseessä saattaa olla maalauksen jäljiltä kupin sisäpintaan jäänyt paksumpi maalivaluma joka siellä kontaktoi. Naputtelin kuppia hieman tuurnalla jolloin sen muoto muuttui aavistuksen ja ääni pieneni. Seuraavaksi hieman agentti Jorma Terästä eli WD-40:tä väliin ja ääni pieneni entisestään. Arvelisin että muutaman ajokilometrin jälkeen ääni on kadonnut täysin. Huhhuh, jopas ehti säikäyttää....

Tänään tarkastin etujarrusylinterien sisäpinnat, jotka läpäisivät testin eli ei ole sormiin tuntuvaa hapettumaa tai meisselinjälkiä. Ulomman pölytiivisteen alaisessa kohdassa oli pientä ruostejälkeä ja likaa joka ei lähtenyt jarrujen puhdistusaineella, joten tälle kohdalle näytin 1000-karkeuksista vesihiomapaperia, minkä jälkeen pinta oli sormiin vaikkakaan ei silmiin sileä. Jarrumännäthän olivat auton ostaessani irrallaan laatikossa, mutta sovittamalla niillekin löytyi oikeat sylinterit pareiksi. Ensimmäisessä männässä oli ensimmäiseen sylinteriin sovittaessani aavistus klappia, mutta sama mäntä toisessa sylinterissä antoikin jo varsin uudenveroisen välyksen. Toinen mäntä sopi jäljelle jääneeseen sylinteriin yhtä hienosti. Männät ovat jossain vaiheessa olleet sylintereissä todella jumissa, sillä pölysuojien alla männissä näkyi todella rumia papukaijapihtien jälkiä eli männät on täytynyt irrottaa sylintereistä väkivaltaa käyttäen. Tämäkin tukee teoriaa, jonka mukaan valurautaisen jarrukouran ja alumiinisen sylinterin väliin kasvanut hapettumakerrostuma on työntänyt pehmeämpää materiaalia olevan sylinterin reiän soikeaksi, ja männät ovat sen myötä alkaneet jumittaa porauksessa sivuilta. Nyt kun hapettuma on välistä poistettu niin männät liukuvat porauksessa taas kauniisti, joten eiköhän noilla pärjäile siihen asti kunnes tilalle joskus löytyy nelimäntäistä billetsatulaa...

Huomenna olisi tarkoitus kasata satulat uusilla tiivisteillä, minkä jälkeen saisi etujarrut paikoilleen uusien palojen kanssa ja jarruletkut kiinni satuloihin.

 

[Jallmari]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Aplodeja! ;D

 

[devilssi]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Kun juha tätä sun tekemistä seuraa niin tulee väkisinkin sellainen tunne et vois mennä tuolla omalla projektilla ajaan jokkista kun ei sitä muualle kehtaa näytille viedä.

hienoa jälkeä ja mahtavia kikkoja osien fiksaamiseen. Tulen varmasti seuraavassa projektissa käyttämään tästä topicista opittuja keinoja

 

[joonatank]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Ai niin, löytyyköhän enää mistään rengasliikkeestä Lahden seudulta tai muualta etelä-Suomesta tasapainotuskoneeseen 3x150 jakoista kiinnityslaippaa? Nimittäin Alpinen pyöriähän ei saa tasapainotettua menestyksellisesti nykyaikaisella keskiötappilaipalla, koskapa vanteessa ei ole keskittävää keskireikää vaan koko hoito on pelkästään pyöränpulttien varassa.

No tuoppas Juha mulle Launeen Vianorille nuo pyörät. Meillä on kone, jolla saapi tasapainoon pyörät. Keskireiättömien 3-5 pulttisten ranskalaisten pyörien tasapainotuksiin löytyy ihan oma koneensa. Eli onnistuupi.

EDIT: laitampas vielä kehut tästä Topicista. Ihan huikeeta seurata tämän valmistumista. Iso hatunnosto Juhalle.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

No tuoppas Juha mulle Launeen Vianorille nuo pyörät. Meillä on kone, jolla saapi tasapainoon pyörät. Keskireiättömien 3-5 pulttisten ranskalaisten pyörien tasapainotuksiin löytyy ihan oma koneensa. Eli onnistuupi.

Ahaa, sieltä löytyy. Hienoa ettei tartte lähteä sitten merta edemmäs kalaan!

Ja Reject, kyllä tää meikäläisen aihio paremminkin sinne jokkikseen soveltuis kun ihan rehellisin silmin katsotaan... Kamera kun on valikoiva, se tallentaa vain niitä uusia ja puhtaita osia, vaikka 95% autosta on tällä hetkellä täyttä kaatopaikkakamaa.

No joo, eka kesälomapäivä joten nyt ei ole enää tekosyytä olla väkertämättä projektin parissa. Välietapin tavoittelu alkoi etujarrusatuloiden kasaamisella uusilla tiivisteillä:

Runsaasti lubrikanttia väliin ja jarrumännän sisääntyönnintä kehiin niin männät holahtivat lopulta melkoisesti vastustaneiden uusien tiivisteiden ohi. Lopuksi vielä lisää lubrikanttia ja uudet pölysuojakumit paikoilleen, niin alkoi näyttää jo valmiilta satuloilta:

En muistanutkaan miten huvittava (ja epäilyttävä) keksintö tuo Bendixin käyttämä satuloiden "uiva" jousi-liukukiilakiinnitys on ennen kuin aloin asentamaan satuloita paikoilleen. Ei siinä mitään, kyllähän se vuosikymmenet on ansiokkaasti palvellut kymmenissä miljoonissa autoissa, mutta aika lailla joustoa siinä kyllä esiintyy hieman pyrkivämpää ajotyyliä ajatellen.

Auton mukana tuli prändnevekset France Tambourin etujarrupalat, joten tutustutin ne tuleviin työpareihinsa, yhtä lailla upouusiin Bradin jarrulevyihin. Aitoja tarvikemerkkejä molemmat!

Seuraava sessio olikin sitten jarruletkujen banjopulttien kanssa. Vanhat pultit eivät käyneet uusiin teflonsisustaisiin teräspunosletkuihin. No ei siinä mitään, uusien letkujen mukana tuli peräti kolme erilaista paria pultteja, joista kahdessa parissa oli satulaan sopiva kierre. Ainoa ongelma oli se, että toinen pari oli liian lyhyt ja toinen liian pitkä. Uustuotanto-osien laatua. Jipii. Koska sorvia ei ole käytettävissä, niin näppäränä poikana lyhensin pitkien pulttien kierrettä pari milliä ihan freehandinä smirgeliä vasten hiomalla. Lopuksi kierteen pään viimeistely pienellä viilalla ja metallilastujen putsaus paineilmalla. Ja yllättäen käytössä olikin pari sopivan mittaisella kierteellä olevia pultteja.

Sinänsä ihmettelen kuka valopää alunperin on keksinyt banjokiinnityksen; tuntuu uskomattomalta miten pultti ei aukea kun jarruletkuun kohdistuu vipuvoima pyöriä käännettäessä.

Lisäilin vielä puuttuneet nyloc-mutterit ylätukivarsien kiinnityspultteihin. Kyllä se epäilemäni kierre loppujen lopuksi olikin ihan normaali M14, olin vain aiemmin epähuomiossa onnistunut ostamaan M12 ja M16 muttereita ja unohtanut välistä M14:t. En mitään tukivarsien laakerointipisteiden muttereita vielä kiristänyt lopullisesti, koska loppukiristys tulee aina tehdä painon ollessa pyörillä, muuten kumihelojen vulkanointi sanoo heipatirallaa ennenaikaisesti.

Sitten päätin vielä säätää Spaxeista jousituskorkeuden suunnilleen alkuperäiselle korkeudelle. Eli lähtökohtaisestihan säätölautaset olivat aivan ala-asennossa jolloin autoon asennuksessa ei tarvinnut käyttää jousipuristimia:

Kiersin haka-avaimella säätöä muutaman sentin ylöspäin, suunnilleen Fleischmannin asennusohjeissa määritellylle korkeudelle:

Valkoinen mähmä tuon alemman lukitusrenkaan päällä on taas kerran metallitonta erotusvoitelutahnaa siinä toivossa, että se estää ajan saatossa kahden toisiaan vasten tulevan pinnan yhteenjämähtämistä. Samaa mämmiä olin aiemmin laittanut ylemmän säätörenkaan ja jousilautasen väliin, joten säätörengas pyöri varsin vaivattomasti ilman että toisiaan vasten kiertyvistä osista lähtee metallilastua...

Lopulta oli pakko todeta ripustusten olevan siinä kunnossa, että pyörät voi taas reilun vuoden tauon jälkeen pultata kiinni:

Sama toiselle puolelle ja sitten kompuralla ilmaa täysin littanoihin takarenkaisiin. Tämän jälkeen hallitunkilla keula vielä hieman ylemmäs ja pukit pois alta, auto takaisin maan pinnalle ja baanalle! ;D

Harvinainen näky, tallissa ei ole Alpinen raatoa:

Eikös vain olekin erinomaisen tilava paikka harrastaa? : No, köyhän ei parane vaatia parasta....

Hieman edellistä tilavammissa ja paremmin tuuletetuissa näyttelytiloissa odottikin sitten suuri ja pitkään odottamani julkistustilaisuus:

Salaisuuden verhon noustua alta paljastui aivan käsittämättömän ekslusiivinen ja kansainvälisessä mittakaavassa (lähinnä ehkä Ghanan köyhemmissä osissa) kateutta herättävä superurheiluauto:

Pyörien edessä olevat puukalikat kuuluvat asiaan, sillä autossa on todellisten superautojen tapaan rajoittamaton huippunopeus. Tässä kyseisessä tapauksessa se tosin tarkoittaa, ettei autossa ole minkään valtakunnan jarruja, sen paremmin käsi- kuin jalka-!

Vielä yksi ettei pääse kuola kuivumaan:

Kävin tänään hakemassa kaupasta lisää spacereitä, joiden avulla saan vaihdettua alupyörien tilalle sponsorilahjoituksena saamani peltipyörät. Niillä olevat renkaat pitävät jopa ilmaa, mikä on autoa usein siirrettäessä suuri etu vuotaviin alkuperäismisukoihin verrattuna. Toisena etuna saan alut työn alle, eli vanhat renkaat pois vanteilta ja uutta tilalle. Tässä vaiheessa en ryhdy aluja fiksaamaan, ei tuo auton yleinen habitus ehkä oikein vielä vaadi sitä. ;D

Keulaluukun alta puuttuu vielä jonkin verran materiaalia eli lähinnä pääsylinteri, jäähdytin puhaltimineen sekä 62 litraa ajoainetta sisältävä tankki. Niidenkään myötä keula tuskin painuu kovin paljon alemmas, joten kyllä tuota korkeussäätöä saa vielä hienosäätää. Yllättävän vähän madallusvaraa tuolla Spax/Eibach-yhdistelmällä kuitenkin on, eli jos ruuvaan jousilautaset takaisin ala-asentoon niin ei tuo tuosta laske kuin reilut kolme senttiä.

Seuraavana työlistalla olisi taakse menevien jarruputkien uusiminen, urakka joka tulee käsittämään käsittämättömän ahtaassa tilassa kulkevan putken paikoiltaan ja paikoilleen askartelua.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Edellisessä viestissä mainitut spacerit eli virallisemmalta nimeltään raidevälin levityspalat:

En oikein tiedä uskaltaisiko noilla leimalle yrittää??? ;D
(Tai ylittää 0,5 km/h ajonopeutta...)