Projekti A310: Plastique Fantastique
- Keskustelun aloittaja Juha™
- Aloitettu
Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
Kiitos taas vinkeistä!
Tuli itse asiassa tänään poikettua tuolla Keravan Autossa, ja kyllähän sieltä vaikuttava kasa irtokumeja löytyikin, valitettavasti vain ei löytynyt juuri meikäläisen Bendixiin sopivia. Mutta henkilökunta oli kyllä harvinaisen asialleen omistautunutta, voin suositella paikkaa!
Projekti ei ole parin viime päivän aikana juurikaan edennyt työn suhteen, sillä lyhyttä talvilomaviikkoa olen hyödyntänyt osien ja työkalujen metsästysreissuihin. Eilen tuli käytyä paineilmakompressoriostoksilla, ja tämä päivä meni osien perässä ristiin rastiin etelä-Suomea sukkuloidessa. Alkuviikon saldo on silti positiivinen, nyt on nimittäin kaikki pääsylinterin tiivistekumit kasassa ja alustan osatkin yhtä alapalloniveltä lukuun ottamatta.
Turun Jarruosan nimen sain pääsylinterin kumeja etsiessäni vinkiksi useltakin eri taholta, mutta lopulta tarvitsemani kumit löytyivät ihan täältä Etelä-Suomen läänistä. Maanantaina kävin Lahdessa Partasen jarruhuollossa; edes vanhasta vuoden 1984 Repco/PBR:n jarrukumiluettelosta ei löytynyt suoraan Renault 30:een sopivaa korjaussarjaa, mutta tilasin riskillä 23,81-millisellä Bendixillä varustetun Peugeotin/Mercedeksen kumisarjan. Villi oletus oli, että ei yhdellä jarruvalmistajalla ole voinut olla käytössä loputtoman monta eri mallista 23,81-millistä (eli 15/16") kumia? Arvaus meni osittain oikeaan, eli korjaussarjassa tuli paljon muun sälän joukossa kaksi oikeanlaistakin kumia. Eli 50% kumeista oli jo löytynyt!
Tänään tuli sitten käytyä ensin Keravan Autossa, josta ei siis valitettavasti tärpännyt. Sipoossa Relluosan miljoonalaatikosta sitten tärppäsi: Jonkin Renault-mallin ilmeisesti etupyörien rumpujarrujen tiivistesarjasta löytyi kaksi juuri oikeaa kumia! Seuraavassa kuvassa koko kumikokoelma, joista yhdistelemällä siis löytyy yhteensä neljä pääsylinteriin sopivaa kumia.
Ai niin, onhan tuossa myös pääsylinteriin tulevat jarrunestesäiliön letkujen kaksi tiivistekumia...
Relluosasta "tarttui" varoille mukaan myös muuta enemmän tai vähemmän hyödyllistä kuten kampiakselin stefat, ilmansuodatin, alapallonivel (valitettavasti vain yksi kappale), termostaatti sekä virranjakaja. Virranjakaja oli sen verran sopivasti poistohinnoiteltu, että se mielestäni kannatti pelastaa: Kannen, pyörijän, kondensaattorien ja kärkien uusiminen erillisosilla tulisi varmaan maksamaan lähes saman kuin nyt kokonainen uusi jakaja.
Tulpanjohtojen lähdöt ovat varsin omanlaisessaan järjestyksessä, koska kyseessähän on sytytysjärjestykseltään ns. oddfire-moottori. Eli koska 90° sylinterikulmalla olevassa V6:ssa vastakkaisten sylinteririvien kiertokanget sijaitsevat samalla kampiakselin kaulalla samassa tasossa, on "epätahtisella" sytytysjärjestyksellä taisteltava muuten täristävää käyntiä vastaan. Tämä V6:han oli alunperin tarkoitettu V8:ksi, jossa kampiakseli olisi ollut ihanteellinen, mutta talouskriisin takia moottori lyhennettiin V6:ksi ja silloin jouduttiin pohtimaan millä täristys ehkäistään. Tämän Z-sarjan V6-moottorin myöhemmissä inkarnaatioissahan kampiakselia muutettiin niin, että vastakkaisten sylinteririvien laakerikaulat porrastettiin 15° verran, jolloin taas sytytysjärjestys voitiin muuttaa normaaliksi "tasatahtiseksi". Tästä johtuen vanhempien veekuutosten (kuten A310) käyntiääni on melko persoonallisen "sätkättävä" kun taas uudempien esim. Safranen käyntiääni on huomattavasti normaalimpi.
Kannattaa myös huomioida tulo kahdelle puolanjohdolle, autossahan on nimittäin kaksi puolaa. Kannen allakaan ei olla ihan konventionaalisia, pyörijässäkin on nimittäin kaksi kärkeä; olisikohan sitten 105° porrastuksella toisistaan kun ei näytä ihan tasan 90 asteelta?
Ominaisuudet (eli omituisuudet) eivät lopu tähän, vaan jakajan kyljestä löytyy kahden puolan takia luonnollisesti myös kahdet kondensaattorit:
Ja jakajan sisältä sitten se kaikkein "paras" eli kahdet katkojan kärjet!
Mahtaa olla mielenkiintoinen säädettävä etenkin kuluneena? No, nyt on siis tuore jakaja varoilla jos autossa kiinni oleva vanha ei ole enää täysissä ruumiin voimissa.
Kiitos taas vinkeistä!
Tuli itse asiassa tänään poikettua tuolla Keravan Autossa, ja kyllähän sieltä vaikuttava kasa irtokumeja löytyikin, valitettavasti vain ei löytynyt juuri meikäläisen Bendixiin sopivia. Mutta henkilökunta oli kyllä harvinaisen asialleen omistautunutta, voin suositella paikkaa!Projekti ei ole parin viime päivän aikana juurikaan edennyt työn suhteen, sillä lyhyttä talvilomaviikkoa olen hyödyntänyt osien ja työkalujen metsästysreissuihin. Eilen tuli käytyä paineilmakompressoriostoksilla, ja tämä päivä meni osien perässä ristiin rastiin etelä-Suomea sukkuloidessa. Alkuviikon saldo on silti positiivinen, nyt on nimittäin kaikki pääsylinterin tiivistekumit kasassa ja alustan osatkin yhtä alapalloniveltä lukuun ottamatta.
Turun Jarruosan nimen sain pääsylinterin kumeja etsiessäni vinkiksi useltakin eri taholta, mutta lopulta tarvitsemani kumit löytyivät ihan täältä Etelä-Suomen läänistä. Maanantaina kävin Lahdessa Partasen jarruhuollossa; edes vanhasta vuoden 1984 Repco/PBR:n jarrukumiluettelosta ei löytynyt suoraan Renault 30:een sopivaa korjaussarjaa, mutta tilasin riskillä 23,81-millisellä Bendixillä varustetun Peugeotin/Mercedeksen kumisarjan. Villi oletus oli, että ei yhdellä jarruvalmistajalla ole voinut olla käytössä loputtoman monta eri mallista 23,81-millistä (eli 15/16") kumia? Arvaus meni osittain oikeaan, eli korjaussarjassa tuli paljon muun sälän joukossa kaksi oikeanlaistakin kumia. Eli 50% kumeista oli jo löytynyt!
Tänään tuli sitten käytyä ensin Keravan Autossa, josta ei siis valitettavasti tärpännyt. Sipoossa Relluosan miljoonalaatikosta sitten tärppäsi: Jonkin Renault-mallin ilmeisesti etupyörien rumpujarrujen tiivistesarjasta löytyi kaksi juuri oikeaa kumia! Seuraavassa kuvassa koko kumikokoelma, joista yhdistelemällä siis löytyy yhteensä neljä pääsylinteriin sopivaa kumia.
Ai niin, onhan tuossa myös pääsylinteriin tulevat jarrunestesäiliön letkujen kaksi tiivistekumia...
Relluosasta "tarttui" varoille mukaan myös muuta enemmän tai vähemmän hyödyllistä kuten kampiakselin stefat, ilmansuodatin, alapallonivel (valitettavasti vain yksi kappale), termostaatti sekä virranjakaja. Virranjakaja oli sen verran sopivasti poistohinnoiteltu, että se mielestäni kannatti pelastaa: Kannen, pyörijän, kondensaattorien ja kärkien uusiminen erillisosilla tulisi varmaan maksamaan lähes saman kuin nyt kokonainen uusi jakaja.
Tulpanjohtojen lähdöt ovat varsin omanlaisessaan järjestyksessä, koska kyseessähän on sytytysjärjestykseltään ns. oddfire-moottori. Eli koska 90° sylinterikulmalla olevassa V6:ssa vastakkaisten sylinteririvien kiertokanget sijaitsevat samalla kampiakselin kaulalla samassa tasossa, on "epätahtisella" sytytysjärjestyksellä taisteltava muuten täristävää käyntiä vastaan. Tämä V6:han oli alunperin tarkoitettu V8:ksi, jossa kampiakseli olisi ollut ihanteellinen, mutta talouskriisin takia moottori lyhennettiin V6:ksi ja silloin jouduttiin pohtimaan millä täristys ehkäistään. Tämän Z-sarjan V6-moottorin myöhemmissä inkarnaatioissahan kampiakselia muutettiin niin, että vastakkaisten sylinteririvien laakerikaulat porrastettiin 15° verran, jolloin taas sytytysjärjestys voitiin muuttaa normaaliksi "tasatahtiseksi". Tästä johtuen vanhempien veekuutosten (kuten A310) käyntiääni on melko persoonallisen "sätkättävä" kun taas uudempien esim. Safranen käyntiääni on huomattavasti normaalimpi.
Kannattaa myös huomioida tulo kahdelle puolanjohdolle, autossahan on nimittäin kaksi puolaa. Kannen allakaan ei olla ihan konventionaalisia, pyörijässäkin on nimittäin kaksi kärkeä; olisikohan sitten 105° porrastuksella toisistaan kun ei näytä ihan tasan 90 asteelta?
Ominaisuudet (eli omituisuudet) eivät lopu tähän, vaan jakajan kyljestä löytyy kahden puolan takia luonnollisesti myös kahdet kondensaattorit:
Ja jakajan sisältä sitten se kaikkein "paras" eli kahdet katkojan kärjet!
Mahtaa olla mielenkiintoinen säädettävä etenkin kuluneena? No, nyt on siis tuore jakaja varoilla jos autossa kiinni oleva vanha ei ole enää täysissä ruumiin voimissa.
Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
Tänään vein tyhjän jarrupääsylinterin keltapassivoitavaksi, ensi viikolla pitäisi olla valmis. Sitten pinnan suojaus kirkkaalla alkydilakalla, sylinteriporauksen hoonaus, ja lopuksi kasaaminen uusilla tiivisteillä.
Pyörien jarrusylintereissä näkyi lievää kulumaa molemmilla laidoilla, mikä HenkkaM:n vihjeen mukaan tarkoittaisi sitä että valurautainen satula on puristanut välissä puristusliitoksella olevan alumiinisen sylinterin soikeaksi. Päätin tehdä jarrukorjauksen kunnolla ja pidemmän kaavan mukaan, mikä tarkoittaa satulan "halkaisemista" eli alumiinisen sylinterin irroittamista valurautaisesta satulasta.
Irrottamisessa tarvitaan kiila, joka levittää valurautasatulan leukoja laajemmalle. Onneksi sattui löytymään sopivan levyistä 5-millistä lattarautaa, joka täytti kiilan tehtävän, vaikka pituutta olikin enemmän kuin tarpeeksi:
Eli tuo kiila vasaroidaan satulan välin niin, että satula leviää. Sen jälkeen päästään vasaroimaan alumiininen sylinteri irti satulasta:
Välistä paljastuu voimakasta elektrolyyttistä korroosiota:
Raudan ja alumiinin korroosiotuotteet ovat tilavuudeltaan suurempia kuin ehjä materiaali. Eli kun kahden pinnan väliin tulee laajenevaa materiaalia, niin se työntää pehmeämpää alumiinisylinteriä kasaan eli pystysuunnassa soikeaksi. Kun korroosiolaajenema on tarpeeksi paksu, niin jarrumäntä alkaa takertelemaan soikeaksi käyneessä sylinterissä ja samalla ylä- ja alareunan tiivistys saattaa pettää.
Koko komeus halkaistuna:
Valurautaisen satulan vastinpinnassa korroosiota oli suunnilleen millin paksuudelta:
...ja alumiinisylinterin vastinpinnassakin ihan kiitettävästi:
Pahimpien kerrostumien irtitalttauksen jälkeen oli aika käyttää uushankintaa eli puhalluskaappia:
Puhdasta tulee:
Valurautasatula meni yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen vielä toiseen käsittelyyn, koska jotain kökköä jäi ensimmäisen puhalluskerran jäljiltä vielä irtoamatta.
Lasikuulapuhalluksella saisi alumiinin pinnan tiivistymään eli muuttumaan nätin satiininkiiltoiseksi, mutta koska käytössä ei ole kahta kaappia niin en jaksa vaivautua. Jynssääminen AS40-tehopesulla vei pinnasta pahimman mattaisuuden, minkä jälkeen suihkutin pintaan alkydikirkaslakan. Tuning-jarrusatulamaalitkin ovat alkydipohjaisia, tästä päättelin että alkydilakan lämmönkesto riittänee jarrusylinterille? Valurautaisen satulaosan suihkutin heti kaapista otettuani (enkä koskenut pintaan paljain sormin!) ensin Würthin 99-prosenttisella sinkkimaalilla, jonka lämmönkesto on 490°. Sinkin hieman kuivuttua suihkin pinnan kaunistukseksi vielä mustan kiiltävän alkydimaalin.
Bilteman puhalluskaapissa on omat huonot puolensa, yhtenä hitaus. Mutta urakkapalkoillehan tässä ei pyritä, joten huomenna olisi tarkoitus hyökätä toisen puolen etusatulan kimppuun. Etusatuloiden maalin kuivuessa täytyykin sitten halkaista takasatulat, minkä jälkeen seuraa käsijarrumekanismin purku.
Tänään vein tyhjän jarrupääsylinterin keltapassivoitavaksi, ensi viikolla pitäisi olla valmis. Sitten pinnan suojaus kirkkaalla alkydilakalla, sylinteriporauksen hoonaus, ja lopuksi kasaaminen uusilla tiivisteillä.
Pyörien jarrusylintereissä näkyi lievää kulumaa molemmilla laidoilla, mikä HenkkaM:n vihjeen mukaan tarkoittaisi sitä että valurautainen satula on puristanut välissä puristusliitoksella olevan alumiinisen sylinterin soikeaksi. Päätin tehdä jarrukorjauksen kunnolla ja pidemmän kaavan mukaan, mikä tarkoittaa satulan "halkaisemista" eli alumiinisen sylinterin irroittamista valurautaisesta satulasta.
Irrottamisessa tarvitaan kiila, joka levittää valurautasatulan leukoja laajemmalle. Onneksi sattui löytymään sopivan levyistä 5-millistä lattarautaa, joka täytti kiilan tehtävän, vaikka pituutta olikin enemmän kuin tarpeeksi:
Eli tuo kiila vasaroidaan satulan välin niin, että satula leviää. Sen jälkeen päästään vasaroimaan alumiininen sylinteri irti satulasta:
Välistä paljastuu voimakasta elektrolyyttistä korroosiota:
Raudan ja alumiinin korroosiotuotteet ovat tilavuudeltaan suurempia kuin ehjä materiaali. Eli kun kahden pinnan väliin tulee laajenevaa materiaalia, niin se työntää pehmeämpää alumiinisylinteriä kasaan eli pystysuunnassa soikeaksi. Kun korroosiolaajenema on tarpeeksi paksu, niin jarrumäntä alkaa takertelemaan soikeaksi käyneessä sylinterissä ja samalla ylä- ja alareunan tiivistys saattaa pettää.
Koko komeus halkaistuna:
Valurautaisen satulan vastinpinnassa korroosiota oli suunnilleen millin paksuudelta:
...ja alumiinisylinterin vastinpinnassakin ihan kiitettävästi:
Pahimpien kerrostumien irtitalttauksen jälkeen oli aika käyttää uushankintaa eli puhalluskaappia:
Puhdasta tulee:
Valurautasatula meni yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen vielä toiseen käsittelyyn, koska jotain kökköä jäi ensimmäisen puhalluskerran jäljiltä vielä irtoamatta.
Lasikuulapuhalluksella saisi alumiinin pinnan tiivistymään eli muuttumaan nätin satiininkiiltoiseksi, mutta koska käytössä ei ole kahta kaappia niin en jaksa vaivautua. Jynssääminen AS40-tehopesulla vei pinnasta pahimman mattaisuuden, minkä jälkeen suihkutin pintaan alkydikirkaslakan. Tuning-jarrusatulamaalitkin ovat alkydipohjaisia, tästä päättelin että alkydilakan lämmönkesto riittänee jarrusylinterille? Valurautaisen satulaosan suihkutin heti kaapista otettuani (enkä koskenut pintaan paljain sormin!) ensin Würthin 99-prosenttisella sinkkimaalilla, jonka lämmönkesto on 490°. Sinkin hieman kuivuttua suihkin pinnan kaunistukseksi vielä mustan kiiltävän alkydimaalin.
Bilteman puhalluskaapissa on omat huonot puolensa, yhtenä hitaus. Mutta urakkapalkoillehan tässä ei pyritä, joten huomenna olisi tarkoitus hyökätä toisen puolen etusatulan kimppuun. Etusatuloiden maalin kuivuessa täytyykin sitten halkaista takasatulat, minkä jälkeen seuraa käsijarrumekanismin purku.
Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
Kiitos Pera vinkistä, mutkan kautta se puuttunut alapallo löytyi! Kujalalta ei löytynyt (oli Viitosen yläpallo ja sekin jo varattu...) mutta antoivat vihjeenä Hakkilan Varakirin, jonne kuulemma meni Kai Knuutilan lopettajaisista jääneitä osia. No, Hakkilan Varakiristäkään ei löytynyt, mutta avulias myyjä soitti sisarliikkeeseen Hämeenkylän Hessumobiiliin, josta sitten tärppäsi! Eli nyt on kaikki alustan nivelet haalittu kasaan, kunhan vielä etualapallot tulevat Dieppestä Ranskasta toivottavasti ensi viikolla paikalliseen merkkiliikkeeseen. Hassua, että suht' eksoottisen A310:n pallonivelen saa Renaultilta alkuperäisvaraosana, mutta ei tuhat kertaa yleisempien R12/R18:n niveltä...
Etutuennan reaktiotankojen kumipuslien isot metalliset, lievästi kuppimaiset aluslevyt pitää vielä jostain metsästää vaikka käytettyinä, Alpinen omat ovat nimittäin jostain syystä kalvaantuneet runkoa vasten osittain puhki(!) eli niistä ei saa hiekkapuhaltamallakaan kalua. Olisivatko kumipuslat niin kuoleentuneet että reaktiotangon etukiinnitykseen on sitä kautta tullut löysää ja kalvaantuminen päässyt alkuun? Tuollaiset aluslevyt eivät onneksi näytä mitenkään eksoottisilta osilta, hyvällä tuurilla ovat samanlaiset kuin mitä monessa tappikiinnitteisessä iskarissa käytetään yläpään kumipuslien ympärillä?
Kiitos Pera vinkistä, mutkan kautta se puuttunut alapallo löytyi!
Kujalalta ei löytynyt (oli Viitosen yläpallo ja sekin jo varattu...) mutta antoivat vihjeenä Hakkilan Varakirin, jonne kuulemma meni Kai Knuutilan lopettajaisista jääneitä osia. No, Hakkilan Varakiristäkään ei löytynyt, mutta avulias myyjä soitti sisarliikkeeseen Hämeenkylän Hessumobiiliin, josta sitten tärppäsi! Eli nyt on kaikki alustan nivelet haalittu kasaan, kunhan vielä etualapallot tulevat Dieppestä Ranskasta toivottavasti ensi viikolla paikalliseen merkkiliikkeeseen. Hassua, että suht' eksoottisen A310:n pallonivelen saa Renaultilta alkuperäisvaraosana, mutta ei tuhat kertaa yleisempien R12/R18:n niveltä... Etutuennan reaktiotankojen kumipuslien isot metalliset, lievästi kuppimaiset aluslevyt pitää vielä jostain metsästää vaikka käytettyinä, Alpinen omat ovat nimittäin jostain syystä kalvaantuneet runkoa vasten osittain puhki(!) eli niistä ei saa hiekkapuhaltamallakaan kalua. Olisivatko kumipuslat niin kuoleentuneet että reaktiotangon etukiinnitykseen on sitä kautta tullut löysää ja kalvaantuminen päässyt alkuun? Tuollaiset aluslevyt eivät onneksi näytä mitenkään eksoottisilta osilta, hyvällä tuurilla ovat samanlaiset kuin mitä monessa tappikiinnitteisessä iskarissa käytetään yläpään kumipuslien ympärillä?
Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
Tervehdys!
Noi aluslevyt ( jos kuvasta oikeat kilkkeet näin ) näyttävät kovasti samankokoisilta, kuin R25:n takakallistuksenvakaajan päätykiinnikkeen vastaavat. Ostin pari -kolme vuotta sitten "Marmoritiskiltä" uudet osat, maksoivat muistaakseni n.30 euroa per puoli ( eli puslat, välilevyt ja itse kiinniketanko ( ikään kuin koiranluu ) )
Vanhat aika kulahtaneet saattavat vielä löytyä jostain kaapin perukoilta, lisäksi saattaisi löytyä joitain tiivistesarjasta yli jääneitä stefoja yms. joita en tarvinnut oman 25:sen ruisku-kuutosen rempan yhteydessä... Ja ihan täältä Lahdesta.
Mielenkiinnolla seuraan proggiksesi edistymistä.( Tuolta Kuopion seudulta muuten lienee valmistunut? valkoinen Alpine projekti, jonka vaiheita voi tirkistellä jäsenten linkkien kautta löytyviltä sivuilta... )
Tervehdys!
Noi aluslevyt ( jos kuvasta oikeat kilkkeet näin ) näyttävät kovasti samankokoisilta, kuin R25:n takakallistuksenvakaajan päätykiinnikkeen vastaavat. Ostin pari -kolme vuotta sitten "Marmoritiskiltä" uudet osat, maksoivat muistaakseni n.30 euroa per puoli ( eli puslat, välilevyt ja itse kiinniketanko ( ikään kuin koiranluu ) )
Vanhat aika kulahtaneet saattavat vielä löytyä jostain kaapin perukoilta, lisäksi saattaisi löytyä joitain tiivistesarjasta yli jääneitä stefoja yms. joita en tarvinnut oman 25:sen ruisku-kuutosen rempan yhteydessä... Ja ihan täältä Lahdesta.
Mielenkiinnolla seuraan proggiksesi edistymistä.( Tuolta Kuopion seudulta muuten lienee valmistunut? valkoinen Alpine projekti, jonka vaiheita voi tirkistellä jäsenten linkkien kautta löytyviltä sivuilta... )
Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
Otan aluslevyistä tarkempia kuvia ja mittoja kunhan purkaminen etenee niihin asti. Keinomarmoritiskiltä tarjosivat ei-oota kun tiedustelin uusia aluslevyjä alkuperäisnumerolla. Ja jotain eroahan niissä on "normi-Renaulteissa" käytettyihin koska osanumero on 6000-alkuinen Alpinen oma eikä normaali Renault-alkuinen. No, noitakin osia saa hätätilassa esim. Simonilta Saksasta jos ei sopivia kävele vastaan lähempää.
Otan aluslevyistä tarkempia kuvia ja mittoja kunhan purkaminen etenee niihin asti. Keinomarmoritiskiltä tarjosivat ei-oota kun tiedustelin uusia aluslevyjä alkuperäisnumerolla. Ja jotain eroahan niissä on "normi-Renaulteissa" käytettyihin koska osanumero on 6000-alkuinen Alpinen oma eikä normaali Renault-alkuinen. No, noitakin osia saa hätätilassa esim. Simonilta Saksasta jos ei sopivia kävele vastaan lähempää.
Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
Kehtaavatkin poseerata siinä ryhmäkuvassa puhtaina ja viatonta esittäen! : Vaan tuon kuvan ottamista edelsi neljä (4!) tuntia hupia ja iloa, kun eivät saastat suostuneet erkanemaan autosta hyvällä. Vaan sitten pahalla. Mutta lopulta oppivat kuka on tallissa herra ja hidalgo...
Jo kabiinin puolella jarrupolkimen läpivienti rungosta oli viehättävän punertavankukertava:
Myös auton alta otetussa kuvassa näkyy orastavasta kevättalvesta huolimatta ihastuttavan syksyisiä pas.. siis ruskan sävyjä:
Kuvassa vasemmalta poljinakseli siis tulee rungosta läpi kabiinin puolelta ulkoilmaan. Seuraava kolmiomainen mötikkä on "jarruaktuaattorisektori", josta lähtee normaalisti yhdystanko jarrutehostajaan, tässä yhdystanko on jo poistettu. Kuvassa sektorin alapuolella näkyy kierteytetty reikä, johon jarruvalokytkin ruuvataan. Jarruaktuaattorin oikealla puolella on ensin nailoninen väliprikka, ja prikan oikealla puolella alkaakin sitten kytkimen aktuaattorisektori, jossa on vielä kiinni kytkimen pääsylinterille lähtevä yhdystanko. Kytkimen sektorin oikealla puolella näkyy pieni pätkä varsinaista kytkinpolkimeen kiinnittyvää poljinakselia, jonka ulkopää siis tukeutuu tuossa putkimaisessa rungon osassa olevaan helaan.
Korjaamomanuaalin mukaan poljinasetelman irrottaminen on varsin simppeli ja nopea toimenpide: 1) Irroita yhdystangot jarrun ja kytkimen sektoreista 2) Lyö irti kytkimen sektoria poljinakselissa kiinni pitävät aksi putkisokkaa 3) Vedä ohjaamon puolelta kytkinpoljinta vasemmalle, jolloin poljinakseli seuraa mukana ja ulkopuolella nuo sektorit putoavat poljinakselin ympäriltä irti 4) Nosta kytkin- ja jarrupolkimet ulos autosta.
No, ensimmäinen loivahko mutka tosielämän matkassa oli että sokkien irrottamisen jälkeenkin kytkinsektori istui kiinni poljinakselissa kuin tauti. Ruosteenirrotusöljyllä ja armottomalla vasaroinnilla houkuttelemalla sain parin tunnin kiroilulla jarru- ja kytkinsektorin väliin syntymään rakoa kokonaista pari milliä. Lopulta haistatin pitkät nailonprikan hyvinvoinnille ja turvauduin lämpöön: Kuumailmapuhaltimesta nuppi kaakkoon, niin johan alkoi kytkinsektorin lämmöt nousta ja nailonprikka valumaan painovoiman vaikutuksesta kohti tallin lattiaa. Mutta tämän jälkeen vasarointi tuottikin sitten ihan uudenlaisia tuloksia, eli sektori lähti liikkumaan!
Ja kyllä, älysin hioa tuon poljinakselista näkyvän pätkän puhtaaksi ennen sektorin irrotusyrityksiä....
Seuraavassa kuvassa hupi meinaakin sitten jo loppua jo ihan liian aikaisin, eli ollaan jo vahvasti voiton puolella: kytkinpoljin ja sitä kautta poljinakseli ovat jo lähes kokonaan vedettyinä kabiinin puolella vasemmalle, ja enää tuo jarrusektori on jarrupolkimen spoorien ympärillä:
Ja lopuksi jarruaktuaattorikin irti:
Jarrupolkimen laakeripinnan ja rungon läpiviennin laakeripinnan välissä on varsin seksikkään näköistä mämmiä, ei ihme että jarrupoljin "hieman" takerteli.
Eri komponenteissa näkyvistä vanhoista iskujäljistä päätellen poljinasetelmaa on jo aikoinaan Saksassa yritetty purkaa, mutta yritykseksi oli jäänyt kunnes suomipoika tuli ja näytti mistä maasta Fifu-pastillit tulevat! ;D (Ja nyt joku vais-ääs sitten tietysti paljastaa, että nehän tulevat nykyään Ruotsista tai jostain...)
Kehtaavatkin poseerata siinä ryhmäkuvassa puhtaina ja viatonta esittäen! :
Vaan tuon kuvan ottamista edelsi neljä (4!) tuntia hupia ja iloa, kun eivät saastat suostuneet erkanemaan autosta hyvällä. Vaan sitten pahalla. Mutta lopulta oppivat kuka on tallissa herra ja hidalgo...Jo kabiinin puolella jarrupolkimen läpivienti rungosta oli viehättävän punertavankukertava:
Myös auton alta otetussa kuvassa näkyy orastavasta kevättalvesta huolimatta ihastuttavan syksyisiä pas.. siis ruskan sävyjä:
Kuvassa vasemmalta poljinakseli siis tulee rungosta läpi kabiinin puolelta ulkoilmaan. Seuraava kolmiomainen mötikkä on "jarruaktuaattorisektori", josta lähtee normaalisti yhdystanko jarrutehostajaan, tässä yhdystanko on jo poistettu. Kuvassa sektorin alapuolella näkyy kierteytetty reikä, johon jarruvalokytkin ruuvataan. Jarruaktuaattorin oikealla puolella on ensin nailoninen väliprikka, ja prikan oikealla puolella alkaakin sitten kytkimen aktuaattorisektori, jossa on vielä kiinni kytkimen pääsylinterille lähtevä yhdystanko. Kytkimen sektorin oikealla puolella näkyy pieni pätkä varsinaista kytkinpolkimeen kiinnittyvää poljinakselia, jonka ulkopää siis tukeutuu tuossa putkimaisessa rungon osassa olevaan helaan.
Korjaamomanuaalin mukaan poljinasetelman irrottaminen on varsin simppeli ja nopea toimenpide: 1) Irroita yhdystangot jarrun ja kytkimen sektoreista 2) Lyö irti kytkimen sektoria poljinakselissa kiinni pitävät aksi putkisokkaa 3) Vedä ohjaamon puolelta kytkinpoljinta vasemmalle, jolloin poljinakseli seuraa mukana ja ulkopuolella nuo sektorit putoavat poljinakselin ympäriltä irti 4) Nosta kytkin- ja jarrupolkimet ulos autosta.
No, ensimmäinen loivahko mutka tosielämän matkassa oli että sokkien irrottamisen jälkeenkin kytkinsektori istui kiinni poljinakselissa kuin tauti. Ruosteenirrotusöljyllä ja armottomalla vasaroinnilla houkuttelemalla sain parin tunnin kiroilulla jarru- ja kytkinsektorin väliin syntymään rakoa kokonaista pari milliä. Lopulta haistatin pitkät nailonprikan hyvinvoinnille ja turvauduin lämpöön: Kuumailmapuhaltimesta nuppi kaakkoon, niin johan alkoi kytkinsektorin lämmöt nousta ja nailonprikka valumaan painovoiman vaikutuksesta kohti tallin lattiaa. Mutta tämän jälkeen vasarointi tuottikin sitten ihan uudenlaisia tuloksia, eli sektori lähti liikkumaan!
Ja kyllä, älysin hioa tuon poljinakselista näkyvän pätkän puhtaaksi ennen sektorin irrotusyrityksiä....
Seuraavassa kuvassa hupi meinaakin sitten jo loppua jo ihan liian aikaisin, eli ollaan jo vahvasti voiton puolella: kytkinpoljin ja sitä kautta poljinakseli ovat jo lähes kokonaan vedettyinä kabiinin puolella vasemmalle, ja enää tuo jarrusektori on jarrupolkimen spoorien ympärillä:
Ja lopuksi jarruaktuaattorikin irti:
Jarrupolkimen laakeripinnan ja rungon läpiviennin laakeripinnan välissä on varsin seksikkään näköistä mämmiä, ei ihme että jarrupoljin "hieman" takerteli.
Eri komponenteissa näkyvistä vanhoista iskujäljistä päätellen poljinasetelmaa on jo aikoinaan Saksassa yritetty purkaa, mutta yritykseksi oli jäänyt kunnes suomipoika tuli ja näytti mistä maasta Fifu-pastillit tulevat! ;D (Ja nyt joku vais-ääs sitten tietysti paljastaa, että nehän tulevat nykyään Ruotsista tai jostain...)
Nestori
Jäsen
- Viestejä
- 60
Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
Ei huolta, Nykyään Leafin ja Sisu-pastillin omistavat kansainväliset pääomasijoittajat CVC Capital Partners ja Nord Capital, mutta Sisun valmistus jatkuu edelleen Aurassa
Juha™ sanoi:Eri komponenteissa näkyvistä vanhoista iskujäljistä päätellen poljinasetelmaa on jo aikoinaan Saksassa yritetty purkaa, mutta yritykseksi oli jäänyt kunnes suomipoika tuli ja näytti mistä maasta Fifu-pastillit tulevat! ;D (Ja nyt joku vais-ääs sitten tietysti paljastaa, että nehän tulevat nykyään Ruotsista tai jostain...)
Ei huolta, Nykyään Leafin ja Sisu-pastillin omistavat kansainväliset pääomasijoittajat CVC Capital Partners ja Nord Capital, mutta Sisun valmistus jatkuu edelleen Aurassa
Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
eikö tälläisestä löytyis ratkaisu vanne ongelmaan ?
http://global.ebay.com/Renault_Alpine_A310_Spurverbreiterung_100mm100_mm_sv14/290409895340/item
eikö tälläisestä löytyis ratkaisu vanne ongelmaan ?
http://global.ebay.com/Renault_Alpine_A310_Spurverbreiterung_100mm100_mm_sv14/290409895340/item
Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
Kiitos taas vinkistä, mutta tässä tapauksessa nelipulttisen vanneadapteri ei varmaan paljon auta kolmipulttisessa autossa... Toki teettämällä saisi millaiset spesiaaliadapterit tahansa.
Mutta nyt kun olen vanneasiaa ehtinyt enemmän sulatella, niin eihän tässä oikeastaan mitään ongelmaa olekaan; Joko tilaan ne 15- tai 16-tuumaiset moniosaiset Gottit ja niihin "normikokoiset" nykyrenkaat, tai sitten olemassa oleville vakiovanteille ne Misukan XDX:t. Sillähän siitä selviää. Ja kustannuksiin lienee vain pakko todeta, että elämä on.
rellu70 sanoi:
Kiitos taas vinkistä, mutta tässä tapauksessa nelipulttisen vanneadapteri ei varmaan paljon auta kolmipulttisessa autossa...
Toki teettämällä saisi millaiset spesiaaliadapterit tahansa.Mutta nyt kun olen vanneasiaa ehtinyt enemmän sulatella, niin eihän tässä oikeastaan mitään ongelmaa olekaan; Joko tilaan ne 15- tai 16-tuumaiset moniosaiset Gottit ja niihin "normikokoiset" nykyrenkaat, tai sitten olemassa oleville vakiovanteille ne Misukan XDX:t. Sillähän siitä selviää. Ja kustannuksiin lienee vain pakko todeta, että elämä on.
alderson
Jäsen
- Viestejä
- 91
Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
Jotenkin vaan meikäläisen mielikuvitusta kiahtois enempi ne Gottit :-* (johtuskohan siitä että ne on mun makuaistimuselimille mielusamman näköset kuin A:n alkuperäset) ja sittenhän rengasvaihtoehrot ei loppuis ihan heti kesken. Pyörien suhteenhan sää tosiaankin lienet semmosessa tilanteessa, että kirvelee ainaskin jonkin verran joka tapauksessa. Meinaan lompsan tienoilla. Mutta mistäs sitä tietää mitä oiroopan kaikemmaailman ebay- ja muilta myyntisivustoilta löytyneekään vanteita etsivälle kun alkaa niitä vasiten seuraileen. Vai joko oot kerinny pälyilemään sinne suuntaan?
Jotenkin vaan meikäläisen mielikuvitusta kiahtois enempi ne Gottit :-* (johtuskohan siitä että ne on mun makuaistimuselimille mielusamman näköset kuin A:n alkuperäset) ja sittenhän rengasvaihtoehrot ei loppuis ihan heti kesken
. Pyörien suhteenhan sää tosiaankin lienet semmosessa tilanteessa, että kirvelee ainaskin jonkin verran joka tapauksessa. Meinaan lompsan tienoilla. Mutta mistäs sitä tietää mitä oiroopan kaikemmaailman ebay- ja muilta myyntisivustoilta löytyneekään vanteita etsivälle kun alkaa niitä vasiten seuraileen. Vai joko oot kerinny pälyilemään sinne suuntaan?Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
Poljinasetelman irrotuksen jälkeen pidin viikon hermolepoa Alpinen ääreltä, mutta eilen illalla taas tallissa tapahtui. Sain lisää osia irti: Takapyörille menevän jarrupaineen rajoitinventtiili, samoin kytkimen pääsylinteri. Näiden jälkeen vielä etupyörien jarruputkien liittimet irti jarruletkuista, minkä jälkeen keplottelin etupään jarruputketkin (3 kpl) irti autosta. Täytyy sanoa, että A310:n tapauksessa korin nostaminen rungolta helpottaisi ja nopeuttaisi etupään tekniikkaosien kanssa jumppaamista noin 300%, mutta irtoavat ne kärsivällisyydellä kori päälläkin.
Pitkäperjantain rauhaa olisi huomenna tarkoitus kunnioittaa työntämällä auto pihalle ja pesemällä rungon etuosa ja pyöränkaivot painepesurilla. Tämä valmisteluna jousituksen osien irrotusta ja rungon keulaosan hiomista/maalausta varten. Nykyisellään nimittäin auton alla maatessa kuivunut kura ja ruoste hilseilee naamalle ja silmiin siihen malliin, että ei ole ollenkaan hauskaa...
Tänään aamulla kävin hakemassa jarrupääsylinterin takaisin keltapassivoinnista. Ensin muistin virkistämiseksi miltä syltty näytti autosta irrotettuna kolmisen viikkoa sitten:
Ja sitten sähkösinkityksen+keltapassivoinnin jäljiltä:
Kaiken kaikkiaan olen tuohon kokeiluun enemmän kuin tyytyväinen. Varmaa on se, että jatkossa tulee kannettua ämpärikaupalla Alpinen osia kyseiseen käsittelyyn. Sinänsähän keltapassivointi ei ole erityisen kestävä käsittely ympärivuotisessa käytössä, mutta kesäautossa todella pitkäikäinen jos vielä malttaa suihkaista muutaman kerroksen kirkaslakkaa passivoitujen osien suojaksi. Ja ennen kaikkea vaivaton pintakäsittely: Riittää että käsiteltävissä osissa ei ole lika- tai massakerrostumia, lievä ruosteisuuskaan ei haittaa sillä se poistuu happokäsittelyllä. Toki vieläkin siistimmän lopputuloksen saa, jos pinta esim. lasikuulapuhalletaan "sileäksi" ennen sinkitystä.
Seuraavassa erässä olisi tarkoitus sinkkauttaa ainakin kaikki jarruputkien liittimet, ilmausruuvit, jarruletkujen korikiinnikkeet, kytkin- ja jarrupoljinten käyttövivusto, kytkimen pääsylinteri, jarrupaineen rajoitinventtiili, takajarruputkien haaroituskappale, erinäisiä pultteja ja muttereita, jäähdytyspuhallinten tukiraudat, takajarrusatuloiden vivustot jne. Samalla auton olemukseen palautuu melkoinen annos alkuperäisyyttä, sillä tehtaan jäljiltähän todella monet osat on käsitelty juurikin keltapassivoimalla.
Poljinasetelman irrotuksen jälkeen pidin viikon hermolepoa Alpinen ääreltä, mutta eilen illalla taas tallissa tapahtui. Sain lisää osia irti: Takapyörille menevän jarrupaineen rajoitinventtiili, samoin kytkimen pääsylinteri. Näiden jälkeen vielä etupyörien jarruputkien liittimet irti jarruletkuista, minkä jälkeen keplottelin etupään jarruputketkin (3 kpl) irti autosta. Täytyy sanoa, että A310:n tapauksessa korin nostaminen rungolta helpottaisi ja nopeuttaisi etupään tekniikkaosien kanssa jumppaamista noin 300%, mutta irtoavat ne kärsivällisyydellä kori päälläkin.
Pitkäperjantain rauhaa olisi huomenna tarkoitus kunnioittaa työntämällä auto pihalle ja pesemällä rungon etuosa ja pyöränkaivot painepesurilla. Tämä valmisteluna jousituksen osien irrotusta ja rungon keulaosan hiomista/maalausta varten. Nykyisellään nimittäin auton alla maatessa kuivunut kura ja ruoste hilseilee naamalle ja silmiin siihen malliin, että ei ole ollenkaan hauskaa...
Tänään aamulla kävin hakemassa jarrupääsylinterin takaisin keltapassivoinnista. Ensin muistin virkistämiseksi miltä syltty näytti autosta irrotettuna kolmisen viikkoa sitten:
Ja sitten sähkösinkityksen+keltapassivoinnin jäljiltä:
Kaiken kaikkiaan olen tuohon kokeiluun enemmän kuin tyytyväinen. Varmaa on se, että jatkossa tulee kannettua ämpärikaupalla Alpinen osia kyseiseen käsittelyyn. Sinänsähän keltapassivointi ei ole erityisen kestävä käsittely ympärivuotisessa käytössä, mutta kesäautossa todella pitkäikäinen jos vielä malttaa suihkaista muutaman kerroksen kirkaslakkaa passivoitujen osien suojaksi. Ja ennen kaikkea vaivaton pintakäsittely: Riittää että käsiteltävissä osissa ei ole lika- tai massakerrostumia, lievä ruosteisuuskaan ei haittaa sillä se poistuu happokäsittelyllä. Toki vieläkin siistimmän lopputuloksen saa, jos pinta esim. lasikuulapuhalletaan "sileäksi" ennen sinkitystä.
Seuraavassa erässä olisi tarkoitus sinkkauttaa ainakin kaikki jarruputkien liittimet, ilmausruuvit, jarruletkujen korikiinnikkeet, kytkin- ja jarrupoljinten käyttövivusto, kytkimen pääsylinteri, jarrupaineen rajoitinventtiili, takajarruputkien haaroituskappale, erinäisiä pultteja ja muttereita, jäähdytyspuhallinten tukiraudat, takajarrusatuloiden vivustot jne. Samalla auton olemukseen palautuu melkoinen annos alkuperäisyyttä, sillä tehtaan jäljiltähän todella monet osat on käsitelty juurikin keltapassivoimalla.
Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
Alustapesu painepesurilla noin 5-10 sentin etäisyydeltä irrotti likaa ja irtoruostetta ihan mukavasti, pyöräkaivojen puhdistuksessa käytin vielä apuna biohajoavaa liuotinta ja tiskiharjaa. Tästedes auton alla lienee mukavampi harrastaa kun ei likaa rapise naamalle ja silmiin ihan jatkuvalla syötöllä.
Ei päivää ilman kuvaa; Levikkeiden poiston jälkeistä sivuprofiilia leimaa keventynyt olemus:
Tuosta kuvasta kyllä näkee että auto suorastaan huutaa Spaxin korkeussäädettävää alustaa. Ei ole kovin seksyä kun takarenkaan yläpuolelta näkyy ulkomaailmalle kaksi kierrosta kierrejousista! Tai no, olisi ehkä katumaasturissa mutta ei urheiluautossa! Etujouset menevät joka tapauksessa uusiksi, sillä nykyiset eivät ole alkuperäiset ja liian lyhyinä eivät menisi katsastuksesta läpi: Kun etupään tunkkaa ylös niin jousten esijännitys ei riitä vaan ne heiluvat kolmisen senttiä vapaina.
No, onpahan jokin "järkiperustelu" hommata Spaxit...
Alustapesu painepesurilla noin 5-10 sentin etäisyydeltä irrotti likaa ja irtoruostetta ihan mukavasti, pyöräkaivojen puhdistuksessa käytin vielä apuna biohajoavaa liuotinta ja tiskiharjaa. Tästedes auton alla lienee mukavampi harrastaa kun ei likaa rapise naamalle ja silmiin ihan jatkuvalla syötöllä.
Ei päivää ilman kuvaa; Levikkeiden poiston jälkeistä sivuprofiilia leimaa keventynyt olemus:
Tuosta kuvasta kyllä näkee että auto suorastaan huutaa Spaxin korkeussäädettävää alustaa. Ei ole kovin seksyä kun takarenkaan yläpuolelta näkyy ulkomaailmalle kaksi kierrosta kierrejousista! Tai no, olisi ehkä katumaasturissa mutta ei urheiluautossa! Etujouset menevät joka tapauksessa uusiksi, sillä nykyiset eivät ole alkuperäiset ja liian lyhyinä eivät menisi katsastuksesta läpi: Kun etupään tunkkaa ylös niin jousten esijännitys ei riitä vaan ne heiluvat kolmisen senttiä vapaina.
No, onpahan jokin "järkiperustelu" hommata Spaxit... 
Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
Alpine vetäytyi alapesun jälkeen takaisin talliin, jossa omistaja ryhtyi rikkomaan autoa lisää. Pahaa aavisteleva eturipustus:
Reaktiotankojen kumipuslia, joku niuhottaja ja pilkunviilaaja saattaisi tuomita nuo vaihdettavien listalle:
Eturipustus purkaantui varsin helposti kiitos liian lyhyen etujousen, joka ei siis vaatinut jousenpuristimen käyttöä. Hieman persoonallisuutta hommaan tarjosi ylätukivarren pultti, joka useasta normiautosta poiketen poistetaan matkustamon puolelta:
Painepesun jäljiltä oli jalkatilassa melko kosteaa, luonnollisestikin kun tuo pultinreikä on tehtaan jäljiltä avoinna ulkomaailmaan. Itse ajattelin siihen sovitella peitetulpan niin pysyy kosteus kabiinin ulkopuolella.
Kartturin puoli ilman pyöränripustusta:
Ja kyseiset osat irrallaan:
Huomenna jos jaksaisi temuta irti kuskin puolen vastaavat osat. Sujunee aavistuksen kartturin puolta nopeammin kun on vähän kokemusta takana. Samalla jos saisi hammastangon irti niin rungon ruosteenpoisto voisikin sitten pikku hiljaa alkaa ensi viikolla.
Kuinkahan suuri majesteettirikos muuten olisi keltapassivoittaa kaikki ripustuksen osat: olka-akseli, pyörännapa, tukivarret, reaktiotangot jne jne??? Alkuperäisessä asussaanhan niiden kuuluisi kai olla maalattuna satiininkiiltoisella pohjamaalilla, mutta keltapassivointi olisi todellinen laiskan miehen ratkaisu.... Olen vahvasti kallistumassa sille kannalle.
Alpine vetäytyi alapesun jälkeen takaisin talliin, jossa omistaja ryhtyi rikkomaan autoa lisää. Pahaa aavisteleva eturipustus:
Reaktiotankojen kumipuslia, joku niuhottaja ja pilkunviilaaja saattaisi tuomita nuo vaihdettavien listalle:
Eturipustus purkaantui varsin helposti kiitos liian lyhyen etujousen, joka ei siis vaatinut jousenpuristimen käyttöä. Hieman persoonallisuutta hommaan tarjosi ylätukivarren pultti, joka useasta normiautosta poiketen poistetaan matkustamon puolelta:
Painepesun jäljiltä oli jalkatilassa melko kosteaa, luonnollisestikin kun tuo pultinreikä on tehtaan jäljiltä avoinna ulkomaailmaan. Itse ajattelin siihen sovitella peitetulpan niin pysyy kosteus kabiinin ulkopuolella.
Kartturin puoli ilman pyöränripustusta:
Ja kyseiset osat irrallaan:
Huomenna jos jaksaisi temuta irti kuskin puolen vastaavat osat. Sujunee aavistuksen kartturin puolta nopeammin kun on vähän kokemusta takana. Samalla jos saisi hammastangon irti niin rungon ruosteenpoisto voisikin sitten pikku hiljaa alkaa ensi viikolla.
Kuinkahan suuri majesteettirikos muuten olisi keltapassivoittaa kaikki ripustuksen osat: olka-akseli, pyörännapa, tukivarret, reaktiotangot jne jne??? Alkuperäisessä asussaanhan niiden kuuluisi kai olla maalattuna satiininkiiltoisella pohjamaalilla, mutta keltapassivointi olisi todellinen laiskan miehen ratkaisu.... Olen vahvasti kallistumassa sille kannalle.
arson
Aktiivinen jäsen
- Viestejä
- 747
Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
Keltapassivoinnin hinnoista en tiedä, mutta eikös ihan varteenotettava vaihtoehto noiden ripustusten osien pinnoittamiseen olisi vasaralakka? Esim. tumman harmaa. Eihän se mitään mahdottomia kestä, mutta minun mielestäni sellainen työkalupakin pinta sopii harrasteauton alustaankin oikein hyvin. Ja kun rahaakaan ei paljoa palaisi, niin ne kolmipulttiset Gottit voisi laittaa alle paremmalla omallatunnolla ;D.
Keltapassivoinnin hinnoista en tiedä, mutta eikös ihan varteenotettava vaihtoehto noiden ripustusten osien pinnoittamiseen olisi vasaralakka? Esim. tumman harmaa. Eihän se mitään mahdottomia kestä, mutta minun mielestäni sellainen työkalupakin pinta sopii harrasteauton alustaankin oikein hyvin. Ja kun rahaakaan ei paljoa palaisi, niin ne kolmipulttiset Gottit voisi laittaa alle paremmalla omallatunnolla ;D.