Pikkuhukka
Jäsen
- Viestejä
- 353
Jokunen tovi vierähti edellisen projektin jälkeen "muun" merkkisissä. Tänä keväänä päätin myydä V70:n pois ja katella hieman uudempaa ja parempaa tilalle. Noh, kaikenlaisia autoja tuli koeajettua ja testattua, mutta "se jokin" jäi uupumaan. Päätin tehdä kompromissin, ostaa kehonkuljettimen työmatkoja varten. Väliaikainen, syksyllä sitten... Joopa jaapa, tässä sitä ollaan ja joulu on tuloillaan. Katellaan kauanko tätä kestää.
Nykyinen kehonsiirrin on itse asiassa toinen ranskis tälle vuodelle. Ensimmäinen tilapäiskulkine jäi aika lyhyt ikäiseksi. Lyhyt, mutta ah niin DIY -henkinen, yhteiselo päättyi jakopään porsimiseen n. kolmisen viikkoa sitten. Remeli piti olla vaihdettu keväällä (ja näyttikin siltä), mutta niin vai männät kohtasivat venttiilit. Auto oli täysin samanlainen kuin nykyinen, 1.6 ratakireä raasesi. Sen verran ehdin ihastua (ja fiilistellä) tuon kanssa että päätin hankkia samanlaisen tilalle, nyt oli varaosia kokonainen autollinen (niitä tunnetusti tarvitaan). Ei se edellinenkään ihan viaton ollut, tyhjäkäynti seilasi alle 500rpm:n, vaihteensiirtimen stefan vuoksi auto merkkaili reviirinsä tehokkaasti, mittariston valaistus oli vain puolittainen ja vetari naputti kuin naapurin eukko. Yhteisen taipaleen aikana ehdin tuhota autosta soittimen (suoritin ilmastointikanavien desinfioinnin ja vaahto valui soittimeen = viimeiset sävelet haihtuivat savuna ilmaan), apparin ikkuna tipahti oven sisään moottoritiellä reippaassa 120km/h nopeudessa, mittariston polttimoiden vaihto muuttui kuolleeksi bensamittariksi (olikin pirulainen juotetut led-polttimot) jne. No mutta se siitä ja palataan nykyisen kaunottaren pariin.
Kyseessä on siis 2003 vuoden Premium -malli (kuten oli tuo edellinenkin), väriltään tumman vihreä (tän värinen Megane on jo kerran ollut alla). Paljon on herkkuja tarjolla, alkaen huhujen mukaan toimivasta ilmastoinnista päättyen puolinahkapenkkeihin. Auton ostin hetken mielijohteesta Huutokaupat.com sivustolta. Ajettu vähän alle 200tkm ja vioista mainittu "huoltoilmaisin palaa". Jo kuvat paljastivat ettei kyseessä ollut pelkästään "huoltoilmaisin", vaan mittaristossa loimotti Airbag, moottorin vikavalo ja pissapojan varoitusvalot. Näistä viimeisimmän odotin olevan kaikkein helpoin rasti. Pyydetty hinta oli sen verran alhainen etten viitsinyt edes käydä autoa katsomassa paikan päällä (todellisuudessa en päässyt, en saanut kyytiä järjestymään). Ah sitä riemun päivää kun auto oli voitettu viime minuuttien taistelun jälkeen. Taas oltiin auton omistajia. Tai no, onhan toi raatokin vielä pihassa, mutta tämä sentään liikkuu.
Avain vaihtoi omistajaa ja ensimmäinen matka alkoi. Aika pian kävi selväksi että autossa oli jonkin verran tekemistä jotta sillä viitsii ajella. Pakoäänet muistuttivat pakoputkiviritteistä Taunusta, käsijarrun kahva nousi pystysuoraan, takaluukku ei mennyt lukkoon, apparin takaovi ei auennut ulkopäin, käytännössä kaikki sisävalot olivat pimeinä (pl. mittaristo), tyhjäkäynti pyöri 500-2000 välillä (voi tätä onnenpäivää...). Auto on ikäisekseen todella siisti; ei ruosteita tai kolhuja, maalipinta ehjä, sisusta siisti.
Tästä se sitten alkoi...
Nykyinen kehonsiirrin on itse asiassa toinen ranskis tälle vuodelle. Ensimmäinen tilapäiskulkine jäi aika lyhyt ikäiseksi. Lyhyt, mutta ah niin DIY -henkinen, yhteiselo päättyi jakopään porsimiseen n. kolmisen viikkoa sitten. Remeli piti olla vaihdettu keväällä (ja näyttikin siltä), mutta niin vai männät kohtasivat venttiilit. Auto oli täysin samanlainen kuin nykyinen, 1.6 ratakireä raasesi. Sen verran ehdin ihastua (ja fiilistellä) tuon kanssa että päätin hankkia samanlaisen tilalle, nyt oli varaosia kokonainen autollinen (niitä tunnetusti tarvitaan). Ei se edellinenkään ihan viaton ollut, tyhjäkäynti seilasi alle 500rpm:n, vaihteensiirtimen stefan vuoksi auto merkkaili reviirinsä tehokkaasti, mittariston valaistus oli vain puolittainen ja vetari naputti kuin naapurin eukko. Yhteisen taipaleen aikana ehdin tuhota autosta soittimen (suoritin ilmastointikanavien desinfioinnin ja vaahto valui soittimeen = viimeiset sävelet haihtuivat savuna ilmaan), apparin ikkuna tipahti oven sisään moottoritiellä reippaassa 120km/h nopeudessa, mittariston polttimoiden vaihto muuttui kuolleeksi bensamittariksi (olikin pirulainen juotetut led-polttimot) jne. No mutta se siitä ja palataan nykyisen kaunottaren pariin.
Kyseessä on siis 2003 vuoden Premium -malli (kuten oli tuo edellinenkin), väriltään tumman vihreä (tän värinen Megane on jo kerran ollut alla). Paljon on herkkuja tarjolla, alkaen huhujen mukaan toimivasta ilmastoinnista päättyen puolinahkapenkkeihin. Auton ostin hetken mielijohteesta Huutokaupat.com sivustolta. Ajettu vähän alle 200tkm ja vioista mainittu "huoltoilmaisin palaa". Jo kuvat paljastivat ettei kyseessä ollut pelkästään "huoltoilmaisin", vaan mittaristossa loimotti Airbag, moottorin vikavalo ja pissapojan varoitusvalot. Näistä viimeisimmän odotin olevan kaikkein helpoin rasti. Pyydetty hinta oli sen verran alhainen etten viitsinyt edes käydä autoa katsomassa paikan päällä (todellisuudessa en päässyt, en saanut kyytiä järjestymään). Ah sitä riemun päivää kun auto oli voitettu viime minuuttien taistelun jälkeen. Taas oltiin auton omistajia. Tai no, onhan toi raatokin vielä pihassa, mutta tämä sentään liikkuu.
Avain vaihtoi omistajaa ja ensimmäinen matka alkoi. Aika pian kävi selväksi että autossa oli jonkin verran tekemistä jotta sillä viitsii ajella. Pakoäänet muistuttivat pakoputkiviritteistä Taunusta, käsijarrun kahva nousi pystysuoraan, takaluukku ei mennyt lukkoon, apparin takaovi ei auennut ulkopäin, käytännössä kaikki sisävalot olivat pimeinä (pl. mittaristo), tyhjäkäynti pyöri 500-2000 välillä (voi tätä onnenpäivää...). Auto on ikäisekseen todella siisti; ei ruosteita tai kolhuja, maalipinta ehjä, sisusta siisti.
Tästä se sitten alkoi...



