Pikkuhukka
Jäsen
- Viestejä
- 353
Tulipa tuossa alkuvuodesta haikailtua projektiauton perään kun nykyiset autot alkoivat olemaan siinä kuosissa ettei niihin enää tarvinnut hirveästi panostaa. Tarkoitus oli hommata diesel farkku josta sitten verojen takia oli tarkoitus tehdä paku.
Hieman nettiä selailtua päätös kallistui Laguna 1 ph.2 1.9Dti malliin. Yksi syy tuohon oli hinta ja pieni kulutus, luotettavuudesta voidaan sitten olla erimieltä. Noh, Relluja on ollut pihassa aiemminkin eikä isompia murheita ole ollut, joten ei muuta kuin sopivaa etsimään. Parin ilmoituksen jälkeen tarjottiin tuommoista leimassa olevaa pikku vikaista yksilöä. Auto oli sopivan lähellä joten ei muuta kuin katsomaan. Keli oli kuin morsian, -25 pakkasta ja ilta oli jo pitkällä. Auto ei todellakaan säväyttänyt, vihreä väri kun ei ole niitä suosikkejani.
Auto oli sopivasti sahattu käyntiin ja viat tulivat selville aika nopeasti:
-Lämppärin puhallin toimi randomina, välillä puhalsi, välillä ei
-Startti toimi samalla logiikalla
Plussana voi mainita samana vuonna vaihdetun vaihdelaatikon ja myyjän mukaan toimivan ilmastoinnin. Kelistä johtuen ilmastointia ei voinut testata (ei toiminut). Ei muuta kuin koeajolle. Hytti oli kylmä kuin siperia, onneksi samanlainen vika vaivasi ex-lagunaa: kädet hanskalokeron alle, puhaltimen piuhojen heiluttelua ja avot, puhallin heräsi henkiin. Ikkunoiden avautumisen jälkeen ajolle. Se koeajo ei montaa kilometriä kestänyt kun auto alkoi hakemaan sinne sun tänne. Ei muuta kuin lähimmälle levähdysalueelle ja pikainen tsekki - eturenkaan pultit löysällä. Tilannetta auttoi se että yksi rengas oli kolmella pultilla kiinni, yksi oli katkennut. JESH! Ei muuta kuin kävelyvauhtia pihaan ja pultit kireälle. Tässä vaiheessa sormet olivat jo niin kohmeessa että kaivoin setelit esiin ja ostin auton (oli sen verran "edullinen" ja leimassa).
Auto on siis vm. 98 1.9dti (RXE). Varusteina perus sähköhepeneet, ilmastointi (man), lohkari sisäpistokkeella, kasettisoitin, vetokoukku (ollut joskus irroitettavaa mallia), alla olleet nastarenkaat sekä kesäpallerot Lagunan orkkis aluilla. Mikä parasta, auto oli rekkaroitu 7 henkilölle... Varsin epämukavan näköiset ne viimeiset penkit.
Kotimatkalla totesin että on nää keleen dieselit kylmiä, lämmintä ei juurikaan tullut vaikka puhallin huusi hoosiannaa ja moottorinlämmöt puolessa välissä. Mittariston valot olivat kaikki pimeänä, matkamittari ei kuulemma toiminut enää askin vaihdon jälkeen. Sen mitä sytkärin valossa näin niin hyvin tuntui auto vääntävän vielä 4000-5000 kierroksessa.
Viikon seisonnan jälkeen aloitin projektin. Autossa oli kuitenkin leimaa vielä 4kk joten ajattelin suorittaa fiksaukset tuossa ajassa ja vuosikatsastuksen ohessa muutoskatsastaa (heh, kaunis oli ajatus).
Ensimmäisenä startin kimppuun. Eipä siellä ollut kuin piuha löysällä. Vaihdoin uuden liittimen eikä ongelmia enää ollut.
Seuraavana vuorossa oli puhallin, sama juttu - liittimet heikossa hapessa. Uudet tilalle eikä tämäkään enää häirinnyt.
Kun vauhtiin oli päästy niin turhapa sitä oli lopettaa - vaihtelin illan kuluksi mittaristoon uudet polttimot ja valkeus koitti mittaristoon. Yllätys oli valtaisa kun tyhjäkäynti oli vaatimattomat 2000rpm. Positiivista oli se että matkamittari toimi, ei vain ollu kilometrit näkyny kun polttimot oli kärähtäny. Kierrokset kyllä fuulas ihan kunnolla, tämä myös selitti tuon hyvän vedon korkeilla kierroksilla. Pari iltaa tuota tutkin ja totesin että mittaristo rikki, kierrokset oli paljon matalammat. Ei muuta kuin uutta etsimään. Tuossa autossa ei tuntunut toimivan mikään lamppu, ei katossa ei kojelaudassa. Perfektionistina nuokin piti saada toimimaan. Alkuun niin helppo projekti muuttui kunnon nyhräämiseksi. Ei ollut ihan tosta-noin projekti tuo keskikonsoli. Taistelun tiimellyksessä Rellu söi pari ruuvia jonnekin sisuksiinsa ja lämpösäädin paneeli sai käkättimeen ihan kunnolla. Sekin ostoslistalle, great. Kattolamput sai toimimaan crc:llä ja herkistelyllä. Edes jotain hyvää. Tässä vaiheessa projekti sai lisäaikaa viikon, ihan vain ...tutuksen takia.
Viikon tauon jälkeen ei muuta kuin tutkimaan muita vikoja. Tarkoitus oli siirtää auto autotalliin. Noh, ei siirretty. Hehkutus tuntui olevan ihan turhaa, parin yrityksen jälkeen akku antautui. Ei muuta kuin akku lataukseen ja seuraavana päivänä uusiksi. Asteita oli -10 ja hetken starttauksen jälkeen auto hörähti käyntiin. Akku tosin oli parin startin jälkeen ihan loppu (vaikka oli ladattu täyteen). Akku vaihtolistalle... Autotallissa huomasin että edellinen tai joku niistä sadasta edellisestä omistajasta oli säästänyt hehkuissa. Vain ne helpoimmat kaksi oli vaihdettu, tosin nenkin aika heikossa hapessa. Kaksi muuta alkuperäisiä. Uudet ostoslistalle...
Bonuksena huomasin että suutintukki tihkui dieseliä (selitti sen voimakkaan hajun startatessa). Biliassa myivät tuota tukkia kokonaisuudessa letkuineen, hinta vain oli sitä luokkaa että taivuin Motonetistä ostamaan letkua metrikamana ja vaihtamaan vanhat uusiin. Tässä operaatiossa katkesi sitten yksi muovinen liitin suuttimesta. Alkoi taas ahdistamaan... Nyt kun auto oli tuossa jamassa niin varmaa oli se että se viettäisi autotallissa hetken tai toisen. Tuona aikana oli hyvä vaihtaa jakopäänremmi hiluineen ja apulaitehihna & vesipumppu. Forumilta olin lukenut kauhutarinoita tuon kiristimen kestävyydestä ja sen aiheuttamista tuhoista. Vanha oli sen verran happaman näköinen että vaihtoon meni sekin. Tulipa selväksi miksi monet jättävät tuon vaihtamatta. Hintaa kiristimelle parisataa euroa (tarvikkeena) ja siihen päälle remmit, ohjainrullat ja vesipumppu. Aaargh! Halpa kiesi muuttuu siis koko ajan vähemmän halvaksi.
Tässä vaiheessa hankittuna oli hehkut (Bosch ja Motonet), jakopään/apulaitteen hihnat hiluineen sekä akku (110ah ja Motonet). Hehkujen vaihtoon ei tarvinnut mitään ydinfyysikkoa, mutta menihän siinäkin hetki. Siinä sivussa fiksasin huohottimen putken joka oli irronnut lohkosta ja kaikki öljyt olivat huohottuneet pitkin moottoria. Operaatio jakopää sai alkaa.
Ei ollut paha rasti, mutta eipä sekään mennyt ihan putkeen: Nokkapyörän merkki oli kulunut pois ja jako oli kysymysmerkki... Ei tsiisus. Arvalla en edes viittiny yrittää. Eihän tuo auto muutenkaan tuosta liikkunut mihinkään.
Tässä vaiheessa kävi hyvä mäihä, nettivaraosasta löytyi samanlainen romu varaosina. Ostin lähestulkoon kaiken tarvittavan sitä kautta:
-Mittaristo
-Suuttimet(ihan vain varoiksi) ja ne muoviset klipsit
-Nokkapyörä
-Tavaratilan matto (vanha lienee jossain olohuoneen mattona, ainakaan autossa sitä ei ollut)
-Ilmastoinnin säädinpaneelin
-Hehkujen säätöboksin (edellisen toiminta ei vakuuttanut)
-Moottorin suojamuovi
+ iso läjä muuta pisteosaa.
Viikko vierähti osia odotellessa ja sitten sai aloittaa niputtamisen. Jakopää ja apulaite ei vaatinut mitään ihmellistä, samoin nuo suuttimet ja letkut sujahtivat paikalleen hienosti. Kyllä oli miehekästä saada diesel hörähtämään käyntiin ilman apuvirtaa ja jumalatonta sahaamista. Kyseessä on siis eka naku mitä ikinä olen omistanut. Kun katku hälveni autotallista, alkoi sisustan niputtaminen.
Uusi mittaristo uusilla polttimoilla kiinni, säädinpaneeli kiinni ja matto kehiin. Tässä vaiheessa fiilikset oli positiiviset. Ehkä tämä vielä joku päivä... Jottei päivä nyt liian hyvä ollut niin fiilikset laskivat kun huomasin ettei koppiin oikeasti tullut lämmintä ilmaa. Jakopäätä vaihtaessa kiinnitin huomiota jäähdytinnesteen ruskeaan väriin, mutta varmuutta väristä en saanu kun kipossa oli jonkin verran öljyä joka sotki lasketun nesteen värin. No nyt se oli selvä, lämppärinkenno 100 varmasti tukossa. Ei muuta kuin purkamaan - taas. Oi sitä ilon päivää, kenno oli aivan tukossa. Fiksuna miehenä testasin paineilmalla että kuinka tukossa se oikein on. Olihan se, varmaan kilon verran ruostetta rävähti naamalle kun lasketteli ilmaa kennoon. Se kenno meni roskikseen tiputtuaan ensin seinään.
Vaihteeksi auto taas seisomassa autotallissa. Ei muuta kuin sähköpostia samaan paikkaan mistä muut purkuosat olivat tulleet. Kenno löytyi ja kuuleman mukaan hyvässä kunnossa. Ei muuta kuin tilaukseen kuskin ovipahvin kera (edelliseen oli osunut luultavasti kirves tai jotain), sekä startti ja laturi (ihan vain varmuuden vuoksi). Tässä vaiheessa tuntui siltä että tuo auto v...li suoraan päin näköä. Jos olisin tiennyt että tämä oli vasta alkua olisin varmaan luovuttanut.
Sillä välin kun odottelin osia, aloin tutustumaan koriin. Noh, ei ollut ihan timantti sekään. Umpiot olivat semmoiset maitolasin väriset, valon läpäisy about 20%. Pari iltaa jaksoin niitä puunata ja fiksata, sitten päätin luovuttaa. Katellaan keväämmällä jos ei mee leimasta läpi. Hieman tuli parannusta mutta ei tarpeeksi omaan makuun. Siinä sivussa pesin ja myllytin auton. Tuossa ohessa löytyi pintaruostetta molemmista takalokasuojista, kuskin etulokarista maali karissut pois ja kirkas pelti paistoi. Apukuskin takapäässä kunnon klommo, joku tönässyt sen johonkin ja samalla repäissyt takapuskuria (irvisti kauniisti). Klommoa oioin sen minkä kotikonstein ja kuumailmapuhaltimella pystyin. Hieman perempi, ei lähelläkään täydellistä = olkoon, tämä on käyttis, ei messumagneetti. Puskurin sai taipumaan lämmöllä siedettäväksi.
Maalit hankin ihan automaali -liikkeestä värikoodia vastaan, kävi toki mielessä Motonetin "sinnepäin" maalit.
Tuntui että koko ajan tuli jotain, pisteenä iin päälle tuli takaluukun ruosteet muovilistan alta. Viikon verran noita fiksailin ja nyt on ruosteet poissa ja maalipinta edes sinnepäin.
Tämän operaation jälkeen oli aika asentaa matkahuoltoon saapuneet osat (tässä vaiheessa myyjä ehdotti että hakisin koko loppu auton pois kun tuntui osia menevät, onneksi oli sen verran kaukana ettei tullut lähdettyä). Tuossa ohessa autoon tuli myös uudet öljyt + kaikki suodattimet. Eipähän lohko ruostu sisältä tossa seisoessa.
Yksi ilta ja koppiin tuli taas lämpöä. Aaah, taas toivo palasi ja tuntui että kyllä tämä tästä. Kevät oli jo ovella ja katsastus menossa umpeen. Kiirusta siis riitti.
Nopeasti se upea fiilis sitten katosi, ensimmäinen pitempi lenkki kertoi ettei alusta ollut siinä kunnossa että autoa olisi kannattanut leimalla näyttää. Kolisi ja kilisi, pakoputki hakkasi pohjaan kun autolla lähti liikeellä ja takapönttö oli yhtä rapea kuin näkkileipä. Tässä vaiheessa annoin asialle lisää aikaa, olkoot hetken. Kävin hakemassa alapallonivelet, koiranluut ja raidetangonpäät (uloimmat ja sisemmät). Nämä vaihdetaan kun jaksetaan.
Leiman aika tuli ja meni, kiinnostus nolla ja auto seissyt samassa paikassa jo pitemmän aikaa. Olkoon. Siinä sivussa tuli tilattua ebaysta 9€ peruutustutka ;D ja kesävanteiden keskiöt maalattua korinväriin (se tuningista).
Kevät tuli ja ruoho alkoi vihertämään, samoin sammal Rellun katolla. Oli siis aika ajaa auto sisään ja tutkailla mitä tehdään. Ei muuta kuin vaihtamaan osia. Kyllä oli hienoa huomata että ohjausvaihdekin vuotaa. :-X Kävi pari voimasanaa mielessä ja kierrokset olivat korkealla. Keleen kele. Samalla kun noita renkaita irrotteli niin vaihdoin alle kesärenkaat. Tuossa vaiheessa alkoi korpeamaan se yhden pultin puuttuminen. Sen verran kivasti oli katkennut ettei sitä saanut poramaalla mitenkään järkevästi pois. Ei kun uutta ostamaan. Laakerikin oli sopivasti väljä joten koko pyörännapa hankinnassa. Uskomattomalla munkilla löytyi koko olkavarsi varsin läheltä ja ei kuin hakemaan, samalla tuli hankittua ohjausvaihde.
Kyllä oli juhlaa vaihtaa se ohjausvaihde, ei mennyt kuin koko viikonloppu. Suosittelen lämpimästi masokisteille, tehtävissä mutta mieluiten vältettävissä. Oli taas hermo koetuksella. Noh, olipahan nyt uudet raidetangonpäät, koiranluut ja alapallonivet. Tai no, alapallonivelet odottelivat vielä asentajaansa. Sitä operaatiota en enää tee, ainakaan ite. Voi sitä takomisen riemua 30 asteen helteessä. Seuraavaksi vaihtuu kyllä koko tukivarsi. Nyt se kaatui siihen että yksi tukivarren pulteista on semmoinen kiva miljoonasakarainen ranskalainen spessupultti, joka lähti yhtä helposti kuin lama kreikasta. Rälläkällä ja raivollahan se sieltä irtosi, uusi Biliasta - halvalla (parikymppiä pultista ja mutterista). Motivaatio sen kuin laskussa...
Seuraavana viikonloppuna lähti takapenkit poistoon. Pakettiauto-look lähes täydellinen. Jottei kaikki olisi taaskaan hyvin, apparin takaovi ei enää auennut eikä reagoinut keskuslukitukseen. JEE! Samalla huomasin ettei toinen avainkaan toiminut uusista pattereista huolimatta. Kyllä oli taas hauskaa. Takaoven mysteeri selvisi verhoilun irrottamalla, osat hieman jumissa ja mr. CRC korjasi taas kaiken. Avainperä taas oli kuollut, tai se kytkin oli kuollut. Periaatteessa tuon olisi voinut antaa olla, mutta eipä sitä voinut lipsua. Otin avaimesta (jonka olin suuressa viisaudessa aiemmin hankkinut) kuoret pois, sulattelin kolvilla kykimen irti ja kolvailin vanhan tilalle. Toimi. Uskomatonta. Ei ollut minkäänlaisia odotuksia sen suhteen...
Pientä lisäpontta toi varaosa-auton hankinta, -01 vuoden Laguna farkku. Muuten oli ok, syöttöpumpussa jotain häikkää ja edellinen kuski lienee ollut sokea tai muuten hyvä parkkeeraan (klommojen määrä uskomaton). Nyt oli kaksi kaunotarta pihassa eikä osat loppuisi.
Tässä vaiheessa oltiin jo kesässä. Aikataulu pettänyt jo usemman kerran, mutta periksi enää anneta, tai jotain. Varaosa-autosta tuli kaapattua kuskin umpio (kiitos edellisen omistajan joka oli vaihtanut sen uuteen), Rellun alkuperäinen cd-soitin (heippa c-kasetit), keskikonsoli (tässä ei ollut ruuvinreikiä), kaiuttimet (alkuperäiset nämäkin, mutta jostain syystä huomattavasti paremmat kuin edelliset), tavaratilan suojaverho, koiraverkko (asensin muodikkaasti etupenkkien taakse kun takapenkit olin heivannut nevadaan), aurinkolipat (uusissa meikkipeili molemmissa, kyllä ny kelpaa).
Takaisin vihreään paholaiseen, kaikkien vastoinkäymisien jälkeen oli aika testata onko kaikki ok. Eipä ollu ei. Apparin laakeri myös väljä. Ei kiinnostanut vaihtaa pelkkää laakeria, laiskana miehenä vaihdoin taas koko paketin varaosa-autosta. Huvikseni testasin samalla kuinka "herkät" etujarrut ovat. Noh, olisin ollut positiivisesti yllättynyt jos edes yksi liukutappi olisi liikkunut. Eipä liikkunut ei. Molemmat jarrut auki, tapit irti ja ruosteenirrotusmönjä vaikuttamaan. Useamman putsauksen jälkeen olin tyytyväinen. Ei muuta kuin rasvat kehiin ja jarrut nippuun uusine levyineen ja paloineen (Joo, en kehdannut laittaa enää vanhoja). Takajarrut ihme kyllä toimivat, ottavat tasaisesti (tosin kengät... niin no, ei varmaan tarvitse kertoa).
Vihdoinkin etupää oli kasassa. Uudet jarrunesteet kehiin ja näin kaikki auton nesteet vaihdettu (ohjaustehostajan öljyt meni siinä sivussa ohjausvaihteen kanssa). Lopuksi moottoripesu ja moottorin suojamuovit kiinni. Kyllä nyt kelpasi, aurauskulmat nyt ovat mitä ovat (etenee kuin ajokoira), mutta ne säädätetään ennen leimaa. Eipähän tolla paljon ajella ennen sitä.
Nyt kun etupää oli kunnossa, oli vuoro tutustua tuohon putkistoon tarkemmin. Takapönttö oli hapero, se siitä. Onneksi varaosa-autossa oli just vaihdettu takapönttö, joka löysi tiensä auton alle. Kolinat itseasiassa aiheutui siitä että dp:n ja keskipätkän pultit oli kiristetty sormin (lähes irti) sekä takapöntön kiinnikkeet mallia kuminauhat. Takapönttö käytännöllisesti katsottuna roikkui pelkkien kumien varassa (kiristin oli ruostunut olemattomiin) samalla kammeten keskipalaa pohjaa vastaan. Ei siinä, uusi tiiviste dp:n ja keskiputken väliin, uusvanha takapönttö kiinni uusine kannatinkumeineen sekä kiristimeen. Kerrankin joku asia meni edes sinnepäin, Strömsö on silti aika kaukana.
Viimeisenä hipoiluna korjasin takaluukun lukkosysteemin, edellinen tee-se-itse Pertti oli viritellyt sinne sommoisen vaijerihässäkän ettei todellista (takaluukku aukesi seuraavalla tavalla: takalasi auki, takaluukun suojamuovin läpi oli tuotu naru josta vetämällä lukko aukesi...). Olihan se haastavaa laittaa yksi tanko oikeaan paikkaan. Siinä kun se takaluukku oli nyt purettuna niin kikkailin sen muovitaustan niin ettei se väänny joka kerta kun avaa takaluukkua sekä rekkarikilven discovalo-efekti hävisi liittimien puhdistuksella sekä ystävällämme CRC:llä (on muuten ollut kätevä apuri tämän auton kanssa).
Nyt aletaan olemaan tässä päivässä. Viimeisimmät hankinnat on apparin umpio (uusi, se maitolasia muistuttanut umpio ei sopinut uudemman kanssa sitten mitenkään), pyyhkimen varret irrotettu, putsattu ruosteesta ja maalattu mustaksi, varaosa-auton parempi kuntoinen ratti löysi tiensä sammal-kostajaan (se olkoon virallinen nimi, tuntuu sammal viihtyvän tuon auton katossa vaikka mitä tekis), peruutustutka viritetty (toimii, uskomatonta... Kertoo vieläpä kummalla puolella este ja etäisyys täsmää), uudet kuramatot eteen (oikein Rensi-kaukalomatot... Laatua Motonetista), putsattu sisäpuolelta, vaihdettu uusi apparin sivupeili (vanhassa kun ei ulkolämpötila-anturi toiminut luotettavasti) sekä kylkilistat vaihdettu varaosa-autosta (nyt lukee molemmilla puolilla 1.9dti).
Et semmosta. Tulevia asioita (toivottavasti tän syksyn juttuja):
- Katsastus ja oikein hyvällä säkällä leima
- Jarrukengät taakse
- Takalasien tummennus
- Ilmastoinnin ihmettelyä (onneksi tuossa varaosa-autossa on toimiva ilmastointi)
- Etupenkit irti ja kunnon pesu painepesurilla
- Nelipyöräsuuntaus
ja toivottavasti kovaa ajoa... Sääli kun ajokokemus tuon osalta rajoittuu tuohon sadan metrin pihatiehen, ei osaa vielä kommentoida enempiä. Matkaa on tosin kertynyt jo kymmenkunta kilometriä ja dieseliä palanut saman verran litroina (jonkin verran siis käytetty). Kolinoita ei enää esiinny ja koppi lämpenee mukavasti. Käynnistyy ja käy nätisti. Ehkä tämä tästä.
Jos olisin ollut fiksu niin...
a. olisin ajanut tuolla niin kauan kuin leimaa riitti
b. hakenut vikalista, korjannut pakolliset ja taas vuosi kovaa ajoa
c. jättänyt auton hankkimatta
d. vähemmän perfektionisti olisi säästänyt paljon jättämällä nuo ei-pakolliset viat omaan arvoonsa
toisaalta, projektia haettiin ja sitä on kyllä saatu. Kyseessä myös ensimmäinen diesel -auto. Aikataulusta tai kuluista en viitsi edes mainita mitään, tarkoitus oli tehdä luotettava käyttöauto jolla uskaltaa ajaa töihin takaisin (100km/päivä) sekä vetää tarvittaessa peräkärryä ja kuljettaa hieman enemmän tavaraa kuin noilla sedaneilla.
Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu, tai jotain. Kuvia laittelen jahka ehdin niitä räpsimään. Projektikuvia ei pahemmin löydy, kädet oli olkapäitä myöten rasvassa joten ei kiinnostanut kameraa räplätä.
Niin joo, auton mukana seurasi ikään kuin bonuksena metallinen joulukuusen jalka, pari kolme euroa kolikkoina, menthol karkkeja, tuhkakupin pohjaan sulaneita lakuja, pari vuotta kuolleena maannut varpunen etupuskurin takaa sekä kolme ruuvimeisseliä erinäisistä paikoista sekä jakoavain. Not bad...
Hieman nettiä selailtua päätös kallistui Laguna 1 ph.2 1.9Dti malliin. Yksi syy tuohon oli hinta ja pieni kulutus, luotettavuudesta voidaan sitten olla erimieltä. Noh, Relluja on ollut pihassa aiemminkin eikä isompia murheita ole ollut, joten ei muuta kuin sopivaa etsimään. Parin ilmoituksen jälkeen tarjottiin tuommoista leimassa olevaa pikku vikaista yksilöä. Auto oli sopivan lähellä joten ei muuta kuin katsomaan. Keli oli kuin morsian, -25 pakkasta ja ilta oli jo pitkällä. Auto ei todellakaan säväyttänyt, vihreä väri kun ei ole niitä suosikkejani.
Auto oli sopivasti sahattu käyntiin ja viat tulivat selville aika nopeasti:
-Lämppärin puhallin toimi randomina, välillä puhalsi, välillä ei
-Startti toimi samalla logiikalla
Plussana voi mainita samana vuonna vaihdetun vaihdelaatikon ja myyjän mukaan toimivan ilmastoinnin. Kelistä johtuen ilmastointia ei voinut testata (ei toiminut). Ei muuta kuin koeajolle. Hytti oli kylmä kuin siperia, onneksi samanlainen vika vaivasi ex-lagunaa: kädet hanskalokeron alle, puhaltimen piuhojen heiluttelua ja avot, puhallin heräsi henkiin. Ikkunoiden avautumisen jälkeen ajolle. Se koeajo ei montaa kilometriä kestänyt kun auto alkoi hakemaan sinne sun tänne. Ei muuta kuin lähimmälle levähdysalueelle ja pikainen tsekki - eturenkaan pultit löysällä. Tilannetta auttoi se että yksi rengas oli kolmella pultilla kiinni, yksi oli katkennut. JESH! Ei muuta kuin kävelyvauhtia pihaan ja pultit kireälle. Tässä vaiheessa sormet olivat jo niin kohmeessa että kaivoin setelit esiin ja ostin auton (oli sen verran "edullinen" ja leimassa).
Auto on siis vm. 98 1.9dti (RXE). Varusteina perus sähköhepeneet, ilmastointi (man), lohkari sisäpistokkeella, kasettisoitin, vetokoukku (ollut joskus irroitettavaa mallia), alla olleet nastarenkaat sekä kesäpallerot Lagunan orkkis aluilla. Mikä parasta, auto oli rekkaroitu 7 henkilölle... Varsin epämukavan näköiset ne viimeiset penkit.
Kotimatkalla totesin että on nää keleen dieselit kylmiä, lämmintä ei juurikaan tullut vaikka puhallin huusi hoosiannaa ja moottorinlämmöt puolessa välissä. Mittariston valot olivat kaikki pimeänä, matkamittari ei kuulemma toiminut enää askin vaihdon jälkeen. Sen mitä sytkärin valossa näin niin hyvin tuntui auto vääntävän vielä 4000-5000 kierroksessa.
Viikon seisonnan jälkeen aloitin projektin. Autossa oli kuitenkin leimaa vielä 4kk joten ajattelin suorittaa fiksaukset tuossa ajassa ja vuosikatsastuksen ohessa muutoskatsastaa (heh, kaunis oli ajatus).
Ensimmäisenä startin kimppuun. Eipä siellä ollut kuin piuha löysällä. Vaihdoin uuden liittimen eikä ongelmia enää ollut.
Seuraavana vuorossa oli puhallin, sama juttu - liittimet heikossa hapessa. Uudet tilalle eikä tämäkään enää häirinnyt.
Kun vauhtiin oli päästy niin turhapa sitä oli lopettaa - vaihtelin illan kuluksi mittaristoon uudet polttimot ja valkeus koitti mittaristoon. Yllätys oli valtaisa kun tyhjäkäynti oli vaatimattomat 2000rpm. Positiivista oli se että matkamittari toimi, ei vain ollu kilometrit näkyny kun polttimot oli kärähtäny. Kierrokset kyllä fuulas ihan kunnolla, tämä myös selitti tuon hyvän vedon korkeilla kierroksilla. Pari iltaa tuota tutkin ja totesin että mittaristo rikki, kierrokset oli paljon matalammat. Ei muuta kuin uutta etsimään. Tuossa autossa ei tuntunut toimivan mikään lamppu, ei katossa ei kojelaudassa. Perfektionistina nuokin piti saada toimimaan. Alkuun niin helppo projekti muuttui kunnon nyhräämiseksi. Ei ollut ihan tosta-noin projekti tuo keskikonsoli. Taistelun tiimellyksessä Rellu söi pari ruuvia jonnekin sisuksiinsa ja lämpösäädin paneeli sai käkättimeen ihan kunnolla. Sekin ostoslistalle, great. Kattolamput sai toimimaan crc:llä ja herkistelyllä. Edes jotain hyvää. Tässä vaiheessa projekti sai lisäaikaa viikon, ihan vain ...tutuksen takia.
Viikon tauon jälkeen ei muuta kuin tutkimaan muita vikoja. Tarkoitus oli siirtää auto autotalliin. Noh, ei siirretty. Hehkutus tuntui olevan ihan turhaa, parin yrityksen jälkeen akku antautui. Ei muuta kuin akku lataukseen ja seuraavana päivänä uusiksi. Asteita oli -10 ja hetken starttauksen jälkeen auto hörähti käyntiin. Akku tosin oli parin startin jälkeen ihan loppu (vaikka oli ladattu täyteen). Akku vaihtolistalle... Autotallissa huomasin että edellinen tai joku niistä sadasta edellisestä omistajasta oli säästänyt hehkuissa. Vain ne helpoimmat kaksi oli vaihdettu, tosin nenkin aika heikossa hapessa. Kaksi muuta alkuperäisiä. Uudet ostoslistalle...
Bonuksena huomasin että suutintukki tihkui dieseliä (selitti sen voimakkaan hajun startatessa). Biliassa myivät tuota tukkia kokonaisuudessa letkuineen, hinta vain oli sitä luokkaa että taivuin Motonetistä ostamaan letkua metrikamana ja vaihtamaan vanhat uusiin. Tässä operaatiossa katkesi sitten yksi muovinen liitin suuttimesta. Alkoi taas ahdistamaan... Nyt kun auto oli tuossa jamassa niin varmaa oli se että se viettäisi autotallissa hetken tai toisen. Tuona aikana oli hyvä vaihtaa jakopäänremmi hiluineen ja apulaitehihna & vesipumppu. Forumilta olin lukenut kauhutarinoita tuon kiristimen kestävyydestä ja sen aiheuttamista tuhoista. Vanha oli sen verran happaman näköinen että vaihtoon meni sekin. Tulipa selväksi miksi monet jättävät tuon vaihtamatta. Hintaa kiristimelle parisataa euroa (tarvikkeena) ja siihen päälle remmit, ohjainrullat ja vesipumppu. Aaargh! Halpa kiesi muuttuu siis koko ajan vähemmän halvaksi.
Tässä vaiheessa hankittuna oli hehkut (Bosch ja Motonet), jakopään/apulaitteen hihnat hiluineen sekä akku (110ah ja Motonet). Hehkujen vaihtoon ei tarvinnut mitään ydinfyysikkoa, mutta menihän siinäkin hetki. Siinä sivussa fiksasin huohottimen putken joka oli irronnut lohkosta ja kaikki öljyt olivat huohottuneet pitkin moottoria. Operaatio jakopää sai alkaa.
Ei ollut paha rasti, mutta eipä sekään mennyt ihan putkeen: Nokkapyörän merkki oli kulunut pois ja jako oli kysymysmerkki... Ei tsiisus. Arvalla en edes viittiny yrittää. Eihän tuo auto muutenkaan tuosta liikkunut mihinkään.
Tässä vaiheessa kävi hyvä mäihä, nettivaraosasta löytyi samanlainen romu varaosina. Ostin lähestulkoon kaiken tarvittavan sitä kautta:
-Mittaristo
-Suuttimet(ihan vain varoiksi) ja ne muoviset klipsit
-Nokkapyörä
-Tavaratilan matto (vanha lienee jossain olohuoneen mattona, ainakaan autossa sitä ei ollut)
-Ilmastoinnin säädinpaneelin
-Hehkujen säätöboksin (edellisen toiminta ei vakuuttanut)
-Moottorin suojamuovi
+ iso läjä muuta pisteosaa.
Viikko vierähti osia odotellessa ja sitten sai aloittaa niputtamisen. Jakopää ja apulaite ei vaatinut mitään ihmellistä, samoin nuo suuttimet ja letkut sujahtivat paikalleen hienosti. Kyllä oli miehekästä saada diesel hörähtämään käyntiin ilman apuvirtaa ja jumalatonta sahaamista. Kyseessä on siis eka naku mitä ikinä olen omistanut. Kun katku hälveni autotallista, alkoi sisustan niputtaminen.
Uusi mittaristo uusilla polttimoilla kiinni, säädinpaneeli kiinni ja matto kehiin. Tässä vaiheessa fiilikset oli positiiviset. Ehkä tämä vielä joku päivä... Jottei päivä nyt liian hyvä ollut niin fiilikset laskivat kun huomasin ettei koppiin oikeasti tullut lämmintä ilmaa. Jakopäätä vaihtaessa kiinnitin huomiota jäähdytinnesteen ruskeaan väriin, mutta varmuutta väristä en saanu kun kipossa oli jonkin verran öljyä joka sotki lasketun nesteen värin. No nyt se oli selvä, lämppärinkenno 100 varmasti tukossa. Ei muuta kuin purkamaan - taas. Oi sitä ilon päivää, kenno oli aivan tukossa. Fiksuna miehenä testasin paineilmalla että kuinka tukossa se oikein on. Olihan se, varmaan kilon verran ruostetta rävähti naamalle kun lasketteli ilmaa kennoon. Se kenno meni roskikseen tiputtuaan ensin seinään.
Vaihteeksi auto taas seisomassa autotallissa. Ei muuta kuin sähköpostia samaan paikkaan mistä muut purkuosat olivat tulleet. Kenno löytyi ja kuuleman mukaan hyvässä kunnossa. Ei muuta kuin tilaukseen kuskin ovipahvin kera (edelliseen oli osunut luultavasti kirves tai jotain), sekä startti ja laturi (ihan vain varmuuden vuoksi). Tässä vaiheessa tuntui siltä että tuo auto v...li suoraan päin näköä. Jos olisin tiennyt että tämä oli vasta alkua olisin varmaan luovuttanut.
Sillä välin kun odottelin osia, aloin tutustumaan koriin. Noh, ei ollut ihan timantti sekään. Umpiot olivat semmoiset maitolasin väriset, valon läpäisy about 20%. Pari iltaa jaksoin niitä puunata ja fiksata, sitten päätin luovuttaa. Katellaan keväämmällä jos ei mee leimasta läpi. Hieman tuli parannusta mutta ei tarpeeksi omaan makuun. Siinä sivussa pesin ja myllytin auton. Tuossa ohessa löytyi pintaruostetta molemmista takalokasuojista, kuskin etulokarista maali karissut pois ja kirkas pelti paistoi. Apukuskin takapäässä kunnon klommo, joku tönässyt sen johonkin ja samalla repäissyt takapuskuria (irvisti kauniisti). Klommoa oioin sen minkä kotikonstein ja kuumailmapuhaltimella pystyin. Hieman perempi, ei lähelläkään täydellistä = olkoon, tämä on käyttis, ei messumagneetti. Puskurin sai taipumaan lämmöllä siedettäväksi.
Maalit hankin ihan automaali -liikkeestä värikoodia vastaan, kävi toki mielessä Motonetin "sinnepäin" maalit.
Tuntui että koko ajan tuli jotain, pisteenä iin päälle tuli takaluukun ruosteet muovilistan alta. Viikon verran noita fiksailin ja nyt on ruosteet poissa ja maalipinta edes sinnepäin.
Tämän operaation jälkeen oli aika asentaa matkahuoltoon saapuneet osat (tässä vaiheessa myyjä ehdotti että hakisin koko loppu auton pois kun tuntui osia menevät, onneksi oli sen verran kaukana ettei tullut lähdettyä). Tuossa ohessa autoon tuli myös uudet öljyt + kaikki suodattimet. Eipähän lohko ruostu sisältä tossa seisoessa.
Yksi ilta ja koppiin tuli taas lämpöä. Aaah, taas toivo palasi ja tuntui että kyllä tämä tästä. Kevät oli jo ovella ja katsastus menossa umpeen. Kiirusta siis riitti.
Nopeasti se upea fiilis sitten katosi, ensimmäinen pitempi lenkki kertoi ettei alusta ollut siinä kunnossa että autoa olisi kannattanut leimalla näyttää. Kolisi ja kilisi, pakoputki hakkasi pohjaan kun autolla lähti liikeellä ja takapönttö oli yhtä rapea kuin näkkileipä. Tässä vaiheessa annoin asialle lisää aikaa, olkoot hetken. Kävin hakemassa alapallonivelet, koiranluut ja raidetangonpäät (uloimmat ja sisemmät). Nämä vaihdetaan kun jaksetaan.
Leiman aika tuli ja meni, kiinnostus nolla ja auto seissyt samassa paikassa jo pitemmän aikaa. Olkoon. Siinä sivussa tuli tilattua ebaysta 9€ peruutustutka ;D ja kesävanteiden keskiöt maalattua korinväriin (se tuningista).
Kevät tuli ja ruoho alkoi vihertämään, samoin sammal Rellun katolla. Oli siis aika ajaa auto sisään ja tutkailla mitä tehdään. Ei muuta kuin vaihtamaan osia. Kyllä oli hienoa huomata että ohjausvaihdekin vuotaa. :-X Kävi pari voimasanaa mielessä ja kierrokset olivat korkealla. Keleen kele. Samalla kun noita renkaita irrotteli niin vaihdoin alle kesärenkaat. Tuossa vaiheessa alkoi korpeamaan se yhden pultin puuttuminen. Sen verran kivasti oli katkennut ettei sitä saanut poramaalla mitenkään järkevästi pois. Ei kun uutta ostamaan. Laakerikin oli sopivasti väljä joten koko pyörännapa hankinnassa. Uskomattomalla munkilla löytyi koko olkavarsi varsin läheltä ja ei kuin hakemaan, samalla tuli hankittua ohjausvaihde.
Kyllä oli juhlaa vaihtaa se ohjausvaihde, ei mennyt kuin koko viikonloppu. Suosittelen lämpimästi masokisteille, tehtävissä mutta mieluiten vältettävissä. Oli taas hermo koetuksella. Noh, olipahan nyt uudet raidetangonpäät, koiranluut ja alapallonivet. Tai no, alapallonivelet odottelivat vielä asentajaansa. Sitä operaatiota en enää tee, ainakaan ite. Voi sitä takomisen riemua 30 asteen helteessä. Seuraavaksi vaihtuu kyllä koko tukivarsi. Nyt se kaatui siihen että yksi tukivarren pulteista on semmoinen kiva miljoonasakarainen ranskalainen spessupultti, joka lähti yhtä helposti kuin lama kreikasta. Rälläkällä ja raivollahan se sieltä irtosi, uusi Biliasta - halvalla (parikymppiä pultista ja mutterista). Motivaatio sen kuin laskussa...
Seuraavana viikonloppuna lähti takapenkit poistoon. Pakettiauto-look lähes täydellinen. Jottei kaikki olisi taaskaan hyvin, apparin takaovi ei enää auennut eikä reagoinut keskuslukitukseen. JEE! Samalla huomasin ettei toinen avainkaan toiminut uusista pattereista huolimatta. Kyllä oli taas hauskaa. Takaoven mysteeri selvisi verhoilun irrottamalla, osat hieman jumissa ja mr. CRC korjasi taas kaiken. Avainperä taas oli kuollut, tai se kytkin oli kuollut. Periaatteessa tuon olisi voinut antaa olla, mutta eipä sitä voinut lipsua. Otin avaimesta (jonka olin suuressa viisaudessa aiemmin hankkinut) kuoret pois, sulattelin kolvilla kykimen irti ja kolvailin vanhan tilalle. Toimi. Uskomatonta. Ei ollut minkäänlaisia odotuksia sen suhteen...
Pientä lisäpontta toi varaosa-auton hankinta, -01 vuoden Laguna farkku. Muuten oli ok, syöttöpumpussa jotain häikkää ja edellinen kuski lienee ollut sokea tai muuten hyvä parkkeeraan (klommojen määrä uskomaton). Nyt oli kaksi kaunotarta pihassa eikä osat loppuisi.
Tässä vaiheessa oltiin jo kesässä. Aikataulu pettänyt jo usemman kerran, mutta periksi enää anneta, tai jotain. Varaosa-autosta tuli kaapattua kuskin umpio (kiitos edellisen omistajan joka oli vaihtanut sen uuteen), Rellun alkuperäinen cd-soitin (heippa c-kasetit), keskikonsoli (tässä ei ollut ruuvinreikiä), kaiuttimet (alkuperäiset nämäkin, mutta jostain syystä huomattavasti paremmat kuin edelliset), tavaratilan suojaverho, koiraverkko (asensin muodikkaasti etupenkkien taakse kun takapenkit olin heivannut nevadaan), aurinkolipat (uusissa meikkipeili molemmissa, kyllä ny kelpaa).
Takaisin vihreään paholaiseen, kaikkien vastoinkäymisien jälkeen oli aika testata onko kaikki ok. Eipä ollu ei. Apparin laakeri myös väljä. Ei kiinnostanut vaihtaa pelkkää laakeria, laiskana miehenä vaihdoin taas koko paketin varaosa-autosta. Huvikseni testasin samalla kuinka "herkät" etujarrut ovat. Noh, olisin ollut positiivisesti yllättynyt jos edes yksi liukutappi olisi liikkunut. Eipä liikkunut ei. Molemmat jarrut auki, tapit irti ja ruosteenirrotusmönjä vaikuttamaan. Useamman putsauksen jälkeen olin tyytyväinen. Ei muuta kuin rasvat kehiin ja jarrut nippuun uusine levyineen ja paloineen (Joo, en kehdannut laittaa enää vanhoja). Takajarrut ihme kyllä toimivat, ottavat tasaisesti (tosin kengät... niin no, ei varmaan tarvitse kertoa).
Vihdoinkin etupää oli kasassa. Uudet jarrunesteet kehiin ja näin kaikki auton nesteet vaihdettu (ohjaustehostajan öljyt meni siinä sivussa ohjausvaihteen kanssa). Lopuksi moottoripesu ja moottorin suojamuovit kiinni. Kyllä nyt kelpasi, aurauskulmat nyt ovat mitä ovat (etenee kuin ajokoira), mutta ne säädätetään ennen leimaa. Eipähän tolla paljon ajella ennen sitä.
Nyt kun etupää oli kunnossa, oli vuoro tutustua tuohon putkistoon tarkemmin. Takapönttö oli hapero, se siitä. Onneksi varaosa-autossa oli just vaihdettu takapönttö, joka löysi tiensä auton alle. Kolinat itseasiassa aiheutui siitä että dp:n ja keskipätkän pultit oli kiristetty sormin (lähes irti) sekä takapöntön kiinnikkeet mallia kuminauhat. Takapönttö käytännöllisesti katsottuna roikkui pelkkien kumien varassa (kiristin oli ruostunut olemattomiin) samalla kammeten keskipalaa pohjaa vastaan. Ei siinä, uusi tiiviste dp:n ja keskiputken väliin, uusvanha takapönttö kiinni uusine kannatinkumeineen sekä kiristimeen. Kerrankin joku asia meni edes sinnepäin, Strömsö on silti aika kaukana.
Viimeisenä hipoiluna korjasin takaluukun lukkosysteemin, edellinen tee-se-itse Pertti oli viritellyt sinne sommoisen vaijerihässäkän ettei todellista (takaluukku aukesi seuraavalla tavalla: takalasi auki, takaluukun suojamuovin läpi oli tuotu naru josta vetämällä lukko aukesi...). Olihan se haastavaa laittaa yksi tanko oikeaan paikkaan. Siinä kun se takaluukku oli nyt purettuna niin kikkailin sen muovitaustan niin ettei se väänny joka kerta kun avaa takaluukkua sekä rekkarikilven discovalo-efekti hävisi liittimien puhdistuksella sekä ystävällämme CRC:llä (on muuten ollut kätevä apuri tämän auton kanssa).
Nyt aletaan olemaan tässä päivässä. Viimeisimmät hankinnat on apparin umpio (uusi, se maitolasia muistuttanut umpio ei sopinut uudemman kanssa sitten mitenkään), pyyhkimen varret irrotettu, putsattu ruosteesta ja maalattu mustaksi, varaosa-auton parempi kuntoinen ratti löysi tiensä sammal-kostajaan (se olkoon virallinen nimi, tuntuu sammal viihtyvän tuon auton katossa vaikka mitä tekis), peruutustutka viritetty (toimii, uskomatonta... Kertoo vieläpä kummalla puolella este ja etäisyys täsmää), uudet kuramatot eteen (oikein Rensi-kaukalomatot... Laatua Motonetista), putsattu sisäpuolelta, vaihdettu uusi apparin sivupeili (vanhassa kun ei ulkolämpötila-anturi toiminut luotettavasti) sekä kylkilistat vaihdettu varaosa-autosta (nyt lukee molemmilla puolilla 1.9dti).
Et semmosta. Tulevia asioita (toivottavasti tän syksyn juttuja):
- Katsastus ja oikein hyvällä säkällä leima
- Jarrukengät taakse
- Takalasien tummennus
- Ilmastoinnin ihmettelyä (onneksi tuossa varaosa-autossa on toimiva ilmastointi)
- Etupenkit irti ja kunnon pesu painepesurilla
- Nelipyöräsuuntaus
ja toivottavasti kovaa ajoa... Sääli kun ajokokemus tuon osalta rajoittuu tuohon sadan metrin pihatiehen, ei osaa vielä kommentoida enempiä. Matkaa on tosin kertynyt jo kymmenkunta kilometriä ja dieseliä palanut saman verran litroina (jonkin verran siis käytetty). Kolinoita ei enää esiinny ja koppi lämpenee mukavasti. Käynnistyy ja käy nätisti. Ehkä tämä tästä.
Jos olisin ollut fiksu niin...
a. olisin ajanut tuolla niin kauan kuin leimaa riitti
b. hakenut vikalista, korjannut pakolliset ja taas vuosi kovaa ajoa
c. jättänyt auton hankkimatta
d. vähemmän perfektionisti olisi säästänyt paljon jättämällä nuo ei-pakolliset viat omaan arvoonsa
toisaalta, projektia haettiin ja sitä on kyllä saatu. Kyseessä myös ensimmäinen diesel -auto. Aikataulusta tai kuluista en viitsi edes mainita mitään, tarkoitus oli tehdä luotettava käyttöauto jolla uskaltaa ajaa töihin takaisin (100km/päivä) sekä vetää tarvittaessa peräkärryä ja kuljettaa hieman enemmän tavaraa kuin noilla sedaneilla.
Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu, tai jotain. Kuvia laittelen jahka ehdin niitä räpsimään. Projektikuvia ei pahemmin löydy, kädet oli olkapäitä myöten rasvassa joten ei kiinnostanut kameraa räplätä.
Niin joo, auton mukana seurasi ikään kuin bonuksena metallinen joulukuusen jalka, pari kolme euroa kolikkoina, menthol karkkeja, tuhkakupin pohjaan sulaneita lakuja, pari vuotta kuolleena maannut varpunen etupuskurin takaa sekä kolme ruuvimeisseliä erinäisistä paikoista sekä jakoavain. Not bad...
