***MYYTY*** Mégane² 2,0 16V / 5-ovinen / musta / vm. 2003
- Keskustelun aloittaja Juha™
- Aloitettu
Vs: Mégane² 2,0 16V / 5-ovinen / musta / vm. 2003
Maalaus maksoi kylkilistat, kattolistat ja puskuri mukaan lukien 500e, en tiedä tarkalleen mitä aineita käyttivät tai millaisia pohjatöitä tekivät. Sen tiedän, että kylkilistojen PE-muoville soveltuvaa tartunta-ainetta pitäisi käyttää ihan ensimmäisenä, ja lopuksi kirkaslakassa elastisuuslisäaine ettei lakka halkeile muovin eläessä. Ja toki jo ennen ensimmäistäkään toimenpidettä erittäin huolellinen vahan, rasvan ja silikoninpoisto.
Tässä muuten pieni ääninäyte basso-Pasasen repertuaarista:
http://www.youtube.com/v/2rzRifSsH2g
(Ilmeisesti foorumin asetuksissa estetty suora Youtube-lainaus sivulle?)
Maalaus maksoi kylkilistat, kattolistat ja puskuri mukaan lukien 500e, en tiedä tarkalleen mitä aineita käyttivät tai millaisia pohjatöitä tekivät. Sen tiedän, että kylkilistojen PE-muoville soveltuvaa tartunta-ainetta pitäisi käyttää ihan ensimmäisenä, ja lopuksi kirkaslakassa elastisuuslisäaine ettei lakka halkeile muovin eläessä. Ja toki jo ennen ensimmäistäkään toimenpidettä erittäin huolellinen vahan, rasvan ja silikoninpoisto.
Tässä muuten pieni ääninäyte basso-Pasasen repertuaarista:
http://www.youtube.com/v/2rzRifSsH2g
(Ilmeisesti foorumin asetuksissa estetty suora Youtube-lainaus sivulle?)
Vs: Mégane² 2,0 16V / 5-ovinen / musta / vm. 2003
Marraskuussa 2007 aloitettu moottorin peitekannen siloitteluoperaatio etenee hitaasti, mutta varmasti kohti lopullista epäonnistumista. Reilu puolitoista vuotta sitten sain siis kannen neljä "nappulaa" poistettua, minkä jälkeen hioin röpelöpinnan mahdollisimman sileäksi. Sitten muovinpohjustusaine, tasoitettujen nappula-alueiden kittaus, hionta, ruiskukittaus ja lopuksi vesihionta.
Ruiskukitin kuivuttua varovaiset 18 kuukautta ;D uskaltauduin tänään jatkamaan projektia. Ensin hioin ruiskukittikerrosta vielä ohuemmaksi mahdollisen (=todennäköisen....) halkeilun vähentämiseksi. Sen jälkeen huolellinen vesipesu ja kuivaus, minkä jälkeen suihkautin pintaan yksikomponenttisen pohjamaalin:
Ruiskukitti oli Motipin, pohjamaali puolestaan Spies&Heckerin:
Pohjamaalin kuivuttua maalikaupan suosittelemat (osittain hiustenkuivainavusteiset) nelisen tuntia oli aika suihkia päälle paukkupullosta pintaväri. Alunperin haikailin Renaultin sävyä tulivuorenharmaa 603, jota ilmeisesti on käytetty esim. limited edition Megane Trophyn peilikoteloissa. Motipin valmissävyistä ei Suomen valikoimista tuota sävyä löydy, enkä tällä kertaa viitsinyt maksaa itseäni kipeäksi siitä, että maalikauppa olisi tehnyt kyseisestä sävystä minulle spray-täyttöpullon. Niinpä selailin Motipin sävykarttaa ja päädyin heidän sävyyn 51040, joka vaikutti mukavan hillityltä.
Puolisen tuntia pintavärin jälkeen suihkin edelleen paukkupullosta Motipin pintalakan, ja tulos on tässä:
Täysin autenttisissa autotalliolosuhteissa ilman minkäänlaista ennakkosiivousta pintaan tulee pakosta muutama pölyhiukkanen, mutta eipä meikäläistä haittaa. Jokunen valumakin tuli, mutta ne häipyvät hiomalla kunhan lakka on saanut rauhassa kuivua parisen viikkoa. Jos oikein nättiä pintaa olisi halunnut niin pohjamaalikin olisi pitänyt malttaa vesihioa, mutta mitäpä sitä hienostelemaan...
Lopuksi tuo täytyy viimeistellä parilla vinyylitarralla niin tiedetään mikä mylly ja kenen valmistajan on kyseessä!
EDIT: Kenties jotain tämän suuntaista:
Marraskuussa 2007 aloitettu moottorin peitekannen siloitteluoperaatio etenee hitaasti, mutta varmasti kohti lopullista epäonnistumista. Reilu puolitoista vuotta sitten sain siis kannen neljä "nappulaa" poistettua, minkä jälkeen hioin röpelöpinnan mahdollisimman sileäksi. Sitten muovinpohjustusaine, tasoitettujen nappula-alueiden kittaus, hionta, ruiskukittaus ja lopuksi vesihionta.
Ruiskukitin kuivuttua varovaiset 18 kuukautta ;D uskaltauduin tänään jatkamaan projektia. Ensin hioin ruiskukittikerrosta vielä ohuemmaksi mahdollisen (=todennäköisen....) halkeilun vähentämiseksi. Sen jälkeen huolellinen vesipesu ja kuivaus, minkä jälkeen suihkautin pintaan yksikomponenttisen pohjamaalin:
Ruiskukitti oli Motipin, pohjamaali puolestaan Spies&Heckerin:
Pohjamaalin kuivuttua maalikaupan suosittelemat (osittain hiustenkuivainavusteiset) nelisen tuntia oli aika suihkia päälle paukkupullosta pintaväri. Alunperin haikailin Renaultin sävyä tulivuorenharmaa 603, jota ilmeisesti on käytetty esim. limited edition Megane Trophyn peilikoteloissa. Motipin valmissävyistä ei Suomen valikoimista tuota sävyä löydy, enkä tällä kertaa viitsinyt maksaa itseäni kipeäksi siitä, että maalikauppa olisi tehnyt kyseisestä sävystä minulle spray-täyttöpullon. Niinpä selailin Motipin sävykarttaa ja päädyin heidän sävyyn 51040, joka vaikutti mukavan hillityltä.
Puolisen tuntia pintavärin jälkeen suihkin edelleen paukkupullosta Motipin pintalakan, ja tulos on tässä:
Täysin autenttisissa autotalliolosuhteissa ilman minkäänlaista ennakkosiivousta pintaan tulee pakosta muutama pölyhiukkanen, mutta eipä meikäläistä haittaa. Jokunen valumakin tuli, mutta ne häipyvät hiomalla kunhan lakka on saanut rauhassa kuivua parisen viikkoa. Jos oikein nättiä pintaa olisi halunnut niin pohjamaalikin olisi pitänyt malttaa vesihioa, mutta mitäpä sitä hienostelemaan...
Lopuksi tuo täytyy viimeistellä parilla vinyylitarralla niin tiedetään mikä mylly ja kenen valmistajan on kyseessä!
EDIT: Kenties jotain tämän suuntaista:
Vs: Mégane² 2,0 16V / 5-ovinen / musta / vm. 2003
Noiden kesävanteiden mukana alunperin tulleet keskiökapselit ovat mielestäni luvattoman halvan oloiset "JZ Wheels"-logoineen:
Kyseessähän ovat alunperin Audiin suunnitellut vanteet, ja noihin replikoihinkin saa suoraan Audin tai Volkkarin logolla olevia logotarroja jotka siis korvaisivat tuon mustan "JZ Wheels" -osion. Renaultin logolla olevaa tarraa ei kuitenkaan saa ja mielessä oli muutenkin hieman kolmiulotteisempi maailmankatsomus, joten täytyi alkaa puuhastelemaan. ;D
Teurastajan kaipaava katse osui Meganen alkuperäisten Nervasport-alujen keskikuppiin:
Hmmm..... Mitäpäs jos tuota..... Voiskohan tää toimia.....?
"Isoveli pihtinsä terottaa ja porsaan luistansa erottaa...":
Sama kertaa neljä, ja seuraavaksi teurastaja vaihtoi pihdit sivuleikkureihin. Nips-naps ja salmiakeilta vietiin jalat! Niin saatiin salmiakitkin "tonttiin":
Triviatietona näiden kyseisten salmiakkien osanumero (vain tehtaan sisäisessä käytössä, ei saa tietääkseni irrallisena varaosana):
Seuraavaksi teurastaja tarttui kuumailmapuhaltimeen ja liianisotaluvanteet.com pääsivät operoitaviksi:
Seuraavaksi uhriensa jaloa uhrautumista arvostava teurastaja soi hieman armoa ja puhdisti liianisotaluvanteet.comin haavat alkoholilla. Tämä toimenpide poisti logotarrojen jättämät liimajäämät. Seuraavaksi oli aika esitellä epäpyhän allianssin osapuolet toisilleen pienen visuaalisen mallailun merkeissä:
No joo-o, ehkä voisi toimiakin!
Kapselien keskellä olevat reiät jäisivät osittain salmiakkien peittoon, ja salmiakin keskelle jäävän pienen reiän voisi peittää taakse limattavalla muovinpalalla. Tuollainen kiiltävä krominen kapselin keskusta on kuitenkin makuuni liian bling, joten keskiöt pitäisi maalata joko entisenlaisiksi mustiksi tai sitten tummanharmaiksi kuten vanteiden puolien välit ovat.
Mietin seuraavaa työjärjestystä tarkasti ja päädyin siihen, että ennen maalausta pitäisi saada salmiakit naitettua kiinni kapseleihin. Tämä onnistuisi näppärimmin kaksikomponettisella epoksiliimalla, joka pitää kuin tauti. Edellyttäen tietysti että pinta on jotakin muuta kuin tuollainen peilisileä kromi. Niinpä ensin huolellinen puhdistus rasvanpoistoaineella ja sen jälkeen 600-karkeuksinen vesihiomapaperi käteen:
Eli reunakehä tarkoitus jättää kiiltäväksi ja vain tuo syvennys maalataan. Vastaavasti salmiakin takaosakin piti valmistella, ensinnäkin katkaistujen kiinnityskynsien tyngät piti saada tasaiseksi että salmiakki asettuu tasaisesti kapselin pintaa vasten. Tämä oli helpointa hoitaa pöydällä olevan hiomapaperin päällä hankaamalla:
Jossain mielessä suotavaa olisi että salmiakit tulisivat edes suunnilleen kapselien keskelle, muuten epäkeskeisesti liimatut salmiakit "pomppisivat" vähemmän vakuuttavasti pyörien pyöriessä... :
Salmiakin keskittäminen tuntui ylivoimaisesti vaikeimmalta tehtävältä, aiemmat kokemukset ovat osoittaneet että silmämääräinen mallailu ei aina tuota haluttua tulosta. Hetken mietittyni hokasin hyödyntää alumiinisia "JZ Wheels"-keskiötarroja ja skanneria. Keskiötarran halkaisijaksi mittasin 120 mm. Seuraavaksi tietokoneelle ja salmiakki skanneriin!
Paintshopissa loin 120x120 mm kuvan, johon piirsin 120-millisen ympyrän. Sitten mitoitin skannaamani salmiakin "pohjapiirroksen" tarkasti ympyrän keskelle:
Seuraavaksi printtasin näin saadut sapluunat tavalliselle A4:lle. Pieni mittausten tarkistus viivottimella varmisti, että logo tosiaan jökötti ympyrän keskellä.
Sapluunat oli helppo leikata irti käyttämällä todellisia keskiötarraa ja salmiakkia apuna. Asemoin ensin salmiakin tarkasti piirroksen osoittamalle paikalle, ja sen jälkeen leikkasin rajaa pitkin terävällä askarteluveitsellä. Tämän jälkeen vastaavasti keskiötarran asemointi ja veitsellä tarkasti "kalottia" pitkin. Pian oli neljä sapluunaa valmiina:
Salmiakkien kromipintaa ei olisi hyvä vioittaa, joten liimauksessa välistä tursuavaa liimaa silmälläpitäen suojasin reunat kapealla pinstriping-teipillä:
Tämän jälkeen puhdistin hiotut liimattavat pinnat rasvanpoistoaineella, epoksi on tujua ainetta mutta kuten missä tahansa liimauksessa pintojen on oltava ehdottoman puhtaat ja rasvattomat. Käytin ihan normaalia rautakaupoista saatavaa liimaa:
Kaksikomponenttiepoksi kovettuu katalyyttisesti, eli liimaan sekoitetaan erillistä kovettajaa suhteessa 1:1. Sekoituksen jälkeen työskentelyaikaa on n. 5 minuuttia, joten sekoitin aina kerralla vain yhden salmiakin liimaamiseen tarvittavan määrän. Pienellä lastalla sivelin ensin ohuelti kapselin liimapinnan, sen jälkeen "kauhoin" salmiakin takapuolella olevan syvennyksen reunojen tasalle täyteen massaa. Sitten olikin aika testata sapluunan toimivuus ja painaa salmiakki paikoilleen:
Täytyy sanoa että sapluunalla etukäteen pelkäämäni asemointi oli todella helppoa!
Puristin liitosta parisen minuuttia, minkä jälkeen asetin kapselin hehkulampulla toimivan pöytävalaisimen alle lämpöön ja otin seuraavan kapselin työn alle. Lopulta kaikki neljä salmiakkia oli liimattu suuremmitta kommelluksitta ja oli aika jättää liima hetkeksi kovettumaan. Periatteessa liima saavuttaa "kosketuskuivuuden" 15 minuutissa, mutta täydellinen kuivuminen vie 16 tuntia.
Puolisen tunnin kuluttua uskalsin jo katsoa miltä keskireiän takana näytti:
Tuon vinoneliön muotoisen reiän peitoksi liimaan siis vielä muovinpalan, ja lopuksi valan samalla epoksiliimalla keskisyvennyksen täyteen ja vielä hieman reunojenkin yli pidon maksimoimiseksi.
Yhteenpuristettaessa salmiakin ja kapselin välistä tursusi näkyville noin millin levyinen liimapalko. Kyseinen palko ei olisi kovin tehdasasenteisen näköinen, joten se oli viisainta poistaa nyt ennen liiman lopullista jämähtämistä. Painoin salmiakkia peukalolla ettei tuoreehko liimaus vain pettäisi ja samalla leikkasin liimapalon pohjaa myöten salmiakin reunaa pitkin kuljettamallani askarteluveitsellä. Tämän jälkeen ylipursunneen, tässä vaiheessa vielä puolinotkean liimapalon sai rapsuteltua irti kapselin pinnasta pienellä lastalla ja kynnellä. Palko lähti niin siististi, että ennen maalausta raja-aluetta ei tarvitse kuin hieman sipaista hiomapaperilla:
Tuossa siis tämänpäiväinen edistyminen, seuraavaksi projektissa vuorossa salmiakkien ja kapselien kiiltäväksi jäävien kehien suojaan teippaaminen ennen pohja- ja pintamaalausta sekä kirkaslakkausta.
Noiden kesävanteiden mukana alunperin tulleet keskiökapselit ovat mielestäni luvattoman halvan oloiset "JZ Wheels"-logoineen:
Kyseessähän ovat alunperin Audiin suunnitellut vanteet, ja noihin replikoihinkin saa suoraan Audin tai Volkkarin logolla olevia logotarroja jotka siis korvaisivat tuon mustan "JZ Wheels" -osion. Renaultin logolla olevaa tarraa ei kuitenkaan saa ja mielessä oli muutenkin hieman kolmiulotteisempi maailmankatsomus, joten täytyi alkaa puuhastelemaan. ;D
Teurastajan kaipaava katse osui Meganen alkuperäisten Nervasport-alujen keskikuppiin:
Hmmm..... Mitäpäs jos tuota..... Voiskohan tää toimia.....?
"Isoveli pihtinsä terottaa ja porsaan luistansa erottaa...":
Sama kertaa neljä, ja seuraavaksi teurastaja vaihtoi pihdit sivuleikkureihin. Nips-naps ja salmiakeilta vietiin jalat!
Niin saatiin salmiakitkin "tonttiin":
Triviatietona näiden kyseisten salmiakkien osanumero (vain tehtaan sisäisessä käytössä, ei saa tietääkseni irrallisena varaosana):
Seuraavaksi teurastaja tarttui kuumailmapuhaltimeen ja liianisotaluvanteet.com pääsivät operoitaviksi:
Seuraavaksi uhriensa jaloa uhrautumista arvostava teurastaja soi hieman armoa ja puhdisti liianisotaluvanteet.comin haavat alkoholilla. Tämä toimenpide poisti logotarrojen jättämät liimajäämät. Seuraavaksi oli aika esitellä epäpyhän allianssin osapuolet toisilleen pienen visuaalisen mallailun merkeissä:
No joo-o, ehkä voisi toimiakin!
Kapselien keskellä olevat reiät jäisivät osittain salmiakkien peittoon, ja salmiakin keskelle jäävän pienen reiän voisi peittää taakse limattavalla muovinpalalla. Tuollainen kiiltävä krominen kapselin keskusta on kuitenkin makuuni liian bling, joten keskiöt pitäisi maalata joko entisenlaisiksi mustiksi tai sitten tummanharmaiksi kuten vanteiden puolien välit ovat.
Mietin seuraavaa työjärjestystä tarkasti ja päädyin siihen, että ennen maalausta pitäisi saada salmiakit naitettua kiinni kapseleihin. Tämä onnistuisi näppärimmin kaksikomponettisella epoksiliimalla, joka pitää kuin tauti. Edellyttäen tietysti että pinta on jotakin muuta kuin tuollainen peilisileä kromi. Niinpä ensin huolellinen puhdistus rasvanpoistoaineella ja sen jälkeen 600-karkeuksinen vesihiomapaperi käteen:
Eli reunakehä tarkoitus jättää kiiltäväksi ja vain tuo syvennys maalataan. Vastaavasti salmiakin takaosakin piti valmistella, ensinnäkin katkaistujen kiinnityskynsien tyngät piti saada tasaiseksi että salmiakki asettuu tasaisesti kapselin pintaa vasten. Tämä oli helpointa hoitaa pöydällä olevan hiomapaperin päällä hankaamalla:
Jossain mielessä suotavaa olisi että salmiakit tulisivat edes suunnilleen kapselien keskelle, muuten epäkeskeisesti liimatut salmiakit "pomppisivat" vähemmän vakuuttavasti pyörien pyöriessä... :
Salmiakin keskittäminen tuntui ylivoimaisesti vaikeimmalta tehtävältä, aiemmat kokemukset ovat osoittaneet että silmämääräinen mallailu ei aina tuota haluttua tulosta. Hetken mietittyni hokasin hyödyntää alumiinisia "JZ Wheels"-keskiötarroja ja skanneria. Keskiötarran halkaisijaksi mittasin 120 mm. Seuraavaksi tietokoneelle ja salmiakki skanneriin!
Paintshopissa loin 120x120 mm kuvan, johon piirsin 120-millisen ympyrän. Sitten mitoitin skannaamani salmiakin "pohjapiirroksen" tarkasti ympyrän keskelle:
Seuraavaksi printtasin näin saadut sapluunat tavalliselle A4:lle. Pieni mittausten tarkistus viivottimella varmisti, että logo tosiaan jökötti ympyrän keskellä.
Sapluunat oli helppo leikata irti käyttämällä todellisia keskiötarraa ja salmiakkia apuna. Asemoin ensin salmiakin tarkasti piirroksen osoittamalle paikalle, ja sen jälkeen leikkasin rajaa pitkin terävällä askarteluveitsellä. Tämän jälkeen vastaavasti keskiötarran asemointi ja veitsellä tarkasti "kalottia" pitkin. Pian oli neljä sapluunaa valmiina:
Salmiakkien kromipintaa ei olisi hyvä vioittaa, joten liimauksessa välistä tursuavaa liimaa silmälläpitäen suojasin reunat kapealla pinstriping-teipillä:
Tämän jälkeen puhdistin hiotut liimattavat pinnat rasvanpoistoaineella, epoksi on tujua ainetta mutta kuten missä tahansa liimauksessa pintojen on oltava ehdottoman puhtaat ja rasvattomat. Käytin ihan normaalia rautakaupoista saatavaa liimaa:
Kaksikomponenttiepoksi kovettuu katalyyttisesti, eli liimaan sekoitetaan erillistä kovettajaa suhteessa 1:1. Sekoituksen jälkeen työskentelyaikaa on n. 5 minuuttia, joten sekoitin aina kerralla vain yhden salmiakin liimaamiseen tarvittavan määrän. Pienellä lastalla sivelin ensin ohuelti kapselin liimapinnan, sen jälkeen "kauhoin" salmiakin takapuolella olevan syvennyksen reunojen tasalle täyteen massaa. Sitten olikin aika testata sapluunan toimivuus ja painaa salmiakki paikoilleen:
Täytyy sanoa että sapluunalla etukäteen pelkäämäni asemointi oli todella helppoa!
Puristin liitosta parisen minuuttia, minkä jälkeen asetin kapselin hehkulampulla toimivan pöytävalaisimen alle lämpöön ja otin seuraavan kapselin työn alle. Lopulta kaikki neljä salmiakkia oli liimattu suuremmitta kommelluksitta ja oli aika jättää liima hetkeksi kovettumaan. Periatteessa liima saavuttaa "kosketuskuivuuden" 15 minuutissa, mutta täydellinen kuivuminen vie 16 tuntia.
Puolisen tunnin kuluttua uskalsin jo katsoa miltä keskireiän takana näytti:
Tuon vinoneliön muotoisen reiän peitoksi liimaan siis vielä muovinpalan, ja lopuksi valan samalla epoksiliimalla keskisyvennyksen täyteen ja vielä hieman reunojenkin yli pidon maksimoimiseksi.
Yhteenpuristettaessa salmiakin ja kapselin välistä tursusi näkyville noin millin levyinen liimapalko. Kyseinen palko ei olisi kovin tehdasasenteisen näköinen, joten se oli viisainta poistaa nyt ennen liiman lopullista jämähtämistä. Painoin salmiakkia peukalolla ettei tuoreehko liimaus vain pettäisi ja samalla leikkasin liimapalon pohjaa myöten salmiakin reunaa pitkin kuljettamallani askarteluveitsellä. Tämän jälkeen ylipursunneen, tässä vaiheessa vielä puolinotkean liimapalon sai rapsuteltua irti kapselin pinnasta pienellä lastalla ja kynnellä. Palko lähti niin siististi, että ennen maalausta raja-aluetta ei tarvitse kuin hieman sipaista hiomapaperilla:
Tuossa siis tämänpäiväinen edistyminen, seuraavaksi projektissa vuorossa salmiakkien ja kapselien kiiltäväksi jäävien kehien suojaan teippaaminen ennen pohja- ja pintamaalausta sekä kirkaslakkausta.
Vs: Mégane² 2,0 16V / 5-ovinen / musta / vm. 2003
Sataa sataa tihuttaa, joten osan lomapäivästä voi hyvin tuhlata projektin jatkamiseen. Salmiakkien liimaus on nyt kunnolla kovettunut, joten oli aika valmistella kapselit maalausta varten. Kuten tunnettua, varsinainen maalin suihkutus ei maalausprosessissa kauan vie. Sen sijaan alkuvalmistelut vievät: Tässäkin tapauksessa tuhertamiseen eli ilman maalia jätettävien alueiden huolelliseen teippaamiseen meni lähemmäs kolme tuntia...
Kun kaikki oli teipattu, vielä loppupyyhintä ohenteella ja sitten muutama ohut kerros pohjaväriä pintaan:
Wash primer on käsittääkseni ns. hiomapohjaväri, joka siis täyttää pinnan pieniä epätasaisuuksia mutta muodostaa appelsiinipintaa vaatien siis hionnan ennen pintaväriä. Eli nyt katsellaan sitten maalin kuivumista....
Sataa sataa tihuttaa, joten osan lomapäivästä voi hyvin tuhlata projektin jatkamiseen. Salmiakkien liimaus on nyt kunnolla kovettunut, joten oli aika valmistella kapselit maalausta varten. Kuten tunnettua, varsinainen maalin suihkutus ei maalausprosessissa kauan vie. Sen sijaan alkuvalmistelut vievät: Tässäkin tapauksessa tuhertamiseen eli ilman maalia jätettävien alueiden huolelliseen teippaamiseen meni lähemmäs kolme tuntia...
Kun kaikki oli teipattu, vielä loppupyyhintä ohenteella ja sitten muutama ohut kerros pohjaväriä pintaan:
Wash primer on käsittääkseni ns. hiomapohjaväri, joka siis täyttää pinnan pieniä epätasaisuuksia mutta muodostaa appelsiinipintaa vaatien siis hionnan ennen pintaväriä. Eli nyt katsellaan sitten maalin kuivumista....
Vs: Mégane² 2,0 16V / 5-ovinen / musta / vm. 2003
Pohjamaalin kuivumista odotellessa alkoi tehdä mieli makeaa, joten tein vähän Salmiakkiaakkosia.... ;D
Noilla siis peitän salmiakkilogojen keskelle jääneet reiät. Ihan vimosen päälle en työkaaviota suunnitellut, sillä nämä läpyskät olisi ollut ylivoimaisesti helpointa liimata salmikkien taakse niiden ollessa vielä irrallaan. Mutta aina ei malta... Vaikka varoin levittämästä epoksia salmiakin sisäreunoihin, niin silti nyt jouduin hieman trimmailemaan noita lätkiä kapselikohtaisesti. Sen takia merkkasin, jatkon nopeuttamiseksi, kirjaimilla mikä lätkä on sovitettu mhinkin kapseliin.
Moottorikannen kanssa tekemistäni virheistä oppineena päätin vesihioa kapselien pohjamaalin. Maalin kuivuttua reilut kolme tuntia uskaltauduin näyttämään kapseleille 600-karkeuksista vesihiomapaperia. Kuivana mattapintainen pohjamaali oli näyttänyt aivan tasaiselta, mutta alettuani hiomaan appelsiinipinnan pohjakuopat näkyivät selvästi tummempina. Vesihionta poisti tämän appelsiinin mahdollistaen tasaisemman ja sitä myötä kiiltävämmät pintaväri- ja kirkaslakkakerrokset.
Suojateippauksissa oli siis ollut aivan hemmetinmoinen nysvääminen, siksi en alkanut niitä hionnan ja pinnan pesun jäljiltä uusimaan vaan kuivattelin lopputuloksen kannalta kriittiset rajapinnat hiustenkuivaajalla huolellisesti niin, ettei sinne jäisi jatkomaalausta pilaavaa kosteutta. 3M:n ohut muovipintainen rajausteippi istui pesunkin jälkeen tukevasti kiinni, mutta karkeampaan suojaukseen käyttämäni tavallinen maalarinteippi tuppasi hieman "kuorimaan" paikoitellen. Ei kuitenkaan niin pahasti, että se olisi vaatinut kiinnipainelua kummempia toimenpiteitä.
Harkitsin moneen kertaan mikä väri keskisyvennyksiin tulisi (musta vai grafiitinharmaa), ja päätin että jo moottorikannessa käyttämäni grafiitinharmaa voisi antaa aika elegantin lopputuloksen. Tällaisessa hieman vaaleammassa värissä metallinhohto pääsee mustaa paremmin oikeuksiinsa, ja lisäksi vanteen puolien välit ovat harmaat (tosin aavistuksen vaaleampaa sävyä). Saapa nähdä kuinka pahasti metsään mentäisiin, mutta onneksi(?) se selviäisi vasta kun kapselit olisivat takaisin vanteissa! Alunperin Audeissahan keskisyvennys on maalattu samalla harmaalla kuin puolien välit, mutta mielestäni Audin sävy on hieman hailakka keskikapselissa. Järkeilin vielä mielestäni näppärästi, että puolien väli ovat enimmäkseen varjossa ja vaikuttavat siksi todellista tummemmilta, ja ehkä siksi tummempi keskikapseli voisi sointua ihan hyvinkin... Tällainen sävy joka tapauksessa tuli valittua, meni syteen tai saveen:
Valumien ehkäisemiseksi maltoin mieleni mielestäni todella mestarillisesti ;D ja tyydyin suihkimaan varsin ohuita kerroksia odottaen liuottimen haihtumista kerrosten välissä. Heti pintavärin suihkuttamisen jälkeen otetussa kuvassa näkyy appelsiinia, mutta pinnan kuivuessa appelsiinikin lieveni.
Annoin pintavärin kuivua suositellut 30 minuuttia, minkä jälkeen tartuin kirkaslakkapulloon. Tälläkin kertaa maltoin kerroksien paksuudessa mieleni, vaikka lakkasuihku näyttikin pintaan osuessaan jäävän mataksi. Mutta muutamien sekuntien kuluttua lakka tasoittui, joten ei ollut tarvetta suihkuttaa kovin "märästi" kiillon saamiseksi. Joka tapauksessa suoraan spraypullosta ei päästä samanlaiseen kiiltoon kuin ammattimaisella paineilmaruiskulla maalattaessa, joten ei kannatakaan odottaa ihmeitä. Mutta kunhan lakkakerroksia kasvattaa hiljalleen tarpeeksi paksuiksi niin pinnassa on sen jälkeen varaa kiillottaa esiin aivan peilikiilto. Aika peililtä näytti nytkin heti ruiskutuksen jälkeen, mutta kokemus on osoittanut että kiilto pienenee tuosta liuottimen haihduttua ja lakkakerroksen ohennuttua jolloin se ei enää täytä pohjan mahdollisia kuoppia yhtä tehokkaasti:
Tuore tilannekatsaus lakan kuivuttua puolisen tuntia antaa kuitenkin toivoa: Tällä kertaa ei ole yhtään valumia (eikä lakka ole siis kerääntynyt kuperan pinnan reunoille) ja kiiltokin näyttää edelleen lähes yhtä hyvältä kuin yo. kuvassa. Eli taas kerran opimme, että maltti ja mahdollisimman huolelliset pohjatyöt ovat maalauksessa kaiken perusta.
Pohjamaalin kuivumista odotellessa alkoi tehdä mieli makeaa, joten tein vähän Salmiakkiaakkosia.... ;D
Noilla siis peitän salmiakkilogojen keskelle jääneet reiät. Ihan vimosen päälle en työkaaviota suunnitellut, sillä nämä läpyskät olisi ollut ylivoimaisesti helpointa liimata salmikkien taakse niiden ollessa vielä irrallaan. Mutta aina ei malta... Vaikka varoin levittämästä epoksia salmiakin sisäreunoihin, niin silti nyt jouduin hieman trimmailemaan noita lätkiä kapselikohtaisesti. Sen takia merkkasin, jatkon nopeuttamiseksi, kirjaimilla mikä lätkä on sovitettu mhinkin kapseliin.
Moottorikannen kanssa tekemistäni virheistä oppineena päätin vesihioa kapselien pohjamaalin. Maalin kuivuttua reilut kolme tuntia uskaltauduin näyttämään kapseleille 600-karkeuksista vesihiomapaperia. Kuivana mattapintainen pohjamaali oli näyttänyt aivan tasaiselta, mutta alettuani hiomaan appelsiinipinnan pohjakuopat näkyivät selvästi tummempina. Vesihionta poisti tämän appelsiinin mahdollistaen tasaisemman ja sitä myötä kiiltävämmät pintaväri- ja kirkaslakkakerrokset.
Suojateippauksissa oli siis ollut aivan hemmetinmoinen nysvääminen, siksi en alkanut niitä hionnan ja pinnan pesun jäljiltä uusimaan vaan kuivattelin lopputuloksen kannalta kriittiset rajapinnat hiustenkuivaajalla huolellisesti niin, ettei sinne jäisi jatkomaalausta pilaavaa kosteutta. 3M:n ohut muovipintainen rajausteippi istui pesunkin jälkeen tukevasti kiinni, mutta karkeampaan suojaukseen käyttämäni tavallinen maalarinteippi tuppasi hieman "kuorimaan" paikoitellen. Ei kuitenkaan niin pahasti, että se olisi vaatinut kiinnipainelua kummempia toimenpiteitä.
Harkitsin moneen kertaan mikä väri keskisyvennyksiin tulisi (musta vai grafiitinharmaa), ja päätin että jo moottorikannessa käyttämäni grafiitinharmaa voisi antaa aika elegantin lopputuloksen. Tällaisessa hieman vaaleammassa värissä metallinhohto pääsee mustaa paremmin oikeuksiinsa, ja lisäksi vanteen puolien välit ovat harmaat (tosin aavistuksen vaaleampaa sävyä). Saapa nähdä kuinka pahasti metsään mentäisiin, mutta onneksi(?) se selviäisi vasta kun kapselit olisivat takaisin vanteissa!
Alunperin Audeissahan keskisyvennys on maalattu samalla harmaalla kuin puolien välit, mutta mielestäni Audin sävy on hieman hailakka keskikapselissa. Järkeilin vielä mielestäni näppärästi, että puolien väli ovat enimmäkseen varjossa ja vaikuttavat siksi todellista tummemmilta, ja ehkä siksi tummempi keskikapseli voisi sointua ihan hyvinkin... Tällainen sävy joka tapauksessa tuli valittua, meni syteen tai saveen:
Valumien ehkäisemiseksi maltoin mieleni mielestäni todella mestarillisesti ;D ja tyydyin suihkimaan varsin ohuita kerroksia odottaen liuottimen haihtumista kerrosten välissä. Heti pintavärin suihkuttamisen jälkeen otetussa kuvassa näkyy appelsiinia, mutta pinnan kuivuessa appelsiinikin lieveni.
Annoin pintavärin kuivua suositellut 30 minuuttia, minkä jälkeen tartuin kirkaslakkapulloon. Tälläkin kertaa maltoin kerroksien paksuudessa mieleni, vaikka lakkasuihku näyttikin pintaan osuessaan jäävän mataksi. Mutta muutamien sekuntien kuluttua lakka tasoittui, joten ei ollut tarvetta suihkuttaa kovin "märästi" kiillon saamiseksi. Joka tapauksessa suoraan spraypullosta ei päästä samanlaiseen kiiltoon kuin ammattimaisella paineilmaruiskulla maalattaessa, joten ei kannatakaan odottaa ihmeitä. Mutta kunhan lakkakerroksia kasvattaa hiljalleen tarpeeksi paksuiksi niin pinnassa on sen jälkeen varaa kiillottaa esiin aivan peilikiilto. Aika peililtä näytti nytkin heti ruiskutuksen jälkeen, mutta kokemus on osoittanut että kiilto pienenee tuosta liuottimen haihduttua ja lakkakerroksen ohennuttua jolloin se ei enää täytä pohjan mahdollisia kuoppia yhtä tehokkaasti:
Tuore tilannekatsaus lakan kuivuttua puolisen tuntia antaa kuitenkin toivoa: Tällä kertaa ei ole yhtään valumia (eikä lakka ole siis kerääntynyt kuperan pinnan reunoille) ja kiiltokin näyttää edelleen lähes yhtä hyvältä kuin yo. kuvassa. Eli taas kerran opimme, että maltti ja mahdollisimman huolelliset pohjatyöt ovat maalauksessa kaiken perusta.
Vs: Mégane² 2,0 16V / 5-ovinen / musta / vm. 2003
Logot saisi tosiaan olla jonkin verran isommat, mutta hieman työlästä löytää täältä pohjan perukoilta kuljeksimasta neljä identtistä sellaista ja vieläpä kohtuuhintaan... Toinen "moka" joka hieman kaivelee on se, että kyllä ne sittenkin olisi pitänyt maalata mustiksi tai ainakin huomattavasti nykyistä tummemmalla sävyllä. :-\
Mutta ihan kohtuullisen tyytyväinen olen lopputulokseen nykyiselläänkin, ainakin ne ovat huomattavasti orggiksemman oloiset kuin mitä "JZ Wheels"-hirvitykset olivat! Ja jääpähän ensi kesäksikin jotain pikku maalausprojektia kun suihkaisee nuo uusiksi mustaksi.
Näiden myötä, hyvää juhannusta!
Logot saisi tosiaan olla jonkin verran isommat, mutta hieman työlästä löytää täältä pohjan perukoilta kuljeksimasta neljä identtistä sellaista ja vieläpä kohtuuhintaan...
Toinen "moka" joka hieman kaivelee on se, että kyllä ne sittenkin olisi pitänyt maalata mustiksi tai ainakin huomattavasti nykyistä tummemmalla sävyllä. :-\Mutta ihan kohtuullisen tyytyväinen olen lopputulokseen nykyiselläänkin, ainakin ne ovat huomattavasti orggiksemman oloiset kuin mitä "JZ Wheels"-hirvitykset olivat! Ja jääpähän ensi kesäksikin jotain pikku maalausprojektia kun suihkaisee nuo uusiksi mustaksi.
Näiden myötä, hyvää juhannusta!
Karvalakki
Jäsen
- Viestejä
- 445
Vs: Mégane² 2,0 16V / 5-ovinen / musta / vm. 2003
On tuo Megane saatu kyllä todella hyvän näköiseksi. Tuon värinenkin vielä. Se on hienoa katsoa kun jollain tuota käden taitoa löytyy vaikka lampaille syöttäis. Olishan se hienoa, jos itekin osais tai olis edes rahaa/aikaa. Ne rahat mitä lainalyhennyksistä jää, niin vaimo ja lapset vie loput.
-kateellinen-
On tuo Megane saatu kyllä todella hyvän näköiseksi. Tuon värinenkin vielä. Se on hienoa katsoa kun jollain tuota käden taitoa löytyy vaikka lampaille syöttäis. Olishan se hienoa, jos itekin osais tai olis edes rahaa/aikaa. Ne rahat mitä lainalyhennyksistä jää, niin vaimo ja lapset vie loput.
-kateellinen-