Twingo - All show and no go

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Kesää 2006 odotellessa tuli hommattua vähän muutakin "kivaa" sieltä sun täältä. Muistaakseni S&K Tuningilta Saksasta tuli muun sälän ohella ("samoilla postikuluilla" kuten järjettömyyksien perustelu kai yleisesti kuuluu) tilattua tällainen tehon kannalta vakiomoottorissa sellaisenaan täysin turha lelu, mutta tulisihan sillä lisää imuääniä... ::) Eli "teinisuodatin":



Koska Twingo tuon "virityksen" jälkeen saavuttaisi vähintäänkin uskomattomat 0,2 lisähevosvoimaa, pitäisi radikaalisti lisääntyneiden menohalujen vastapainoksi luonnollisesti panostaa myös jarrupuoleen. Turvallisuus ennen kaikkea (eli jälleen yksi järkevyyden valeasuun puettu perustelu tuhlata vakioautossa täysin turhaan tuning-tuotteeseen):



Teflonsisustaiset teräspunosjarruletkut tuntisivat tietysti vallan orvoiksi, jos ei kaveriksi asennettaisi muutakin tuning-jarruosaa:



Nämä EBC:n jäähdytetyt etujarrulevyt hain Eurostartista ja samalla niille kaveriksi saman valmstajan GreenStuff-jarrupalat. Nuo levyt ovat halkaisijaltaan 259 mm eli siis uusimpien Twingojen kokoa vastaavat. Omassa vm. 2000:ssani oli puolestaan vielä pienemmät jäähdyttämättömät 238/12 mm etujarrut, joten noita uusia isompia etulevyjä varten tarvitsisin myös isommat etujarrusatulat. Niitä (ja toisella koneella olevia aiheeseen liittyviä valokuvia) etsiessä täältä toistaiseksi tähän...
 

Lagusamppa

Jäsen
Viestejä
205
Vs: Twingo - All show and no go

Vaikka jo kehuinkin, niin pitää kehua toistamiseen. Tämä on kyllä parhaiten laadittu projekti-/tuningkertomus, mitä olen lukenut useitakin eri autofoorumeita kahlanneena.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Huojahdetaanpa välillä kertomuksen aikakäsityksessä hieman taaksepäin, löytyi nimittäin toiselta koneelta valokuvia muutamista aiemmista tuninque- yms. sessioista jotka olin jo (armeliaasti?) unohtanut. Ensin muistaakseni kevättalvella 2004 otettu otos tilanteesta, jossa Twingossa jo -50 mm ja etusumarit, mutta talvirenkaina vielä 13" nastarenkaat peltivanteilla ja pölykapseleilla:



Tuosta fotosta taas muistuukin mieleen, että Suomen talvi saattaa joskus olla vähäluminen, muttei koskaan vähäsuolainen! :mad: Ja tästä edelleen muistui mieleen, että Tvinkulallehan tuli onneksi teetettyä Tuff-Kote Dinol -ruosteenestokäsittely heti hankinnan jälkeen syksyllä 2003.

Ja samasta kuva-arkistosta päsähti mieleen, että tuolla aikaisemmin tuli vain todettua, että renkaiksi tuli koko 195/45R15 vannekoolla 6½x15" ET37. Aivan pelkästään pyörät alle pulttaamallahan tuo rengaskoko ei siis mahdu pyörimään, tulkoon tämä nyt vielä selväksi ettei kenelläkään Twingo-kuskilla tule ikävä yllätys eteen "ylikokopyörien" hankinnan jälkeen.

Siis: aivan ilman korimuutoksia kyseinen rengaskoko ei mahdu pyörimään, ainakaan ellei sisäänjoustoa rajoita ekstroilla pohjaanlyöntikumeilla, ja sehän taas ei ole ajo-ominaisuuksien, mukavuuden tai -turvallisuuden kannalta suositeltavaa. Oheiset huomiot toki koskevat vain ET37 offsetillä olevia vanteita, Twingon pyöränkotelot ovat nimittäin sen verran ahtaat, että 195 cm leveällä renkaalla jo millin-parinkin muutos offsetissä on merkittävä!

Tarvittavat korimuutokset rajoittuvat edessä pyöränaukon sisäänpäin osoittavan "lipan" kääntämiseen vaakatasosta osoittamaan ylöspäin. Tällä vältetään renkaan olkapään törmääminen kyseiseen lippaan sisäänjoustossa ohjauksen ollessa samalla käännettynä tappiin. "Lipankääntö" onnistuu tuning-asennuksista perillä olevassa rengasliikkeessä erityisellä pyörännapaan pultattavalla varrellisella rullaimella, tällaista palvelua tarjoavia liikkeitä vaan on valitettavan harvassa. Itse hoidin homman taas "omin käsin onneen", eli sopivan paksuinen ilmastointiteipillä "pehmustettu" huonekaluputken pätkä pyöränkaaren ja renkaan olan väliin ja varovaista kampeamista rengasta tukipisteenä käyttäen. Putken pää vääntää kammettaessa peltisen lipan nätisti ylöspäin, tässä pitää vain malttaa edetä hiljakseen kaarta pitkin putkenpaksuuden verran kerrallaan. Lisäksi lippaa ei nosteta yhdellä väännöllä koko matkaa, vaan kaaren pituus käydään läpi useampaan kertaan taivuttamalla vain vähän joka kerralla. Lipan ylöstaivuttamisen lisäksi päädyin myös hieman levittämään kaarta ulommas sen korkeimmasta kohdasta, tämäkin siis hoituu putken avulla. Pitää vain soveltaa Soininvaaran kuuluisaa mottoa, eli pitää vain kammeta enemmän! ;) Taivuttamisessa maalilla on taipumus lohkeilla lokasuojan reunasta, tämä tosin tapahtuu vain aivan taitoksen ulkokaarteen kohdalta eli tarvittava paikkamaalaus ei ole työläs toimenpide. Mikäli kärsivällisyyttä riittää, niin lohkeilua voi yrittää estää jos avustaa lämmittää koko ajan taitoskohtaa kuumailmapuhaltimella jolloin maali hieman pehmenee eikä ehkä lohkea. Toki tälläkään konstilla lohkeamattomuudesta ei voi olla satavarma, lisäksi jos ei ole tolkku mukana kuumentamisessa niin lohkeamisen sijaan ongelmaksi saattaa muodostua maalin kiehuminen!

Takapyöränkaivossa on leveyssuunnassa vielä etupäätäkin ahtaampaa, 195 on leveydeltään ehdoton maksimileveys renkaalle ilman mittavampia peltitöitä. Lisäksi takana vanteen sopiva offset on todella millistä kiinni, tämän opin itse kokemuksen kautta: Kun edessä ET37-milliset vanteet siis toimivat hienosti, niin takanapa tilanne onkin toinen. Kun auton laski pyörilleen, niin renkaan sisäkylki näytti olevan käytännössä lähes kiinni iskarin rungossa. Myös renkaan sisäolka oli todella lähellä sisälokasuojassa renkaan takapuolella olevaa taitosta. Pikainen koeajo paljasti ääntelyllään, että kontaktiahan siellä tapahtuu. Ja kontaktointi voimistui ulkokaarteen puoleisessa pyöräkotelossa sen mukaan mitä kovempaa kurviin kanttasi, eli taka-akselin kiinnityksessä käytettävät kumihelatkin antavat keskipakoisvoimien alla sen verran periksi että rengas liikkuu sivusuunnassa koriin nähden millin-pari. Koelenkin jälkeen totesin, että maalit olivat pois sekä iskarin rungosta ja sisälokasuojan taitoksesta. Johtopäätös: rengasta on saatava ulospäin eli teknisillä termeillä vanteen offsetiä on pienennettävä.

Toisaalta ulospäinkään rengasta ei ole kovin paljon varaa tuoda, muuten ulkosyrjän olka puolestaan saa sisäänjoustossa viiltoja terävästä pyöränkaaren lipasta. Otin silmän käteen ja arvioin mutulla, että liikkumavaraa olisi ehkä viitisen milliä. Koska uusia takavanteita ei olisi kuitenkaan löytynyt tarvittavalla n. 32 millin offsetillä päätin, että nyt olisi sopiva aika lähteä etsimään hiukan "välipalaa"...

Koska monikansallisten.... kröhömmm..... "pikaruokaketjujen" tarjoamat.... kröhömmm..... "välipalat" olivat pääsääntöisesti joko 3 mm tai vaihtoehtoisesti pompsahdettiin suoraan 8 milliin, täytyi "välipalaeinekset" hommata jostain muualta. Onneksi tuli vierailtua paikallisessa Vianor-pikaruokaketjussa ;D jonka avulias myyjä totesi kyseisen välipalan tosin olevan Suomen lakia tiukasti tulkiten sosiaali- ja terveysministeriön (tai vastaavan...) kiellettyjen aineiden listalla, mutta antoi silti hyvän vinkin. Sen turvin vierailin pitkästä aikaa paikallisella autoromiksella, josta Idän lämpimimmän takavetoisen etupyörännavoista löytyi sitä itteään. :D Idän herkussa tosin eräs strateginen mitta on 98 mm kun se Renaultissa on 100 mm, mutta pieni pyöreän viilan käyttö x 4 hoiti homman. Joten (katsastusinssien olisi suotavaa kääntää katseensa häveliäästi syrjään):



Rautaoksidikerrostuma sai tuta porakoneeseen kiinnitetyn teräsharjan vihan, minkä jälkeen puhdistuneeseen ulkosyrjään suihkusi muutama kerros suojaavaa värisumua. Tämän jälkeen jonkin sen tarkemmin yksilöimättömän Twingo-yksilön takavanteiden "tehollinen" offset olikin yllättävän sopivasti 32 mm! Ja kyseisen, täysin hypoteettisen omistajan iloksi vakioissa pyöränpulteissakin riitti pituus turvalliseen asennukseen. Lisäbonuksena pyörännavan ulkonevaa keskiötäkin jäi vielä aivan tarpeeksi näkyville, joten pyöränvaihdotkin sujuisivat normaaliin tapaan ilman työlästä vanteen käsin kannattelua pulttin kiinnittämisen ajan. Kun lisäksi välipalan materiaalikustannuksiksikin jäi viisi euroa "pikaruokaketjujen" n. 40-50 euroa vastaan, ja kun mustaksi maalattuna välipalaa ei ulkoa katsottuna edes huomannut nauttineensakaan ;) niin kyseinen hypoteettinen omistaja lienee ollut viritykseensä tyytyväinen.

Viisi milliä teki ihmeitä renkaan sisäsyrjän viihtyvyydelle, nyt välimatkaa renkaan kyljestä iskarin runkoon ja sisälokasuojaan oli jo varsin reilusti, eli n. 2-3 milliä. Edelleen kaikkein ekstaattisimmassa kaarteenotossa taka-akselin helat antavat sen verran periksi että maalit lähtevät ulkokaarteen puolelta, mutta näin yritteliästä ajoa ei tule harrastettua kuin harvoin, joten kyseisten kuluma-alueiden paikkamaalaus ja -massaus joka syksy talvirenkaisiin vaihdon yhteydessä on pitänyt ongelman aisoissa ja ehkäissyt ruostumisen.

Välipalan nauttimisen jälkeen sen sijaan renkaan ulkosyrjä alkoi tehdä pelkäämäni lähempää tuttavuutta pyöränaukon kaaren kanssa. Heti ensimmäisellä koelenkillä tuli otettua alustasta "löysät pois", eli mutkaisella maaseutuasfaltilla (avoin peltomaisema, ei liikennettä) nopeutta tuli kertyneeksi Suomen liikennemerkistössä harvemmin esiintyvien lukemien verran. Eräs siltarumpu oli hieman kohollaan, eli suomeksi asfaltissa oli töyssy. Sinänsä Weitecin madallusalusta otti pompun upeasti, ei mitään ylimääräisiä liikkeitä, mutta toki pyörät tekivät maksimin sisäänjoustoliikkeen. Heti töyssyn jälkeen alkoi auton takaosasta kuulua nopeatempoista flaf-flaf-flaf-flaf-flaf -ääntä, joten Yours Truly päätti pistää Twingon parkkiin vähän äkkiä ja jalkautua tiedustelemaan mikähän osa koneistosta siellä oikein esittää haisevaa vastalausettaan. Protestoijaksihan osoittautui vasen takarengas, jonka olkapäästä jokin terävä esine oli kirvoittanut esiin lähes koko kehän kiertävän palkeenkielen, jonka riepaleet pyöriessään hakkasivat lokasuojan reunaan pitäen varsin epätervettä ääntä itsestään.

Viilto ei onneksi ollut kovinkaan syvä ja kohdistui lisäksi kulutuspinnaksi luettavaan alueeseen, joten renkaan kylkien kudokset eivät vahingoittuneet. Ajelin huomattavasti rauhallisempaa tahtia takaisin kotiin, jossa puhdistin potilaan haavat ja sivelin niihin kumiliimaa, jonka vulkanoitumaan alettua painelin palkeenkielen materiaalin takaisin paikoilleen. Loppujen lopuksi viilloksesta lähti taivaan tuuliin hyvin pieni pätkä materiaalia, joten kosmeettinenkin haitta oli liimausoperaation jälkeen olematon etenkin vähintään metrin päästä katsottuna.

Vastaavan tapahtuman mahdollisuuden ehkäisemiseksi takapyöränkin kaarta oli siis hieman "taivuteltava". Kun rengas oli irti osoittivat kirkkaan pellin alueet selvästi mistä ahdisti. Takapuskurin kiinnityspiste sai kokea pientä "putkilevitystä", mutta yllätyksekseni varsinaisessa kaaressa ei suurelta osin ollut jäljen jälkeä joten se sai jäädä käsittelyn ulkopuolelle. Vain hyvin lyhyt kohta aukon etureunassa sai käännytystuomion, tämä terävä kieleke osoittautui ballistisessa tarkastelussa syypääksi renkaan viiltelyyn. Siis kuvassa nuolen osoittama kohta:



EDIT------------------
Muistuipa vielä mieleen että tuollainen kapea, alle senttinen lippa takapyöränkaaressa on vain "Phase 2 & 3"-Twingoissa eli vuosimalleissa -99 ja uudemmat. Vanhemmissa puolestaan lipalla on ainakin kaaren yläosassa syvyyttä arviolta melkein kolme senttiä, joten niissä tarvittavat peltityöt ovat siltä osin hieman suuremmat kuin uudemmissa. Eli käänteisesti sanottuna, jo huomattavasti 195-millistä kapeampikin rengas saattaa niissä ottaa kiinni käsittelemättömään kaareen.
------------------EDIT


Ai niin, vielä meinasi unohtua että pitkittäisen takatukivarren ulkosyrjässä on kaksi suoraan ulospäin sojottavaa metallikielekettä, joihin käsijarruvaijerin ympärillä oleva pidikejousi ankkuroituu pitäen siis vaijeria paikoillaan. Valitettavasti alkuperäistä leveämmillä renkailla vaijeri on tiellä, joten täälläkin tarvitaan hellää metallin suostuttelua: Sopivan kokoisella moukarilla taotaan metallikielekkeet heti niiden juursta alkaen 90 astetta mutkalle, minkä jälkeen ne osoittavat suoraan alaspäin. Tämän seurauksena vaijeri siirtyy noin sentin verran lähemmäs auton keskilinjaa, jolloin leveäkin rengas mahtuu alle vaijerin puolesta. Metallikieleke on samaa kappaletta kuin tukivarsi, joten se on varsin paksua tavaraa ja turvallisesti taottavissa kertaalleen ilman pelkoa kielekkeiden katkeamisesta/murtumisesta irti. Tämänkin operaation jälkeen luonnollisesti suojamaalia ja massaa perään ettei ruostuminen lähde käyntiin.

Hohhoijaa, tulipahan taas tekstiä yhdestä renkaiden asennuksesta. Mutta samalla sitä huomaa, että "yksinkertainenkin" homma voi poikia monenlaista lisäpuuhaa.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Loppukesästä 2005 tuli ostettua Renaultin alkuperäisellä varaosanumerolla varustettu muovinkappale:



Ja sama toisesta vinkkelistä:



(huomaa viimeisintä haute deco:ta edustava matto...) ;D

Jälleen hämäläiseen tapaan harkitsin seuraavaa siirtoa huolella, eli kyseinen muovinkappale pääsi työstöön jo vajaan 10 kk harkinnan (lue: varaston hyllyyn unohduksen...) jälkeen kesäkuussa 2006. Kiikutin kappaleen jo puskurien ja peilien maalauksessa kunnostautuneelle lähimaalaamolle, jotka sumauttivat tähänkin kohteeseen metyylinsinisen 432-helmiäisvärin sopivin pintalakan fleksiagentein terästettynä.

Kun maalattu kohde oli taas omassa tallissa, oli aika kaivaa esiin porakone ja siihen porrastettu kartioterä. Muovinkappaleen kanssa samassa paketissa tuli pari paperisia poraussabluunoita, jotka teippasin paikoilleen takaluukun ylänurkkiin. Mittanauhan kanssa touhuamista ja sabluunoiden siirtämistä milli kerrallaan tuli harrastettua naapurin iloksi helteisellä pihalla reilu puoli tuntia ennen kuin olin sijoitteluun tyytyväinen. Mutta koska operaation päätteeksi oli tarkoitus täräyttää luukun ulkopeltiin neljä reikää ja samoin sisäpeltiin, arvelin että huolellinen alkuvalmistelu olisi loppupelissä tyydyttävämpää kuin luukun poraileminen oho-eiku -menetelmällä muistuttamaan reikäjuustoa....

Kun olin lyöntipuikolla tehnyt poranterälle "aloituskraatterit", sujui itse poraus varsin kivuttomasti. Olin teipannut ympäröivän maalipinnan peittoon parilla kerroksella ilmastointiteippiä, joten tietenkään terä ei edes yrittänyt lipsahtaa. Hyvä niin. Kun kaikki tarvittavat reiät oli porattu, meisteet poistettu, reiät hienosäädetty viilalla kauniin pyöreiksi ja paljas metalli suojattu sinkki- ja pintamaalillla sekä kotelosuojalla, olikin aika ruuvata se muovinkappale paikoilleen takaikkunan ylle:





(Noissa kuvissa takapään jousitus on vielä uusien Vogtlandin jousien + sittemmin poistettujen kumiletkujen asennuksen jäljiltä offroad-korkeudella, nykyisin takapää on jo laskeutunut hieman esteettisempiin sfääreihin.)
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Tuon takaspoilerin oston jälkeen tuli eteen myös sopivan etulerpan hankinta, koska "aerotynaaminen palanssihan" kärsisi jos takana olisi siiveke mutta edessä ei. ;) Twingoonkin saa varmaan lähemmäs kymmentä erilaista etuspoileria, joten netin tuning-kauppoja tuli taas selailtua varsin ahkerasti ennen kuin ostopäätös syntyi. Useimmat vaihtoehdot olivat mielestäni todella "amiksia", mutta saksalaisen S&K Tuningin sivuilta löytyi lähes vahingossa lupaava kandidaatti. Jostain käsittämättömästä syystä jotkin nettikaupat (kuten S&K) eivät tunnu viitsivän panostaa tuotteiden kuvamateriaaliin, joten ehdokkaastakin oli tarjolla vain pieni suttuinen ja kohinainen kuva, josta hyvä jos erotti missä spoileri loppuu ja asfaltti alkaa. :( Onneksi kuitenkin pienellä salapoliisityöllä twingo24-foorumin autogalleriasta löytyi hyviä kuvia autosta, jossa vaikutti olevan sama "spoikka". Privaviesti ko. auton omistajalle varmisti, että kyseessä todellakin oli sama S&K:lla "yksinoikeudella" myynnissä oleva design.

Kauhujuttuja tuning-lasikuituosien sopivuudesta lukeneena laitoin jälleen riskillä tilauksen vetämään Saksaan kyseisestä "DTC-Frontlippestä", ja sitten vain odottelemaan että itä-Euroopan jampat (Puola?) ehtivät latikoida kuitua muottiin ja hartsia perään. Paketti saapui lopulta ehjänä koti-Suomeen asti ja sopivasti kesäkuun 2006 alkuun, joten saatoin ajoittaa etu- ja takaspoilerien maalauttamisen ja asennuksen samoihin aikoihin.

Aluksi pohditutti, pitäisikö ensin liimata spoileri kiinni etupuskuriin ja viedä koko paketti maalaamoon, vai maalauttaako spoileri ensin irrallaan ja liimata se vasta sitten puskuriin. Tämä riippuisi toki myös spoilerin istuvuudesta; Jos sauma irvistelisi pahasti, olisi ehkä viisaampaa liimata lippa ensin puskuriin, sitten tasoittaa ja "moldata" sauma yhdeksi puuksi puskurin kanssa ja sitten vasta maalauttaa koko hoito. Toisaalta, taustalla kummitteli pelko moldauksen halkeilusta jossain myöhemmässä vaiheessa, joten ehkä kuitenkin... No, kuitu- ja pakkelityöt eivät todellakaan ole omaa alaani joten päätin ensin kokeilla lippaa paikoilleen ja sitten tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä.

Mallailin spoikkaa paikoilleen, ja kun käytettävissä oli vain yksi käsipari niin kirkas pakkausteippi osoittautui hyväksi kumppaniksi:







Yllätyksekseni Puolan(?) pojan mallinnus- ja lasikuitutyö olikin varsin korkealuokkaista, ja jo pelkästään muutaman teipinpätkän pitelemänä lippa istui irvistelemättä täydellisesti paikoilleen. 8) Ren&Stimpyn sanoja lainatakseni: Happy happy, joy joy!

Koska spoileri ei vaatinut minkäänlaista omatoimista jälkiparantelua, päädyin ratkaisuun, jossa maalauttaisin sen irrallaan ja liimaisin vasta sitten kiinni puskuriin. Näin ollen spoileri ja puskuri olisivat selkeästi "eri puuta", jolloin kitatun sauman halkeiluvaara jäisi pois. Toki lasikuitutaiturit varmaan saavat tuollaisenkin kittauksen kestämään, mutta itseäni ei huvittanut kokeilla onneani sen paremmin omatoimi-laminoinnissa onnistumisessa kuin varmuudella ammattitaitoisen tekijän löytämisessäkään. Kuten sanottu, spoilerin istuvuus oli todellakin niin hyvä, ettei sauma irvistänyt milliä enempää mistään kohtaa edes pelkän teipin pitämänä.

Kun sain spoilerit maalattuina takaisin suoritin ensin edellä kuvatun, itseäni vähemmän pelottavan takaspoilerin asennuksen. Seuraavana viikonloppuna olikin tartuttava härkää sarvista ja käytävä etupään kimppuun. Ensin etupuskuri irti autosta:



Koska käsiteltävät etupuskuri ja spoileri eivät siis enää menisi maalaukseen, oli näkyviin jäävät pinnat suojattava huolellisesti naarmuilta ja sauman välistä yhteenpainettaessa pursuavalta koriliimalta. Niinpä teippasin ensin etuspoilerin ulkopinnan peittoon maalarinteipillä, minkä jälkeen spoileri taas teipinpätkillä kiinni puskurin päälle. Näin sain selville tarkasti sen linjan, jonka yläpuolinen osa puskuria jäisi asennuksen jälkeen näkyviin. Suojaisin yläpuolisen puskurinosan teipillä tarkasti aivan saumarajaan asti, jolloin pursuava koriliima pursuisi teipin päälle, josta se olisi helposti pyyhittävissä pois. Ja kun liima olisi kuivunut, teippien poiston jälkeen teippien alla olevat maalipinnat niin spoilerissa kuin puskurissa olisivat virheettömät eikä koriliimaa tarvitsisi puhdistella pois liuottimilla näkyvistä pinnoista. Näin siis teoria, oli aika laittaa se testiin:


Lippa teipattuna paikoilleen puskurista näkyviin jäävän osan määrittämiseksi:


Lähikuva saumarajasta. Kirkas "toimistoteippi" on jo teipattu puskuriin aivan rajaan kiinni, koriliima pursuaa siis tämän teipin päälle. Vasemmalla näkyy spoilerin ulkopinnasta vielä kapea kaistale, tämäkin peitetään ennen liimausta vielä tarkasti aivan reunaan asti.

Kun teippaukset oli tehty, oli aika valmistautua liimaukseen. Liimapinnat niin spoilerin takapuolelta kuin puskurin ulkopinnastakin oli ensin huolellisesti puhdistettava rasvasta ja silikonista (käytin tähän silikoninpoistoainetta) ja sen jälkeen hiottava karheiksi liimauksen pitävyyden varmistamiseksi. Hionnan jälkeen vielä kerran pyyhintä silikoninpoistoaineella jottei huokosiin jää pitoa hekentävää hiontapölyä.


Puskurin pinta liimausvalmiiksi hiottuna. Kirkas teippi toimii siis rajaajana ja suojaa näkyviin jäävää maalipintaa.


Spoilerin mukana tuli kaksi putkilollista yksikomponenttista koriliimaa. Samaa liimaa tulee kuulemma mm. BMW:n alkuperäisten jälkiasennusspoilerien mukana, joten toiveita oli että liimasta ei ainakaan jäisi kiinni jos kerran autotehdaskin kelpuuttanut omaan settiinsä... [EDIT: tulipa ontuva sanavalinta... Liimastahan sen nimenomaan KUULUU jäädä kiinni!] ;D

Itse liimausaktista ei sitten olekaan kuvia, kun ei ollut kaveria niitä napsimassa ja itse liimausoperaatiossa on kädet kirjaimellisesti täynnä työtä. Lisäksi koriliima on todella sotkevaa ainetta, joten tuoreehkoa digikameraa ei tehnyt mieli hypistellä niillä handuilla... Tuon sotkevuuden takia osoittautui myös todella hyväksi ideaksi suojata maalipinnat teipillä. Tässä kuitenkin pari kuvaa kun puhtaat kädet on saatu taas esiin liimatahrojen alta ja kameraan ilkesi taas tarttua:


Maalarinteipit ja ilmastointiteippi pitävät spoilerin tiukasti paikoillaan liiman kuivumisen ajan (suositellaan väh. 24h).


Maalarinteipin päällä näkyvä musta mönjä on ylipursunnutta koriliimaa.


Liiman lisäksi spoileri on kiinni molemmista päistä yhdellä ruuvilla. Tässä on liiman kuivumisen ajan käytetty pientä pulttia, mutta lopullisessa asennuksessa kyseinen ruuvi on sama torx-peltiruuvi, joka sitoo muovisen sisälokarin kiinni puskuriin. Kuvassa likainen vaaleanruskea alue on puskurin takapuolta, siitä vasemmalle spoileria.


Spoilerin alareuna on keskeltä 35 mm matalammalla kuin alkuperäisen puskurin alareuna...


...kun taas päädyt ovat 65 mm matalammalla. Tämä ei kiitos Twingon lyhyiden koriylitysten aiheuta ongelmia hidastetöyssyissä, mutta kadunvarren viistopysäköinnissä on hyvä olla hereillä ettei tule silppua katukiveystä vasten...


Kun liima oli kuivunut vuorokauden verran otin hienoisen jännityksen vallassa teipit irti. Ensimmäinen onnistumisen tunne tuli siitä, että spoileri oli tukevasti kiinni. Lisäksi liimauksen jälkeenkin istuvuus oli edelleen hyvällä tasolla ja saumaraon leveys oli (kuvassa) pahimmillaankin vajaan millin luokkaa. Eli täysin "tehdastasoa". Ja teipit olivat suojanneet ympäröiviä maalipintoja täydellisesti, joten kokonaisuudessaan tämä etukäteen pelkäämäni urakka onnistui varsin mainiosti.

Vielä pari kuvaa valmiista asennuksesta:





Lippa on nyt pysynyt paikoillaan yli talven ilman ongelmia, varsin ohueen lasikuituunkaan ei ainakaan vielä ole tullut halkeamia.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Twingossa oli ostohetkellä asennettuna Blaupunktin n. 90-luvun puolivälistä oleva RDS-radio/kasettisoitin, johon oli liitetty takakontin mattoon takiaisteipillä "kiinnitetty" kuuden levyn cd-vaihtaja. Sinänsä ihan käypänen yhdistelmä, mutta valitettavasti pääyksiköstä oli näyttö pimeänä joten laitteiston käyttö ja säätäminen oli täysin arvailujen varassa kun edes radiotaajuudesta ei ollut tietoa puhumattakaan valikkojen takana olevista äänisäädöistä. Levyjen vaihteleminen cd-makasiininkaan ei loppupelissä kiihottanut. Niinpä kyseinen yhdistelmä sai tehdä tilaa edellisestä autosta jääneelle Pinohiiren RDS-radio-cd-soittimelle.

Ensin oli kuitenkin selvitettävä edellisen asentajan jäljiltä löytynyt kauheus, Blaupunktin irrotuksen jälkeen johtosalaatti oli tämän näköistä: :eek:



Ei ihan meikäläiseen vetoavaa asennustyyliä. Alunperinhän Twingon johtosarjassa radiolle tulee kaksi standardoitua ISO-liitintä, toisessa virransyötöt ja toisessa kaiutinlähdöt. Nämä oli kuitenkin katkaistu irti ja korvattu tuolla sillisalaatilla, vaikka "virallisia" sovitinjohtojakin olisi saatavana. No, apuhan oli yhtä lähellä kuin lähin autoradioasentamo. Hain sieltä kaksi ISO-liitinrunkoa ja niihin tarvittavan määrän liitinnastoja. Suunnilleen puoli tuntia kytkentäkaavion tutkimista ja liitinnastojen kiinnipuristamista johtojen päihin ja kyseinen alue näyttikin jo huomattavasti selkeämmältä (ja ennen kaikkea paloturvallisemmalta!):



Pioneerista lähti tietysti japsi-standardin mukaisesti muistaakseni joka johdolle erillinen "luotiliitin", mutta "eurooppalaistin" kyseisen nousevan auringon laitteen vaihtamalla siihen noiden Twingon ISO-liitinten urospuoliset vastineet.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Pari vuotta sitten mieli alkoi tehdä mp3-musiikkia autoon, ja sitä luksusta ei vanha Pioneer kyennyt tarjoilemaan. Tuli tilattua Saksasta Blaukkarin silloin tuoreehko malli Los Angeles MP74, joka siis lounastaa myös mp3-tiedostoja sisältäviä levyjä. Tilaus Saksasta säästi Suomen hintoihin nähden lähes 120 euroa vaikka postikulut lasketaan mukaan. Hinnoittelu (vaikka eri suuruiset alvit otettaisiin huomioon) on valitettavasti suomalaisilla maahantuojilla aivan harmonikasta, vieläpä kultaisesta...

http://netti.nic.fi/~gordini/twingo/la_mp74.jpg

Grammarin mukana tuli paristokäyttöinen, ratin kehälle kiinnitettävä infrapunakauko-ohjain. Tämän käyttöergonomia ei kuitenkaan pidemmän päälle tuntunut miellyttävältä verrattuna Renaultin alkuperäiseen "satelliittiohjaimeen", jonka sijoitus ratin taakse on mielestäni ergonomisesti lähes napakymppi. Blaukkari onneksi tukee ulkoista langallistakin kauko-ohjainta (adapterin avustuksella), joten enää tarvitsisi löytää Twingon alkuperäinen "satelliitti" ja kytkeä se adapterin välityksellä soittimeen.

Vakiona satelliitti oli Initiale-varustetason Twingoissa, mutta sellaisia ei Suomen romiksilta juurikaan löydy. Mutta käytetyn osan metsästäminen ei muutenkaan olisi kannattanut, Renaultin rattikaukosäätimiä saa nimittäin Suomestakin ihan hyllytavarana. Täytyi vain valita kataloogista liitintyypiltään oikeaa vuosimallia vastaava säädin:



Sisältä löytyi tämän näköinen kapistus, näyttäisi Twingoon tarkoitetulta väriä myöden:









Kauko-ohjainhan sijaitsee rattiakselin alemman suojamuovien etureunassa heti ratin takana oikealla puolella. Jonkin verran Renaultien kanssa puuhailleena aavistelin, että perusmallinkin blankkojen suojusten takaa voisi löytyä jotain asennusvihjeitä. Niinpä suojamuovit irti, alemman puoliskon takana näytti tältä:


Kahden pystysuuntaisen "kiskon" välissä lukee SAT, voisi kuvitella että tähän tulee SATelliittikauko-ohjain? ;)

Suojamuovien alta, rattiakselin ympäriltä löytyy puolestaan muovinen kehikkorunko, johon mm. valo- ja pyyhinviikset kiinnittyvät. Kehikosta löytyi myös tällainen mielenkiintoisen näköinen kohta:



Hmm, siihenhän saattaisi vaikka sopia tällainen osa:



Säätimestä lähtevälle johdollekin löytyy asiallinen pidike:



Alemmasta suojamuovista piti vielä nävertää auki se kiskojen välinen SAT-merkitty alue, jolloin suojuksen pystyi asentamaan vielä hieman löysälle jätetyn satelliitin ja mustan kohikon väliin:



Kun suojamuovit olivat paikoillaan, voin kiristää satelliitin kiinnitysruuvin lopullisesti:



Kansi kiinni ja taas on niin orggista, niin orggista että: ;)





Säätimen ja radion väliin tarvittiin siis vielä erityinen adapteriliitäntä ja -johto. Tuohon aikaan suomalaiset autohifi-maahantuojat olivat vasta heräilemässä breshneviläisestä pysähtyneisyyden ajasta, joten taas piti tilata jostain muualta, jossa ihmiset ovat tulleet ulos metsän kätköistä jokunen vuosisataa suomalaisia aiemmin... Tällä kertaa tärppäsi Ruotsista, josta hankin Autoleadsin sovittimen. Kiitokset vielä näin jälkeenpäin avusta, Katriina! :)

Adapteri toimikin hienosti ensimmäiset pari tuntia ja Blaukkari totteli käskyjä kuuliaisesti. Valitettavasti tämän jälkeen toiminta hiljeni. :( Arvelen syylliseksi ylikuumenemista, näin retrospektiivisti ajatellen adapteriboksi tuli ehkä hitusen liian lähelle kiukaan lailla paahtavaa radion pääteastetta, jonka päällä kojetaulun sisuksissa on melkoinen sauna. Onneksi mitään ulkoisia kuumuusvaurioita ei kuitenkaan tullut, joten adapteri postilla takaisin Ruotsiin, josta jonkin ajan päästä jälleen Katriinan suosiollisella avustuksella tuli tilalle takuuna uusi. No, se on nyt odotellut pöytälaatikossa puolisentoista vuotta asennusinspiraatiota tällä kertaa hieman viileämpään paikkaan. Kun ilmatkin tuossa näkyvät lämpenevän niin kenties piakkoinkin on luvassa jatkoa tähän "satelliittisaagaan", tietysti kuvien kera. Adapteri kaikkine sovitinjohtoineen on muuten sellainen mustekala, että sen asentaminen siististi Twingon ahtaan kojetalulun sisuksiin tuleekin olemaan sorminäppäryyttä, kekseliäisyyttä ja hermoja vaativa urakka...
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Samana kesänä Blaukkarin asennuksen kanssa tuli lisäsoundeja myös toiselta taholta:



Sinänsä arkistakin arkisempi iän mukanaan tuoma korjauskohde, ainoastaan se vähän pisti hymyilyttämään, että ensin yhdistin todella teinit mörinät vieressä ajaneeseen Corolla DX -tyyppiseen amis-kinneriin, kunnes tajusin että oma kärryhän se tässä teini on! ;D Hieman noloa....


Uusi putki palautti ra(u)han naapurustoon.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Viime kesänä eli 2006 alkoivat alkuperäiset etujarrulevyt olla vaihtokunnossa päälle 100.000 ajettuina. Samalla vaivalla päätin "upgreidata" pysähtymiskaluston hieman uudemmalle tasolle. Vuosimallin 2000 Twingossahan on vielä jäähdyttämättömät 238 mm halkaisijaiset ja 12 mm paksut etujarrulevyt, vuosimallista 2001 alkaen sen sijaan levyt muuttuivat jäähdytetyiksi 259-millisiksi ja muistaakseni n. 20 mm paksuiksi. Pääsylinteri ja tehostin pysyivät uudistuksessa identtisinä vanhan kanssa, joten sillä suunnalla ei tarvittaisi muutoksia.

Itse etujarrusylinterien halkaisijakin pysyy ennallaan, mutta luonnollisesti isompihalkaisijaiset ja paksummat levyt tarvitsevat avaramman "jarruikeen". 259-millinen etujarru on eri Renault-malleissa todella yleinen ratkaisu, niinpä etusylinterien löytäminen ei tulisi olemaan vaikeaa. Päädyin käytettyihin Euroopasta tuotuihin, väittämän mukaan vain n. 16.000 km ajettuihin Clio 1,6 16V:n sylintereihin. Siisti yleiskunto (ei ruostetta, vain jarrupölyä) tuki alhaista ajomäärää, valitettavasti vain näitäkin Lucas-osia vaivasi se yleinen Renaultin asennusvaiheessa tekemä moka: Satulan liukutappien voitelu jäi lukemattomissa autoissa tehtaalla vaillinaiseksi, jolloin tapit kuluivat väljiksi jo kymppitonnin ajolla. Arvioin kuitenkin, että uusilla tapeilla vaiva saattaisi olla korjattavissa joten ostin roippeet pois kuljeksimasta.

Itse asennuksessa nyt ei ihmeempää kuvattavaa ollut, toki olisi näin jälkeenpäin ajatellen voinut samoilla liukkailla kuvata "Näin vaihdan jarrupalat" -huolto-ohjeen... Jarrusatulat olin tietenkin ensin purkanut ja tarkistanut sylinterien ja mäntien kunnon, virheettömät pinnat todistivat 16.000 km paikkansa pitäväksi väittämäksi. Puretut satulat puhdistin ja hioin huolella, minkä jälkeen pohjamaalaus kuumuutta hyvin (600°C) kestävällä sinkkimaalilla, jonka päälle monta ohutta kerrosta ihan tavallista kiiltävää mustaa paukkupurkista. Ei ehkä kestä maantiesuolaa ja jarrupölyä jotain erikoiskallista jarrumaalia vastaavalla tavalla, mutta normaalikäytössä en ole vielä kuumankeston suhteen törmännyt ongelmiin. Satuloiden värin suhteen muuten tuo musta on ainoa meikäläistä puhutteleva väri, jos lotossa tärppäisi ja joutuisi asella uhattuna hankkimaan Maranellon orhin, niin sekin pitäisi varmaan tilata understatement-tyyliin mustilla etujarruilla eikä kirkuvan punaisilla tai keltaisilla... ::)

Maalattujen satuloiden kuivuttua pari viikkoa kasasin ne uusilla tiivisteillä, minkä jälkeen olikin aika ruuvata vanhat jarruvermeet irti ja pultata uudet osat paikoilleen:



Levyt ovat hieman alkuperäistä sportimmat uritetut EBC:t, jotka on nätisti keltapassivoitu. Pelkkä passivointi ei kauan Suomen talvessa pysy kauniina, joten antaakseni edes hieman lisävuosia kauneudelle kirkaslakkasin levyjen ulkoreunat sekä ulkonevan keskiön. Jäähdytyskanavat ja levyn keskiön takapuolen "kyllästin" sinkkimaalilla. Lähes mikään ei ole vastenmielisempää kuin avonaiset aluvanteet ja niiden takaa paistava ruosteinen jarrukalusto, joten jotain on ruosteen hidastamiseksi yritettävä.

Levyjen kaveriksi tuli samalta valmistajalta GreenStuff-jarrupalat, ja sylintereihin tulee paine uusia teflonsisustaisia teräspunosletkuja pitkin. Etuletkujen kanssa samassa paketissa tuli letkut myös taka-akselille, niistä ei vain tullut otettua kuvia paikoilleenasennettuina.
 

Flamingo

Clio 1.4 -02, ex- Laguna HB 1.6 -01
Viestejä
59
Vs: Twingo - All show and no go

He hee, ihan leppoisaa ja sopivalla itseironialla maustettua tekstiä. Tulee mieleen moneltakin kantilta oma tuuning vimma Peugeot 106 1.6 Rallyen kimpussa muutama auto takaperin, on muuten nyt myynnissä nettiautossa: http://www.nettiauto.com/viewVehicle.php?reg_no=HII-104

Kaikki mitä ei Rallyyen lopulta tullut laitettua, on tässä twingossa tehty ja monta täsmälleen samaakin tuunausta. Kartiofiltteri, osien maalauksia korinväriin, teipillä mustatut B-pilarit ikkunalinjan yhtenäistämiseksi, takaspoikka, rengas- ja vanne jumppa levityksillä ja peltien taivutteluilla, radioksikin hommasin silloin uuden Blaukkarin MP-72:n !! Lähtökohta oli jo tehtaan jäljiltä melko sporttinen, joten alustaan tai jarruihin ei kannattanut kajota. Mutta kaikenkaikkiaan hämmästyttävän samalla linjalla ollaan oltu!
 

Laguna00

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
Viestejä
2 825
Vs: Twingo - All show and no go

Kappas, tuli luettua 1½ tuntia putkeen :) Kiitos hyvästä laatu viihteestä. Todella asiallista jälkeä.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

@ Flamingo & Laguna00: Kiitos positiivisesta feedbackistä! :) Tulee itsekin välillä vietettyä tuntikausia muiden kahjojen ;D vastaavia projektikertomuksia lueskellessa, jopa "vääräuskoisten" eli muita merkkejä harrastavien! Nykyisin kun digikamera ja kompuutteri alkaa löytyä varmaan ainakin joka toisesta taloudesta, niin toivotaan että muutkin innostuisivat kirjoittamaan vastaavia vuodatuksia, monella kun olisi aidostikin kiinnostavia, Twingoa eksoottisempia harrastuskohteita.

Ja sitten taas viimeisimipiin kuulumisiin "projektin" parista:

Ihan käyttötavarapuolen uutuutena tuli hommattua uudet kesärenkaat hyvin palvelleiden Misukoiden tilalle. Uusien Michelin Pilot Exaltojen hinnat olivat sitten viime kerran pompsahtaneet ylempiin kumpupilvikerroksiin, ja kun viime aikoina on tullut lapioitua tuohta kärryn suuntaan sen verran tiukkaa kenttävauhtia, niin ajattelin kerrankin kitsastella ja tyytyä vähän halvempiin renkaisiin. Vanteille punnerrettiin Bossen esimerkin innoittamana uudet BF Goodrichit, mallia g-Force Profiler ja kokohan oli vanha tuttu 195/45R15. Hyvinpä nuokin tuntuvat pelaavan, tosin rengasmelu on näillä uusina vähintäänkin samaa luokkaa kuin Misukoilla kuluneena, joten radiolla on lähinnä koristeellinen merkitys nopeuksissa 70+ km/h...

Viime viikonloppuisen öljynvaihdon yhteydessä huomasin, että pitkäksi venähtänyt 15 000 km vaihtoväli mustaa moottoriöljyn ihan normaaliin malliin, mutta vaihteistoöljy oli yllätyksekseni 65 000 km rupeaman jälkeenkin yhtä kirkasta kuin aikoinaan sisään kaadettaessa! Valmistajan vaihtosuositus on kuitenkin 60 000 km välein, joten en jatkossakaan näe järkeä odottaa niin kauan että lootaöljy on yhtä mustaa kuin moottoriöljy. Eivätpä ainakaan stefat, synkrot ja laakerit ota niin herkästi itseensä kun on aina puhtaat aineet sisässä!

Varsinainen "rakentelu" tapahtui pari viikonloppua sitten jo aiemmin lupailemallani radioasennuspuolella. Pöytälaatikossa odotti siis asennusta takuuna saatu uusi rattikauko-ohjainadapteri, ja muutama kuukausi sitten oli Blaupunktin persauksiin tullut pikaisesti tökättyä kiinni iPod-adapterin töpseli. Pika-asennuksen lyhyen oppimäärän mukaisesti adapteriboksi kaapeleineen pyöri "free-air"-asennuksena repsikan jalkatilassa, ja iPod lepäsi turvallisesti villamyssyyn työnnettynä repsikan penkin selkänojan ja istuinosan välisessä raossa! :D Aina silloin tällöin on kuitenkin satunnainen matkustajakin mukana, joten ajattelin pistää hommaan jotain rotia.

Katsotaanpa ensin, millaisista potilaista tällä kertaa on kyse. Ensinnäkin Blaupunktin iPod-adapteri, joka siis saa autoradion luulemaan että iPod onkin erillinen cd-vaihtaja. Eli kun radion Source-näppäimestä valitaan "CDC" (cd-vaihtaja), niin sen jälkeen onnistuu iPodin komentaminen radion kautta. Tässä kyseinen "huijauslaatikko":



Sininen liitin tulee radioon kiinni ja leveä valkoinen tietenkin Iipottiin. Ja vielä itse huijari lähikuvassa:



Ihan liittimien kytkemisellä ei selvitty, vaan nykytyyliin myös autoradion firmware pitää ensin päivittää, kuinkas muuten. Mutta tämä päivittelyhän opitaan nykyisenä Kon-Tiki -poksien aikana jo vissiin ennen aakkosia, joten ei siitä sen enempää. ;)

Rattikaukosäätimen adapterissa onkin sitten johtohässäkkää jo vähän enemmässä määrin:



Kuvan teksteistä selvinneekin liitäntäperiaate, ainoastaan tuo "rattiohjaimen liitinadapteri" vaatinee selityksen. Kyseinen johdonpätkä tuli itsellenikin yllätyksenä, ei nimittäin löytynyt järjellistä paikkaa johon sen olisi tökännyt kiinni. Sen keltainen liitin EI tule kiinni vihreään liittimeen, kuten kuvan ottamisvaiheessa vielä virheellisesti mannekiinit asemoin. Kyseessä lienee sovitinkappale uudemman mallisille rattikauko-ohjaimille, joissa on tuollaisen vanhanmallisen leveän liittimen sijaan pienempi neliömäinen liitin. Eli kyseinen johdonpätkä jää vanhemman Twingon tapauksessa virattomaksi.

Itse liittimien kytkeminen ei kauan kestä, mutta hieman pitkällisempää kuontalon raapimista vaatisi keksiä, miten tuon johtohässäkän saisi jotenkin säädyllisesti upotettua kojetaulun syövereihin, kun se radiokin pitäisi saada vielä seuraksi mahtumaan! Eipä muuta kuin radio irti ja mietintämyssy lainaan Pelottoman Pelleltä.

Ensi töiksi irroitin radion yläpuolella olevien lämmönsäädinten kehyspaneelin, jotta saisin hieman enemmän näkö- ja kulkureittiä kojelaudan syövereihin:



Tämän jälkeen radio irti irroituskoukuilla vetämällä:



Blaupunkt on eurooppalaiseen tyyliin luonnollisesti varustettu normitetuilla ISO-liittimillä, alimmaisessa mustassa liittimessä radiolle tulevat käyttö- ja muistivirrat, ylemmässä ruskeassa liittimessä puolestaan on lähdöt kaiuttimille. Ruskean liittimen yläpuolelle jäävään tyhjään paikkaan tulevat sitten langallisen kauko-ohjaimen liittimet ja cd-vaihtajan (eli tässä tapauksessa iPod-adapterin) liittimet, nekin ISO-normikamaa:



Edellinen kaukosäädinadapteri oli "kuollut" ilmeisesti lämpöhalvaukseen, joten nyt piti keksiä mahdollisimman viileä paikka, josta kuitenkin ylettäisi vetämään johdot "huulilla" olevan radion takapaneeliin ennen radion työntämistä paikoilleen. Pitkällisen (pään)pyörittelyn jälkeen päättelin viileimmän paikan olevan radio-onkalon pohjalla, jossa vieläpä oli mustan muovirakenteen päällä otollinen vaakasuora tasanne. Seuraavassa kuvassa adapteriboksi on liimattu kaksipuolisella teipillä tasanteen päälle (etikettipuoli alaspäin). Kohti kuvan yläreunaa kiemurtelee tässä jo mustaan sähköteippiin kääritty johtonippu kauko-ohjaimen vastaliittimelle. Kuvassa näkyvään hahloon puolestaan tukeutuu radion takapaneelissa oleva muovipäällysteinen tukitappi:



Kauko-ohjaimelta tuleva liitin puolestaan pariutui kumppaniinsa ylempänä, eli suunnilleen lämmönsäätimien kehyspaneelissa sijaitsevan tupakansytyttimen takana. Koska en halunnut kojelaudan sisuksiin irrallisia liittimiä sirisemään ja kolisemaan, niin kiinnitin liittimet tukevasti tuuletusjärjestelmän lämmönjakokotelon etuseinään. Eli ensin kaksipuolisella teipillä kiinnittyvä nippusideankkuri kiinni jakokoteloon, ja sitten liittimet nippusiteellä kiinni ankkuriin. Varotoimeksi kitinää vastaan käärin vielä liittimen ympärille kaksipuoleista teippiä pehmikkeeksi, jotta nippuside ja liitinrunko eivät resonoi suoraan toisiaan vasten:



Vielä piti löytää paikka iPod-adapterin ohjainboksille. Sille löytyi luontevin paikka radion vasemmalta puolelta, radiokonsolin sisäseinään kiinnitettynä. Kiinnityksessä käytin samaa ankkuri-nippuside -menetelmää kuin edelläkin:



Tämän jälkeen voinkin kytkeä liittimet kiinni radioon, akkukaapeli kiinni ja testaus että kaikki toimii niin kuin pitääkin. Kauko-ohjainadapterin virtajohdot riittivät juuri ja juuri aukon suulle, joten radion takaisinasennus sujui melko näppärästi. Radio paikoilleen työnnettynä adapterin virtaliitin tosin lepäsi irrallisena onkalon pohjan muoveja vasten. Tämän potentiaalisen resonanssikohteen eliminoin jälleen ankkuri-nippuside -menetelmällä, tässä jo tosin olisi kaivattu huomattavasti pidempiä, ohuempia ja taipuisampia sormia kuin itselläni. Ei nimittäin ollut kovin isoa rakoa josta työskennellä, ja senkin joutui tekemään sokkona käsikopelolla. Mutta eipä ainakaan olisi vaaraa sirinöistä.

Samalla iPod-kaapelin kanssa oli tullut tilattua kojelautapidike iPod nanolle, sille keksin mielestäni näppärän ja suojaisan paikan kojelaudan vasemmasta päädystä. On hyvin hollilla autoon tultaessa ja autosta lähdettäestä, mutta ovi suljettuna jää lähes täysin piiloon eikä ole kojelautaa rumentamassa (olisiko se ylipäätään Twingon tapauksessa enää edes mahdollista?) ;D



Harmittavana yksityiskohtana tuo Blaupunktin alkuperäinen iPod-pidike onkin tarkoitettu sille ensimmäisen sukupolven muovikuoriselle nano-mallille eikä kuvan alumiinikuoriselle 2. generaatiolle. Onneksi molempien laitteiden leveys ja paksuus ovat samat, mutta pohjan reunat on näissä kahdessa sukupolvessa pyöristetty juuri eri suuntiin. Tästä johtuen jouduin tuota pidikettä hieman "pitelemään" ohuella viilalla, että uudemman mallinen Iipotti siihen holahti juuria myöten.

Tulipa taas muutama rivi tekstisaastetta, katsellaan taas mitä sitä keksisi jatkossa...
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Juha™ sanoi:
katsellaan taas mitä sitä keksisi jatkossa...
Keksin sitten luopua Twingosta... :-\ Hieman on haikea mieli mutta onneksi kiesi pysyy toistaiseksi perheessä, joutuu tosin rankkaan jopiin äitini kauppakassiksi! :D

Tilalle hain Méganen, jatkossa kenties tulee sitäkin hieman tuunailtua. Mutta tämän Twingon tarina oli siis tässä.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Juha™ sanoi:
Mutta tämän Twingon tarina oli siis tässä.
No ähä-ähä, eipäs ollutkaan! ;)

Tuli hommattua muutama arkki ns. kusioptiikka-kalvoa, ja täytyihän sen asennusta jollain harjoitella. Twingoon tuli tänään ropustettua 160 tkm öljyn-/tulpanvaihtohuolto ja konehuoneen pesu, sen jälkeen Carellon sumarit pääsivät tohtorisedän pöydälle kusioptiikkaleikkaukseen.





Tosin erotukseksi niistä normaaleista geelipäistä ja pissiliisoista, jotka tuollaisia tuunattuihin riisikulhoihinsa liimailevat ja omalla kohdallaan osuvasti kusioptiikaksi kutsuvat, niin näin ranskalaiseen asennettuna kyseessähän on tietenkin optique jaune. :D
 

Seba

Jäsen
Viestejä
449
Vs: Twingo - All show and no go

Noniin, asialinjaa. Noi keltaiset sumarit on kyllä hienot.
 

smabedo

Jäsen
Viestejä
237
Vs: Twingo - All show and no go

Mistä tollasta kalvoa oikein saa ja kuinka se asennetaan, onko se samanlaista kuin tummennus kalvot?
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Smabedo sanoi:
Mistä tollasta kalvoa oikein saa ja kuinka se asennetaan, onko se samanlaista kuin tummennus kalvot?
eBaystä esimerkiksi hakusanaksi "laminx" tai "lamin-x", hintaa 20x60cm palalla hieman alle 9 euroa. Asennetaan samaan tapaan kuin sedät ja tädit vanhaan hyvään aikaan laittoivat kontaktimuovit koulukirjojen suojaksi. Sillä erolla, että kuperiin pintoihin joutuu reunoilta vähän kuumailmapuhaltimella kutistamaan/pehmentämään kalvoa ettei jää vekkejä. Itse en vielä prosessia oikein hallinnut joten lähempää tarkastelua ei meikäläisen ensiasennus umpion reunojen tienoilla kestä.

Poikkeaa tummennuskalvosta siinä, että tässä ei tarvitse puljata veden kanssa. Yhteistä puolestaan on se, että tietyissä kohteissa tuo "kusikalvokin" on kiellettyä tieliikenteessä käytettynä.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

mika1200 sanoi:
Tiiätkö mistä sais tilattua -97 twingoon helmalevikkeitä?
Esim.

http://www.sk-tuning.de/web/shop/default.php?cPath=1461_848_857_863

http://reichhard-motorsport.com/catalog/index.php?cPath=25_148_40_496_501

Nuo ainakin ovat luotettavia toimijoita, joilta uskaltaa tilata. Sitten jos tuntuu että haluaa kokeilla onnea, niin osoitteeksi www.ebay.de ja hakusanoiksi "twingo seitenschweller". Ebaystä saattaa tehdä edullisia löytöjä, mutta riski tuntemattomien myyjien kanssa tietysti noita SK Tuningia ja Reichhardia suurempi.

Mikäli tavaraa ei myyjällä ole varastossa, niin kannattaa varautua pitkiinkin toimitusaikoihin.
 
Ylös Bottom