Twingo - All show and no go

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Tämä projektiloki alkaa vuodesta 2003 ja päivittyy hiljalleen nykyaikaan, kyseessä kun on tyypillinen never-ending -projekti josta ei tule kerralla valmista. Ensin siis hieman taustahistoriaa siitä, millaisten juonenkäänteiden kautta olen päätynyt otsikon mukaiseen autoon. Eli tähän asti tapahtunut:

Kun tilat, aika ja kenties aina rahatkaan eivät riitä erillisen harrasteautoprojektin ylläpitoon päädytään usein "yhden auton loukkuun", jossa jokapäiväinen käyttöauto saa toimia päivätyönsä ohella myös omistajansa rakenteluvietin vastaanottavana osapuolena. Näin myös omassa tapauksessani. Siispä:

Hei, olen Juha ja sairastan renaultismia. Renaultismi (siis automaisessa, ei nestemäisessä esiintymismuodossaan) on sairaus, joka on kulkenut suvussamme jo vuosikymmeniä. Itsellänikin on jo ei-aivan-eläkeiästä huolimatta menossa viides Renault, muita merkkejä ei ole tullut omistettua eikä juuri ajettuakaan. Ensimmäisenä autona oli Renault 12, monen parjaama mutta uskomattoman sympaattinen ja lähes pomminkestävä malli josta on jäänyt mekaanisesti erittäin luotettavat muistot. Myytäessä kilometrejä oli jo n. 400 tkm ja vieläkin mentiin lujaa. Seuraavaksi palvelukseen ajautui toinen hyljeksitty malli, Renault 9. Sitä jo hieman rakenneltiinkin: Pyörät vaihtuivat leveisiin 14" peltivanteisiin matalaprofiilirenkailla (siihen aikaan katu-uskottavalla 60-profiililla), rälläkkä teki tuttavuutta etujousien kanssa, korin alaosa maalattiin eräästä toisesta (turbo-)Ysistä saadun inspiraation mukaisesti tummemmalla sävyllä, ja perinteiseen teinityyliin takavaloista piti vilkut ja peruutusvalot tummentaa tyylikkäästi tummennusspräyllä.

Valitettavasti eräänä kevätsohjoisena päivänä huomasin Leevin ja kumppaneidensa laulujen sanojen pitävän aika lailla paikkansa: Vastaantulijoiden kaistalla on aika v..tumaista luistella, ja niinpä Ysin perä hieman ohjausvirheestä vääntyi. :( Onneksi kaikki orgaaniset osapuolet säilyivät fyysisesti intakteina. Tämän jälkeen täytyikin etsiä uusia harrastuskohteita.

Niistä ensimmäinen, eli autohistoriassani kolmas Renault, löytyi vanhemmilta. Perheeseen uutena hankittu Renault 9 TC vm. 1983 pääsi toimenpidelistalle:

Joitakin muutoksia: vääntävämpi 1,4-litrainen moottori elektronisella sytytyksellä GTL-mallista, viisivaihteinen vaihteisto R19:stä, Boge Turbo -kaasuiskunvaimentimet, 35 mm madaltavat turbomallin tuning-etujouset, vihreät sävylasit, sisustuksen beigejen muoviosien maalaaminen mustaksi vinyylisprayllä, verhoilu GTL-mallista, mustat tippalistat Turbo-mallista, etusumuvalot ja niiden kotelot GTS-mallista, puskurien kromilistat GTL-mallista ja pisteeksi iin päälle alkuperäiset Clio Cup -rataversion 7x15"-peltivanteet 195/50R15 renkailla.

Kyseinen herkku meni kuitenkin kaupaksi Ranskalaisessa Visiitissä, joten seuraavaksi työn alle otettiin hieman uudempi, muttei yhtään sen eksoottisempi Renault 19 GTS vuosimallia 1990:

Tällä kertaa yritin siloitella ulkonäköä poistamalla takaluukusta mallimerkinnät sekä maalaamalla ulkopeilit ja ovenkahvat korinvärisiksi, lisäksi oranssiset sivuvilkut vaihtuivat valkoisiin. Etupuskuri vaihtui alkuperäisillä keltaisilla sumareilla varustettuun versioon. Iskarit vaihdoin Sachsin kaasupaineisiin Advantage-malleihin ja etupäähän tuli Cobran 60mm madallusjouset, takapäätä laskin vastaavasti. Pyöriin uhrasin sitten vähän enemmän: vanteiksi tuli 7x17" Mille Miglia Evo 5:t ja renkaiksi 205/40R17.

Lähemmässä tarkastelussa R19 kuitenkin osoittautui pohjastaan jo turhan ruskettuneeksi, joten päätin olla kaatamatta kyseiseen kaivoon enempää tuohta ja renkaiden myynnin jälkeen auto siirtyi äidilleni "kauppakassiksi". Siinä toimessa se on yhä nytkin vuosien päästä, ei enää ulkonäöltään koreana mutta sydämeltään vahvana.

Rautaoksidiin kyllästyneenä päätin vuonna 2003, että nyt on saatava alle hieman tuoreempi laite, jota ei heti tarvitse alkaa hitsaamaan. Kiertelin paikallisia autokauppoja tutkaillen kiinnostuneena mm. usempia kenkää saaneita, jotkin jo kertaalleen ylimaalattuja Mégane Coupeita. Budjetti olisi mahdollistanut vain tällaisen raadon hankinnan, joten tuoreuttaan kiiltävän maalin alta parin vuoden päästä esiin tunkeva ruoste ei houkutellut. Paikallisessa merkkiliikkeessä sitten silmään sattui varsinainen outolintu Suomessa: Renault Twingo vm. 2000, silloin kolmivuotias ja ajettu karvan alle 40 000 km, hintaa huomattavasti alle raato-Meganeiden ja selvästikin kolaroimaton yksilö kyseessä. OK, tehoa "hurjat" 58 hv eikä ilmastointia (siksi varmaan olikin tarjoushintaan tyrkyllä) mutta ainakaan ruostehommia ei pitäisi olla kovin pikaisesti tiedossa. Koeajo paljasti kyseessä olevan ehjän ja siistin yksilön, jossa ei paria kyljen pikku pysäköintikolhua lukuun ottamatta löytynyt huomautettavaa. Kun jo "reilusti alennetun" pyyntihinnan hintaa saatiin hilatuksi vielä hieman alemmas niin kyseinen yksilö siirtyi omistukseeni kauniin kesäisenä päivänä vuonna 2003.

Seuraavassa otsikon kohde kuvattuna vain hieman hankinnan jälkeen, alkuperäisessä asussaan lukuun ottamatta jo vaihtuneita valkoisia sivuvilkkuja. Radiossakaan ei enää (tai vaihtoehtoisesti vielä...) soi kalkkisten kanava, vaikka kuvauspaikka siihen suuntaan viittaisikin :



Kaiken tämän jaarituksen jälkeen, seuraavassa viestissä luvassa ensimmäiset muutokset kohti ulkoisesti omaa silmää miellyttävämpää olomuotoa.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Tuning kiinnostaa, mutta missään vaiheessa en itse ole pitänyt kaikkein lennokkaimpia lasikuituluomuksia kovinkaan tyyllikkäinä. Lisäksi kaikkein akneherkin teinivaihe on jo jäänyt taakse, joten Twingon tulevat muutokset tulisivat toivottavasti olemaan asteikolla "sporttisen elegantti". Lopputuloksen tulisi olla alkuperäistä linjakkaampi ja menevämpi mutta silti kaikkea yliampuvuutta välttävä niin, että se voitaisiin mieltää tehtaan tarjoamaksi erikoisversioksi.

Helpoimmalla auton ulkonäköä parannetaan tunnetusti uusilla, tässä tapauksessa isommilla renkailla. Alkuperäiset 155/70R13 rinkulat muistuttivat lähinnä pizzaleikkureita, joten isompaa tassua piti alle saada. Tässä vaiheessa minulla oli vielä R19:stä jääneet 17" vanteet renkaineen. Niitähän piti tietysti kokeilla alle, sillä "seiskatoistasilla" rullaava Twingo olisi toki tavattoman härski näky! ;D No, kyseiset pyörät eivät edes mahtuneet pulttaantumaan kiinni napoihin vaan renkaat törmäsivät etuiskarien alempiin jousilautasiin, joten tämä briljantti idea piti hylätä. Toki kaikki on sovitettavissa, mutta kynäjousialusta + massiiviset korimuutokset pyörimistilan saamiseksi eivät kuuluneet suunnitelmiin. Eli koska ulkohalkaisijaltaan Twingoon sopivaa 17-tuumaista 195/35R17 tai 195/30R17 rengasta ei ole olemassa kuin unelmissa, piti suunnitelmat suunnata joko 15-tuumaisiin (195/45R15) tai maksimissaan 16-tuumaisiin (195/40R16) pyöriin. Kyseiset rengaskoot vastaavat ulkohalkaisijaltaan uudempien Twingojen 155/65R14-rengaskokoa, joten sikäli ne olisivat soveltuvia.

Mutta koska, edelleen tunnetusti, isommat pyörät vakiokorkeuksisella "off-road"alustalla ovat hullunkurisen näköiset, piti Twingo ensin saada leijailemasta korkeista sfääreistä hieman lähemmäs tonttia. Niinpä alkoi armoton netin selaaminen sopivan alustasarjan löytämiseksi. Suomessa Twingo rakentelukohteena on paria yksilöä lukuun ottamatta täysin vieras ajatus, joten kohtalotovereita piti etsiä ulkomailta. Englanninkielisistä maista ei harrastajia löydy, koska Twingoa ei ole koskaan tehty oikeanpuoleisella ohjauksella (muutamia jälkirakennettuja yksilöitä lukuunottamatta), niinpä etsintä kääntyi Saksaan, jossa yllättäen Twingo on halpana autona nuorison suosima kohde, jolle löytyy jopa aktiivinen ja avulias nettifoorumi osoitteesta http://www.twingo24.de. Niinpä rekisteröidyin ko. foorumille ja aloin lueskella vinkkejä Twingon rakentamiseen.

Pitkän ja hartaan hämäläismallisen jahkailun jälkeen päädyin alustaratkaisussa saksalaisen Weitecin tarjoamaan, 50 mm madaltavat jouset ja lyhennetyillä männillä ja rungoilla olevat jäykkyyssäädettävät iskarit sisältävät sarjaan. Weitecia toi maahan US-Parts, joten erikoistilauksena ostettu Weitecin RE013TX-sarja oli noudettavissa Herttoniemestä n. kolme viikkoa tilauksesta. Ja pakkauksestahan löytyi tällaiset herkut:



Seuraavaksi vuorossa olisi asennus, minkä jälkeen seuraisi totuuden hetki: kuinka paljon auto "tippuisi" ja millainen fiilis alustassa olisi. Aikoinaan esimerkiksi Renault 19:n -60 mm jouset eivät aivan luvattua määrää madaltaneet, lisäksi juuri tuosta RE013TX-sarjasta ei Twingoharrastajien kokemuksia ollut luettavissa, joten siltäkin osalta kyseessä olisi uhkapeli lopputuloksen suhteen.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Ja tippuihan se sen luvatut 50 mm! Itse asiassa Twingo oli asennuksen jälkeen todella matalalla: pienehköä halpaa hallitunkkia ei enää pyörillelaskun jälkeen mahtunut vetämään kynnyskotelon alitse pois auton alta, vaan kyseinen nurkka piti tunkata uudestaa ylös ja laittaa renkaan alle kakkosnelosen pätkä, jotta auto nousisi sen verran ylemääs että tunkin mahtuu vetämään pois! Eli niiltä osin tulos oli onnistunut!

Kovuudeltaan alusta sen sijaan oli huomattavasti kovempi kuin olin odottanut. Kun vakioalusta oli tuoreudestaan huolimatta varsinkin etupään vaimennuksen osalta mallia rättisitikka, niin ensimmäisen koeajon jälkeen madallussarja osoittautui malliksi työkone. Eli tunne oli sama kuin jousittamattomassa pyöräkuormaajassa, jossa kaikki jousto tapahtuu renkaan kyljissä. Vaikka iskarit oli säädetty kaikkein vähiten jäykkään asentoon, tuntui valtaosa joustoliikkestä tapahtuvan nimenomaan vakioiden 13-tuumaisten, korkeaprofiilisten renkaiden joustavissa kyljissä, pomppiminen oli sen mukaista.

Kun kärry siis nyt oli saatu tonttiin, seuraavana olivat vuorossa renkaat ja vanteet. Olisin halunnut Twingoon mahdollisimman isohalkaisijaiset vanteet, mikä käytännössä tarkoittaa rengaskokoa 195/40R16. Loppukesästä 2003 kyseistä koka ei kuitenkaan Suomesta tuntunut varastosta löytyvän ja polttelu oli liian vakavaa laatua jotta olisin malttanut odotella renkaiden erikoistilaamista ulkomailta, joten päätin hieman vastahakoisesti tyytyä 15-tuumaisiin vanteisiin ja renkaisiin. Jälleen seurasi kiihkeä nettisessio eri vannevalmistajien saatavuustaulukoita selaillen, lopulta päädyin paikallisen Euromasterin valikoimista löytyneisiin italialaisiin Tekno TK5 -vanteisiin koossa 6½x15" ET37. Renkaiksi valitsin Michelin Pilot Exaltot koossa 195/45R15 V 78. Tämän näköinen paketti kyseessä:



Kun paketti oli saatu ruuvattua alle, piti tietenkin suunnata koeajolle ja ensimmäiselle kuvaussessiolle läheiseen pieneen satamaan:











Tämä siis loppukesästä 2003. Kun ensimmäinen virstanpylväs oli saatu toteutettua, olisi aika siirtyä rakentelussa eteenpäin...
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Vuoden 2003 puolella ehdin toteuttaa vielä yhden lisäyksen Twingon varusteluun:



Eli kyseessä Rellun alkuperäinen jälkivarustelusarja, jossa siis etusumuvalot kaikkine tarvittavine tilkkeineen: sumuvalot, niille asennuskonsolit etupuskuriin upotettaviksi, johtosarja releineen sekä kojelautaan uusi, etusumuvaloasennon sisältävä yhdistelmäkatkaisija. Eli siis etupuskuri irti ja asennuskonsoleille reikiä kairaamaan. Onneksi puskurin takapuolella on muovivalussa selvät merkit mistä pitää leikata, joten homma hoitui näppärästi terävällä mattoveitsellä varovasti leikkaamalla. Konsolit olikin siten helppo pultata paikoilleen, ja edelleen sumarit kiinni konsoleihin. Sitten johtosarjan integroiminen olemassaolevaan johtosarjaan, releen lisääminen moottoritilassa olevaan relekoteloon ja lopuksi muutama kytkentämuutos yhdistelmäkatkaisimen johtoliittimeen, niin jo loisti sumarit Twingossa (kunhan oli ensin pultannut puskurin takaisin kiinni).



Sitten olikin aika siirrtyä talveen 2004 ja miettimään tulevia jatkotoimenpiteitä...
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Talven 2003 saldoksi jäi yksi haljennut sumuvalon lasi. Kun etupuskurin suunnalla joutuisi siis taas työskentelemään, niin samalla voisi lisätä hieman pakollista tuuning-verkkoa etupuskurin aukkoihin ja samalla toteuttaa mielessä kangastellutta metyylinsinisen no. 432 helmiäisvärin lisäämistä joihinkin alunperin mustiin muoviosiin: puskurien yläosiin sekä ulkopeilien kuoriin.

Maalaus oli tarkoitus teettää ammattilaisella, niinpä irrotin autosta puskurit ja peilit jotta voisin jättää ne maalaamoon. Puskureiden irrotus sujuu varsin suoraviivaisesti, mutta peilien irrotuksessa oli pieni jippo:



Eli tuo ylempi kiinnityspultti on sen verran pitkä, että se tulee normaalipituisesta hylsystä melkein läpi jolloin avainta ei enää saa kiinni hylsyyn. Mutta hoituuhan se noilla lukkopihdeilläkin... Irrotin vielä peilien lasit ettei maalarin tarvitse niitä rikkoa.

Lisäksi etupuskuri piti esivalmistella tuning-verkkoa varten ennen maalarille vientiä. Nimittäin laitimmaiset "reiät" Twingon etupuskurissa ovat alunperin sokeita reikiä, olisi siis näyttänyt oudolta jos verkko olisi näkynyt muista aukoista muttei laitimmaisista. Niinpä laitimmaisetkin piti avata, tällä kertaa askarteluveitsi hoiti homman:



Ja sitten ei kun osat maalarille ja odottamaan mitä tuleman pitää.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Kun olin hakenut osat maalarilta, voin todeta että työn jälki oli ok vaikka kyseessä onkin pääasiassa raskaan kaluston maalaamiseen keskittynyt paikka. Tosin takapuskurista irtosi parin viikon kuluttua pakkeli kohdasta, jossa oli ollut edellisen omistajan jäljiltä pieni juormu puskurin yläpinnassa. Maalaamon kunniaksi on sanottava, että sinänsä valitettava virhe korjattiin heti takuuseen maalaamalla koko puskuri uudestaan. Eikä ongelma ole sen jälkeen uusiutunut.

Nyt oli siis aika kiinnittää etupuskuriin tuning-verkko. Tämän toteutin leikkaamalla verkon kauttaaltaan pari senttiä isommaksi kuin puskurin "suuaukot". Yksi verkonkappale ylempää aukkoa varten ja toinen rekisterikilven alapuoliseen isompaan aukkoon. Verkonkappaleen asetin aukon päälle sen takapuolelle huolehtien siitä että verkko asettuu suoraan linjaan, eli että sen "rivit" eivät tule vinoon puskuriin nähden. Tämän jälkeen aloin varovasti taivuttaa pehmeää alumiiniverkkoa sen ylimeneviltä osilta aukon reunoja ympärille. Kun tämä oli tehty ja kaikki vielä tarkastettu pariin otteeseen, otin esiin putkilollisen mustaa Sikaflexiä, jota pursotin aukkojen "kaulusten" takapuolelle. Tämän jälkeen painoin verkon tiukasti paikoilleen , ja annoin Sikan kuivua. Mitään ruuvikikkailuja ei tarvittu, massa pitää kuivuttuaan verkon tukevasti paikoillaan.

Sitten voinkin ruuvata puskurit ja peilit kiinni ja ihailla lopputulosta:







Ja jotta ilmavirta varmasti kuivattaa tuoreehkon maalin ;D päätin poiketa G-jaoksen ratapäivillä Alastaron moottoriradalla. Tuli samalla tuuletettua palotilat vanhoista kaasuista ja todettua, että siviililiikenteessä sikamaisen jäykkä alusta toimii radalla aika namisti. Vaikkei tämän ikäisessä Twingossa vielä olekaan etukallistuksenvakaajaa, niin auto ei tuntunut kaatuvan tiukemmissakaan kaarteissa. Toki tehoa olisi saanut olla n. 100 hv enemmän ettei pääsuora olisi mennyt haukotteluksi, mutta hauskaahan tuo silti oli. Ja kiitoksia Tapsalle kypärän lainasta vielä näin jälkikäteen!



EDIT: Ihan meinasi unohtua pari pienempää modifikaatiota: Ikkunalinjan optiseksi madaltamiseksi lisäsin B-pilariin Foliatecin mustaa vinyylikalvoa. Ja lasikuituinen alkuperäisantenni (ulkopeilin varressa) lyheni menevämpään mittaan näppärästi "omin käsin onneen" eli rautasahalla. Kovin havaittavaa vaikutusta vastaanotto-ominaisuuksiin en ole havainnut, vaikkei mitta enää ihan optimaalinen neljännesaalto eli 75 cm olekaan.
 

oswald

Jäsen
Viestejä
26
Vs: Twingo - All show and no go

Hieno! Muutokset hillittyjä ja hyvin toteutettuja.
Onko tulossa muita muutoksia?
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Kiitokset @ Lagusamppa & Oswald! :)

oswald sanoi:
Onko tulossa muita muutoksia?
Kyllähän niitä on tulossa. Nyt ollaan kertomuksessa vasta vuodessa 2004 ja viimeisenä kahtenakin vuotena on tapahtunut jotain pientä, ja jotain pientä on vielä suunnitteillakin. Päivittelen kertomukseen lisää kunhan taas ehdin.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Nyt aletaan rakentelussa pikku hiljaa lähestyä vuotta 2005, ja tässä vaiheessa on äijä saanut päähänsä että vakiovihreä mittaristovalaistus pitää saada muutettua (siihen aikaan) muodikkaan siniseksi lähes hinnalla hyvänsä!

Twingossa mittarivalaistuksen muutos on melko haasteellinen, koska kyseessä on taustavalaistu nestekidemittaristo, joka alunperin on valaistu neljällä valkoisella hehkulampulla. Lamppujen edessä on erikoisvalmisteinen vihreä, aivan harvinaisen tehokkaasti pistemäisen valon tasaiseksi valoksi hajottava suodin. Yhtä tehokkaasti valoa hajoittavaa suodinta en ole löytänyt mistään, valokaapeissa käytettävä kalvokaan ei hajota pistevaloa riittävästi. Vastaavasti jos valokaappisuodinta käyttää useamman kerroksen, niin valonläpäisevyys laskee liikaa, jolloin näytöstä ei saa selvää päivänvalossa.

Aluksi lähestyin aihetta superkirkkaiden ledien kautta. Valitettavasti kaikki normaalit 5 mm ledit antavat aivan liian kapean ja pistemäisen valokeilan, ja jälleen kerran liian monta hajottavaa suodinkerrosta ei voi valovoiman laskun takia käyttää. Siispä oli keksittävä toinen ratkaisu.

Nettiä ahkerasti selaamalla löysin Lumiledien, huippukirkkaiden teholedien ihmeellisen maailman. Näiden pahojen poikien tehonkulutus on lähes 1W luokkaa, mutta valaisukulma vastaavasti tavallisten ledien n. 15-30 asteen kirkkaasti lyövä 110 astetta (nykyisin on olemassa jo täyden 180 asteen eli puolipallon muotoisen keilan antavia versioita). Vuoden 2005 alussa Lumiledejä ei kuitenkaan löytynyt vielä Suomesta mistään, joten neljä sinistä yksilöä piti tilata aivan mottipäiseen hintaan ulkomailta. Kun ledit sitten saapuivat, pääsin purkamaan mittariston ja pähkäilemään ledien asennusta.


Valkoinen osa on nestekidenäytön takana oleva runko, jonka neljässä syvennyksessä alunperin majailevat 1,2W hehkulamput. Tässä hehkulamput ovat saaneet antaa tilaa Lumiledeille, jotka on kiinnitetty kuumaliimalla paikoilleen. Sakaramaiset levyt toimivat ledien jäähdytyssäteilijöinä, nämä ledit kun tuottavat jo hukkalämpöä ja kuumuushan on ledin vihollinen numero uuno.


Tässä kuvassa mittariston runko takaa päin kuvattuna. Koska Lumiled haukkaa virtaa hulppeat 350 mA (tavallinen kirkasledi 20 mA), piti vastuksinakin käyttää huomattavan järeitä malleja. Nämä neljä harmaata palikkaa kiinnitettiin jälleen kuumaliimalla.


Mittariston rungon taakse tulee tässä näkyvä piirilevy, jossa sijaitsevat kaikki mittariston toiminnot. Johdot ledeiltä/vastuksilta tulevat hehkulamppujen asennusreikien läpi, ja ne on juotettu kiinni samoihin kontaktipintoihin, joista hehkulamppujen lampunpitimet alunperin ottavat virtansa.


Virta kytkettynä nämä pahat pojat häikäisevät ympäristönsä yhteensä 400000 millicandelan loisteella! Eli joko Twingoa on ohjastettava kaasuhitsaukseen tarkoitetut suojalasit silmillä tai...


...vaihtoehtoisesti loistetta on himmennettävä suodinkalvoilla. Tästä alkoi tuntikausia kestänyt kokeilu erilaisilla yhdistelmillä itseleikattuja suotimia.


Jotkin yhdistelmät olivat aivan liian kirkkaita...


...toiset taas muuten sopivia, mutta edelleen ledien keskustat näkyvät liian kirkkaina pisteinä eli kokonaisvalaistus on epätasainen.

Suodinkokeiluihin liittyi vielä se, että työpöydän ääressä joskus kohtuulliselta näyttänyt lopputulos osoittautuikin autossa joko yöllä liian kirkkaaksi tai sitten päivällä liian himmeäksi. Eli siis mittaristoa sai asentaa autoon ja autosta useaan eri otteeseen. Parin viikon "leikkimisen" jälkeen totesin että tässä muutoksessa haukkas muuten äijä hatullisen, ja annoin koko asian olla kunnes keksisin jotain parempaa tilalle.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Ledipelleilyyn kyllästyneenä selailin jälleen nettiä ja törmäsin ilmiöön nimeltä elektroluminenssi. Kyseessä on ilmiö, jossa fosforoivia kiteitä (pardon my kemiantuntemus...) sisältävään aineeseen johdetaan oikean taajuinen ja suuruinen vaihtovirta, jolloin aineeseen kauttaaltaan tasaisesti jakautuneet fosforikiteet alkavat hohtaa valoa. Keksintö on jalostettu mm. elektroluminenssikalvon muotoon, jossa piirtoheitinkalvomaiseen (kuitenkin läpinäkymättömän "maitomaiseen") kalvoon johdetaan kahdella johdimella alkaen n. suuruusluokkaa 110VAC ja 400 Hz oleva sähkövirta. Tällaisesta kalvosta voidaan leikata aivan halutun muotoinen kappale, joka siis valaistuu täysin tasaisesti koko pinnaltaan.

Suomesta tällaista kalvoa ei saanut mistään, joten tilaus lähti saksalaisen Conradin nettikauppaan, josta tällaista kalvoa löytyy varsin edulliseen hintaan. Samalla tilasin tarvittavan invertterin, jolla n. 5-10 voltista saadaan tarvittava, alkaen n. 110V vaihtovirta. Kun osat saapuivat Saksasta, pääsin taas rakentelemaan. Ensin taas mittaristo irti autosta ja palasiksi, mittariston purku ja kasaus sujui tässä vaiheessa jo melkoisella rutiinilla. :D Ensin tinasin ledien johdot irti piirilevystä, minkä jälkeen revin vastukset ja ledit huitsin nevadaan mittariston rungosta. Kaukonäköisesti olin kiinnittänyt osat kuumaliimalla enkä millään epoksilla, joten runkoon ei jäänyt mitään pysyviä jälkiä tästä kokeilusta.


Leikkasin EL-kalvosta sopivan kokoisen palan ja liimasin sen muutamalla tipalla pikaliimaa mittaristorungon etupuolelle. Eli siis mittaristo kasattuna kalvo tulee suoraan nestekidenäytön taakse. Juotin kalvosta sojottaviin johdinkarvoihin pätkät johtoa ja eristin liitokset huolellisesti kutistesukalla. Vaikka kyseessä ovat melko pienet virrat niin 110V on kuitenkin ajoittain kosteassakin autoympäristössä syytä suojata kunnolla. Liitosten mekaanista kestävyyttä lisätäkseni liimasin molemmin puolin vielä pätkän mustaa eristeteippiä.


Seuraavaksi kytkin EL-kalvon kokeilun ajaksi sokeripalalla invertteriin juottamiini johtoihin (kuvassa CE-tarralla oleva pieni musta laatikko). Invertteriä puolestaan ruokki säädettävä 5-20V muuntaja, näin voisin testata millaisella jännitteellä/virralla invertteriä täytyisi "ruokkia" jotta kalvon kirkkaus olisi sopiva.


Kytkin mukaan vielä pari yleismittaria jotta näkisin millaiset jännitteet ja virrat piirissä kulkevat. Kuvassa invertterille syötetään 7,2 volttia ja se haukkaa 61,1 milliampeeria.


Ja kas kummaa, sähkökemiallinen perusilmiö toimii kuin toimiikin myö käytännössä! :D Ikävänä sivumakuna Conradin halpisinvertteri kuitenkin pitää varsin kovaa vinkuvaa ääntä, sitä kovempaa mitä suurempi sille syötettävä jännite eli sitä kautta valonvoimakkuus on. Niinpä oli etsittävä siedettävä kompromissi kirkkauden ja vinkunan välille. En valitettavasti enää muista kuinka suureen jännitteeseen/taajuuteen lopulta päädyin.

Seuraavaksi piti sitten laittaa mittaristo kasaan ja kytkeä invertteri auton 12V sähköihin, tietysti lisättynä jännitteen sopivalle tasolle laskevalla vastuksella. Ajattelin joskus tulevaisuudessa lisätä kytkentään valoherkän vastuksen, joka tarpeen mukaan automaattisesti lisäisi valaistuksen kirkkautta kirkkaassa auringonpaisteessa ja vastaavasti himmentäisi pimeällä ajettaessa. Toinen vaihtoehto olisi ihan perinteinen manuaalinen reostaatti. Joka tapauksessa tämä mahdollisesti tuleva jännitteensäätö tapahtuisi muualla kuin mittaristossa, joten en voisi enää hyödyntää lampunpitimien kontakteja piirilevyssä virran ryöstämiseen vaan virta olisi otettava muualta autosta. Koska haluan kuitenkin rakennelmieni olevan (ainakin pinnalta katsoen) mahdollisimman "orggiksia", en halunnut mittaristoon menevän epämääräisiä lisäjohtoja, jotka vaikeuttaisivat mittariston irrottamista tarvittaessa.

Mittaristo on kytketty auton sähköjärjestelmään muistaakseni 25-napaisella pikaliittimellä, ja tässä liittimessä oli onneksi käyttämättömiä liitinpaikkoja. Voisin siis tuoda moninapaliittimelle esim. tupakansytyttimen valaistuksesta otetun, vastuksella invertterille sopivalle tasolle lasketun käyttöjännitteen. Mittariston piirilevystä löytyi uskomattoman onnen myötä jopa sopiva vapaa kytkentäpiste, josta puolestaan kulki "ruode" piirilevyllä olevalle moninapaliittimen vastakappaleelle.


Piirilevyn kytkentäpiste oli kuitenkin "sokea", joten ensin siihen piti porata johdolle reikä. Varaosaliikkeen puhelinnumero oli kyllä suunnilleen tässä vaiheessa jo puhelimen pikavalinnassa, paljon ei olisi tarvinnut lipsahtaa niin oletettavasti useamman saturaisen hintainen Twingon mittaristo olisi ollut valmista elektroniikkaromun kierrätykseen...


Poraus kuitenkin onnistui, joten minun ei tarvinnut sen kummemmin puhjeta poraamaan. ;) Siispä invertterin käyttöjännite varovasti juottamalla kiinni piirilevyyn...


...ja hieman varovaista johtojen pujottelua ja mittariston takakansi paikoilleen. Kuvan yläosassa näkyy osa harmaasta liittimen vastakappaleesta, siihen kiinnittyy siis mittaristolle tuleva johtosarjan moninapaliitin. Ja vastakappaleelta jännite siis kulkee ensin piirilevyn johdinruodetta pitkin ja siitä eteenpäin keltaista johtoa pitkin CE-merkitylle invertterille. Näin ollen rakenne on siis alkuperäiseen tapaan "modulaarinen" eli mittaristo on edelleen irrotettavissa vain alkuperäinen moninapaliitin irrottamalla.
Lopuksi liimasin vielä invertterin mittariston takakanteen kiinni kuumaliimalla, näin viritelmä olisi tarvittaessa taas irrotettavissa pysyviä jälkiä jättämättä. Samainen kuumaliima löysi tiensä myös johtoliitosten juureen, jotka näin tulivat kaksoisvarmistettua eristyksen suhteen.


Lopputulosta kelpaa katsella valaistuksen tasaisuuden puolestaan, tähän eivät ledit pysty. Ainoastaan valaistuksen kirkkaus saisi olla hieman suurempi, mikäli jostain löytyisi hieman laadukkaampi invertteri niin kalvolle menevän vaihtovirran jännitettä ja taajuutta voisi nostaa ilman että vinkuna ohjaamossa kävisi häiritsevän kovaksi. Nykyisellä invertteríllä kuitenkin on tyytyminen melko vaatimattomaan valaistustasoon: Kirkkaimmassakin auringonpaisteessa nopeusmittari on vielä hieman siristellen luettavissa, mutta pienemmistä kellosta ja bensamittaristosta ei vaikeissa oloissa enää meinaa saada selvää.


Kyseinen viritys on siis toteutettu joulukuussa 2004 ja se on toiminut moitteitta siitä lähtien, ilman että auto olisi edes kertaakaan syttynyt palamaan! ;) Vakavasti puhuen, (auto)sähkötöitä ei pidä alkaa tekemään jos ei ole jonkinlaiset perustiedot sähköistä, yhteenkierretyt johdonpäät erkalla suojattuna eivät todellakaan kuulu terveen ihmisen aikaansaannoksiin! :-\

Nyt reilun parin vuoden jälkeen mittaristovalaistus on vähitellen alkanut kyllästyttää: Sininen ei ole niin voimakkaan sininen kuin toivoisin, lisäksi kyseinen väri on jo kokenut eräänlaisen inflaation. Lähinnä sitä tuntuvat suosivan enää kaikkein halvimpien kiinalaisvimpainten suunnittelijat. Niinpä ajatuksissa onkin värin vaihtaminen punaiseksi, punaistakin EL-kalvoa tuli tilattua silloin aikoinaan, nyt vain täytyisi jostain siis löytää hieman laadukkaampi, mielellään suoraan 12 voltilla toimiva invertteri.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Ennen seuraavaa muutoskohdetta otetaan tähän vielä kaistanleveyttä kuormitamaan muutama "taideotos" syksyltä 2004:









Ja lopuksi otos, josta joku saattaa tunnistaa Twingon kotikaupunginkin...

 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Pari vuotta sitten Lexus-takavalovillitys oli ehkä kuumimmillaan, ja silloin alkoi itseänikin himottaa. Twingoon löytyy tasan kahta eri mallia kirkaslasisia lexuksia, päädyin tilaamaan Saksasta nämä kiinalaisvalmisteet:



Jo siihen aikaan alkoi kuitenkin tuntua siltä, että suunnilleen jokaisessa rakennellussa autossa on samanlaiset tuning-takavalot. Laumasieluisuus ajatuksena tökkii takaraivoon, joten tuoreelle ostokselle oli tehtävä jotain personointia.

Yläkuvan valaisimessa näkyvät punaiset osiot ovat erillisiä läpinäkyviä muovikupuja, jotka antavat takavaloille niiden punaisen loisteen hehkulampun loistaessa niiden takana. Keskimmäisen eli vilkku-umpion edessä olevan kuvun keskellä on puolestaan heijastin. Kupujen takana olevat reflektorit ovat kirkkaan krominväriset. Koko valaisinta peittää edelleen yhtenäinen, kirkas "lasi" joka siis antaa ulkokuorelle sen muodon.

Valaisimista tulee katsastuksessa ja mahdollisisissa ratsioissa löytyä hyväksymismerkinnät E-merkintöineen. Näiden valojen tapauksessa merkinnät ovat uloimmassa yhtenäisessä "lasissa", kun taas punaiset värikuvut ovat ilman merkintöjä. Tästä herää mielenkiintoinen tuunausidea...

Eli poistetaanpa nuo värikuvut sekä keskimmäinen heijastinkupu, jolloin valaisimessa ei ole lainkaan punaista vaan se loistaa täysin krominvärisenä kuten etuvalot. Vain itse polttimot tuottaisivat päälläollessaan vaadittavat punaiset ja oanssit sävyt. Ja koska ulkokuoressa olevat hyväksyntämerkit pysyisivät, menisi valaisin täydestä kuin väärä raha katsastuksessakin!

Siispä tuumasta toimeen. Kuvut pitäisi siis saada pois valaisimen sisältä. Tämä ei olisi aivan helppoa, sillä ulkokupu ei ole helposti ruuveilla irrotettavissa vaan on liimattu reunoistaan valaisimen runkoon erittäin sitkeällä ja pitävällä tiivistemassalla. Olin lukenut netistä ohjeita, joiden mukaan kuvun saa irrotettua kun valaisinta lämmitetään hetki tarpeeksi miedolla lämmöllä uunissa, jolloin tiivistemassa pehmenee ja antaa vedettäessä periksi. Mielessä kuitenkin kangasteli oma tuuri tuntien liiasta lämmöstä muodottomaksi sulaneet takavalot sekä ongelmat tiivistereunan saamisesta siistiksi valoja uudestaan kasattaessa. Niinpä oli keksittävä keino saada värikuvut pois valaisinta avaamatta.

Ratkaisuksi tuli toinen, ehkä lähes yhtä uhkarohkea keino, jossa myös hyödynnetään lämpöä, mutta huomattavasti pistemäisemmässä muodossa. Värikupujen sisäpintaahan pääsee tökkimään takaapäin, valaisimen pohjassa olevien polttimonaukkojen kautta. Näiden pienten reikien kauttakin värikuvut olisivat poistettavissa, ne pitäisi vain saada ensin niin pieniksi palasiksi, että ne mahtuvat polttimonaukkojen läpi. Tässä tulivat avuksi pitkäkärkiset pihdit sekä juotoskolvi! Suuntasin kuuman kolvin polttimonaukon keskeltä ensin värikuvun keskelle, johon sulatin pienen reiän. Tästä lähdin sulattamaan sitten vakoja kohti kuvun reunoja, luoden pieniä sektoreita, jotka mahtuisivat polttimonaukoista ulos. Kuvun rikkomista edesautoin pihdeillä vääntelemällä.

Kaiken kaikkiaan tämä oli erittäin hermoja raastavaa puuhaa, muistaakseni aikaa meni yli 4 tuntia per valaisin. Yhteenkään virheliikkeeseen ei ollut varaa, muuten tulikuuma kolvi olisi osunut johonkin ympäröivään, ehjänä pidettävään kohtaan joka olisi kuumuudesta sulanut pilalle! :-\ Värikuvut eivät olleet kovin kaukanauloimmasta peitelinssistä, joten jos kolvi olisi vahingossa lipsahtanut muutaman millin liian syvälle, olisi kirkas peitelinssi ollut korjaamattomasti pilalla.

Homma sujui kuitenkin ilman betasalpaajiakin ilman suurempia haavereita, ja lopulta käsissä oli kohtuullisen ekslusiiviset täyskromiset Lexus-valot. Nehän piti tietysti ruuvata heti autoon kiinni:





Ylimmässä heijastimessa oleilee Philipsin Silvervision -vilkkupolttimo, joka on sammuksissa ollessaan pinnaltaan peilaava mutta säteilee syttyessään laillisen väristä, oranssia valoa. Keskimmäisessä heijastimessa on puolestaan vastaavanlainen taka-/jarruvalopolttimo, joka puolestaan säteilee punaista valoa. Tai sanottakoon ennemminkin että pitäisi säteillä , nimittäin tämä punainen versio ei ole Philipsin tekemä vaan jokin nimetön ja E-hyväksymätön tuningpolttimo Kiinan villeiltä markinoilta. Niinpä valo on enemmänkin hailakan oranssinpunaista, lisäksi peilipinnoite alkaa "kiehua" jo lyhyen käytön jälkeen.



Ei hyvä. Päätin tinkiä hieman täydellisen kromisuuden vaatimuksesta ja vaihdoin punaiseen 21/5W-polttimoon, mutta sellaistakaan ei saa minkään laatumerkin valmistamana. Niinpä punainenkin polttimo haihdutti pinnastaan värin, jolloin takavalot muuttuiva aina vain vähemmän punaisiksi. Lämmönkestävällä lasimaalillakaan pensselöinti ei noin kuumassa kohteessa pysynyt... :'(
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Tällä kertaa ratkaisu polttimo-ongelmaan löytyi eBaystä ja lediteknologiasta. Tilasin hongkongilaiselta tyypiltä muutamia ledipolttimoita normaalilla BA15d-kannalla. Olivat onneksi suht' halpoja joten uskaltauduin maksamaan PayPalilla ja jo reilun viikon päästä postiin oli tullut pieni (tullin avaama) paketti, josta löytyi tällainen veijari:



Kyseessä siis 21/5W takavalopolttimoa imitoiva ledipolttimo, jossa on muistaakseni 24 pientä superkirkasta lediä. Osa ledeistä on suunnattu säteittäisesti sivuille, jolloin valo lankeaa myös polttimon takana olevalla heijastimelle kuten hehkulampunkin ollessa kyseessä. Yleisemmin myynnissä olevissa ledipolttimoissahan (esim. Motonetissä) ledit valaisevat vain taaksepäin, jolloin heijastin jää täysin pimeäksi ja valaisimen keskellä näkyy vain pieni kirkas piste. Näillä polttimoilla lopputulos on kuitenkin huomattavasti tyylikkäämpi ja ennen kaikkea liikenneturvallisempi, vaikkeivat polttimoista vaadittavaa E-hyväksyntää löydykään.





Meni muuten katsastuksestakin läpi tuollaisena! Hieman inssi ensin katseli ja tuumaili, ja kysyi sitten että "noi ledipolttimot tuli sitten vissiin näiden tuning-takavalojen mukana?" Johon meikäläinen pokkana että "joo, nää tuli ihan asennusvalmiina settinä". ::) Johon inssi edelleen että "no joo, näyttää olevan valaisimissa E-hyväksyntäkin, eli nämähän ovat ihan kunnossa"!!! 8) ;D Eli näin meillä Beverly Hills 15800:ssa...
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Tuossa sateisessa biitsikuvassa näkyy toinenkin valouudistus, eli kirkaslasinen lisäjarruvalo. Sekin perustuu leditekniikkaa mutta on ihan tehdasvalmisteinen (Kiina) ja hyväksytty tieliikennekäyttöön. Pientä kikkailua joutui senkin kanssa tosin harrastamaan, sillä kyseinen valo on tarkoitettu Twingoihin vm. 2001 ja uudemmat. Itselläni taas on vm. 2000 ja tietystihän tuon valon kiinnitys on sinä aikana mennyt muuttumaan!

Tilasin valon taas Saksasta, tällä kertaa pienellä riskillä sillä ajatuksella, että vaikka vuosimallin mukaan se ei ehkä sovikaan, niin kyllä sen pienellä sovituksella täytyy asentua. Ja erot osoittautuivat aika pieniksi: Uudemman mallinen valo lukittuu takaluukkuun kliksahtavilla lukituskynsillä luukun ulkopellissä olevan aukon (onneksi saman kokoinen uusissa ja vanhoissa Twingoissa) reunojen taakse, kun taas vanha on kiinni molemmista päädyistään yhdellä peltiruuvilla. Uusi valo on kuitenkin saman kokoinen kuin vanhakin, joten luukussa olevat ruuvinreiät jäävät uuden valon päätyjen taakse piiloon. Uudessa valossa puolestaan on integroituna lasinpesurin suutin, joka vanhemmissa Twingoissa puolestaan on pyyhkijän varressa. Eli uudessa valaisimessa suuttimen liitäntäputki törröttää taaksepäin, mutta vanhassa takaluukussa ei ole sen kohdalla reikää. Sen sijaan että olisin lähtenyt poraamaan luukkuun reikää, katkaisinkin suuttimen putken poikki ja tungin jäljelle jääneen suutinrungon sisään muutaman tipan tiivistesilikoonia estämään veden pääsyn luukun ja valon sisäosiin.











Halvan kameran väritasapaino hieman järkkyi kirkkaasta valosta, todellisuudessa valo on puhtaan punaista.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Kun nyt oli takana kokonaan kirkaslasiset valaisimet, niin etupäässä kököttävät alkuperäiset umpiot alkoivat tökkiä. Vuosimalleissa 1998-2000 on nimittäin kyllä jo kirkkaalla vilkulla varustetut umpiot yhtenäisellä peitelasilla, mutta tuo peitelasi on "vanhanaikaisesti" vielä oikeaa lasia ja rihlattu. Sen sijaan tätä uudemmissa Twingoissa on jo "muovilaseilla" varustetut rihlattomat umpiot. Ja tällaiset piti saada.

Alkuperäiset Koiton valmistamat umpiot olisivat maksaneet hunajata hunajata, joten päätin niellä ylpeyteni ja tyytyä jälleen Kiinassa valmistettuihin korvikkeisiin. Tällä kertaa hankintapaikkana Motonet, josta parin piraatteja sai samalla hinnalla kuin yhden aidon.




Kirkaslasista efektiä tehostin vielä sinikärkisillä Philipsin Power2Night-polttimoilla, sinertävillä Osramin parkkipolttimoilla sekä samoin Osramin Diadem-vilkkupolttimoilla.



Etusumareihin jäi vielä hieman rihlausta mutta uudemman malliset rihlattomat sumarit olisivat vaatineet myös puskurissa olevien asennuskonsolien vaihdon (eri valovalmistaja, erilaiset kiinnitykset), joten se sai turhan kalliina operaationa jäädä.
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Twingossa ei vakiona ole kuin yksi pesusuutin tuulilasin alla olevassa pellissä. Tämä suutin ei ole pesutuloksen kannalta optimaalisessa paikassa, suihku törmää osittain pyyhkijän varteen ja kovemmissa nopeuksissa lasin yläosa jää kuivaksi. Tässä olikin sitten seuraava parannuskohde.

Koska muuta elämää ei siis ehkä ole tarpeeksi, olin tullut huomanneeksi että sporttipuolen Renault Sport Spiderissa käytetään samaa pyyhkijänvartta ("parallellogrammia") ja mekanismia kuin Twingossa. Spiderissa kuitenkin vesi tulee letkulla sulalle asti. Eli siis tilaus sisään Eurostarttiin ja muutaman viikon päästä käsissä oli Spiderin suutin silikoniletkuineen ja letkunpitimineen. Ja eikun asentamaan:


Suutin siis tulee kiinni pyyhkijänvarteen aivan sulan juureen.


Suutin puristuu pyyhkijänvarren ympärille. Tässä kohtaa tuli kuitenkin pieni yllätys: Jossain vaiheessa pyyhkijänvarren ainepaksuutta on kasvatettu kolmesta millistä neljään milliin. Eli vv. 1995-1996 valmistettuun Spideriin tarkoitettu suutin oli 3 mm paksuiselle varrelle, kun taas omassa Twingossani varren paksuus on 4 mm. En halunnut tuhota suutinta yrittämällä sitä liian paksun varren ympärille, niinpä dremelöin asennuskohdasta hieman metallia pois pyyhkijänvarren takaa. Ja paikkamaalauksen jälkeen suutin loksahti hienosti ja ennen kaikkea ehjänä paikoilleen.


Syy alkuperäisen suutinsetin tilaamiseen olivat kaksi pyyhkijänvarteen tulevaa letkuohjuria, joilla asennuksesta tulee jälleen "orggiksen" näköinen. Toki mustat nippusiteetkin olisivat ajaneet asian, mutta eivät olisi olleet kovin tehdastekoisen näköisiä...


Letku kiertää juuren paksunnoksen taakse piiloon...


Täällä normaalisti piilossa olevassa kohdassa "uskaltauduin" kayttämään mustaa nippusidettä...


Läpivienti konehuoneeseen sujuu näppärästi akselin juuren ympärillä olevasta kumisuojuksesta. Puhkaisin kumiin pienen reiän, josta pujutin silikooniletkun läpi. Ajan myötä suojus on hakenut paikkansa eikä ole enää kurtussa kuten kuvassa heti asennuksen jäljiltä. Vaihtoehtona olisi ollut porata tuulilasin alapuoliseen peltiin reikä ja viedä letku siitä, mutta ylimääräisten "turhien" reikien porailu neitseelliseen peltiin ei oikein innostanut....
 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Kun syksy 2005 alkoi kääntyä talven puolelle, tuli aika kaivaa talvirenkaat esiin kesäsäilöstä. Twingon mukana tulleet alkuperäiskokoiset 155/70R13 Nokian nastarenkaat peltivanteilla olisivat olleet vielä kuntonsa puolesta OK, mutta mieli halaji alle nastatonta eli hiljaisempaa rengasta sekä vanteiksikin jostain kevyemmästä metallista valmistettuja, näyttävämpiä malleja.

Madalletun alustan kanssa 13-tuumaiset vanteet näyttivät jotenkin esteettisesti vääriltä eli liian pieniltä, etenkin kun kesällä oli tottunut katselemaan Twingon alla 15-tuumaisia kiekkoja. Niinpä taas kerran tuntikausiksi netin ihmeelliseen maailmaan rengastaulukoita selaamaan ja sopivaa nastatonta rengasta valitsemaan. Ja hommahan ei ollutkaan ihan yksinkertainen: Twingon alkuperäisrenkaan ulkohalkaisijaa (155/70R13 tai uudemmissa 155/65R14) vastaavaa, oikeasti Suomen talveen tarkoitettua talvirengasta ei 14- tai 15-tuumaisena ollut olemassa! Niinpä oli tyydyttävä parhaaseen kompromissiin, eli lähinnä ulkohalkaisijaltaan oikeaan rengaskokoon 165/65R14. Ulkohalkaisija kasvaisi jonkin verran, mutta ei vielä niin hullunkurisen suureksi kuin vaikkapa koolla 175/65R14, jollaisia olen nähnyt jopa erään merkkiliikkeen ruuvanneen alle uusiin Twingoihin! :-\

Kun rengaskoko, -merkki ja -malli (Nokian Hakkapeliitta RSi) olivat selvillä, piti vielä löytää sopivat aluvanteet. Siinäkään ei valinnanvaraa ihmeemmin ollut; Nykyisin 14-tuumaisia vanteita käyttäviä uusia autoja kun ei enää Twingoa ja paria muuta kääpiötä lukuunottamatta valmisteta, niin vannetarjontakin on todella olematonta. Oli siis valittava muutamasta tarjokkaasta vähiten ruma... ;)

Lopulta päädyin viisipuolaiseen Rialin vanteeseen, jollaiset siis laitettiin nokialaisten ohella tilaukseen paikallisessa rengasliikkeessä. Parin päivän päästä menin hakemaan asennettua pakettia, mutta yllätyksekseni sain kuulla että kyseistä Rialia ei maahantuojalta ollut enää löytynytkään, vaikka tilattaessa tietokanta oli kertonut muuta. Olivat toimittaneet tilalle toisen valmistajan, Etabetan, kahdeksanpuolaiset vanteet. Muotoilultaan nämä Etabetat olivat huomattavasti Rialeja eläkeläisemmät, eikä niitä luonnollisesti olisi tarvinnut kelpuuttaa Rialien tilalle. Tein innostuksen puutteeni selväksi myyjällekin, esittäen samalla myös huomattavasti Rialeja flegmaattisemman hintatarjouksen "eläkeläis-Etabetoista". Myyjä kuitenkin syttyi tälle flegmaattisuudelle, säästyisipä heiltäkin vanteiden palauttamisen / varastossa seisottamisen vaiva, joten kaupat syntyivät. Ja tällaisilla sitten rullattiin talvi 2005-2006:



 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Talvella 2005-2006 aloin pitkän, hiljaisella liekillä tapahtuneen kypsymisen tuloksena olla valmis korvaamaan Weitecin kivireki-alustan (aka Pomppulinna aka Kuoppatutka) jollain inhimillisemmällä, kenties Amnesty Internationalinkin hyväksymällä madallussarjalla. Eli ilmeisesti äijästä alkoi vähitellen ikä viedä kuitenkin voiton, ehkä ensioireina olivat jo nuo talvipyörien "eläkeläisvanteet"! ;D

Koska olin siis todennut madallussarjan hankinnan olevan melkoista arpapeliä paikallisten kohtalotoverien kokemusten ja varoittavien esimerkkien puuttuessa, päätin että tällä kertaa en laittaisi hankintaan kiinni mitään megabuckseja. Eli vaatimuksena olisi ihan perussarja madallusjousilla ja niihin sovitetuilla iskareilla, ilman mitään korkeus- tai jäykkyyssäätömahdollisuuksia. Mihinkään "Kiina-laatuun" ei ollut tarkoitus sortua, muttei myöskään antaa mopon karata minnekään Koni- tai Bilstein-sfääreihin.

Myös madalluksen määrässä päädyin maltillisempaan 35 mm madallukseen. Järkeilin asian niin, että valmistajasta riippumatta aiemmalla 50 mm madalluksella joko jousien, iskunvaimentimien tai molempien täytyy Twingon tapaisessa autossa olla melkoisen jäykät pohjaanlyöntien estämiseksi. Joten jos pomppulinnaefektistä haluaisi eroon, olisi madalluksen määrästä tingittävä jotta joustovara saataisiin hieman pidemmäksi ja sitä kautta voitaisiin käyttää jäykkyydeltään hieman inhimillisempiä jousia/iskareita.

Päädyin valinnassani saksalaisen Vogtlandin sarjaan, jossa siis kyseisen valmistajan -35 mm jouset ja iskareina samoin saksalaisen iskarivalmistaja Al-Kon tekeleet. Kyseinen Al-Ko toimittaa iskarit myös K&W-Weitecille, joten sikäli laadun ei pitäisi olla täysin ala-arvoista kunhan vain Vogtlandin tekemät ratkaisut jousien ja iskarien sovittamiseksi toisiinsa olisivat osuneet oikeaan.

Eräänä lisäbonuksena Vogtlandin sarjassa oli se, että se oli niitä harvoja, jotka oli tarkoitettu myös vm. 2001 tai uudempiin Twingoihin. Eli etuiskareissa olisi kallistuksenvaimentimien kiinnityspisteet jollaisia vanhempien mallien etuiskareista ei löydy. Eli, edelleen, jos jostain romutetusta uudemmasta Twingosta onnistuisin kallistuksenvaimentimen kilkkeineen löytämään, voisin sellaisen iskarien puolesta vanhaan vm. 2000 Twingooni pultata. No, tähän mennessä ei joutilasta etuvakainta ole "kävellyt" vastaan mutta onpahan asennusvalmius... ::)

Sarja oli edullisimmin tarjolla saksalaisen D&W:n nettikaupassa, joten tilaus ja maksu sisään ja odottamaan. Viikon-parin sisään DHL:n kaveri soittikin kännykkään, ja hetken päästä poikkesi tuomaan paketin suoraan työpaikalleni. Illalla kotitallissa totesin että Vogtlandin etujouset näyttivät tältä:



ja takajouset tältä:



Iskareissa luki "Al-Ko Sport" (no vau kun on hienoa...) ja ulkomitoiltaan ne vastasivat aika lailla Weitecin vastaavia, eli sekä runkoja että männänvartta on lyhennetty vakioiskariin verrattuna. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että tarvittaessa näitä voisi käyttää esim. -60 mm joustenkin kanssa ilman pelkoa jousen heilumiselta irrallaan kun nurkka tunkataan ylös. Mutta lisää moneyshotteja, vasemmalla etuiskari, oikealla taka-:



Kesärengaskautta ja uuden alustan asennusta odotellessa hommasin myös uudet iskarien asennusosat varalle, mikäli vanhoissa olisi jo jotain häikkää. Ensin etuiskarien yläpäähän tulevat kumi/metallihelat sekä niiden "sisään" tulevat kääntölaakerit:



Takaiskarien yläpäät eivät ehkä ole yhtä suurella rasituksella, mutta hommasin sinnekin uudet helat. Näin voisin kasata takapään komponentit asennusvalmiiksi jousi/iskaripaketeiksi jo valmiiksi, jolloin alustanvaihdon yhteydessä ei tarvitsisi alkaa purkamaan yläheloja irti vanhoista iskari/jousiyhdistelmistä:

 

Juha™

Wouldn't know about that, Sir...
Viestejä
1 772
Vs: Twingo - All show and no go

Olin mielestäni kaukonäköisesti lisännyt jousten ylä- ja alapäiden kieppien ympärille silikoniletkua vaimentimeksi, jotta lähellä toisiaan olevat jousikiepit eivät vahingossakaan kolisisi lyödessään mahdollisesti metalli metallia vasten kuoppiin ajettaessa:



Yllä olevaa "oivallusta" kuvaavat parhaiten sanat: Bad idea! :-[ Olin nimittäin aliarvioinut letkun vaikutuksen jousen kokoonpuristumiseen. Niinpä kun Twingo oli lopulta taas "omilla koivillaan" uuden alustan kanssa, saatoin todeta että taisikin tulla asennettua vaihtoehtoinen offroad-alusta. Hupsistakeikkaa:



Tuollahan voisi lähteä vaikka Dakariin eikä varmaan jäisi mahasta kiinni. Sinänsä ihan hyvä asia, mutta ei sitä mitä lähdin hakemaan, etenkin kun silmä oli ehtinyt tottua tonttia nuolevaan 50 mm madallukseen. No, eipä tuossa kai sen ihmempää kuin pitäisi ottaa jossain vaiheessa uusi alusta vielä kerran irti ja repiä silikoniletkut hiiteen kieppien ympäriltä. Mutta se saisi odottaa kunnes inspiraatio taas tulisi kurkkimaan tallin nurkille...
 
Ylös Bottom