Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique
Eilen iski inspiraatio hieman puhdistella moottoria alta päin sekä vaihteistoa yläpuolelta, matkustamossa olevan huoltoluukun kautta. Takajarruputkien jakokappaleen ympäristö oli todella rasvainen, joten alue oli työviihtyvyyden ja hydraulihygienian takia syytä siistiä ennen varsinaista työsuoritusta. Samoilla inspiksillä irtosivat konttorijakkaratkin; Auton alta neljä liukukiskojen mutteria auki per istuin, minkä jälkeen jakkarat voi nostaa pihalle. Huomattavasti avarampaa touhuta vaihteiston huoltoluukulla kun ei ole rahit tiellä.
Alustavan konehuoneen pesun jälkeen nyhdin sekalaisen valikoiman korppuuntuneita sytytysjohtoja irti, minkä jälkeen paineilmalla sytytystulppakaivot puhtaaksi vedestä ja roskista. Sitten tulpat, ne lähtivät ilokseni ehjinä irti eli yksikään ei katkennut juuresta. Kierteissä ei ollut jälkeäkään ruosteesta tai hapettumasta, lupaavaa. Tippakannulla ruuttailin muutamia tippoja puhdasta öljyä jokaiseen palotilaan siinä toivossa, että se irrottaisi mahdollisesti jumittuneita männänrenkaita.
Samalla inspiraatiolla myös kaasuttimet saivat lähtöpassit:
Kun edestä lähti sekalainen määrä krääsää, kävi ilmi, että kyseinen mylly on varsinainen matalapainereaktori: Erikokoista jäähdytysletkua on tusinoittain ja suurin osa tietysti alkuperäistä vuodelta 1979. Vaikka siihen aikaan käytettu ranskalainen kumilaatu onkin kokemuksen mukaan ollut erittäin pitkäikäistä ja kestävää, niin 32 vuotta polttavan kuumassa takamoottorisen konehuoneessa on selvästikin ollut liikaa useimmille letkuille. Niiden uusimisessa tulee olemaan urakkaa ennen kuin autolla uskaltaa lähteä kilometriä kauemmas kotoa....
Kaasuttimien poisto oli sikälikin viksu veto, että nyt kytkimen työsylinteri on hyvin näkyvillä. Se pitää nimittäin irrottaa ja tiivisteet vaihtaa ihan varotoimepiteenä.
Tänään kun ulkona tarkeni eilistäkin paremmin (ja lisäksi Alpinen lepopaikalle paistaa esteettä aurinko koko päivän...), oli vihdoin aika tarttua pitkään pelkämääni urakkaan: Taakse menevän jarruputken uusiminen. Valmistelevana toimenpiteenä keksintö piti tunkata sen verran korkealle, että alle mahtuu arvioimaan tilannetta:
Se miksi olen putken uusimista lykännyt ja inholla odottanut, selviää seuraavista kuvista:
Punaiset nuolet osoittavat kyseistä putkea. Alkumatkanhan putkeen pääsee mainiosti käsiksi, mutta sitten se katoaa rungon keskusputken ja korin "kardaanitunnelin" väliin:
Sinne kadottuaan putki ei ole altapäin edes näkyvissä, saati sitten kosketeltavissa. Eli aikanaan tehtaalla putket ja johdotukset on ensin kiinnitetty alastomaan runkoon, ja vasta sen jälkeen kori on laminoitu kiinni rungon päälle. 30 vuoden välein tapahtuvaa suurempaa huoltoa ei kyllä ole silloin älytty ottaa huomioon... ;D
Kuljettuaan onkalossaan matkansa putki sujahtaa taas viattoman oloisena näkyviin vaihteiston huoltoluukun tietämillä:
Maattuani auton alla ja tuijoteltuani "kardaanitunnelin" onkaloa aikani, meinasi epätoivo tosissaan iskeä: Eihän tuota putkea millään pysty uusimaan kori päällä! Ainoaksi vaihtoehdoksi tuntui jäävän Jyrpyn ehdottama putken vetäminen jotain vaihtoehtoista reittiä. Tässä vaiheessa keskikesän vaarallisin petokin (nestehukka) meinasi iskeä, joten täytyi siirtyä hetkeksi sisälle varjoon jäähdyttelemään kuumana käyviä kroppaa ja psyykeä. Kenties jäähtyminen avasi jonkin tukoksen ajatteluelimessä, koska yhtäkkiä ratkaisu valkeni kristallinkirkkaana! Ei kun toteuttamaan!
Ensin kaksoiskartio ja jarrunippeli irti vanhan putken takapäästä:
Sitten vähän ruuvailua...
...minkä jälkeen rautasahalla ruuvista pää poikki niin, että uudesta putkikiepistä pistää esiin pätkä kierrettä. Sitten kiepin kanssa takaisin saunaan, eli auringonpaisteessa seisovan Alpinen kabiiniin:
Vähän lisää kierteen pyörittelemistä, niin syntyi lähes "saumaton" yhdistelmä vanhaa ja uutta putkea:
Sitten suihkimaan WD-40:ä liukasteeksi onkaloon, jossa vanha putki kulkee. Tämän jälkeen tukeva ote vanhan putken etupäästä ja vetoja! Välillä kabiinin puolelle suoristamaan lisää uutta putkea kiepiltä, ja varsin pian uusi putki kulkikin aivan tarkalleen alkuperäistä reittiä edessä sijaitsevalle paineensäätimelle asti:
Tässä vaiheessa tuli varsin itseen tyytyväinen olo ja mieleen sanonta "järjen käyttö on ajoittain sallittua".
Nyt kun pahin oli takana - eikä sekään siis lopulta osoittautunut kovin pahaksi - täytyikin enää pätkäistä uusi putki sopivan pituiseksi, lisätä molempiin päihin jarruliittimet ja tehdä putken päihin kaksoiskartiot. Ensin tein takapään:
Siten oli etupään vuoro. Olin jättänyt putkeen varmuusvaraa, joten ensin ylimääräinen pituus poikki ja sitten liitin putkeen. Lopulta oli uusi putki paikoillaan paineensäätimeltä takapään jakokappaleelle:
Job done!
Jakokappaleelta takapyörille menevät putket ovatkin sitten seuraavana vuorossa. Ehdin jo pelkääjän puoleista aloitella, ensin pyöräkaivosta korikiinnikkeestä vanhat putki ja letku irti. Punainen nuoli osoittaa missä kohta vanha putki kurvaa rungon kyljestä eteenpäin huoltoluukun alle:
Sitten uuden putken teko vanhaa mallia käyttäen. Uusi putki huoltoluukun kautta paikalleen pujotellen:
Huomiselle jäi vielä pyöräkaivossa menevän osuuden muotoilu sekä kuljettajan puoleisen takaputken uusiminen. Jatkoa seuraa.
Eilen iski inspiraatio hieman puhdistella moottoria alta päin sekä vaihteistoa yläpuolelta, matkustamossa olevan huoltoluukun kautta. Takajarruputkien jakokappaleen ympäristö oli todella rasvainen, joten alue oli työviihtyvyyden ja hydraulihygienian takia syytä siistiä ennen varsinaista työsuoritusta. Samoilla inspiksillä irtosivat konttorijakkaratkin; Auton alta neljä liukukiskojen mutteria auki per istuin, minkä jälkeen jakkarat voi nostaa pihalle. Huomattavasti avarampaa touhuta vaihteiston huoltoluukulla kun ei ole rahit tiellä.
Alustavan konehuoneen pesun jälkeen nyhdin sekalaisen valikoiman korppuuntuneita sytytysjohtoja irti, minkä jälkeen paineilmalla sytytystulppakaivot puhtaaksi vedestä ja roskista. Sitten tulpat, ne lähtivät ilokseni ehjinä irti eli yksikään ei katkennut juuresta. Kierteissä ei ollut jälkeäkään ruosteesta tai hapettumasta, lupaavaa. Tippakannulla ruuttailin muutamia tippoja puhdasta öljyä jokaiseen palotilaan siinä toivossa, että se irrottaisi mahdollisesti jumittuneita männänrenkaita.
Samalla inspiraatiolla myös kaasuttimet saivat lähtöpassit:
Kun edestä lähti sekalainen määrä krääsää, kävi ilmi, että kyseinen mylly on varsinainen matalapainereaktori: Erikokoista jäähdytysletkua on tusinoittain ja suurin osa tietysti alkuperäistä vuodelta 1979. Vaikka siihen aikaan käytettu ranskalainen kumilaatu onkin kokemuksen mukaan ollut erittäin pitkäikäistä ja kestävää, niin 32 vuotta polttavan kuumassa takamoottorisen konehuoneessa on selvästikin ollut liikaa useimmille letkuille. Niiden uusimisessa tulee olemaan urakkaa ennen kuin autolla uskaltaa lähteä kilometriä kauemmas kotoa....
Kaasuttimien poisto oli sikälikin viksu veto, että nyt kytkimen työsylinteri on hyvin näkyvillä. Se pitää nimittäin irrottaa ja tiivisteet vaihtaa ihan varotoimepiteenä.
Tänään kun ulkona tarkeni eilistäkin paremmin (ja lisäksi Alpinen lepopaikalle paistaa esteettä aurinko koko päivän...), oli vihdoin aika tarttua pitkään pelkämääni urakkaan: Taakse menevän jarruputken uusiminen. Valmistelevana toimenpiteenä keksintö piti tunkata sen verran korkealle, että alle mahtuu arvioimaan tilannetta:
Se miksi olen putken uusimista lykännyt ja inholla odottanut, selviää seuraavista kuvista:
Punaiset nuolet osoittavat kyseistä putkea. Alkumatkanhan putkeen pääsee mainiosti käsiksi, mutta sitten se katoaa rungon keskusputken ja korin "kardaanitunnelin" väliin:
Sinne kadottuaan putki ei ole altapäin edes näkyvissä, saati sitten kosketeltavissa. Eli aikanaan tehtaalla putket ja johdotukset on ensin kiinnitetty alastomaan runkoon, ja vasta sen jälkeen kori on laminoitu kiinni rungon päälle. 30 vuoden välein tapahtuvaa suurempaa huoltoa ei kyllä ole silloin älytty ottaa huomioon... ;D
Kuljettuaan onkalossaan matkansa putki sujahtaa taas viattoman oloisena näkyviin vaihteiston huoltoluukun tietämillä:
Maattuani auton alla ja tuijoteltuani "kardaanitunnelin" onkaloa aikani, meinasi epätoivo tosissaan iskeä: Eihän tuota putkea millään pysty uusimaan kori päällä! Ainoaksi vaihtoehdoksi tuntui jäävän Jyrpyn ehdottama putken vetäminen jotain vaihtoehtoista reittiä. Tässä vaiheessa keskikesän vaarallisin petokin (nestehukka) meinasi iskeä, joten täytyi siirtyä hetkeksi sisälle varjoon jäähdyttelemään kuumana käyviä kroppaa ja psyykeä. Kenties jäähtyminen avasi jonkin tukoksen ajatteluelimessä, koska yhtäkkiä ratkaisu valkeni kristallinkirkkaana! Ei kun toteuttamaan!
Ensin kaksoiskartio ja jarrunippeli irti vanhan putken takapäästä:
Sitten vähän ruuvailua...
...minkä jälkeen rautasahalla ruuvista pää poikki niin, että uudesta putkikiepistä pistää esiin pätkä kierrettä. Sitten kiepin kanssa takaisin saunaan, eli auringonpaisteessa seisovan Alpinen kabiiniin:
Vähän lisää kierteen pyörittelemistä, niin syntyi lähes "saumaton" yhdistelmä vanhaa ja uutta putkea:
Sitten suihkimaan WD-40:ä liukasteeksi onkaloon, jossa vanha putki kulkee. Tämän jälkeen tukeva ote vanhan putken etupäästä ja vetoja! Välillä kabiinin puolelle suoristamaan lisää uutta putkea kiepiltä, ja varsin pian uusi putki kulkikin aivan tarkalleen alkuperäistä reittiä edessä sijaitsevalle paineensäätimelle asti:
Tässä vaiheessa tuli varsin itseen tyytyväinen olo ja mieleen sanonta "järjen käyttö on ajoittain sallittua".
Nyt kun pahin oli takana - eikä sekään siis lopulta osoittautunut kovin pahaksi - täytyikin enää pätkäistä uusi putki sopivan pituiseksi, lisätä molempiin päihin jarruliittimet ja tehdä putken päihin kaksoiskartiot. Ensin tein takapään:
Siten oli etupään vuoro. Olin jättänyt putkeen varmuusvaraa, joten ensin ylimääräinen pituus poikki ja sitten liitin putkeen. Lopulta oli uusi putki paikoillaan paineensäätimeltä takapään jakokappaleelle:
Job done!
Jakokappaleelta takapyörille menevät putket ovatkin sitten seuraavana vuorossa. Ehdin jo pelkääjän puoleista aloitella, ensin pyöräkaivosta korikiinnikkeestä vanhat putki ja letku irti. Punainen nuoli osoittaa missä kohta vanha putki kurvaa rungon kyljestä eteenpäin huoltoluukun alle:
Sitten uuden putken teko vanhaa mallia käyttäen. Uusi putki huoltoluukun kautta paikalleen pujotellen:
Huomiselle jäi vielä pyöräkaivossa menevän osuuden muotoilu sekä kuljettajan puoleisen takaputken uusiminen. Jatkoa seuraa.
Ei vaan, kyllähän tuo systeemi varmaan muuten on ihan nerokas jos se kerran edelleenkin kelpaa tuotantoon. Ei vaan ole tarkoitettu purettavaksi ja kasattavaksi kotikonstein ilman spesiaalityökaluja; Jarrusylinteritehtaassa näillä niksipirkkakonsteilla ei kasaajan kyllä kannattaisi ottaa hommaa urakkapalkalla tehtäväksi!
