Projekti A310: Plastique Fantastique

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Vi**n läppärin kosketuslevy tulkitsi vahingossa tapahtuneen sormensyrjällä pyyhkäisyn toiveeksi siirtyä edelliselle sivulle, sillä seurauksella että juuri yli puoli tuntia kirjoittamani kuvatekstit katosivat bittiavaruuteen... Sen takia seuraavassa pelkkiä kuvia ilman mitään selityksiä, puhukoot puolestaan:

Ihan pikkiriikkisen on siis ajan hammas päässyt puraisemaan Alpinea. ;D

 

[Reniks9]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Tiijä missä meinaat ommella penkit, joko itse Tikkakosken polkukoneella (kuten mää), vai voiko suositella Liettualaisia taitureita?

 

[rellufani]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

kaikki vaan palasiksi ja metallit puhtaaksi , mylly vaihtoon, boksi tuunaukseen, kaaret sisälle ja uudelleen kasaan . sit se on lasikuitupommi ikuinen...

 

[bugenhagen]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Erittäin hieno projekti kuvineen ja kertomuksineen :-* . Tätä on ilo seurata

 

[le@cab]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

onnea Juha ja tervetuloa a kerhoon T: 47141

 

[alderson]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Olen tässä lueskellut mielihyvällä Juhan kertomuksia näistä eri projekteistaan. Täytyy kysyä sulta Juha että onko nykyinen työpaikkasi varmasti se oikea sulle? Miksikö kysyn? No siksi että noin sujuvasanainen kynämies ja huolellinen autonrakentelija vois mielestäni vaikka ansaita elantonsa näillä avuilla! Tuskin (toivottavasti ei kovin suurin tuskin) maltan odottaa millainen helmiorvokki tästä muovipommista aikanaan sukeutuukaan. Tsemppinkiä vaan kovasti ja onnea kanssa. Itselläni on yksi projekti tuolla autotallissa vartoilemassa isäntänsä inspiraation löytymistä. Ei tunnu löytyvän.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Parina viime iltana olen taas muilta menoilta ehtinyt viettää laatuaikaa tallissa. Alpinen etupää on nostettu ylös pukeille ja pikkuhiljaa olen irrotellut osia, että pääsen käsiksi pääjarrusylinteriin, jarruputkistoon ja poljinasetelmaan. Jarupolkimen akseli on nimittäin ruostunut kiinni, tyyppivika pitkään seisoneissa A310:issä (ja Kuplissa).

Samalla tulee tietysti kartoitettua muutkin kunnostusta vaativat kohteet, joita on tähän mennessä löytynyt vain yksi: kaikki.

Etujouset ja -iskarit (Koni?) ovat onneksi hyvässä kunnossa, ei vuotoja tai murtumia:

Eturipustuksessa on paljon R12-harrastajille tuttuja osia kuten ylätukivarsi ja pallonivelet. Alatukivarsi (camber-säädöllä) onkin sitten Alpinen äijien itse kokoon hitsailema:

Pallonivelet vaikuttaisivat alkuperäisiltä, ylempi on vielä niitattu tukivarteen. Suojakumit niissä ovat joka tapauksessa entiset. Tilasin Motonetistä halvat uudet pallot, todennäköisesti tulee jotkin italialaisvalmisteiset valmiiksi väljät, joita en tule käyttämään. Mutta onpahan ainakin varalla jotkin pallot, kunnes löytyy jostain laadukkaammat. Etujarrulevyt ovat onneksi käytännössä uuden veroiset, niille riittää keskiöiden ja reunojen hiekkapuhallus ja maalaus.

Kallistuksenvaimentimen keskikumit ovat aivan loppu, samoin pitkittäisten reaktiotankojen kumit. Ne, kuten varmuuden vuoksi kaikki tukivarsien puslatkin, täytyy tilailla Simolta Saksasta.

Rungon alapuolisen, lasikuituisen muotopaneelin poiston jälkeen näkyviin tuli lievästi "maalivikainen" runkopalkisto sekä jarrutehostin.

Irrotin "rintapellin" edestä kaksi lasikuituista peitepaneelia, joiden alta paljastuivat lasinpyyhkijöiden koneisto ja matkustamon puhallinmoottori:

Harmillista, että puhaltimen moottori vie alunperin nelisylinterisissä malleissa akulle varatun tilan. Nyt akulle (eli savugeneraattorille) on huomattavasti vaikeampi keksiä sijoituspaikka etuluukun alle.

Tässä välissä hypätään hetkeksi konehuoneen puolelle, jossa käydään toteamassa sähköjohdotuksen täydelistä uusimista vaativa tila; Takamoottoristen konehuone on todella kuuma paikka, niinpä esim. takavalojen johdotuksen liittimet olivat haurastuneet "henkäyksestä" murtuviksi:

Myös johtojen eristeet ovat täysin kovat kopperot (yksi johto oli jo murtunut poikki), eli pelkästään paloturvallisuudenkin takia johdotus menee uusiksi.

Kiinnosti myös nähdä miten rumaa jälkeä kolhitun, jälkiasenteisen Kleinemeier-etuspoilerin alta paljastuu. Autohan on siis saanut ainakin yhden tällin keulaansa. Etuspoileri näytti olevan kiinni pienillä ruostuvilla peltiruuveilla, joita oli nelisenkymmentä, siispä niitä avaamaan.

Suurin osa lähti helposti irti, mutta viitisen ruvia oli niin tiukassa että niiden kannat piti rälläköidä pois. Samalla tuli ihailtua jonkun trokarin yrittämää pikakorjausta lähemminkin, tosin pikakorjauskin oli jo ehditty kolhia:

Tuolla vaurion kauimmaisessa päässä oli likaisen kohdan päälle yritetty laminoida ohut kerros lasikuitumattoa, ja koko komeus oli kruunattu yli sentin paksuisella lasikuitukittikerroksella. Rälläkkä hyökkäsi kittikerroksen kimppuun, alta löytyi vielä kolmen peltiruuvin kannat.

Lopulta kaikki kiinnityskohdat olivat irti, ja Kleinemeierin voi ottaa irti. Päädyistään spoileri oli kiinnitetty koriin mustalla joustavalla "akvaariosilikonilla", jonka päälle oli vedetty auton uusi metalliväripinta. Ei ihme, että maali oli halkeillut saumakohdasta....

Lopulta Kleinemeierin spoileri oli irti, ja alta paljastui Alpinen oma alkuperäinen spoileri:

En tiedä muista, mutta omasta mielestäni alkuperäisspoileri istuu A310:een kuin nenä päähän, Kleinemeier puolestaan kuin takaraivoon... ;D

Alkuperäinen, koriin kiinteästi laminoitu spoileri oli jälkiasennusspoilerin alla onneksi lähes täysin ehjä. Vain pieni kolhu kertoi spoilerilla joskus osutun johonkin kovempaan, kenties tiellä lojuneeseen kiveen? Osumasta säteilee gelcoat-pinnassa laajalti hiushalkeamia, mutta varsinainen alla oleva laminaatti on ehjä.

Spoileri vaikuuttaa siis ihmeen ehjältä, kun taas sen yläpuolella olevaan pystysuuntaiseen harjanteeseen on joku sokea kolarikorjaaja päässyt osoittamaan taitojensa puutetta:

Vaikuttaisi vaurion korkeuden perusteella kuin joku olisi joskus peruuttanut vetokoukun kuulan Alpinen keulasta sisään?

Auton alkuperäinen punainen, ei-metallinhohtoinen värisävykin löytyi:

Kun lattialla tuli kerran makailtua, niin samalla tutkin helmalevikkeiden kiinnitystapaa. Onneksi ne näyttävät olevat pelkät ontot kulissit, eli kiinni vain yläosastaan. Korin alkuperäinen helmalinja näkyy tärvelemättömänä sisempänä, joten levikkeet lienevät helpohkosti ajettavissa irti pienellä Dremeliin liitettävällä laikalla. Lokasuojien kaarien alaosien alkuperäistä linjaa onkin sitten vaikeampi hahmottaa, eli niiden kohdalla saa olla varovainen ettei leikkaa alkuperäistä koria. Pulma lienee ratkaistavissa hiomalla laminaatin päältä pois kaikki maali, kitti ja alustamassa, minkä jälkeen voimakkaalla halogeenivalonheittimellä valaistaessa alla olevien linjojen pitäisi paljastua. Samalla tietysti vertaamalla lähdekirjallisuuden valokuviin.

Kaiken ruosteen ja lian keskellä konttaamisen vastapainoksi on kiva kokeilla jotain viimeistelyhommaakin välillä. Eli kiivetään välillä latvasta puuhun ja kokeillaan, miten himmentynyt takavalon muovilinssi vastaa viiden minuutin pulituurisessioon. Pakolliset käsittelemätön-vs-käsitelty -kuvat:

Varsinaisen kunnostuksen kannalta epäolennainen kohde vielä tässä vaiheessa, mutta auttaa ylläpitämään inspiraatiota kun näkee välillä jotain valmistakin eikä pelkkää ruostetta.


Seuraavaksi pitäisi könytä auton alle irrottelemaan tankin alta bensaletkuja. Ensin täytyy vain löytää tarpeeksi iso laakea astia, johon tärpätit saa laskettua.

 

[dci]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Olen tässä lueskellut mielihyvällä Juhan kertomuksia näistä eri projekteistaan. Täytyy kysyä sulta Juha että onko nykyinen työpaikkasi varmasti se oikea sulle? Miksikö kysyn? No siksi että noin sujuvasanainen kynämies ja huolellinen autonrakentelija vois mielestäni vaikka ansaita elantonsa näillä avuilla! Tuskin (toivottavasti ei kovin suurin tuskin) maltan odottaa millainen helmiorvokki tästä muovipommista aikanaan sukeutuukaan. Tsemppinkiä vaan kovasti ja onnea kanssa. Itselläni on yksi projekti tuolla autotallissa vartoilemassa isäntänsä inspiraation löytymistä. Ei tunnu löytyvän.

Lisäksi vielä Juhan ottamat valokuvat ovat tosi hyviä, niin tämän jutun yhteydessä kuin muissakin jutuissa. Ihan vain valokuvauksesta (ja kameroistakin) kiinnostuneena kysymys, millä kameralla (ja salamalla?) otat kuvia?

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Olen tässä lueskellut mielihyvällä Juhan kertomuksia näistä eri projekteistaan. Täytyy kysyä sulta Juha että onko nykyinen työpaikkasi varmasti se oikea sulle? Miksikö kysyn? No siksi että noin sujuvasanainen kynämies ja huolellinen autonrakentelija vois mielestäni vaikka ansaita elantonsa näillä avuilla! Tuskin (toivottavasti ei kovin suurin tuskin) maltan odottaa millainen helmiorvokki tästä muovipommista aikanaan sukeutuukaan. Tsemppinkiä vaan kovasti ja onnea kanssa. Itselläni on yksi projekti tuolla autotallissa vartoilemassa isäntänsä inspiraation löytymistä. Ei tunnu löytyvän.

Lisäksi vielä Juhan ottamat valokuvat ovat tosi hyviä, niin tämän jutun yhteydessä kuin muissakin jutuissa. Ihan vain valokuvauksesta (ja kameroistakin) kiinnostuneena kysymys, millä kameralla (ja salamalla?) otat kuvia?

No elekee elekee nyssentäs...

Kamera on niinkin hevi duti piis of ekvipment kuin Sony DSC-T9 minipokkari, 6 mökäpömpelin tarkkuudella. ;D Ja ihan kameran omalla pikkusalamalla. Muutaman vuoden ollut tuo kamera ja tyytyväinen olen kyllä ollut, minipokkariksi varsin hyvää jälkeä. Ja metallikuorisena todella tukeva ja kestää menossa mukana. Toki noita kuvia tulee hieman Paintshopissa paranneltua samalla kun pienennän kokoa.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Eilen illalla tuli vielä availtua muutamia ruosteisia letkunkiristimiä, minkä jälkeen taas terapiahommana hansikaslokerosta löytyneen, pahasti haalistuneen oven avauskahvan kosmeettista elvytystä. Siihen liittyen pieni maksamaton tuotemainos, olen tämän tuotteen vuosien varrella hyväksi havainnut ja suosittelen:

Kuten amerikkaa osaavat voivat purkin kyljestäkin lukea, niin kyseessä on vinyylin rakenteeseen tunkeutuva värjäysaine. Eli toisin kuin tavalliset maalit, tämä aine pureutuu muoviin "pintaa syvemmälle" jolloin pito ja kulutuskestävyys on aivan omaa luokkaansa. Tis is ö veri kud prodakt!

Oven sisäpuolinen avauskahva oli tyypillistä 70-/80-lukujen muovilaatua, eli auringonvalon vaikutuksesta pahasti haalistunut (pohja) ja pinnasta rapistunut (kahva):

Pesin osat huolellisesti Würth Pineline Tehopesulla ja hammasharjalla, perään huuhtelu runsaalla vedellä. Sen jälkeen yhtä huolellinen pyyhintä Hagmans Silikoninpoistoaineella, kuivatus kuumailmapuhaltimella ja varoen koskemasta rasvaisilla nakeilla käsieltäviin pintoihin. Sitten VHT Vinyl Dye kehiin, ja tulos on huomattavasti lähtökohtaa siistimpi:

Ihan täydellisesti ei kahvaosa onnistunut: olisi pitänyt ensin vesihioa auringon karrelle polttama pintamuovikerros pois, nyt aineen imeytyminen ei huolellisesta silikoninpoistosta huolimatta ollut täysin tasaista.

Se terapiasessiosta. Tänään oli töistä tullesta takki aika tyhjä, niinpä en saanut aikaiseksi kuin jäähdyttimen ja jarrupääsylinterin irrotuksen. Viikonloppunahan sain muovisen bensatankin pohjaan tulevat letkut irti ja tankin nostettua pois. Ilman tankkia näkymä etuluukun alla on tämä:

Ja pääsylinteri ja jarrutehostin lähempää:

Jarrunestesäiliöltä tulevat letkut irtosivat helposti, samoin kaksi ilmausruuvia. Sen sijaan jarruputkien nippelit olivat odotetusti sairaan tiukalla. Parin päivän öljyllä liottamisesta ja kuumailmapuhaltimella kuumentamisesta huolimatta taaimmainen nippeli ei hievahtanutkaan, mutta mutterikanta kyllä lopulta pyöristyi (halvasta) jarrunippeliavaimesta huolimatta, tai nimen omaan siitä johtuen. Koska olen uutta jarruputkea jo hommannut, niin en nähnyt mitään järkeä viettää hankalahkossa paikassa olevien nippelien parissa yhtään kauemmin. Vanhat putket nippelien juurista poikki jotta sylinterin saa irti autosta ja kiinni ruuvipenkkiin, jossa nippelien "suostuttelu" käy tehokkaammin. Takimmaisen putken ylettyi näppärästi katkaisemaan rälläkällä, mutta pääsyn kahteen etummaiseen blokkasi aika tehokkaasti edestäpäin jäähdytin ja takaa/ylhäältä jäähdyttimen puhallinmoottori. Niinpä jäähdytin piti jumpata ensin irti autosta.

Jäähdytysletkuja raottaessani välistä tihkui lupaavan ruosteista vettä:

Pitkään kiinni olleet letkut istuivat todella lujassa, mutta lopulta jäähdytin oli irti:

Ainakaan mitään runsasta vuotoa kennossa ei näyttäisi olleen, mutta jäähdytin on tietenkin vietävä asiansa osaavaan (onko sellaisia?) jäähdytinkorjaamoon puhdistettavaksi ja koeponnistettavaksi. Mikäli vain tuosta enää on mihinkään, yritän pärjää sillä aluksi. Kalliin kuparijäähdyttimen hankinta saisi mielellään odottaa siihen kunnes tekniikka joskus mahdollisesti vaihtuu terävämpään...

Kun jäähdytin oli irti, pääsylinteriinkin oli suora reitti myös etukautta.

En silti edelleenkään alkanut suostutella nippeleitä sylinteri paikallaan, vaikka pääsy olisi nyt ollut helpompi. Ehei.

Lainasin töistä erityisen jarruputkityökalun, eli alan miesten kielellä kioskin yleisavaimen: ;D

Nips-naps, nyt on turha enää haikailla jälkikasvua:

Tämän jälkeen pääsylinteri olikin enää kahdella mutterilla kiinni jarrutehostimessa. Ylempi oli helppo irrottaa yläkautta, alempaa varten sai sitten taas huilata lattialla horisontaalisesti. Pääsylinterin ja tehostimen välistä tihkuva neste on aina lupaus seikkailusta:

Pääsylinteri irrallaan:

Kun inspiraatio taas iskee niin tuo täytyy avata ja tutkia selvitäänkö pelkästään tiivisteiden vaihdolla. Uskoisin niin. Jos on vakavampaa elimellistä vikaa niin sitten täytyy alkaa metsästää korvaavaa sylinteriä. A310:n pääsylinterihän on alunperin Renault 30:stä, poraus 23,81 mm ja iskunpituus 34 mm. Uusi alkuperäinen R30:n sylinteri maksaa hintaluokkaa 300-400 euroa, mikä on hieman liikaa omaan makuuni. Erikoisuutena sylinterissä on paineen putoamisesta varoittavan anturin liitin, joka ei A310:ssä kuitenkaan ole kytketty käyttöön. Näin ollen tilalle pitäisi käydä myös jonkin uudemman mallin (esim. Renault 25 V6?) mahdollisesti halvempi 23,81-millinen sylinteri. Maailmalta luetun tiedon mukaan myös Traficin 25-millinen pääsylinteri kävisi, silloin tosin vaarana että jarruista tulee hieman turhan äkkinäisesti purevat? Toisaalta, jos joskus hommaisi jotkin kiinteäsatulaiset nelimäntäiset "tuning-jarrut" niin pääsylinteri saisikin olla valmiiksi hieman isompi...

Tulevina iltoina olisi tarkoitus saada takajarrujen paineenrajoitinventtiilikin irti autosta. Kyseessähän ei ole kuormituksen mukaan säätyvä malli vaan kiinteällä 29 barin paineella toimiva. Tämä sijaitsee auton oikealla puolella suoraan hammastangon alapuolella:

Tuossa kuvassa näkyy myös tankille tulevat kaksi bensaletkua, tankin yläosasta tuleva tuuletusletku (litistynyt pää) sekä punospäällysteinen lämmityslaitteen letku. Jälkimmäinen on jo niin koppura, että se murtui jäähdytintä irrottaessani. Eli uusiksi menevät myös lämppärin letkut.

Siinä olikin yhdelle illalle tarpeeksi jumppaa. Fiilistellään kuitenkin vielä etuluukun saranoilla. Onneksi Alpine on Suomessa sen verran yleinen auto, että varaosia löytyy jokaisesta rautakaupastakin:

Uudet saranat maksaisivat Simon Automobiltechnikillä 52 euroa pari, näitä puolestaan sai paikallisesta halpahallista parin hintaan 4,90! Otin jousikuormitetut koska vaikuttivat marginaalisesti tukevammilta kuin ilman jousta olevat. En usko että jousista on haittaa, vaikkei alkuperäisissä saranoissa jousta olekaan. Korin puoleinen osa saattaa sopia suoraan sellaisenaan, luukun puoleiseen osaan sen sijaan joutuu hitsaamaan hieman laajemman levyn että osuu kiinnityspulttien jako kohdalleen. Ellei sitten muuttaisi luukun sisään laminoidun metallisen vastalevyn jakoa suoraan noille kalustesaranoille sopiviksi. Silloinhan saranat olisi helppo korvata rautakaupan vakiosaranoilla vaikka viiden vuoden välein niin pysyisivät aina edustavina.

Mitenkähän muuten tuollaisten saranoiden kuumasinkitys onnistuisi? Nykyiselläänhän ne ovat vain sähkösinkityt eli ruosteessa ensimmäisen pesun jälkeen, eikä maalauskaan tule kunnolla kestämään tuollaisissa osissa. Vai tietääkö kukaan saako tuollaisia kalustesaranoita jostain rosterisina?

 

[Reniks9]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Jossain välissä vois kurkata, mitä löytyy metsäkoneisiin; niveliä, nivelten kumeja, luukunsaranoita, puslia ja ennen kaikkea jäähdyttäjiä ja hydrauliletkuja. Olis rosterikudospintaiset jarruletkut aika ökyt, hinta teollisuuspuolella on ihan eri ku tuuninkitudioissa.

Onko Espacessa ('92-'96) sellaisia osia, mitä voisit käyttää? On menossa paaliin jo pitkälle purettu auto, isäntä pyysi tulemaan vielä kerran "ota mitä tarttet, sitten lähtee". Oven helat-lukot? Miten se tehostaja ja jarrukilkkeet? Tukivarren osat? Relepaketit, johtosarjat ym kilotavara? Rattiputken osat, nivelet, ohjausvaihde, tehostajan venttiilit...pumppu...säiliö? Made in Matra.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Kiitos tarjouksesta Reniks9, nyt vaan en ihan heti keksi mitkä osat olisivat noinkin uudessa hörökorva-Espassa samat...
Ovisaranat tarvitsisin, mutta en ole vielä selvittänyt minkä auton saranat kyseessä. Jotenkin ajatukset virtaavat Renault 12:n suuntaan, on hieman saman oloinen rajoitinjousipatentti saranassa. Tai siis pitäisi olla, Alpinen saranoista ne puuttuvat eli todennäköisesti se jousilevy on ajan myötä ruostunut, väsymismurtunut ja tippunut tai otettu pois.

Tuollaisessa 225 km/h kulkevassa urheiluautossa pitää tietenkin olla vauhtivarojen mukaiset jarrut, joten arvatkaapa muuten huviksenne mistä suursarjavalmisteisesta autosta Alpinen kehitysinssit ovat aikoinaan esim. etujarrupalat valinneet? Arvasitte kaikki aivan oikein: 0,6-litrainen Citroën LNA on luonnollisesti ensimmäinen ja loogisin valinta, joka juolahtaa mieleen kun kaivataan pysähtymisvoimaa suurista nopeuksista...

Jarruista puheen ollen, Motonetiin oli tullut tilaamani jarrulevyt. Etulevyt ovat samat jäähdytetyt 228-/20-milliset kuin R12 Gordini, R15 TS, R17 ja jotkin R20-versiot. Laatikko oli todella NOSsia, pakkaaja oli tuttu italialainen Drabi tai jotain siihen suuntaan. Etulevyt hankin tulevaisuuden varalle kun niitä nyt vielä edullisesti sai, mutta Alpinessa kiinni olevat levytkin siis ovat uudenveroiset ja jäävät käyttöön.
Takalevyt näyttäisivät olevan Alpinessa huomattavasti huonommassa hapessa, joten mikäli syöpymä ulottuu pintaa syvemmälle niin ne täytyy uusia. Onneksi Motonetin kautta sai nekin, tällä kertaa jos mahdollista vieläkin kauemmin (70-luvulta?) jonkun maahantuojan hyllyssä maannut paketti oli aito Brembo todella retron oloisilla logoilla! Ja A310:n takalevyt ovat siis kiinteät ja mitoiltaan 253/12 mm, alkuperältään R16 ja jotkin R20-/R30-versiot.
Ja kaikille nyt sormea heristäville ja silmälasien asentoa nenällä korjaaville anorakeille (siis muillekin kuin minulle) tiedoksi: toki A310:ssä oli vuosien mittaan paljon muunkin laisia jarrulevyjä ja -satuloita, mutta tuollaiset siis olivat vakiona vuosimallin 1980 "karvalakkimallissa".

Myös yläpallonivelet etuakselille ostin paljon parjaamani Motonetin kautta, ovat samat kuin malleissa R12 ja R18. Alapallot taka-akselille (samat kuin alapallot eteen R12, R18 ja R20/R30) jäivät vielä kyselyyn, kolmelta maahantuojalta ei ollut löytynyt mutta jatkavat kyselykierrosta.

Toisin kuin nuo muut pallot, etuakselin alapallo ei ole Alpinen varaosakuvastossa suoraan minkään Renaultin osanumerolla, vaan omalla Alpine-spesifisellä 6000-alkuisella numerolla. Varmaahan on vain se, että kyseessä ei ole pelkästään Alpinea varten tehty osa, vaan joko kyseessä on modifioitu Renaultin osa tai sitten suoraan jonkin muun automerkin osa, jolle Alpinella on tietenkin luotu oma osanumero jotta se on saatu mukaan konsernin tietojärjestelmään.
Taidan muistaa kuulleeni nimimerkki PeeKoolta, että kyseessä olisi normaali R12:n alapallo, jonka kiinnitysreiät olisi porattu millin vakiota suuremmiksi??? Liittyisikö tämä siihen, että saman pultin alle kiinnittyvä pitkittäinen reaktiotanko saataisiin näin kiinni hieman järeämmällä pultilla? No, sitten kun etupää on purettu ja nivel käsissä niin asialle saa varmuuden.

Tänään lähti lisätilaus Simonille Saksaan. Nyt olen nimittäin syynännyt alustan kumiheloja tarkemmin ja vakuuttunut aiemmasta mielikuvasta että kaikki kumiosat on uusittava. Sen verran halkeilleilta ja kuoleentuneilta näyttävät, että ajettavuus ja mahdollinen mukavuus eivät varmasti enää ole sitä mitä valmistaja on tarkoittanut. Samalla valitsin taas helpon tien ja tilasin myös etu- ja takajarrujen tiivistesarjat Simonilta. Lisäksi ostoskoriin tarttui perinteisellä Alpinen sinivalkoisella värityksellä oleva pyöreä 75-millinen keulamerkki, samannäköinen kuin aiemmin tässä ketjussa nähty avaimenperä. Tuollainen keulamerkki oli käytössä GTA-mallisessa Alpinessa 90-luvun alussa, tarkemmin sanottuna GTA Mille Miles -erikoiserässä. Sinänsä logo on sama joka oli käytössä aina 60-luvulta asti ja vakiona mm. nelisylinterisen A310:n C-pilareissa. Eli keulalle ei tule Renaultin salmiakkia jollainen siinä alunperin kuuluisi olla, vaan laminoin ensin tuolle pyöreälle merkille syvennyksen, jonka sitten edelleen istutan ja laminoin kiinni Alpinen keulaan. Se siitä alkuperäisyyden vaalimisesta siis... ***näyttää keskaria*** =D

 

[3Gee]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Tuollainen keulamerkki oli käytössä GTA-mallisessa Alpinessa 90-luvun alussa, tarkemmin sanottuna GTA Mille Miles -erikoiserässä. Sinänsä logo on sama joka oli käytössä aina 60-luvulta asti ja vakiona mm. nelisylinterisen A310:n C-pilareissa. Eli keulalle ei tule Renaultin salmiakkia jollainen siinä alunperin kuuluisi olla, vaan laminoin ensin tuolle pyöreälle merkille syvennyksen, jonka sitten edelleen istutan ja laminoin kiinni Alpinen keulaan. Se siitä alkuperäisyyden vaalimisesta siis... ***näyttää keskaria*** =D

Hieno on projekti. Ei kyllä käy tuo työn määrä kateeksi mutta epäilemättä lopputulos sitten joskus tulee olemaan hieno. Itse tulisin varmaan hulluksi kun yrittäisin tehdä autosta alkuperäistä vastaavan jokaiselta nippeliltä ja nappelilta. Sehän on tuskin käytännössä edes mahdollista. :-\

 

[Seba]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Eiköhän noita täysin alkuperäisiä Alpineja löydy jo Suomesta ja etenkin maailmalta, joten hieno homma että tästä autosta muotoutuu hieman erilainen OEM+ hengessä. Varsinkin noiden Alpinen eri varaosien alkuperä on erittäin mielenkiintoista luettavaa.

 

[alderson]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Mortonki Juha! Ehrottaisin sulle että ottaisit töistä virkavapaata esim. kuukauren tai pari. Saisit rauhassa keskittyä viemään tätä äärimmäisen mielenkiintosta (extremely interresting) rojektia eteenpäin. Mitäs sanot? Katat kulunkit vaikka luototuksella! Ei meinaan tahro meikäläinen millään malttaa vartoilla kuinka tää kutsumanimellä Alpine tunnettu kukkanen puhkee kukoistukseensa. Sillä niinhän tässä tulee väistämättä käymään. Mitäs se myyjä muuten kertoi tuosta A:ssa kiinni olevasta myllystä? Millaisessa kunnossa hän sen "lupaili" olevan?

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Mitäs se myyjä muuten kertoi tuosta A:ssa kiinni olevasta myllystä? Millaisessa kunnossa hän sen "lupaili" olevan?

Väitti että ajosta se sijoilleen jäi ja että moottori ei ole jumissa. Ei siis lupaillut liikoja. Saapas näkeä mikä todellisuus on...

Tänä iltana en saanut paljon mitään aikaiseksi. Pääsylinteristä sain sentään kaikki nippelit ja muut pultit auki, mutta mäntää en vielä saanut ulos.

Sitten alkoi hieman huolestuttamaan että pitääkö runkonumero meistää uudelleen, se kun näkyi todella heikosti kaiken kuran ja ruosteen seasta. Valitettavasti en älynnyt ottaa kuvaa lähtötilanteesta. Jynssäsin pahimmat kurat ja alustamassat irti ohenteella ja messinkiharjalla, minkä jälkeen tilanne näyttikin yllättäen paljon paremmalta:

Eli ei mitään hätää, hienosti näkyy! Ja näkyy myös se, että numeron päätyrajoittimina ei ole Renaultin vinoneliöt vaan Alpinen omat kursiivi-A:t. Jotta numero ei tuosta yhtään huononisi, päätin hankkiutua vielä jäljellä olevasta ruosteesta eroon mitä pikimmin. Koska A:t eivät kuitenkaan ole kovin syvään meistetyt, en halunnut kuluttaa ympäröivää materiaalia hiomalla tai hiekkapuhaltamalla, vaan valitsin ruosteenpoistoon happokäsittelyn:

Happoon kastetulla hammasharjalla ja messinkiharjalla vuorotellen harjaamalla loppukin ruoste sai kyytiä noin vartin työskentelyllä:

Happo poistaa ruosteen täydellisesti, mutta jättää ehjän metallin rauhaan. Toinen kuva hieman kauempaa, jolloin selviää numeron sijainti pitkittäisessä runkopalkissa:

Neutraloin hapon vedellä huuhtelemalla, minkä jälkeen vielä pyyhintä maalinohenteella ja kuivaus kuumailmapuhaltimella. Sitten Würthin korisinkkimaali suojaksi:

Nyt tuosta on tullimiehen tai katsastusinsinöörin mukava todeta uhrin henkilöllisyys.

Tuli vielä suihkittua hieman ruosteenirrotusöljyä tuleviin irrotuskohteisiin, samalla auton alla maatessa näpsin muutamia kuvia. Ensin jarrutehostin altapäin, oikealla näkyy kytkinpolkimen hydraulisylinteriä:

Ja kiinniruostunut poljinakseli, joka kuitenkin vapautui ruosteenirrotusöljyn ja pohjelihaksen avulla:

Jarruputketkin on ehkä syytä uusia:

Ja vielä kuvaa korin keulaosan takapuolelta, jossa joku tohtori Frankensteinin sukulinjaa oleva on mielestän korjannut keulan kolarivauriota:

Samassa kuvassa näkyy todella ruosteiset etupuskurin kiinnitysmutterit, voi olla enemmän kuin hieman haastavaa saada mutterit irti katkaisematta pultteja. Pultithan on valettu kumisen etupuskurin sisään, ja uusi puskuri on KALLIS, joten täytyy valmistua todella huolella ennen kuin koskee noihin muttereihin.

 

[JaLe]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Kun tämän hienon projektisi kanssa joudut taistelemaan ruosteisia pultteja vastaan niin kokeileppa ihmeessä Moparin valmistetta RUST PENETRANT osa numero 4318039AB siinä on aine jolla ruuvi aukeaa jos se on aukeavaksi tarkoitettu, ainakin muutaman mekaanikon suusta tämän kommentin kuullut ja itsekkin aineen päteväksi todennut, 20v vanhan Toyotan jarruputkien liitokset ja ilmaus ruuvit aukeni kuin olisi eilen ollut auki kun edestä taakse menevät jarruputket taannoin uusin.. :

Linkki vielä aiheeseen http://www.mopar.fi/lisavarusteet/nesteet/ ja tätähän saa (tai pitäisi saada) ainakin Chrysler, jeep, Dodge jälleenmyyjien varaosatiskeiltä..

 

[Seba]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Tällainen sattui silmiin eBayta selatessa: http://cgi.ebay.fr/Manuel-datelier-Alpine-Renault-A310-4-6-cyl_W0QQitemZ350321525795QQcmdZViewItemQQptZFR_JG_Auto_manuels?hash=item5190ca4423

 

[dci]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Olen tässä lueskellut mielihyvällä Juhan kertomuksia näistä eri projekteistaan. Täytyy kysyä sulta Juha että onko nykyinen työpaikkasi varmasti se oikea sulle? Miksikö kysyn? No siksi että noin sujuvasanainen kynämies ja huolellinen autonrakentelija vois mielestäni vaikka ansaita elantonsa näillä avuilla! Tuskin (toivottavasti ei kovin suurin tuskin) maltan odottaa millainen helmiorvokki tästä muovipommista aikanaan sukeutuukaan. Tsemppinkiä vaan kovasti ja onnea kanssa. Itselläni on yksi projekti tuolla autotallissa vartoilemassa isäntänsä inspiraation löytymistä. Ei tunnu löytyvän.

Lisäksi vielä Juhan ottamat valokuvat ovat tosi hyviä, niin tämän jutun yhteydessä kuin muissakin jutuissa. Ihan vain valokuvauksesta (ja kameroistakin) kiinnostuneena kysymys, millä kameralla (ja salamalla?) otat kuvia?

No elekee elekee nyssentäs...

Kamera on niinkin hevi duti piis of ekvipment kuin Sony DSC-T9 minipokkari, 6 mökäpömpelin tarkkuudella. ;D Ja ihan kameran omalla pikkusalamalla. Muutaman vuoden ollut tuo kamera ja tyytyväinen olen kyllä ollut, minipokkariksi varsin hyvää jälkeä. Ja metallikuorisena todella tukeva ja kestää menossa mukana. Toki noita kuvia tulee hieman Paintshopissa paranneltua samalla kun pienennän kokoa.

Tätä kai uskaltaa kommentoida, että kun tietää ja on näkemys mitä tekee, niin tekijä saa aikaan hyvää tulosta riippumatta työkaluista (no suhteellista tietenkin). Toisin sanoen kyllä tumpelo saa Stahlwillenkin työkaluilla ruuvinkannan käyttökelvottomaksi, mutta tekijä saa auki sen Bilteman halpis-sarjallakin.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Parit jarrupääsylinterit on aikoinaan tullut menestyksellisesti korjattua uusimalla tiivistekumit, mutta nyt heitti pienen tänka pån päällensä.... ???

Aiemmat onnistuneet kokemukset ovat nimittäin olleet ATE:n syltyistä, joissa mäntä on tullut kiltisti ulos kun on poistanut sylinterin "peräaukon" ympärillä olevan lukkorenkaan. Mutta nyt on ensi kertaa käsissä DBA:n eli Bendixin sylinteri, jossa ei olekaan lukkorengasta! Tässä kuva peräaukon ympäristöstä (kuulostaisi asiayhteydestään irrotettuna aika hassulta...) :

Netistä en löytänyt mistään räjäytyskuvia tämän tyyppisestä Bendixistä, mutta ihan terve (?) päättely kertoisi, että tuossa "paininkupissa" olevat kolot on tarkoitettu kärkiväliltään 14-milliselle ruuvimeisselille? Ja että paininkupissa täytyy olla jonkinlainen bajonettilukitus, eli ruuvarilla ehkä painetaan kuppia hieman sisäänpäin ja sitten käännetään, jolloin lukitus vapautuu? Koska mikään muukaanhan tuota ei voi kasassa pitää?

Onko kokemusta?


Samalla tuli kurkattua etupäädyn sulkupultin aukosta sisään ja todettua, että ei onneksi kovin ruosteiselta tai syöpyneeltä vaikuta poraus, joten eiköhän syltystä ihan toimiva saada kunhan vain saa sen ensin purkaantumaan että näkee minkä mallisia kumeja mäntä lounastaa.

Seuraavaksi täytyy opiskella hieman lisää keltapassivoinnista, pääsylinteri kaikkine ruuveineen ja paineantureineen on tarkoitus hapottaa paljaalle metallille ja sen jälkeen kiikuttaa keltapassivointiin. Happojen/emästen ja virtojen kanssahan tuollaisessa galvaanisessa pinnoituksessa vain pelataan, joten lämpötilat pysynevät sen verran alhaisina että metalliosien väliin prässätyt muoviosat (esim. paineanturissa) eivät kylvyissä kärsi? Sylinterin porauksen saattaa passivoinnin jäljiltä joutua hoonaamaan, vaikka toisaalta sileähän siitä passivoinnista pitäisi tulla jos pohjakin on sileä? Eikä passivoinnilla paksuutta niin monta nanometriä ole että se mäntään vaikuttaisi ahdistavasti? No, täytyy paikallisesta puhelinluettelosta etsiä pinnoituksia tekevä verstas ja soittaa sinne.
EDIT: Sen verran jo ehdin itseäni sivistää, että keltapassivointi näyttäisi olevan vain sähkösinkityksen jälkeinen (väri)käsittely, jolla estetään sinkin hapettuminen.