Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

[[alpinisti310]]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Lauantaiaamun meikkaustuokioon kuului ikävästi ruskistuneiden renkaiden kylkien käsittely rengaskiillolla, mikä saikin aikaan toivottua kehitystä. Ei siis mitään noloa, auton yleiseen nukkavieruisuuteen sopimatonta showkiiltoa vaan puhtaamman näköiset, mustat kyljet renkaisiin. Samalla hikoilulla toin myös takavanteita ulommas FK:n 20-millisillä limpuilla, jollaiset olivat pitkään maanneet hyllyssä kun ei niitä tullut Twingossa käytettyäkään.

Alkuperäisalujen kiinnityspinta ei valitettavasti ole pyöreä vaan neliapilan muotoinen, joten nuo limput ja niiden kiinnityspultit jäävät varsin raskauttavasti näkyviin. Mutta kun kun autosta on verot maksettu ja leima kunnossa, niin ei kai sitä tarkemmin ole kenelläkään tien päällä tarve alkaa syynäämään kuin aikaisintaan syksyn rengasratsioissa?

Laakereiden lyhentynyt elinikä pois lukien, pikaisella yhdeksän tunnin koeajolenkillä ei taka-akselin raidevälin levenemisestä ollut mitään näihin käsiin havaittavaa haittavaikutusta. Jousittamaton massakin lisääntyi muutamalla sadalla grammalla, mutta eipä sitäkään tullut huomattua, kiitos röykyissä muutenkin joka suuntaan vatkaavan korirakenteen... :

Jokainen koeajolenkki tuntuu tuovan Meggystä esiin uusia luonteenpiirteitä; tänään selvisi, että jarrutehostimessa vaikuttaisi olevan vuoto. Aloin ihmetellä kadunkulmapyörityksessä kuuluvaa laahaavaa ääntä, joka kuitenkin katosi jarrua painettaessa. Parkkipaikalla hämmästys lisääntyi, kun laahaus kuului vaikka auto oli pysähdyksissä. Silloin selvisi että kyseessä olikin (varsin voimakas) vuotoääni, joka hävisi kun jarrupoljinta painoi vaikka vain millin matkan. Seuraavaksi täytyisi siis yrittää diagnosoida onko kyseessä viallinen alipaineventtiili vaiko revennyt tehostimen kalvo.

Jarrut kyllä haukkaavat varsin hanakasti eli tehostusta löytyy, joten voisi kuvitella ettei kalvossa ainakaan ammottavaa reikää voi olla? Ja mikäli olisi repeämä, niin eikö silloin suhina kuuluisi myös poljinta painettaessa?

Sitä pähkäillessä vielä pari kuvaa osoitukseksi siitä, ettei 20 milliä per puoli vielä takapyöriä liian ulos tuo, ovat vieläkin aika sisässä pyöräkaivoissa:

Tuossa viimeisessä kuvassa haaveilin eli yritin photoshopata takapuskurista parkkitutkan anturit pois häiritsemästä. Kävisipä tosielämässäkin yhtä helposti (ja ennen kaikkea halvalla) kuin kuvankäsittelyllä... Sen verran photoshoppauksesta vielä, että valitettavasti tämän Meggyn esittelyssä lähes kaikki kuvat on otetty kännykameralla, mikä tarkoittaa jo pelkästään auton mittasuhteiden kannalta epäedullisesti pelkkiä laajakulmaotoksia. Puhumattakaan että kohina kasvaa hämärämmissä otoksissa melkoisiin mittoihin. Ja laiska kun olen niin en jaksa nykyisin enää vaivautua edes läppärille lataamaan kuvia ja muokkaamaan kunnon ohjelmalla (Paintshop Pro), vaan turvaudun tabletissa pyörivään Photoshop Touchiin, joka on esim. kuvakoon muutoksissa melkoista kuraa aiheuttaen todella pahaa sahalaitaisuutta ja epätarkkuutta. Ja terävöitystoimintokin kun on PS Touchissa mallia basic, niin kovin hiveleviä tuloksia ei saavuteta. Toivottavasti pitää paikkansa huhu, että Adobe olisi tuomassa tableteille edes hieman enemmän tosissaan toteutun kuvankäsittelyohjelman kuin mitä Touch on.

 

[[alpinisti310]]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Äsken lähti tilaus uusista SKF:n vetoakseleista ja vaihteensiirtäjän läpiviennin tiivistyssarjasta. Oman omistussuhteen aikana lootaan on saanut lisätä yli litran liukastetta, joten jotain tarttee tehdä. Samoilla lähetyskuluilla seuraavaa katsastusta varten odottamaan tulee uudet takajarrulevyt laakereilla ja abs-kehillä, sekä varoiksi uudet kytkinvaijeri sekä polkimen automaattisäätö, koska nykyisellään poljin on hieman raskaan oloinen ja naksahtaa pohjaan painettaessa.

Hieman kahden vaiheilla viitsisikö asentaa tuollaiset "Flashback aus der Neunzigern", eli aidot MTS:n 90-lukulaiset punaiset sivuvilkut:

Väritys passaisi kyllä aika mainiosti, mutta kunnon häive-efektin saavuttamiseksi täytyisi poistaa vilkun alla oleva musta kehys 2.0-teksteineen. Ja aavistuksena on, että vuosien myötä kehys on hionut lokasuojan maalipinnan paikkamaalausta edellyttävästi puhki.

 

[[alpinisti310]]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Ja tänään oli vuorossa öljynvaihto. Kaunis tasalukema 180.000 km kurkkii sopivasti aivan nurkan takana enkä tiedä kuinka kauan ja minkä paksuisilla vanhoilla liemillä on päästelty, niin paras kai vaihtaa.

Jokin hydraulisista venttiilinnostajista (taikka sitten nokista...) on jo sen verran kilometrien herkistämä, että raksutus oli tyhjäkäynnillä luokkaa vanha diesel-Marsu. : Koska moottori tuntuisi muuten vielä varsin pontevalta, niin kyseessä on enemmänkin audiopuolen kauneusvirhe kuin varsinaista kirurgiaa vaativa vika. Ajattelin kuitenkin, että josko öljynvaihdolla saisi ääntä käännettyä vähän pienemmälle. Jokin 15w50- tai 15w40-viskositeetin liemi oli haaveissa, mutta koska omasta lähikaupasta ei sellaista ACEA A3 -luokitusta täyttävänä eikä edes osasynteettisenä löytynyt, niin päätin tyytyä 10w40-laatuun. Koska edellisestä Twingon öljynvaihdosta jäi purkin pohjalle Valvoline MaxLifea, niin otin sitten 5 litran purnukan sitä. Meggyn öljytilavuushan on ilmoitettu 6 litraksi, joten tuolla kaavalla ei tarvinnut ostaa erillistä (kallista) litran lisäpurkkia, eikä toisaalta kahta 4-litraista kuten esim. Castrolin kohdalla.

Olin huomannut, että Liqui Moly markkinoi "Hydraulic Lifter Additivea" eli öljyn sekaan lisättävää hydraulisten venttiilinostinten lisäainetta. Väittivät purkin kyljessä, että pitäisi mm. vähentää käyntiääniä kaiken muun hyvän ja kauniin lisäksi. En yleensä kovin helposti noille ihmeaineille syty, mutta nyt ajattelin riskin ottaa eli purkki tarttui mukaan.

Vanhat öljyt ja suodatin pois, uusi alkuperäinen Renault-suodatin kiinni ja Valvoline/Liqui Moly -mikstuura sisään. Hämmästys oli suuri, kun venttiilikoneisto hiljeni todella merkittävästi! Joko vanhat öljyt olivat olleet jotkin todella ohuet 0w- tai 5w-litkut, tai sitten Liqui Moly todella hiljentää nostimia. Fiksu analyytikko olisi tietysti ensin kuunnellut moottoria pelkästään uusilla öljyillä, ja vasta sitten lisännyt Liqui Molyn todetakseen eri ainesosasten vaikutuksen. Mutta onneksi en ole sentään ihan niin analyyttinen luonne.

Nykyisin olen ottanut tavaksi merkata olennaisten huoltotöiden suorituskilometrit ja -päivämäärät teipeillä suoraan konehuoneeseen, sillä tavoin on kenen tahansa helppo konepellin avattuaan todeta milloin mikäkin kohde olisi seuraavan kerran syytä huoltaa.

Illan päätteeksi tein myös muutoksen takavaloihin: vaihdoin takasumuvalojen ja jarruvalojen toiminnot keskenään ristiin. Tehtaan jäljiltähän taka- ja jarruvalot ovat kaksilankaisella 21/5w-polttimolla uloimmissa pienissä pyöreissä heijastimissa, ja jarruttamisen huomaa (jos huomaa) takavalon kirkastumisesta. Koska nykyisin liikenteessä pyörii kaikenlaista adhd-jalmaria ja -jeminaa, niin mielestäni takasumuvalojen todella kirkkaat ja puolen teevadin kokoiset, takavaloista erilliset linssit erottuvat huomattavasti paremmin etenkin kirkkaalla säällä jarrutettaessa.

Muutos oli toteutettavissa pelkästään kahden liitinnastan paikat moninapaliittimessä vaihtamalla, joten toiminnot on haluttaessa helppo palauttaa alkuperäisiksi. Vaikkei muutos tietysti asetusten kirjaimen mukainen olekaan niin todellisuudessa jarrutuksen erottuvuus paranee huomattavasti, ja kesäautossa takasumuvalo on mielestäni toisarvoinen keksintö.

 

[[alpinisti310]]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Kesäloman alun kunniaksi aloin taas mietiskellä miten seuraavaksi mustaisi kynnenaluset... Josko vaikka jousitusta madaltelemaan, aluksi taka-. Eli seuraavaksi täytyisi penkoa jostain autotallikaaoksen syövereistä esiin hommassa tarvittava erikoistyökalu. Tai vaihtoehtoisesti käydä ostamassa uusi erikoistyökalu lähimmän Kakkos-vetoisen pienrautaosastolta: pätkä M10x1,5-kierretankoa. Voipi olla helpompaa ja halvempaa (=menee vähemmän rauhoittavia) käydä ostamassa uusi kuin yrittää löytää vanha...

Kouluajoista on jo armeliaan kauan - enkä silloinkaan ollut matematiikasta oikein vaunuilla - mutta ajattelin yleisen hilpeyden vaalimiseksi yrittää hieman etukäteishahmotella millaisin harppauksin takajousitus saattaisi käyttäytyä madalluksessa. Selailin geometrian kaavoja, ja mielestäni kosinilla päästäisiin näissä laskuissa aika pitkälle. Löytyi tällainen kaava:
a² = b² + c² - 2bc cos⍺
Eli kun tiedetään kolmion sivujen b ja c pituudet ja niiden välinen kulma ⍺, voidaan laskea kolmannen sivun a pituus.
Tässä tapauksessa siis sivut b ja c ovat takatukivarren pituus korin laakerointipisteestä taka-akselitapin keskelle (karkeapintaisella mitalla mitattuna 365 mm), kulma ⍺ puolestaan se määrä asteita, jonka tukivarsi kääntyy kun sitä käännetään pienin mahdollinen määrä eli yhden vääntösauvan uran verran. Ja mitta a siis se matka, jonka akselitappi liikahtaa.

Tukivarren pituus siis on n. 365 mm, seuraavaksi pitää saada selville kuinka paljon yhden vääntösauvan hampaan eli uran muutos on asteina. Nelisauvaisessa taka-akselissahan on eri määrä uria etummaisen eli jousisauvan sisä- ja ulkopäissä; Ulkopäässä on 27 uraa, sisäpäässä 26 uraa. Tästä saadaan asteiksi:

Vääntösauvan ulkopäässä 27 uraa
-> kulmamuutos ⍺ulko= 360°/27 = 13,33°

Vääntösauvan sisäpäässä 26 uraa
-> kulmamuutos ⍺sisä = 360°/26 = 13,85°

Eli mikäli tukivartta nostetaan sen verran, että vääntösauvan sisäurat menevät alkuperäisille paikoilleen keskiyhteeseen mutta ulkopää siirtyy yhden uran verran, silloin tukivarsi siis kiertyy ylöspäin 13,33 astetta. Ja vastaavasti jos ulkopään urat menevät alkuperäiseen asentoonsa mutta sisäpää kiertyy, on kiertymä 13,85 astetta. Asteina noissa on siis vain 0,52 asteen ero, mutta kuinkahan paljon se tekee milleinä akselitapin pystysuuntaisena liikkeenä?

Lasketaan ensin skenaario, jossa ulkopää siirtyy yhden uran verran. Tällöin siis ⍺ulko = 13,33°.
aulko = √(365² + 365² - 2*365*365*cos13,33°) = 84,7 mm

Ja sitten skenaario, jossa sisäpää siirtyy yhden uran verran. Eli ⍺sisä = 13,85°.
asisä = √(365² + 365² - 2*365*365*cos13,85°) = 88,0 mm

Eli milleissäkin eroa on suhteellisen vähän, 3,3 milliä. Sen suhteen on siis melko sama kumman pään uritus loksahtaa alkuperäisille urilleen. Sen sijaan tuo noin 85 millin liike akselitapilla on melko jykevää luokkaa, eli takapää tulee madaltumaan varsin rajusti. Toki suora pystysuuntainen liike on joitakin millejä pienempi kuin tuo mitta, mutta ilmeisesti lähes kahdeksan sentin pudotus kuitenkin on pienin, joka tuohon nelisauvaiseen on toteutettavissa yksinkertaisesti pelkästään etummaisiin sauvoihin koskemalla? Takimmaisiin eli kallistuksenvaimenninsauvoihinhan ei ilmeisestikään parane kajota, koska muuten menee keskiyhteen vapaaliikkeen mittaamiseksi ym. erittäin mielenkiintoiseksi...

No joo, vasta varsinainen madaltaminen sitten kertoo kuinka mönkään nuo laskut menivät. Mutta kyllähän sen takapään sellainen kahdeksisen senttiä olisi ehkä syytäkin nykyisestä madaltua, etenkin kun nyt perä on viitisen senttiä keulaa korkeammalla ja keulaan on tulossa n. 30 mm madaltavat H&R:n resoorit:

 

[[alpinisti310]]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Tänään mentiin Meggyn kanssa (suht) tasaiselle ja otettiin hieman stragedisia mittoja muistiin.

Vakiojousituksella mitta pyöränkaaren reunasta pyörän keskelle edessä 350 mm, takana 360 mm. Molemmat puolet olivat mittaustarkkuuden rajoissa samalla korkeudella. Toiveissa olisi että madalluksen jälkeen keula laskisi n. 15-20 mm ja perä 35-40 mm. Se yhdessä 17-tuumaisten vanteiden ja sopivien levikepalojen kanssa antaisi autolle sopivan sulavan postuurin olematta kuitenkaan vielä silmiinpistävän nuorekas.

Takajousituksen madallusta esivalmistelin ajamalla auton rampeille ja puhdistamalla vääntösauvojen välipalaa pahimmista kuonakertymistä.

Ei näyttänyt yhtään toivottomalta ainakaan noiden sisäpäiden tilanne ruosteen suhteen, odotin paljon pahempaa. Toki ne tiukassa ovat nuokin. Ihmettelyn päätteeksi suihkin reilusti ruosteenirroitusöljyä spoorien juureen, lähinnä irroitusvaiheeseen psykologista lisätehoa antamaan.

Sään muuttuessa epävakaiseksi päätin unohtaa madallusurakan ja tehdä seuraavaksi pari pikkuhommaa. Ensinnäkin takaäänenvaimennin on uudehko, mutta säällisen hoidon puutteessa kerännyt päälleen melkoisesti kuraa ja paikoittaista pintaruostetta. Kohtuullisen nolottavaa ajaa kesäautolla, jonka takapuskurin alta ja pyöränkotelosta pilkistää kuraisia ja ruosteisia osia, joten takapönttö piti ehostella hieman huomaamattomampaan kuntoon. Lisäksi halusin eroon varapyöräkotelossa irrallaan (onneksi!) pyörivästä tarvikeperuutustutkan keskusyksiköstä ja sen ihan-ite-tein -mallisesta johdotuksesta. Noiden kahden toimenpiteen suorittamista helpottaisi takapuskurin irroitus, joten ei kun kulissi irti. Samalla voisin tutkailla miksi takapuskuri on vasemmalla sentin lähempänä koria kuin oikealla, lieneekö saanut joskus pusun vasempaan takakulmaan?

Pikaisen alapesun jälkeen selvisi, että puskurin alla piilossa oleva korirakenne on ilahduttavan ruosteeton ja lisäksi kolaroimaton. Eli puskurin vinouma ei johtunut ainakaan tyssääntyneestä korista. Ostovaiheessa en mitään suuria kolarivaurioita autosta löytänyt, ja nyt lämppärinkennoprojektin ja takapuskurin irroituksen jälkeen kolaroimaton ja ruosteeton vaikutelma sen kuin vahvistuu. Muuten autossa sitten riittääkin rempattavaa omiksi tarpeiksi, mutta se on sentään yksinkertaista(?) ja helppoa(?) osien vaihtoa.

Jotain omituista puskurin alta kuitenkin löytyi. Ensin kiinnittyi huomio puskurikuoren sisäpuolelle kiinnittyvään muoviseen törmäysvaimenninkennostoon. Matkustajan puolella kenno näytti siltä kuin pitääkin:

Kuljettajan puolella muotoilu oli sen sijaan huomattavasti biodynaamisempaa, etten sanoisi plastista:

Voisi kuvitella osan käväisseen himpun verran lämpöisenä!

Hieman hiiltyneen oloiselta vaikuttaisi myös metallinen korirakenne vasemmassa alanurkassa:

Avoliekkihän noilla tienoilla on loimunnut, ja se on valitettavasti kiehauttanut tehtaalla kivenisku- ja tiivistystarkoituksissa ruiskutetun PVC-massan irti pellistä. Massa on jäähdyttyään ja kuivuttuaan halkeillut ja lohkeilee pellistä paloina irti. Onneksi pelkällä maalilla olevat pinnat eivät ole kärsineet, eli vaurio rajoittuu massattuun alueeseen.

Myös ilmeisesti korin läpivirtaustuuletuksen sulkuläppänä toiminut muoviosa on valahtanut kuumuuden vaikutuksesta vaihtokuntoon:

Olisi mielenkiintoista, joskaan ei välttämättä kiva, tietää mitä tuossakin on aikoinaan tapahtunut. Onko jokin pakoputken vaihto mennyt vähemmän putkeen ja puskurin alapuolinen muovinen peitepaneeli sulanut kuumaa pakoputkea vasten ja syttynyt tuleen? Joka tapauksessa vahvistaa käsitystä, että jollain tai joillain aiemmista omistajista on ollut ongelmia henkilökohtaisen elämänhallinnan kanssa, sen verran uskomattomia yksityiskohtia autosta tuppaa paljastumaan...

No, tuokaan löydös ei onneksi vielä mitenkään vakava ole. Palanut PVC-massa irtoaa näppärästi muovisella lastalla raappaamalla, alla olevaa sinkitystä turhaan vahingoittamatta. Massan alle ei vielä ole ruoste ehtinyt pesiytyä paria aivan olematonta orastavaa kohtaa lukuunottamatta. Eli kun kaikki lohkeava massa on irti ja pintaruoste neutraloitu, aion maalata peltipinnan sinkkimaalilla ja uudelleenmassata ja tiivistää peltisaumat päällemaalattavalla muovipohjaisella alustamassalla.

Itse puskurin muotokuorikin on loimussa kärsinyt ja sitä on paikkailtu liimaamalla ja ilmeisesti kittaamalla. Se selittää miksi puskuri on vasemmalla puolella lähempänä koria kuin viileänä pysyneellä oikealla puolella. Eli puskuri on hieman kiero, lisäksi siitä puuttuu alareunasta muutamia kiinnityskohtia. Se yhdessä puskuriin kairattujen peruutustutkan anturien kanssa aiheuttaa sen, että parhain vaihtoehto on hommata jossain vaiheessa uusi puskuri. Aiemmin ajattelin vain umpeuttaa anturien reiät, mutta koska puskuri on muutenkin hors service niin eipä maksa vaivaa.

Takapöntön näkyvistä osista tuli liuotinpesuaineella ryyditetyn teräsvilla- ja teräsharjakäsittelyn ja mustalla kuumakestomaalilla suihkuttelun jälkeen sopivan huomaamattoman oloiset, kestänevät suolattomassa ja kurattomassa kesäkäytössä siistinä ainakin pari vuotta. Pönttö itsessään vaan valitettavasti lienee muodosta päätellen 1,6-litraiseen tarkoitettu malli, joten ihan se ei onnettomine poistoputkineen optisesti vakuuta. Mutta koska tuollainen tarvikepönttö maksaa luokkaa 50 euroa ja 2,0 16V -mallin pönttöä saa vain alkuperäisenä hintaan 250 euroa, on tuollainen köyhistely ihan ymmärrettävää, itsekin varmaan olisin päätynyt samaan. Ajattelin kuitenkin sen verran harakoille homman hoitaa, että haen esim. Biltemasta jonkin rosterisen pen... siis putkenjatkeen, jolla ulostulon saa tuotua suunnilleen puskurin ulkopinnan tasolle. Nykyisellään poistoputken pää jää 11 cm päähän piiloon puskurin "sisään".

 

[Sähköjänis]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Ajattelin kuitenkin sen verran harakoille homman hoitaa, että haen esim. Biltemasta jonkin rosterisen pen... siis putkenjatkeen, jolla ulostulon saa tuotua suunnilleen puskurin ulkopinnan tasolle. Nykyisellään poistoputken pää jää 11 cm päähän piiloon puskurin "sisään".

Empiirisesti havainnoituna olet kuitenkin tämäitseä sen +20v vanhempi, ja aiemmin ajattelin että tähtäimessä on Täysin Alkuperäinen Kuosi. Tunnelmat ovatkin tämän tulevan jonnetuksen asteen suhteen osin ristiriitaiset, mutta toisaalta, uskon sen soivan juuri sellaisena kuin ajatuksissasi on.

Itse noita pakoputken lisäkkeitä kaupoissa menneisyydessä havainnoidessani olen aina jaksanut ihmetellä, että miksi ihmeessä kukaan sellaista laittaisi. Että huijaustahan se sellainen on, teini-ikäisten jatkeita.
Mutta myönnettävä on, että omankin avorelluni kanssa, jossa nyt on sattuneesta syystä tuo 1.6 -litraisen moottorin pakoputkisto 1.6-litraisen moottorin jatkeena, on käynyt kerran jos toisenkin mielessä että sehän oikeasti näyttäisi ihan hyvältä laittaa sellainen jatkopalikka siihen putken päähän, että se kromijatke näkyisi takaa ulos asti.

Tänään kävin jopa Biltemassa nahkapenkkien- ja pehmokatonhoitoaneita hakemassa, ja lappeen Rannassa kun Motonet vielä armollisesti sattuu olemaan vieressä, niin jos tämä ajatus suinkin olisi mieleeni ennen Muukon suoraa palannut, olisin varmasti moisen jatkeen autoon etsinyt ja onnellisesti asentanutkin.

 

[[alpinisti310]]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Enhän minä muuten mitään jatkeita, mutta kun Täysin Alkuperäisessä Kuosissa tässä moottoriversiossa kuuluisi olla rominen jatke... 8)

No joo, tänään illalla tuli siistittyä takakulman nuotiopaikka. Vaikka kyseessä onkin kesäauto, niin täytyyhän se ruostumiselta yrittää varjella. Pellistä irrallaan oleva PVC-massahan kerää kosteuden alleen, jolloin rauta tunnetusti happanee. Fiksu kaveri olisi korjannut tilanteen uittamalla vauriokohtaan ensin kotelosuojaa, joka imeytyy PVC-massan ja pellin väliin. Jo pelkästään tämä olisi kesäkäytössä suojannut pitkään. Hifistelevä fiksu kaveri olisi lopuksi vielä suihkinut tai sivellyt päälle sitkeää alustamassaa, joka olisi sinetöinyt halkeamat PVC:ssä. Itse en kuitenkaan ole sen enempää fiksu kuin hifistelijäkään, joten valitsin toisen lähestymistavan.

Hyllyssä neitsytajoaan on odottanut jo reilun vuoden ajan soodapuhalluslaite, joten nyt oli aika sekin vihkiä käyttöön.

Hilseilevä koppurainen massa irtosi soodalla suht helposti, ja lisäbonuksena pellin pinnassa oleva alkuperäinen sinkkikerros jäi puhalluksessa ehjäksi. Noissa kuvissa näkyvät ruskeat laikut eivät muuten ole ruostetta vaan pellin pinnassa varsin tiukassa istuvan PVC-massan jämiä. Ruostetta näissä "yläpinnoissa" ei muuten ollut vielä muodostua lainkaan, sinkkipinnoitus tehtaan jäljiltä oli toiminut hienosti ennaltaehkäisijänä.

Vielä piti puhaltaa takapoikittaiskotelon vasemman päädyn alapintakin, minkä jälkeen puhaltelin paineilmalla suurimmat soodajämät pois. Sen jälkeen vielä pinnan kevyt karhennus hiomatyynyllä ja pesu silikoninpoistoaineella. Sitten, illansuussa kun jo oltiin, peltien lämmittelyä kuumailmapuhaltimella jotta seuraavaksi vuorossa oleva sinkkipohjamaali varmasti tarttuisi. Happopohjamaali olisi tietysti ollut pitävyydeltään varmempi ratkaisu, mutta sitä ei nyt sattunut olemaan hyllyssä, sinkkimaalia oli. Kuplineen tiivistemassan alta paljastuneisiin kahden tai useamman pellin välisiin saumoihin suihkutin sinkkiä reilummin, jotta se imeytyisi peltien väliin.

Annoin sinkkimaalin liuottimien haihtua vartin verran, minkä jälkeen taas lämmitin pintoja miedosti. Seuraavaksi vuorossa oli päällemaalattavissa oleva, muovipohjainen kiveniskumassa. Auton alle jäävän kotelon alapinnan suihkutin mustalla massalla, mutta "näkyviin" pintoihin käytin vaaleaa massaa.

Kiveniskumassaa suihkutin todella monta kerrosta, koska halusin muodostaa sillä tiivistävän kerroksen päällekkäisten peltien saumojen päälle. Paikallisessa varaosaliikkeessä kun ei nimittäin tietenkään ollut mitään ammattimaista ratkaisua kuten valmista tiivistemassanauhaa, jonka voisi vain näppärästi painella sauman päälle. No, muodostaahan tuo kiveniskumassakin vedeltä suojaavan kerroksen.

Kiveniskumassan jähmetettyä aikansa mutta ollessa vielä pinnaltaan "vastaanottavaista", suihkin sen päälle ohuehkon tartuntakerroksen bordellinpunaista 713-pintaväriä. Tai no, sitä mahdollisimman lähelle vastaavaa Multonan sinnepäin-sävyä. En viitsinyt tuonne puskurin taakse piiloon jäävään kohteeseen sekoituttaa kallista á la carte -sävyä, mutta riittävän lähellä tuo halpa sinnepäin-Multonakin näyttäisi olevan. Tartuntakerroksen jälkeen suihkin useampia kerroksia, kunnes peittävyys vastasi mahdollisimman hyvin ympäröivää alkuperäistä sävyä.

Lopuksi hieman pintavärin kuivattelua kuumailmapuhaltimella ja sitten vielä akryylikirkaslakkaa pintaan.

Huomenna täytyy vielä siistiä poikittaiskotelon takapinnasta muutamia maalipinnaltaan hilseileviä pistehitsejä ja tiivistää liimamassalla yksi isompi peltisauma, jota kiveniskumassa ei "ylettynyt" tukkimaan.

Ja sitten lopuksi vielä esimakua aidosta rosterisesta amis-jatkeesta hintaan 9,99! ;D

 

[Willep]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Voi kun tulee ikävä omaa 2000 vm. 2.0 IDE coupea kun katselee näitä kuvia :-[ Se oli kyllä kiva auto, mutta joka kesä siitä kärähti polttoaineen paineensäädin jota sai kissojen ja koirien kanssa metsästää. Lopuksi siihen tuli joku mystinen käyntivika jota ei saatu korjattua, niin Stena tosiaan tuli ja haki sen pois :'( Mulle jäi 17" Tooran alut kellariin tilaa viemää jotka voisin lahjoittaa mielelläni hyvään kotiin

 

[jonezi]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Komeaa työn jälkeä... Laitahan kuva tuosta takana pilkottavasta Twingostasi ja tietoja ja speksejä vanteista, SEKIN näyttää olevan yhä komeessa kunnossa

 

[Laguna00]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Komeaa työn jälkeä... Laitahan kuva tuosta takana pilkottavasta Twingostasi ja tietoja ja speksejä vanteista, SEKIN näyttää olevan yhä komeessa kunnossa

http://renaultkeskustelu.net/foorumi/index.php?topic=29.0 Taitaapa tuolla Triidissä esiintyä tuo taustan All Show No Go
---> Varoitus! Yllä postattu linkki aiheutta useamman tunnin mittaisen intensiivisen lukukokemuksen jonka jälkeen tulee olo jotta rahaa on tilillä liikaa ja osia autossa liian vähän

 

[jonezi]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Juu, olen kyllä tuon threadin lukenut joku 10 kertaa läpi ja paljon saanut siitä vinkkejä omiin väkästelyihin, mutta tuo nykykunto kiinnostaa.

 

[[alpinisti310]]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Juu, olen kyllä tuon threadin lukenut joku 10 kertaa läpi ja paljon saanut siitä vinkkejä omiin väkästelyihin, mutta tuo nykykunto kiinnostaa.

Twingo elää nykyisin hyvin ansaittua hiljaiseloa vanhempieni kakkosautona, joka palvelee lähinnä silloin kun tarvitsee kuljettaa jotain tilaa vievää. Vuodessa ajoa kertyy ehkä pari tuhatta kilometriä. Nyt taitaa olla mittarissa jotain 180-190 tkm välillä. Suurimpana korjauksena vaihdoin viime vuonna uuden jäähdyttimen, vanha kun hieman hikoili päätysaumasta. Muuten ei ole tarvinnut muuta kuin tankata ja vaihtaa öljyjä. Katsastuksen helpottamiseksi tänä keväänä sumuvaloista otettiin keltaiset eritekalvot pois, ei tarvitse enää joka kerta irrottaa sumareita katsastuksen ajaksi... Ai niin ja lasikuituinen spoileri otti jokunen talvi sitten pohjakosketuksen ja oli poissa keulalta parisen vuotta, kunnes ghettokorjasin sen viime kesänä ja asensin takaisin.

Vanteina Twingossa on nykyisin pragmaattiset Clio I 16V teräsvanteet kokoa 6,5x15 ET36 ja renkaina Bridgestone RE050 kokoa 165/50R15. Aiempi rengastus (195/45R15) vaihtui noihin lähinnä siksi, että päästiin eroon takasisälokasuojiin kaarteissa hankaavista renkaiden sisäkyljistä, ja onhan noita kapeampia nakkeja hieman kevyempi kammeta parkkiruutuunkin ilman ohjaustehostinta. :

 

[[alpinisti310]]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Takapuskuri kun oli irti niin en sittenkään malttanut olla kajoamatta epäesteettisiin peruutustutkan antureihin: ne saivat lähtöpassit. Jäljelle jäävät reiät piti jollain peittää, mutta en viitsinyt/osannut/ehtinyt alkaa mitään täydellistä häivytysoperaatiota kittauksineen, hiomisineen ja hienoine paikkamaalauksineen tai koko puskurin uudelleenmaalaamisineen. Piti keksiä jokin toinen keino. Ajattelin, että josko simuloisi hieman nykyaikaisempia oem-tyylisiä peruutusantureita, siis sellaisia joissa ei ole mitään hervottomia kauluksia.

Ensin leikkasin vanhasta luovuttaja-auton maskista kolme tasaista muovilätkää, jotka muoviliimasin puskurin takapuolelle reikien kohdille. Samasta materiaalista tein vielä kuusi pyöreää lätkää, jotka sopivat puskurin reikiin.

Kuhunkin reikään upposi kaksi päällekkäistä lätkää, koska puskurin materiaali oli sen verran paksua. Kun liima oli kuivunut, leikkasin kontaktimuovista suojamaskit, jotka jättivät noin millin-parin verran alkuperäistä maalia näkyviin reiän ympäriltä.

Sitten unohtuikin ottaa kuvia mutta seuraavaksi siis peitin loput takapuskurista, minkä jälkeen suihkaisin lätkiin ensin ohuen kerroksen muovitartuntapohjaa. Sen jälkeen taas Multonan sinnepäin-punasävyä, ja lopuksi kirkaslakat kehiin.

Reunimmaiset lätkät simuloivat pinta-asennettuja antureita varsin mukavasti, mutta keskimmäisessä "anturin" ja reiän välinen ura ei ole kauhean tasainen koska liimaa pääsi vähän tursuamaan vähän liian paljon... No, saanee kelvata siiheksi kunnes uusi puskuri tulee. Maalin kuivuttua jokusen viikon pitää vielä vesihiomalla häivyttää reiän ympäriltä uuden ja vanhan maalin raja.

Ja lopputulos (tietysti vain parhaiten onnistuneesta "anturista") : yhdessä Bilteman rosterijatkeen kanssa:

Ja pitihän ne tekeleet taas tietysti käydä koeajamassa...





Sekä feikkianturit että putkenjatke pysyivät kyydissä toistaiseksi.

 

[[alpinisti310]]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Perjantaina ajoin etupyörät rampeille ja tein Meggylle alapäätähystyksen. Vuotoahan siellä oli:

Eli tuo tyypillinen JB-/JC-sukuisten lootien maailmanperintökohde, vuotava vaihteensiirtoakselin läpivienti. Siihen aion kokeilla tee-se-helpommin -korjaussarjaa, jollaisia saapui maailmalta (tai no, Saksasta) kaksinkin kappalein:

Lisäksi se toinen kuuluisa maailmanperintökohde, eli vasemman puolen vetarin sisäpään suojakumin laakerin stefa, vuotaa myös. Kun samaan akseliin yhdistyy myös täysin lousku ulkopään nivel, pääsee helpoimmalla kun murjoo paikalleen kokonaan uuden vetarin:

Aivan saturaisen varma en ole onko tuo uusi vai peruskunnostettu akseli, vaikka SKF:n pakkaama onkin. Hieman ihmetyttää kun se on kauttaaltaan mustaksi maalattu ja akseliosuus vaikuttaa ihmeen röpelöiseltä maalin alla. No, ehkä SKF:ltä voisi peruskunnostetultakin odottaa kohtuullista laatua?

Siinä kohtaa kyllä hieman rapisee luotto SKF:n brandiin, että vetari pääsi pakkauksessa liikkumaan melko vapaasti eikä sisäpään suojakumia ollut mitenkään suojattu vääntymiseltä. Eli voi vain toivoa, ettei tiiviste ole päässyt vaurioitumaan.

Oikean puolen vetarikin paljastui ainakin puolikypsäksi, eli ulkopään suojakumin kiinnityspanta on puuttunut ties kuinka kauan ja nivel näytti melko kuivalta. Lisäksi alapäätähystyksen yhteydessä sisäpään jatkoholkissa tuntui outoa klappia, ja näytti aivan kuin holkin ja vetarin välistä yhteyttä olisi hitsailtu jälkikäteen!? Eli tässäkin kohtaa etupään oudoista värinöistä ja kolinoista päässee kustannustehokkaimmin eroon vaihtamalla oikeallekin puolelle tehdasuuden vetarin:

Tuo näyttääkin sitten ihan selvästi tehdasuudelta (joskin vuodelta 2007) akselilta, kaikki metalliosat ovat paljaita ilman maalin pisaraakaan. Itse varmaan tulee suihkaistua hieman maalia peitteeksi ennen asennusta, koska inhoan pintaruosteisia osia.

Oikean puolen vetarin lähtö lootan osalta näytti olevan kuiva, eli toistaiseksi stefa on säilyttänyt tiiveytensä.

Tuossa kuvassa öljypohjan kyljessä oleva öljyvuoto ei ole peräisin vetarin lähdöstä. Vielä tosin en tiedä mistä vuotaa, saattaisi olla öljypohjan tiivistekin joka hikoilee. Tein Meggylle kunnon alapesun, joten eiköhän tilannetta jatkotarkkailemalla tuonkin vuodon lähde selviä. Hieman pelottaa että kampiakselin vauhtipyörän puoleinen stefa saattaisi vuotaa, ihan nimittäin näytti kuin moottorin ja kytkinkopan alasaumasta vuotaisi öljyä... Mikäli näin on, niin korjaus sen osalta siirtyy varmuudella ensi vuodelle.

Samassa kuvassa näkyy siis myös oikean puolen vetarin jatkoholkki ja sen juuressa hieman epäsymmetrinen hitsaussauma. Voihan olla että on tehtaankin jäljiltä, mutta hieman ihmetyttää kun tuntuu väljää holkin ja akselin välillä...

Edelleen kuvasta paljastuu myös irralleen jätetty pakosarjan lämpösuojapelti. En tiedä mitä tuon irralleen jättämisellä on haettu? Nykyisellään se aiheuttaa kaikenlaisia sirinöitä ja kolahduksia liikkeellelähdössä ja rullatessa. Onneksi kuitenkin erilaisille häiriöäänille löytyy tuollaisia "helppoja" syitä niin ei välttämättä ole mitään el(ä)imellisempää ääntelyä kalliissa komponenteissa.

 

[[alpinisti310]]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Eilen piti sitten vaihtaman vaihteensiirtäjän läpiviennin tiiviste ja vetarit molemmille puolille. Noista toteutui vaihteensiirtäjän tiiviste, siihen meni kevyet seitsemän tuntia!

Vanha Stefan oli helppo houkutella ulos pesästään, siihen ei mennyt vaihdekepiltä tulevan yhteyden purkamisineen ja loppujen öljysorakerrostumien puhdistamisineen kuin reilu puoli tuntia.

Sitten intoa ja suurta luottamusta tiukkuen TND:n pikakorjaussarjan asennukseen. Tämä laiskan/köyhän/kädettömän miehen patenttihan on siis tarkoitettu asennettavaksi vaihteistoa tahi vaihteistoon menevän siirtoakselin päähän hitsattua käyttövipua purkamatta. Hyvin yksinkertainen rakenne, jossa kaksi o-rengasta korvaa huulimallisen akselitiivisteen:

O-renkaat asennetaan sisääänmenoakselille venyttämällä ja liu'uttamalla ne käyttövivun yli. Jotta o-renkaat eivät tässä rytäkässä ottaisi kipeää, viilasin ja hioin ensin käyttövivun terävät reunat pyöreiksi ja poistin kaikki terävät epätasaisuudet. Lopuksi suihkutin vipuun öljyä liukasteeksi.

Sitten piti seurata loppuhuipennus, eli "kotelonpuolikkaat" o-renkaiden ympärille ja kotelon työntö vaihteistossa olevaan tiivistepesään. Tässä pikkuhommassa menikin sitten se kuusi ja puoli tuntia... Mikään määrä hieromista tai tunnettujen sekä siihen asti tuntemattomien kirosanojen viljelyä ei saanut kotelonpuolikkaita sopimaan paikoilleen. Kotelon puolikkaat ovat kivikovaa muovia, ja sovitus on uskomattoman tiukka. Täytyy tietysti ollakin, ettei öljy vuoda kotelon ja vaihteiston kuoren välistä. Perimmäisenä ongelmana oli se, että puolikkaita ei pysty naputtelemaan millään tasaisesti ja ennen kaikkea akselin suuntaisesti. Akseliin hitsattu käyttövipu on sen verran tiellä, että tuurnallakin saa naputettua vain viistosti. Ja aina kun toista puolikasta iskee viistosti, se pulpauttaa toisen puoliskon ulos. Avustajan kanssa kahdesta suunnasta samaan tahtiin naputtamalla homma saattaisi ehkä onnistua.

Yritin vaikka mitä vippaskonsteja, joilla puoliskoihin saisi kohdistettua täydellisen tasaisen iskun, mutta konstit alkoivat loppua. Kumpikin puolisko yksinään kyllä holahti tiivistepesään, mutta eivät molemmat yhtä aikaa. Lopulta en keksinyt muuta kuin laittaa hiomapaperin tasaiselle pöytälevylle ja hioa puoliskojen toisiaan vasten tulevia pintoja matalammiksi, eli tein "puolikuun" kaaresta matalamman. Hätävarjeluna levitin vielä ohuen kerroksen tiivisteliimaa puoliskojen väliin ennen kasausyritystä.

Jumppasin varmaan kuusi-seitsemän kertaa auton alta hiomaan puoliskoja aavistuksen verran matalammiksi, ja joka kerta sen jälkeen uusi sipaisu tiivisteliimaa ja kymmenestä viiteentoista minuuttia paukutusta ja itkunsekaista kiroilua auton alla, kun edelleenkään eivät menneet paikoilleen. Lopulta sitten tosiaan varmaan seitsemännen yrityksen jälkeen ihme tapahtui, ja kotelo imaisi paikoilleen. Edelleenkin se oli sen verran tiukka sovitus, että uskoisin tiivisteliiman olevan turha varotoimenpide. Sen sijaan en ole lainkaan vakuuttunut o-renkaiden pitävyydestä, sen verran löysältä vaikuttaa akselin liike. Eli olen täysin varautunut siihen, että hukkavoitelu vaihteiston osalta jatkuu ja täytyy etsiä hieman tuhdimmat o-renkat jostain. Mutta jos sattuisi pitämään öljyä, niin sehän se vasta odottamaton plussa olisi.

 

[[alpinisti310]]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Tänään aamulla vaihdoin pikaisesti vasemman puolen vetoakselin. Nopea homma, jossa eniten aikaa menee auton nostamiseen ja työkalujen etsimiseen. Eli mukavaa vaihtelua vaihteensiirtäjän tiivistyssarjan kanssa tappelemiseen.

Vetarin napamutteri on yksin operoitaessa helpointa avata kun etupyörä on vielä maassa ja auton paino sen päällä. Kiristysmomenttihan on 250 Nm, joten ihan hipaisusta mutteri ei aukea. En viitsinyt kallisvaluvanteen keskikuppia irrottaa (kiinnityskynsien rikkoontumisvaara), niinpä hain operaation ajaksi valmiiksi avarampiaukkoisen talvipyörän:

Piti ihan ottaa useampi kuva tästä neronleimauksesta, eli tuosta maalimerkinnästä päätellen ilmeisesti Autovahinkokeskukselta on haettu "sisäänajettu" valmis talvipyöräsetti. Ja ilmeisesti Chevrolet Aveosta lähtöisin se sarja, siinähän on näppärästi sama 4x100-pulttijakokin kuin Méganessa. Vähemmän näppärää on kuitenkin se, että kun Chevyn vanteen keskireikä on ilmeisesti luokkaa 54-56 mm, niin Renaultissahan se on 60,1 mm. Eli vannehan ei ole sopinut ns. roiskaisemalla paikoilleen. Mutta ei hätää, keskireiän suurentaminenhan sujuu rattoisasti esim. rälläkällä tahi vastaavalla (jäljistä päätellen kirveellä):

Kaunista, eikö? Ja ennen kaikkea rahaa on varmaan säästynyt useampi kymppi verrattuna siihen, että olisi käyty valantehneen sorvarin luona tai hankittu suoraan Renaultin vanteilla oleva sarja. No, sujuuhan se noinkin ja pyöränpultithan sen keskittämisen lopulta hoitavat.

Vielä täytyi yksi kuva napsaista vanneneroudesta:

Etujarrusatulat siis raapivat kiinni talvivanteen sisäpintaan. Tämä saattaa selittää sen miksi etujarruja ei oltu vaivauduttu huoltamaan: loppuunkuluneilla jarrupaloilla satula oleilee viitisen milliä sisempänä ja vanteet mahtuvat hienosti, mutta uusilla paloilla siis ottaa kiinni vanteeseen. Eli mikäli joku tarvitsee tällaisen nerokkaan talvipyöräsarjan 185/55R15-kitkoilla, niin nyt voisi lohjeta ennen kokemattoman edullisesti.

Siinä oli tarpeeksi valitusta yhdelle päivälle, joten aika paljastaa aamupäiväsession lopputulos:

Tarkemmin katsottuna paketissa luki Made in Italy, eli vaikka on SKF:n markkinoima tuote, niin todennäköisesti kunnostustyön on tehnyt joku Metellin tasoinen "laatupaja". Akselissa tosiaan syöpymiä siellä täällä ja lisäksi musta maali näyttäisi suihkutetun suoraan ruosteen päälle eli akselia ei ole edes vaivauduttu puhdistamaan kovin huolellisesti ennen kunnostuksen aloittamista. Todennäköisesti SKF siis haluaa pitää mahdollisimman kattavan valikoiman vetoakseleita valikoimissaan ja laadustakin ollaan siis valmiit tinkimään ainakin tällaisten tilastollisesti sulatusikäisten mallien kohdalla? Tuo ilmeisesti jollain kopiokoneella paperipintaiselle tarralle kopioitu tuhruinen SKF:n logokaan ei oikein vakuuta. Lopuksi paperitarran ympäri on aavistuksen amatöörimaisesti kietaistu kierros kirkasta pakkausteippiä suojaksi. Tuollaista työnjälkeä odottaisi tällaiselta Fred-in-a-shed -tasoiselta harrastajalta, ei monikansalliselta suurkonsernilta.

Heh, siinähän muuten taisi tullakin jo toinen valitusvirsi samalle päivälle... :

Sopivasti ennen taivaiden avautumista ehdin vielä täyttää vaihteiston uudella öljylläkin, hyllyyn oli näköjään jokunen vuosi sitten tullut hommattua pari purnukkaa Tranself TRJ:tä, joten se sai kelvata. En tiedä mikä nykyisin on viimeisin valmistajan suositus JC-kirnuun, mutta ainakin auton valmistusajankohtana tuo velli on ollut tarpeeksi suositusten mukaista.(?)

 

[[alpinisti310]]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Ja muutaman tunnin valuma-ajan perusteella ainakaan vaihteensiirtäjän käyttövivulle asti ei vaihteistoliemi vielä ole ennättänyt valua, joten pelkäämäni valtoimenaan vuotaminen ei onneksi (vielä) toteutunut.

Peruutusvaihde vaan ei enää meinaa kytkeytyä, ja siihen en keksi kuin yhden selityksen. Vaihteensiirron ulkoinen "kuulavälitankohan" majailee toisesta päästään sellaisessa kahdesta nailonpuolikkaasta tehdyssä pesässä. Vaihteisto on jäljistä päätellen joskus aiemmin irroitettu, ja siinä yhteydessä (jo todettuun linjaan sopien) toinen nailonpuolikkaista on saatu murrettua niin, ettei siitä ole enää kuin osa jäljellä. Tällaista epämääräistä pesää en tietenkään saanut asettumaan takaisin paikoilleen aivan samaan asentoon, ja nyt siis kepin toisessa äärilaidassa sijaitseva pakki jäkittää.

Mistähän sitä nailonpesää nykyisin saisi, kun ei Juuroustarttiakaan enää ole olemassa?

 

[2528ej]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Olikohan se näin että vaihteensiirtoakseli on sisimmässä asennossaan kun pakkia tarjotaan päälle,senhän näet kun vilkaiset sieltä alta kun pakki on päällä. Huonon kytkeytymisen selittäisi se että vipu ottaisi kiinni siihen tiivisteen muovikehikoon, näyttää aika paksulta noin kuvissa se ulkopuolelle jäävä osa.

 

[[alpinisti310]]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Olikohan se näin että vaihteensiirtoakseli on sisimmässä asennossaan kun pakkia tarjotaan päälle,senhän näet kun vilkaiset sieltä alta kun pakki on päällä. Huonon kytkeytymisen selittäisi se että vipu ottaisi kiinni siihen tiivisteen muovikehikoon, näyttää aika paksulta noin kuvissa se ulkopuolelle jäävä osa.

Kiitos näkökulmasta, saattaisi tosiaan johtua siitäkin ettei akseli pääse nousemaan tarpeeksi ylös.

Siihen muovikehikkoon se ei kyllä ota kiinni, se ei tule sen alemmas kuin alkuperäisen stefan kauluskaan. Vaikka alkuperäisen stefan kaulus onkin matslampi, niin alunperin stefan kauluksen ja vaihteiston kuoren väliin jäi tyhjä väli. Akselin suojana olevan haitarikumin yläreuna "ankkuroitui" siihen tyhjään tilaan, kun taas tuon uuden muovikehikon ja vaihteiston kuoren väliin tyhjää tilaa ei jää. Niinpä haitarikumi jää kokonaisuudessaan muovikehikon alapuolelle, siitä paksunnoksesta se saattaakin ahdistaa. Lisäksihän muovikehikkoa on varmistamassa vielä peltinen kaulus, sekin osaltaan lisää paksuutta.

Saattaa olla, että sen haitarikumin joutuu leikkaamaan pois. Harmi sinänsä, se olisi estänyt suurimpia likakökkäreitä pääsemästä suoraan akselin ja o-renkaan tienoille. Mutta normaaliliikenteessä peruutusvaihteen kytkeytyminen painaa vaakakupissa enemmän.

 

[Jour de fete]

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Olisikohan nuo puoliskot paremmin asennettavissa jos ulkopuolellakin olisi O-rengas?