Twingo - All show and no go

[Juha™]

Vs: Twingo - All show and no go

Eikös twingoon -97 käy heittämällä ilman koritöitä 185/60R14 ET38? .

Ysiseiskassa on vissiin uudempia vuosimalleja leveämpi lippa takalokasuojan kaaressa, se voi tulla häkellyttävän lähelle rengasta. Muuten ei kyllä pitäisi olla ongelmaa, vaikka kyseinen koko Twingoon aavistuksen korkeanpuoleinen onkin.

 

[Juha™]

Vs: Twingo - All show and no go

Back from the cold! 8)

Heh, jos luulitte että pääsitte jo eroon tästä pörriäisestä niin luulkaa uudelleen!
Vaikka juridisessa mielessä luovuinkin tästä Twingosta jo aikaa sitten niin kyllähän sitä silti pääsee ajoittain hiplaamaan. Koska nykyisille omistajille auto on vain kulkuväline, niin minun pitää aina silloin tällöin antaa Twingolle vähän hellää rakastavaa huolenpitoa, ettei söpöläinen vallan pääsisi rupsahtamaan.

Eilen ja tänään ollaan Twingon kanssa harrastettu alustajumppaa. Viime kesänä tuli autoa lainatessa ja hiekkatiellä pintaan nousseeseen kiveen ajaessa tuhottua yksi etuvanne ja raidetangon pää. Eilen hyvitin vihdoinkin tekoni uusimalla RT-päät. Sen verran oli apukuskin puoli toilailustani ottanut kipeää, että nivelessä oli kolmisen milliä väljää. Mielenkiintoista kyllä auto kulki silti luotisuoraan eikä syönyt renkaita. No joo, päiden vaihdon jälkeenkin molemmille puolille jäi vielä hieman klappia, josta on kuulemma parina viime vuonna katsastuksissa huomautettu mutta ei vielä käsketty korjaamaan. No minäpä uteliaana kollina rajaamaan klapin molempien puolien aksiaaliniveliin eli raidetankojen sisäpäihin. Autolla on ajettu 170.000 km ja siitä suurin osa liian leveillä renkailla, joten ei ihme jos sisäniveletkin ovat jo kuluneet. Ei kun uutta osaa kaupasta ja vaihtamaan. Totesin, että sisänivelet jäävät ohjausvaihteen ollessa autossa kiinni sellaiseen paikkaan, että niitä ei kotikonstein saa irti, siis ainakaan murtamatta samalla epähuomiossa alumiinista ohjausvaihteen koteloa. Niinpä päätin tehdä saman minkä olen tehnyt muissakin autoissa, eli ohjausvaihde kokonaan irti autosta jolloin niveliin pääsee kunnolla käsiksi eikä ohjausvahteen kotelon murtumisesta ole riskiä. Ohjausvaihdehan on kontaktissa muuhun autoon vain yhteensä viidellä pultilla, mutta niistä yksi on todella "veikeässä" paikassa eli siihen ei ensinnäkään yllä käsin. No, lopulta onneksi löytyi sellainen räikkä/hylsy-yhdistelmä jolla pultin päähän pääsi kiinni. Toinen kiroilua ja pakottavia sormenpäitä aiheuttanut kohde oli ohjausakselin läpivientikumi ohjaamoon. Sen irti repiminen olikin luku sinänsä... :

Muutaman tunnin jumpan jälkeen kaikki kontaktpinnat olivat auki, joten ei muuta kuin navigoimaan ohjausvaihdetta pois autosta. Tässä vaiheessa alkoikin sitten keittää mietoa kovemmalla lämmöllä: Ohjausvaihde ei millään mahdu tulemaan pois ellei ensin irrota vähintäänkin vetareita (tai vaihtoehtoisesti ehkä alapalloja) ja vaihteiston ja moottorin kumityynyjä. Vaihteisto on nimittäin ohjausvaihteen tiellä. En halunnut uskoa tätä joten tässä vaiheessa (siis: vasta tässä vaiheessa!!!) lunttasin korjausoppaastakin: kyllä todella on näin. Pahimman ketutuksen mentyä ohi päätin valita pienimmän vaivan tien, eli auto takaisin nippuun ja varaamaan aikaa korjaamolta, jolla on erikoistyökalut nivelen vaihtamiseksi paikallaan. Kokoonpanossa ei sitten mennytkään enää kuin tunti, josta kolmisen varttia kului tappeluun läpivientikumin saamiseksi takaisin paikoilleen, sekä sen alapään nippusiteen kiinnittämiseen.

Mutta alustajumppa ei päättynyt vielä. Kuten tämän tarinaketjun alkupään viesteistä voi lukea, autossahan oli aikoinaan Weitecin -50mm madallussarja, joka opittiin tuntemaan myös nimellä kivireki. Siihen kyllästyneenä vaihdoin vähän myöhemmin Vogtlandin -35mm sarjaan, joka oli hieman inhimillisempi. Auton siirryttyä edelleen harmaiden pantterien kauppakassiksi on tuosta Vogtlandinkin kovuudesta saanut kuulla kommentteja vähän väliä. Ja ei siinä mitään, totta haastavat. Lisäksi omaan silmääni auton takapää on Vogtlandin jousilla ollut aina liian korkealla etupäähän verrattuna.

Päätin siis yrittää korjata molemmat ongelmat. Tätä varten tilasin Saksasta K&W:n 50 milliä madaltavan alustasarjan. En tiedä missä aineissa on tullut silloin oltua; Jousituksen korkeus varmaan olisi aika nappi, mutta minkähän logiikan mukaan kuvittelin että iskunvaimennus olisi K&W:llä vähemmän sport kuin Vogtlandeissa??? Kun alustasarja kotiutui niin saatoin todeta sekä etu- että takaiskarien olevan sisäänjoustovaimennukseltaan (ulkomuistista) suunnilleen yhtä jämäkät kuin Vogtlandillakin. Eli näillä iskareillakaan ei alustasta yhtään mukavampaa saisi. Ongelmanahan Twingossa tuntuu olevan kevyt takapää, jolle noiden sport-iskarien sisäänjoustovaimennus on mukavuutta ajatellen liian jäykkä. Kun ajetaan pienten kumpareiden yli (esim. asfaltin koholleen nostanut putki) niin takapää pompauttaa kuin leikkisä rodeohevonen. Pyörät pysyvät toki tukevasti ja urheilullisesti kiinni tiessä, mutta harmaa pantteri -käyttöä ajatellen efekti on ehkä liiankin motorsport.

No, päätin korjata ainakin toisen ongelmista eli jousituskorkeuden. Tässä vaiheessa iski nuukuus eli en raaskinutkaan ruuvata uuden uutukaista K&W:tä auton alle, varsinkin kun Vogtlandeillakaan ei vielä ikää ja kilometrejä kovin paljon ole. Siispä purinkin Vogtlandin etutolpat ja mittailin hieman iskarien pituuksia. Kriittiset mitat olivat kahden millin tarkkuudella samat Vogtlandeissa ja K&W:issä. Eli jos K&W:n iskari soveltuu pituutensa puolesta 50 mm madallukselle niin silloinhan myös Vogtland! Seuraavaksi piti silmäillä Vogtlandin jousen pituutta esijännitystä silmällä pitäen. Viiden sekunnin harkinnan jälkeen kaivoin esiin rälläkän ja katkaisin Vogtlandien alapäistä vahvaan kokemuksen tuomaan mutuun perustuen täyden kierroksen! Jousen alakierre ei Twingossa onneksi ole "litistetty" joten katkaistukin jousi istuu alalautaseen yhtä hyvin kuin alkuperäinen. Ylälautanen paikallaan saatoin todeta että jousessa esijännityskin riittää, vielä olisi voinut katkaista puolikin kierrosta ilman että jousi heiluisi vapaana kun auto tunkataan ilmaan.

Takapää oli vuorossa seuraaaksi, joten irrotin takatolpat autosta. Tässä vaiheessa älysin mukavasti välttyä jousipuristimien kanssa peuhaamiselta: Avasin iskarin keskimutterin kun auto seisoi vielä tukevasti pyörillään. Sitten kun tunkkasin takapään ylös iskarin yläpään ollessa "auki" niin jousen jännitys purkautui vähitellen, eikä puristimia siis tarvittu. Suorastaan nerokasta!

Takajousituksesta päätin kokeilla rakentaa hybridin: matala jousituskorkeus mutta hieman sivistyneempi (lue: pehmeämpi) sisäänjouston vaimennus. Aikoinaan auton alkuperäinen maastokorkuinen jousitus vetäytyi eläkkeelle vain reilut 30.000 km ajettuna, joten varastossa oli lähes uuden veroiset vakiot takaiskarit. Kaivoin ne esiin ja vertasin Vogtlandin ja K&W:n vaimentimiin. Lopputulema oli, että muilta mitoiltaan ja varren sisäänjouston määrältä iskarit olivat keskenään lähes identtiset, mutta sportti-iskareissa männän vartta oli lyhennetty nelisen senttiä vakioon verrattuna. Tämä tietysti siksi, että lyhyemmillä madallusjousillakin säilyisi riittävä esijännitys. Siinä missä sportti-iskareiden mäntiä saa painaa sisään oikein tosissaan, vakioiskarin varsi menee sisään varsin pienellä voimalla. Sen sijaan varren ulosvetäminen vaatiikin sitten huomattavasti enemmän patia. Tähänhän ranskalaisten alustamukavuus yhdistettynä hyvään ajettavuuteen onkin yleensä perustunut: pehmeä sisäänjouston vaimennus ei töyssyn kohdalla vastusta jousen kasaanpainumista, eli auto ei pomppaa. Sen sijaan ulosjousto on vaimennettu varsin tehokkaasti, eli töyssyn jälkeen jousien lähtiessä takaisin laajenemaan keula/perä ei nousekaan enää kovin helposti ylös. Toisin sanoen auto ei juurikaan pääse keinumaan ylös-alas vaikka sisäänjousto onkin pehmeä.

Eli vakioiskareita houkutti kovasti kokeilla takapäähän. Jousituskorkeutta piti kuitenkin saada alemmas, olihan keulaa tullut juuri laskettua entisestäänkin. Laitoin jousen ylälautasen paikoilleen vakioiskarin päähän ja sitten Vogtlandin jousi iskarin viereen. Hetki silmämääräistä arviointia ja totesin, että jousesta uskaltaisi katkaista kaksi kierrosta, jolloin pitäisi vielä jäädä nippanappa riittävästi esijännitystä ettei jousi heilu irrallaan. Ei muuta kuin rälläkkä soimaan ja kaksi rundia pois! ;D Iskarin kokoonpanokin sujui taas ilman jousipuristimia, tällä kertaa tosin kiitos lyhyemmän jousen. Mutu toimi taas pettämättömästi, eli jousi alkoi tavata ylälautaseen kun ylämutteri oli noin sentin päässä stopista. Esijännitys ei siis ole suuren suuri, mutta katsastuskriteerit täyttyvät eli jousi ei heilu irrallaan. 8)

Tässä vaiheessa ei ollut minkäänlaista käsitystä mille korkeudelle auto asettuisi. Piha on vähän joka suuntaan kupera, lisäksi jouset eivät vielä olleet asettuneet oikein "kodiksi". Eipä muuta kuin koeajolle ja samalla muutama foto uudesta jousituskorkeudesta muutaman sadan metrin kuluttua takaisin tallille kiristämään löysälle unohtuneet pyöränpultit! :-[ Sitten vihdoin kunnolla matkaan kamera mukana fotoja ottamaan.

Ei olisi voinut enää paremmin nappiin osua korkeuden arviointi vaikka itse sanonkin! Takapäätä ei olisi vakioiskareilla siis voinut laskea yhtään tuota enempää, ja takapäähän verrattuna etupään korkeus osui juuri oikeaan. Happy happy, joy joy! ;D

Ajotunnelmat ovat melko tarkkaan sellaiset kuin uskalsin toivoakin: Etujousitus ei jousen lyhennyksen myötä ole ainakaan pehmentynyt, mutta etupää siis ei ole ollutkaan se ensisijainen epämukavuuden aiheuttaja. Etupää siis menee epätasaisuuksista kuten hidastetöyssyistä edelleen napakasti muttei pahasti "töksäyttäen". Takapää sen sijaan on muuttunut täysin, eli jatkuva "tökötys" on nyt historiaa. Sisäänjousto on toki madallusjousen takia vakiota jäykempi mutta nyt ei iskari enää samaan aikaan vastusta ylenmäärin, joten töyssyjen yli mennään nyt huomattavasti kivuttomammin kuin ennen. Silti ulosjouston vaimennus on vielä riittävä vakiota jäykemmillekin jousille, eli autosta ei onneksi tullut 70-luvun jenkkiauton tapaan keinuvaa lullaa. Toinen asia sitten on kuinka pitkään vakioiskarit menoa kestävät, mutta toistaiseksi mennään ei huolta huomisesta -meiningillä.

Touhutallin pihaan päästyä piti vielä ottaa vertailufoto omaan käyttö-Klonkswageniin:

Korkealtahan tuo Twingo vaikuttaa, mutta eipä toisaalta sitten Poloon olisi toivettakaan saada mahtumaan kerralla esim. kahta rengassarjaa (ikkunalinjaa ylittämättä) kuten Twingoon tässä päivänä eräänä.

Korkeita nuo molemmat vielä ovat mannertenväliseen pannukakkuun eli Alpineen verrattuna:

Seuraavaksi olisi vuorossa hoivata Twingon maalipintaa, ja siis jossain vaiheessa viedä auto aksiaalinivelteen vaihtoon ja aurauskulmien säätöön.

 

[Jakz]

Vs: Twingo - All show and no go

Komiahan se on tämäkin katukiituri ;D Todella ilo että tääkin "projekti" taas nostelee päätään, pääsee lueskeleen!

 

[Juha™]

Vs: Twingo - All show and no go

Tänään tuli touhuttua oikea takapyörä irti niin näkyy (hivenen epäterävästi) hieno 5-millinen levikepala Made in the good ole USS of R:

Tuo on siis ehtaa patarautaa Lada 1200:sta ja alunperin 4x98 jaolla. Pyöreällä viilalla työstin reiät soikeaksi jotta palaa voi käyttää 4x100-jakoisissa vanteissa. Reilu viitisen vuotta sitten tuli se tuohon 2k-epoksilla liimattua rengasruletin helpottamiseksi, ja hyvin on pysynyt. Katsastuksiinkin on menty avoimilla puolavanteilla, mutta aina on mennyt levikepala läpi kuin väärä raha!

Syy tuon levikepalan tarpeellisuuteen on 195/45R15-kesärengastuksessa: Ilman levikettä renkaan sisäreuna ottaisi käytössä olevilla ET37:n vanteilla kiinni sisälokasuojaan. Viiden millin levikkeellä "teholliseksi" offsetiksi muodostuu ET32, jolloin rengas ei enää suoraan ajettaessa hankaa. Kovempaa kaarrettaessa tukivarren kumipusla kuitenkin antaa sen verran myöden, että silloin ulkokaarteen puoleisen renkaan sisäsyrjä edelleen hankaa kiinni koriin, josta seuraava jälki todisteena:

Tuon kun on aina syksyllä hionut, paikkamaalannut ja ruostesuojannut niin ruoste ei ole päässyt talvien aikana iskemään. Yhtään ulommaskaan ei toisaalta vannetta voi tuoda, koska silloin taas 195/45R15-renkaan ulkosyrjä ottaisi sisäänjoustossa kiinni lokasuojan kaareen. Mistä voimmekin päätellä että 195 mm leveä rengas on aika lailla maksimi mitä vakiokoriseen Twingoon kannattaa alle survoa.

Tuli siis hommattua kunnostusprojektiksi Clio 16V:n turbiinivanteet, jotka ovat mitoiltaan lähes identtiset tällä hetkellä alla olevien Tekno TK5:ien kanssa. Molemmilla vanteilla leveyttä on 6½ tuumaa, mutta Teknojen offset on ET37 kun taas Clion vanteiden on ET36. Toisin sanoen Clion vanteilla rengas tulee millin ulommas pyöränkaaressa. Ohjauksen keventämiseksi Clion vanteille on tarkoitus asennuttaa nykyistä huomattavasti kapeammat 175/50R15- tai 165/50R15-renkaat. Renkaan ulkohalkaisija pysyy koko ajan lähes samana vastaten hyvinkin tarkkaan Twingon alkuperäisiä 155/70R13- tai 155/65R14-rengaskokoja.

Tarkoitus olisi tuoda turbiinivanteet hieman ulommas pyöränkaaressa ihan ulkonäkösyistä, joten tänään hahmottelin hieman millaisiin offseteihin olisi varaa. Ensin Clion vanne paikoilleen ihan tuon "vakion" viisimillisen levikepalan kanssa:

Tuossa kuvassa siis ET31 eli vanne tulee millin ulommas kuin viisipuolaisilla Teknoilla. Ilman rengasta olikin sitten helppo "rakotulkin" avulla visualisoida kuinka kaukana pyöränkaaresta vanne lepää:

Tuosta nähdään, että lähimpänä kaarta ollaan pyöränaukon etu- ja takasektoreissa, minkä aikoinaan rengassilppu ison sisäänjouston jälkeenkin siis todisti... : Sen sijaan takaiskariin on 6½ leveällä vanteella vielä reilusti matkaa:

Vaikka välistä otettaisiin levikepalakin pois niin edelleen mahtuisi hienosti vaikka 195 mm leveäkin rengas iskarin puolesta pyörimään. Myöskin tukivarren ulkosyrjään on mukavasti väliä:

Pitää tosin muistaa, että tässä on käsijarruvaijerin kiinnikekorvakkeet tukivarren kyljestä nuijittu osoittamaan suoraan alaspäin. ALunperinhän ne osoittavat suoraan sivulle, jolloin vaijeri ja sen jousikiinnike ottavat kiinni ainakin 6½" leveään vanteeseen.

Koska nykyisessä offsetissä ei ole oikein kunnon show-meininkiä, kaivoinkin seuraavaksi varastosta esiin 13-milliset levikepalat. Ne kun laittoi viisimillisten päälle niin offset pienenee siis yhteensä 18 milliä vakioon nähden. Eli Clion turbinivanteiden laskennalliseksi offsetiksi tulee 36-18 = ET18 mm. Seuraavassa muutamia kuvia tällä mitoituksella.

No nyt alkaa olla mukavasti framilla mutta ei vielä tulla yhtään yli kaaresta, ainakaan sen korkeimmasta kohdasta.

Ilman rengasta oli hieman vaikea arvioida renkaan istuvuutta, mutta koska niitä 175/50R15- tai 165/50R15-renkaita ei siis vielä ole tullut hommattua niin piti tyytyä olemassa oleviin ja käyttää hieman mielikuvitusta. Niin Tekno takaisin alle, renkaan ollessa siis 195/45R15 mutta edelleen 18-millinen levityspala välissä:

Tuohon jos kuvittelemme tilalle 175/50-renkaan, niin sen kulutuspinnan ulkosyrjähän siis jää laskennallisesti 10 mm sisemmäs kuin tuolla kuvassa olevalla 195-levyisellä. Renkaiden säteissä ei kuitenkaan ole kuin 0,2 milliä eroa, joten renkaan ulkohalkaisija siis pysyy käytännössä samana. Eli säteen suunnassa rengas tulee siis yhtä lähelle pyöränkaaren etu- ja takasektoreita, mutta leveyssuunnassa jää 10 milliä enemmän väliä nykyiseen rengastukseen.

Eli jos 195-leveydellä ja 31-offsetillä renkaan olalla on ollut parisen milliä marginaalia pyöränkaareen, niin 175-leveällä renkaalla offsetiä voisi siis huoletta pienentää arvoon ET21. Se tarkoittaisi noilla turbiinivanteilla siis 15-millistä levikepalaa. Toisaalta silloin vanteen ulkosyrjä jäisi kolme milliä sisemmäs kuin kuvassa olevalla ET18:lla.

Mikäli haluaisin käyttää 20-millistä levikepalaa, jolloin offsetiksi siis tulisi ET16, niin silloin ei olisi enää taattua etteikö renkaan olka osuisi kaareen. Tämä olisi kuitenkin varmuudella estettävissä jos renkaiksi hommaisikin senttiä kapeammat 165/50:t.

Itse asiassa tuollaiset 165/50R15:t todennäköisesti tulenkin tilaamaan, jolloin levikepalaksi voi valita 20-millisen, jolloin vanteen ulkoreuna on aivan korin "pinnassa". Lisäetuna kapea rengas stretchaa 6½-tuumaisella vanteella aika herkullisesti. Edelleen hyvänä puolena silloin ei kulutuspinta ole kuin sentin vakiota leveämpi, eli tehostamaton ohjauskin on sen jälkeen varsin inhimillinen pysäköitävä. Ainoana haittapuolena renkaan säde on viitisen milliä pienempi kuin nykyisissä, mikä tarkoittaa sivulta katsottuna suurempaa rakoa renkaan ja kaaren välissä. Toisaalta taas 165/50R15:n säde poikkeaa tämän vuosimallin 155/70R13-vakiorenkaasta vain 0,6 milliä, eli sikäli ollaan hyvinkin originaalimitoissa. Ja laskeehan auto asfalttiin nähden sen puolisen senttiä, eli kaikella on puolensa...

Heh, kivaa tämä vanne- ja rengasmatematiikka! ;D

Lokasuojan reunasta on vuosien saatossa maali hieman lohkeillut, osittain kiitos kiveniskujen ja osittain kiitos aikanaan muokkaamani kaaren "lipan". Korin sinkitys on kyllä todella hyvää laatua, lohkeamissa ei nimittäin ole ruosteen ruostetta! Koska maalaushommiin kuitenkin pääsee, niin päätin samaan rahaan kääntää loputkin lipasta ylöspäin, jolloin renkaan ulkosyrjälle tulee pari milliä lisätilaa mihin rengaskokoon sitten päädynkään. Kumi-/nailonpäisellä vasarala pikkuhiljaa naputtelemalla lippa kääntyi kauniisti pystyyn. Ruostumisen hidastamiseksi suihkutin ensin piiloon jäävään osuuteen runsaasti sinkkimaalia, jonka hieman jähmetyttyä suihkutin paksulti kumipohjaista alustansuojamassaa. Vasta näiden kahden tökötin päädyttyä taitoksen sisään naputtelin taitoksen loppuun asti.

 

[Juha™]

Vs: Twingo - All show and no go

On sitten tänään satanut aika kiitettävästi ainakin meidän kulmalla Suomenmaata... VÄlillä kuitenkin ollut pieniä taukoja, joten ihan pientä harrastusta tullut taas suoritettua. Ensinnäkin noissa 20.6. viestin kuvissa näkyy surullisesti roikkuva takavaimennin, noin paljonhan siitä ei kuuluisi puskurin takaa näkyä. Jokunen vuosi sitten kun tuli vaihdettua tarvikevaimennin, niin sen ulostuloputki jäi turhan taakse jolloin se kolisi takapuskurin alareunaa vasten. Silloin en jaksanut harrastaa, vaan polkaisin putken päältä jalalla jolloin takakiinnikkeet vääntyivät ja pönttö laskeutui alemmas -> ei enää ottanut kiinni puskuriin. En ole ylpeä kyseisestä tempusta, niinpä tänään tuli irroitettua takimmaiset ripustuskumit, sitten tunkki pöntön alle tueksi ja isoilla siirtoleukapihdeillä kiinnikerautojen taivutusta alaspäin. Tämä nosti vaimenninpöntön takaisin valmistajan tarkoittamalle tasolle. Samalla tuli liuotinpesuaineella ja teräsvillalla hangattua pöntön takaseinästä ja ulostuloputkesta kurat pois, sitten huuhtelu, kone käymään pöntön lämmittämiseksi, ja lopuksi vähän mustaa kuumankestävää maalia vanhan hopeisen päälle:

Enää ei paista pönttö niin silmiin auton alta. Puskuri kokeeksi takaisin, ja pöntön korkeus näyttää nyt paremmalta.

Vieläkin tuo poistoputki on liian takana eli puskuriin ei ole kuin pari milliä valiä. En jaksa alkaa säätää takavaimentimen kiinnitysä keskiputkeen nähden (ehkä pönttöä saisi liu'utettua sentin eteenpäin) vaan aion laiskana miehenä hioa dremelillä puskurin alareunaan pienen loven tuolle poistoputkelle. Loveushan jää käytännössä piiloon eli sitä ei näe päälle päin.

Takakaaren paikkamaalaus lipankäännön jäljiltä tuli suoritettua toissapäivänä ja eilen: Toissapäivänä maalilohkeaman reunan hionta portaatomaksi, sitten perään happopohjamaali ja hiomapohjaväri:

Eilen oli sen verran kuivempaa ja tarpeeksi lämmintä että sain hiomavärin hiottua, minkä jälkeen vielä eristeeksi normaali pohjamaali. Sitten pohjamaalin sumurajan hionta tasaiseksi, minkä jälkeen pääsikin suihkuttamaan varsinaisen pintavärin ja lakan:

Pintamaalin ja lakan suihkutin ilman rajausteippejä alaviistosta, jolloin tuon lokasuojan vekin yläpuolelle tuli uutta väriä vain suht' kevyenä sumuna. Kunhan tuo kuivuu viikon pari niin kiillotanvekin yläpuolelle päätyneen ohuen maalisumun pois alkuperäisen maalin päältä, minkä jälkeen mahdollinen sävyero "katkeaa" lokasuojan vekin kohdalla eikä korjausta ei enää erota. Tuotahan ei siis tarvinnut korjata ruosteen takia vaan siksi, että kantin lippaa ylöspäin naputellessa alkuperäinen maali luonnollisesti lohkesi kantin reunasta. Ilmojen kuivuttua pitää tehdä sama naputtelu+maalaus vielä toiseen takakaareen, sekä korjausmaalaus molempiin etukaariin, joista maali on ollut muokkauksen jäljiltä lohjenneena jo useita vuosia... :-[

Takapuskurin ollessa irti tuli otettua kuva myös nykyisen rengastuksen "käyntivälyksestä" tuon takakaaren takasektoriin:

Eli yo. kuvassa 195/45R15-rengas vanteella, jonka offset on ET31. Kuten kuvasta näkyy, niin sisäänjoustossa renkaan kulutuspinta ja olka tulee menemään sisäpuolelta ohi tuosta takakaaren takakulmesta, kuten tietysti on tarkoituskin.

Viistosti otetusta kuvasta nähdään, että todellisuudessa välimatkaa on korkeussuunnassa paljon enemmän:

Lopuksi tuli sovitettua Clion vanteita Twingon etupäähän. Huitaisin väliin suoraan 13-milliset spacerit, koska arvelin että niillä voisi vanne tulla aika hyvin framille...

...ja tulihan se:

Eilen tuli tilattua FK:lta 20-milliset spacerit taakse ja 13-milliset eteen. Noissa jo olemassa olevissa 13-millisissä kun kävi Meganen kanssa pikkuinen haaveri: en huomannut että pyörännavan keskityshuuli oli Meganessa korkeampi kuin noissa spacereissä oleva vastaava sorvaus. Sitten kun kiristi pyöränpultit, niin spacerin alumiininen keskityshuuli murtuikin irti, eli enää ne eivät ole keskittävät spacerit. Vahingosta viisastuneena silmäilin Twingonkin jarrulevyjä sillä silmällä, ja näyttäisi siltä että Twingossakin pitää jarrulevyn kesityshuulta madaltaa milli-pari.

Lisäksi tuli guuglattua kuvia siitä miten 165/50R15- ja 175/50R15-renkaat istuvat eri levyisillä vanteilla, ja päädyin lopulta tilaamaan kapeammat 165/50R15-renkaat. Niissä säde on 0,6 millin tarkkuudella sama kuin tässä vuosimallissa vakiorenkaina olevissa 155/70R13-renkaissa. Ja noihin kuvisa oleviin 195/45R15-renkaisiin verrattuna renkaan säde siis pienenee viidellä millillä.

 

[joonatank]

Vs: Twingo - All show and no go

Itse kun noitten spacereiden ja adapterien kanssa puljaan harva se vuosi, kun aina pitää erikokoista vannetta autoon tunkea, niin pakko kyllä kehaista noissa asioissa kääntymään vannetukku.fi:n puoleen.

niiltä tuntuu löytyvän kunnollinen valikoima erilevyistä ja keskittävää spaceria valikoimista.
Itse sieltä just tilasin keskiviikkona 4kpl 20mm paksuista spaceria keskittävällä huulloksella ja tulivat jo torstaina postin mukana.
Ovat oikein momo italyn tekemät ja tuntuivat oikein laadukkailta verrattuna moneen muuhun tavarantoimittajan tekeleeseen.

Ja juu, sentakia tilasin noi spacerit, kun otin ne 20 tuumast pois lagunan alta ja laitoin ihan "perus"-18-tuumaset alle.
Spacerit sentakia, kun noita kaaria tuli pullistettua se 4cm per puoli, niin melko sisään olis jäänyt noi 35 offsettiset valssit. nyt on offset 15 ja vanteella leveyttä 8 tuumaa ja istuu melko nätisti kaareen nyt. 20 tuumaset jää odottamaan tulevia suunnitelmia, enkä niitä mihinkään vielä hävitä.

Tuoppas sitten mulle laitettaviks kun tarvit kumit vanteille ja tasapainotettaviks.. koitan vaik vähän alennuksia laittaa hinnan suhteen. ;D

 

[Juha™]

Vs: Twingo - All show and no go

Tuoppas sitten mulle laitettaviks kun tarvit kumit vanteille ja tasapainotettaviks.. koitan vaik vähän alennuksia laittaa hinnan suhteen. ;D

Täytyypä pitää mielessä. Luuletko että 165/50R15:n saa kohtuullisella vaivalla venymään 6½-tuumaiselle vanteelle?

Jos sattuisi olemaan muitakin samalla tavalla nyrjähtäneitä, niin laitanpa linkin sivustoon www.tyrestretch.com. Sieltä löytyy hieno(?) kokoelma kuvia järjestettynä vanneleveyden ja rengaskoon mukaan, eli näkee miten kukin rengaskoko istuu tietyn levyisellä vanteella.

Tänään tuli irrotettua molemmilta puolilta edestä muoviset sisälokarit. Tämähän on kaikissa autoissa syytä tehdä vuosittain, nimittäin niinkin lyhyessä ajassa kuraa ehtii kertyä ihan kiitettävä määrä:

Tuon kun antaa muhia muutaman vuoden niin pääseekin hitsaamaan uutta metallia A-tolpan juureen.... Me laiskat/kädettömät sen sijaan pesemme nämä ongelmakohdat vuosittain, jolloin alta paljastuu ehjää maalipintaa:

Tuohon kun kunnollisen kuivatuksen jälkeen suihkuttaa kotelosuojaa niin taas mennään vuosi että heilahtaa!

Toinen erityisesti Twingoa koskeva likajemma on pa-täyttöputken kohta takapyöränkaivossa. Takapyörän kun ottaa irti ja kädellä tunnustelee putken ja sisälokasuojan välistä, niin sielläkin majailee kilon verran kuraa...

 

[devilssi]

Vs: Twingo - All show and no go

tässä hyvä linkki tarkastella tuota renkaan venymistä vanteelle.
http://www.willtheyfit.com/

 

[Juha™]

Vs: Twingo - All show and no go

Eilen kävin AVK:lta hakemassa Twingoon vähän mene-kovempaa -osaa. Tai no, ei varsinaisesti suoran linjan suorituskykyä parantavaa osaa, joten sanotaanko ei-tartte-hiljentää-kurviin -osaa. Joku oli onneksi vihdoin kolaroinut 2002-mallisen Twingonsa purkukuntoon (tosikoille varoitus: edellinen oli ironiaa), joten pitkä odotus palkittiin tällaisten muodossa:

Kuvista puuttuu tangon sisemmät puslat ja niiden pannat, mutta nekin tulivat tangon mukana. Onneksi, sillä uutta osaa ostamalla tämä ei olisi ollut taloudellisesti kannattava hankinta. Tai sanotaanko, että silloin se olisi ollut vieläkin vähemmän taloudellisesti kannattava... :

Nuo korikiinnikkeet ja puslien pannat tuli tänään vapautettua ruosteesta porakoneeseen liitetyllä nailonharjalla, minkä jälkeen pintoihin suihkusi muutaman minuutin välein rosteripohjamaali, musta vasaralakka (joka on tummanharmaata!) ja lopuksi kiiltävä musta väärän värisen vasaralakan peitoksi. Huomenna pitää vielä käydä hakemassa isoja pultteja, muttereita ja aluslevyjä joilla kannakkeet pultataan pitkittäisiin runkopalkkeihin. Kävin jo eilen hakemassa vääntyneen välitangon tilalle uuden osan.

Näyttäisi, että ainoastaan ajovaloumpiot ja akkutelineen joutuu irrottamaan että kannakkeet pääsee pulttaamaan kiinni. Mutta moni asiahan näyttää aluksi helpolta, katsotaan loppuviikolla kuinka monta pulttia onnistun pudottamaan tavoittamattomiin runkopalkkien sisään. ;D No, ainakin pikaisella sovituksella kannakkeiden reiät osuvat runkopalkista löytyviin reikiin, ja vakaajatanko näyttäisi sijoittuvan juuri öljypohjan etupuolelle, eli onneksi tehdas on jo ainakin 2000-vuosimallin peltiosissa ennakoinut seuraavaan vuosimalliin tulevan vakaajatangon.

Tässä vielä valmistajan näkemys aiheesta etuvakaaja vm. 2001-2007, eli suunnilleen tuohon järjestykseen hilut jos saisi autoon asemoitua niin hyvä olisi:

 

[jyri.h]

Vs: Twingo - All show and no go

Asiaa ;D
Saakos taakse vastaavaa?

 

[Juha™]

Vs: Twingo - All show and no go

Asiaa ;D
Saakos taakse vastaavaa?

Niin aina. ;D

Taakse ovat jo tehtaalla hitsanneet yhdystukiakselin sisälle piiloon kallistuksenvaimentimen, näin ainakin muistelisin vuoden -98 faceliftin teknisistä uudistuksista lukeneeni.

 

[joonatank]

Vs: Twingo - All show and no go

Täytyypä pitää mielessä. Luuletko että 165/50R15:n saa kohtuullisella vaivalla venymään 6½-tuumaiselle vanteelle?

heelposti. Mulla oli tossa männätalvena perheen kakkos-autossa (toyota carina II vm.89) levitetyt peltivanteet 8x13 ja niillä 165/70R13 nastakumit ja ei näyttäny edes kovin kummoselta. Tietty huomas, että pieni german-look oli, mutta ei edes virkavaltaa tuntunut kiinnostavan.

 

[Juha™]

Vs: Twingo - All show and no go

Tänään illalla alkoi vakaajatangon asennus kiinnostaa tarpeeksi, jotta sain aikaiseksi etsiä työhön sopivat työkalut. Alumiininen "tuning-tunkki" päätti heti homman aluksi ulostaa öljynsä, joten oli pakko kaivaa esiin vanha halpistunkki. Onneksi Twingo on maavaraltaan sen verran korkea, että vakiokorkuinen tunkki mahtui alle nippanappa, ei tarvinnut ensin ajaa renkaita kakkosnelosten päälle.

Ensin varmistus, että lähettyviltä löytyy yksi kappale vakaajatangon asennussarjoja:

Check. Itse asiassa tuosta jäi pari pulttia ylikin, mihin syy selviää kohta. Tehdashan käyttää koriin pultattavissa kannakkeissa sellaisia pultteja ja muttereita, joissa on kiinteä iso laippa. Mutta koska ei juuri sellaisia (puhtaita) itseltä löytynyt eikä kiinnostanut niitä Ranskasta tilauttaa, niin hain paikallisesta pulttikaupasta kuumasinkittyjä M12-pultteja, prikkoja ja muttereita. Nyloc-muttereita ei valitettavasti löytynyt kuumasinkittyinä, joten päätin uskaltaa käyttää ihan normaaleja ei-lukitsevia. Kyseessähän ei kuitenkaan ole yhtä turvallisuuskriittinen osa kuin esim. pyöräntuenta.

Ensin tuli tunkattua ylös oikea etukulma, joten sen puolen kannakkeen pulttaus oli ensin vuorossa. Oikea ajovaloumpio irti, minkä jälkeen pitkittäisen runkopalkin yläpinnassa näkyy kaksi n. 30-millistä pyöreää reikää:

Kurkistus suoraan ylhäältä päin taaempaan paljastaa, että runkopalkin alapinnassa on vastaavassa kohdassa pitkulainen reikä:

Ensin piti kannakkeen vastaavaan reikään laittaa prikka ja pultti, minkä jälkeen pyöränaukosta kannake runkopalkin alapintaan vasten ja pultti reiästä sisään. Toinen käsi piti kannaketta ja pulttia alhaalta käsin paikoillaan, ja samaan aikaan toisella kädellä (pitkäkärkisten pihtien avulla) pudotettiin runkopalkin sisään pultin varren ympärille ensin prikka. Sitten pihteihin mutteri ja se paikoilleen. Sitten hylsyllä ja jatkovarrella mutterin kiristys paria milliä vaille pohjaan asti:

Sitten sama proseduuri etummaiselle reiälle:

Tässä vaiheessa en vielä kiristänyt muttereita koska kannakkeissa on todella paljon säätövaraa eteen ja sivuille. Lopullinen hienosäätö saisi odottaa kunnes molempien puolien kannakkeet olisivat paikoillaan ja vakaajatanko kiinni kannakkeissa.

Seuraavaksi vasen nurkka ilmaan ja umpio irti, ja siinä vaiheessa tulikin sitten muutaman hetken hiljaisuus ja sydän hyppäsi puoliväliin henkitorvea:

No voi hel... hitsin hitsi. Niin mitä? No eikäkö niissä reiissähän on jo pultit!!! Ja kurkkaus runkopalkin alapuolelle kertoi, että siinä kohtaahan tököttää vaihteiston kiinnityskumi! Hiivatun hiivattu, tähänkös tämä asennus sitten tyssäsikin? Onneksi en heti heittänyt klapikonetta graniittiin vaan aloin mallailla vasemman puolen kannaketta vaihteiston kumityynyn alapuolelle. Kyllähän se siihen näytti sopivan, lisäksi muutaman vuoden takainen tutkimustyö alkoi palautua mieleen ja muistelin, että pitkittäiselle runkopalkille taisi olla sama varaosanumero etuvakaajallisissakin malleissa. Joten ei muuta kuin pullotunkki vaihteiston alle ja kevyttä vaihteiston nostoa jotta kumityynyn kiinnitysrauta painui vielä hieman kovemmin runkopalkin alapintaa vasten. Tämän jälkeen molemmat kiinnityspultit irti, vakaajatangon kannakerauta väliin ja pultit takaisin paikoilleen. Ja siinähän se kannake nökötti:

Tämän jälkeen piti manipuloida vakaajatanko paikoilleen, mikä oli hieman työlästä kun tunkkivaurion takia en saanut kätevästi molempia puolia ilmaan yhtä aikaa. No, maassa kyljelläni maaten kannattelin vakaajatangon toista päätä ilmassa toisella jalalla, samalla kun pulttasin manuaalisesti toisen puolen pantaa paikoilleen. Lopulta lievän äheltämisen jälkeen molempien puolien pannat olivat paikoillaan ja saatoin hienosäätää kannakkeiden sijainnin niin että tanko oli suht' suorassa eivätkä kumipuslat näyttäneet kanittavan pahemmin. Lopuksi pulttien loppukiristys, minkä jälkeen vielä kotelosuojaa perään.

Kuskin puolen kannake ja panta lähempää:

Ja tyhjän penkin puoli, jossa näkyy myös iskarin varteen kiinittyvä uusi välitanko:

Twingosta puuttuu tällä hetkellä sen verran korin osia etten viitsinyt lähteä koeajolle, mutta ei vakaajan pikaisella silmäyksellä pitäisi mihinkään ottaa kiinni. Tietysti kun en ole koskaan nähnyt alkuperäisasennusta niin en tiedä kuinka metsässä tämä TI-örvellys on....


Tänään tuli FK:lta Saksasta levikepalat, ja samaan pakettiin olivat laittaneet myös uudet tuning-umpiot Twingoon. Koska vanhat umpiot olivat jo valmiiksi irti molemmilta puolilta, niin mikäpä ettei uudet paikoilleen saman tien. Ensin kuitenkin pientä vertailua vanhat vastaan uudet:

Eli vasemmalla uusi, oikealla alkuperäinen. Uudethan ovat kiinalaiset Depon tekeleet ja vastaavat muuten vm. 2001-2007 vakioumpioita, mutta näissä "mustaoptiikkaumpioissa" heijastinta kiertävä kehys on jätetty mustaksi, kun vakioumpiossa sekin olisi kromattu.

Vanhojen polttimoiden ja säätömoottorien vaihto alkuperäisistä umpioista Depoihin vei viitisen minuuttia, minkä jälkeen umpiot kiinni autoon:

Vielä en ole säätöihin perehtynyt, mutta en odota näiltä piraattiosilta kovinkaan ihmeitä. Muutama vuosi sitten autossa kiinni olleet uudenmalliset kirkasoptiikkaumpiothan olivat kiinalaisen TYC:n valmistamat, ja niitä ei saanut säädettyä näyttämään tarpeeksi korkealle. Saa nähdä onko Depo onnistunut mitoituksessa yhtään sen paremmin.


EDIT: @joonatank: Hyvä kuulla, pitkään googlailin rengaskuvia ja päättelin että tuo kombinaatio olisi hieman stretsaava muttei vielä liian silmiinpistävä.

 

[Juha™]

Vs: Twingo - All show and no go

Tänään kuriiri toi uudet renkaat, ja niitähän piti heti mallailla ja vanhoihin verrata...

Ja vielä lopuksi vanne, jolle rengas pitäisi saada venymään.

Renkaan kyljet ovat aivan vi... valtavan jäykät, joten veikkaan että tuollaisella sretsauksella renkaan kulutuspinta (ja sitä myötä kulumiskuvio) tulee menemään melko mielenkiintoisille laineille? Mutta toisalta nämä ovatkin enemmän show- kuin ajopyörät.

 

[Juha™]

Vs: Twingo - All show and no go

Viime päivinä Twingo on lähinnä nostanut jalkaa, kutakin vuoroiltoina:

Syynä näiden paikkamaalaus:

Eli lokasuojan kaaret, joista kuutisen vuotta sitten tuli naputeltua lipat ylöspäin renkaiden mahduttamiseksi. Maali tietysti halkesi taitoskohdasta, mutta koska sitä ei helposti katseella erottanut niin en silloin vaivautunut paikkamaalaamaan kaaria. Vuosien saatossa lika ja kosteus on tietysti päässyt halkeamista maalipinnan alle, ja viime vuosina maalit ovatkin lohkeilleet irti melko lailla halukkaasti. Tehdassinkitys on kuitenkin melko mahtava käsittely, eli vaikka maali on ollut irti jo vuosia niin ruostumaan ei ole alkanut. Nyt päätin vihdoin paikkamaalata kaaret nätimpään kuosiin, itse asiassa auton maalinumerolla tilattu täyttöspraypullo on ollut hyllyssä odottamassa jo pari vuotta että saisin joskus potkittua itseeni tarpeeksi viitseliäisyyttä... ;D

Aluksi pesin tinnerillä pois ruosteensuojamassan lipan pinnasta, minkä jälkeen napsuttelin kynnellä irti vielä lohkeavat maalit. Sitten karkealla paperilla lohjenneen maalireunan madallus/viistous vieressä olevan paljaan metallin tasolle. Sitten rajasin kaaren reunan teipillä paljaasta metallista muutaman millin ylöspäin, ja suojasin yläpuolisen lokasuojan osan. Suihkutin useita kerroksia Lowen ruosteenestopohjamaalia paljaan hiotun metallin suojaksi, minkä jälkeen rajausteipit pois ja annoin pohjamaalin kuivua hiomakuivaksi. Tämän jälkeen hioin tonnisella vesihiomapaperilla teipistä jääneen maalirajan sileäksi. Näistä työvaiheista en muistanut ottaa juurikaan kuvia, mutta seuraavaksi oli siis vuorossa pintamaalin suihkutus.

Oikean takakaaren suihkutin ensiksi, ja siinä en käyttänyt ollenkaan teipillä rajaamista vaan annoin pintavärin suihkuta reilusti ylemmäskin lokasuojaan vahingoittumattoman alkuperäisen maalipinnan päälle. Ideana oli, että muodostuu pehmeästi häivytetty maaliraja, jolloin rajausteipistä ei jää näkyvää rajaa. Samalla mahdollinen pieni sävyero uuden ja vanhan maalin välillä ei tule yhtä selkeästi esiin kuin jos raja olisi "veitsellä leikattu". Pintavärin kuivuttua vajaa puoli tuntia suihkutin päälle kirkaslakan samalla periaatteella. Tämän jälkeen annoin maalauksen kuivua rauhassa muutaman päivän.

Käyttämäni tekniikka jättää tietysti ylemmäs lokasuojaan selkeästi matan sumurajan, joka pitää kiillottaa maalin kuivuttua tarpeeksi. Aloitin vesihiomalla 2000-karkeukssella paperilla, joka poisti sumurajan röpelöpinnan, mutta jätti luonnollisesti niin vanhan kuin uudenkin lakkapinnan mataksi. Kiillotus tapahtui hankaamalla rätillä ja silikonittomalla kiillotusnesteellä, mikä palautti kiillon. Tässä vaiheessa vaan kävi surullisen selväksi, että pulloon sekoitettu värisävy ei vastannut kovinkaan tarkasti Twingon alkuperäistä helmiäishohtoista metyylinsinistä. Uusi maali on huomattavasti punertavampi, joten lokasuoja oli kiillotuksen jälkeen selkeästi (huonosti) paikkamaalatun näköinen!

Tässä salamalla otetussa kuvassa sävyero näkyy todella selvästi:

Normaalissa valaistuksessa ero ei onneksi näy noin voimakkaana, mutta voitte kuvitella että maalaus oli melko silmiinpistävä kun tuo punerrus ylettyi kaaren reunasta viitisen senttiä ylemmäs lokasuojaan. Tuossa kuvassa olen siis jo vesihionut uuden maalipinnan pois ylempää lokasuojasta paljastaen alle jääneen alkuperäisen maalin, ja tietysti tuossa kuvassa on myös kiiloitus jo tehty. Tässä vielä sama kaari ilman salamaa, sävyeron huomaa kun sitä osaa katsoa mutta muuten ei onneksi ole niin silmiinpistävä:

Onneksi tuossa lokasuojan reunassa on selkeä vekki, eli aivan reunasta ylöspäin on ensin puolisentoista senttiä pystysuoraa, minkä jälkeen tulee terävähkö pokkaus ja varsinainen lokasuojan pullistuma alkaa siitä ylöspäin. Koska tuo pokkaus siis jakaa valon heijastuman sen ylä- ja alapuolilla ihan eri suuntiin, niin päätinkin rajata muissa kaarissa paikkamaalauksen selkeästi tuohon pokkaukseen. Siis rajausteippi pokkauksesta parisen milliä ylöspäin, minkä jälkeen pintavärin suihkutus:

Tuossa kuvassa pystysuoraan osuuteen on suihkutettu pintaväri muttei vielä lakkaa, ja rajausteipit on poistettu. Sama kohta lähempää kuvattuna:

Kuten näkyy, niin teippiraja näkyy varsin selkeästi mutta normaalivalaistuksessa sävyeroa ei onneksi juurikaan. Annoin pintavärin kuivua vuorokauden, minkä jälkeen vesihioin 2000-karkeudella pokkauksen yläpuolelta niin, että pokkauksen yläpuolelta lähti kaikki uusi pintaväri (ja samalla siis teippiraja) pois. Näin ollen hionnan jälkeen vanhan ja uuden maalin raja tuli juuri pokkauksen kohdalle ja siis kuitenkin "pehmeällä" rajalla. Tämän jälkeen pesin hiomasotkun pois puhtaalla vedellä ja kuivasin pinnan. Sitten oli vuorossa kirkaslakan suihkutus, se siis ilman mitään teippauksia ja antaen edelleen suihkun ulottua reilusti ylemmäs lokasuojaan alkuperäisen lakkapinnan ylle. Seuraavassa kuva oikeasta etukaaresta kirkaslakan suihkutuksen jälkeen:

Juuri lakattu reuna ja siitä viitisen senttiä ylöspäin on kiiltävää, mutta sitten onkin aivan mattaa. Tämä mattaisuus on siis sitä sumurajaa, joka poistetaan lakan kunnolla kuivuttua hiomalla ensin 2000-karkeudella ja sitten hiomanesteellä kiilloittamalla. Ja kyllä, sivuvilkussa on sinistä maalisumua! Kyseinen Kiina-vilkku menee kromauksensa karistaneena hylkyyn joka tapauksessa, joten sillä ei ole väliä....

Kunhan olen saanut kaikki kaaret maalattua (vasen taka vielä tekemättä), niin seuraa auton pesu ensimmäisen kerran sitten kevään ja koko maalipinnan kiillotus, minkä jälkeen alkaa taas olla edustavammassa kunnossa. Kyljen parkkipaikkakolhuja en jaksa tänä vuonna alkaa oikomaan, jääköön ensi kesällekin jotain mikäli Twingo toivottavasti sinne asti hengissä selviää.

Etupuskurikin koki pienen vanhennusleikkauksen:

Eli kirkas alumiininen maskiverkko sai kyytiä, se oli siis niinku tietsä niin 2000-lukua! ;D

Samalla kun etupuskuri oli irti niin pystyi ottamaan pari otantaa, joissa näkyy aiempaa paremmin uuden kallistuksenvaimentime olemus:

Ja kyllä, en ole ylpeä tunkin käytöstäni näissä kuvissa. Mutta helmapelti on kuitenkin oikaistava vuosien varrella syntyneiden tunkkikohellusten jäljiltä, joten ajattelin että annetaan vääntyä sitten oikein kunnolla. ;D Tarkoitus on kyllä opetella käyttämään hyllyyn pölyttymään hankittua jyrsinkonetta, jolla pitäisi ajaa helmapellin mentävä ura tukevaan lankkuun, jonka sitten saisi tunkin ja pellin väliin jakamaan voimaa pitkälle matkalle jolloin pelti ei taitu piloille. Ja tunkin alle tulee vankkaa filmivaneria jotta sen pyörät eivät uppoa hiekkaan. Kaikki tämä tosin edellyttää, että auto on aina ensin ajettava paksujen lankkujen päälle, jotta tunkin saa mahtumaan helman alle. Eihän tässä koko tuunaamisessa mitään järkeä olekaan, en minä sellaista ole missään vaihessa väittänytkään....

 

[kurtsi]

Vs: Twingo - All show and no go

Olet vakaasti sitä mieltä, että sinkki kannattaa hioa pois ja hiottu kohta suojata tuolla ruosteenestopohjamaalilla? Van kun itse noita sinkityksiä koettanut varjella juuri ruostumista ehkäisevänä. Valistatko tyhmää?

Hienoa jälkeä värierosta huolimatta. Kuinka sää jaksat? Vissiin ei pellavapäitä vilisemässä jaloissa purkkeja kaatamassa?

 

[Juha™]

Vs: Twingo - All show and no go

Olet vakaasti sitä mieltä, että sinkki kannattaa hioa pois ja hiottu kohta suojata tuolla ruosteenestopohjamaalilla?

Kyllä se tässä tapauksessa on käytännössä pakko hioa pois, sillä onhan se toki joutunut tekemään työnsä eli muodostanut pintaansa oksidikerroksen. Eli se oksidikerros on ensinnäkin maalin tarttuvuuden ja tasaisuuden takia pakko hioa pois, ja silloin ollaankin käytännössä jo paljaalla metallilla. Mutta kyllä uskoisin pysyvän ruosteettomana, kun piiloon jäävään osaan tulee lonnollisesti paksu alustamassa, ja näkyviin jäävä osahan pestään suht' usein ja joskus jopa ehkä ihan vahataankin.

Ja ei valitettavasti ole niitä pellavapäitä jaloissa pyörimässä, joten jotain tekemistähän se on itselleen keksittävä kun ei terveys kestä kaataa rahojaan suoraan kurkustakaan alas.... ;D

 

[kurtsi]

Vs: Twingo - All show and no go

Hyvin vastattu. Omassa Scenickissä takalokasuojissa kupruilee musta maali, mistä lähtenyt pois, töpöttänyt paikkamaalia tilalle. Näyttänyt vielä olevan kirkas tuo sinkitty kohta.

 

[Juha™]

Vs: Twingo - All show and no go

Tänään Twingo sitten omalta osaltaan vääristi Renaultin katsastus- ja vikatilastoja, eli auto heilahti kerralla leimasta läpi ilman ainuttakaan huomautusta.

Ai niin, noissa uusissa Depon umpioissa riittää säätövara, toisin kuin niissä TYCeissä. Eilen illalla silmämääräisesti säädin valorajat tallin ovea vasten ilman mittanauhaa, ihan fiilispohjalta. Varmuuden vuoksi katsastuksessa oli mukana säätöön tarvittava työkalu mutta sitähän ei tarvinnut kun säädöt olivat valmiiksi bang on!

 

[3Gee]

Vs: Twingo - All show and no go

Tänään Twingo sitten omalta osaltaan vääristi Renaultin katsastus- ja vikatilastoja, eli auto heilahti kerralla leimasta läpi ilman ainuttakaan huomautusta.

Tästähän voisi melkein päätellä, että huolellisella auton pitämisellä ja huoltamisella saattaisi ehkä olla jotain osuutta asiaan. Ainoa riski kai tuossa Twingossa on, että katsastusherra tykkää kyttyrää jostain tuning-osasta.

Alkaako vanneprojekti näyttää edistymisen merkkejä?