Projekti A310: Plastique Fantastique

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Kiillotatko vai maalaatko lohkon? ;D

Tyydyn varmaan pelkään pesuun jollain sitruunahappopitoisella liuottimella, ja perään mahdollisesti kevyt pyyhkäisy kupariharjalla. Eihän näitä vanhoja raatoja kannata pilalle puunailla...

Oletko pitänyt kirjaa paljonko projektiin on mennyt rahaa osiin ja ulkopuoliseen työhön, ja toisaalta paljonko omia työtunteja on kulunut?

Olen sen verran impulsiivinen ihminen, että en viitsi pitää kirjaa. Voimakkaalla mutulla arvioiden omia työtunteja on loppujen lopuksi mennyt varsin vähän varsinaiseen työhön, enin aika kun menee ihmettelyyn ja sopivien työkalujen etsimiseen... : Ulkopuoliseen työhön on mennyt alle sata euroa: hiekkapuhallutus ja keltapassivointi muistaakseni ainoat ulkopuoliselle maksetut työt. Osien hinnoista en viitsi julkisesti mainita mitään ennen kuin autovero on määritelty.... Tähän mennessähän lähes kaikki uudet osat tulivat auton mukana ja kuuluivat kauppakirjaan merkittyyn ostohintaan, eiks je.... :

Korin rungolta nostoon, rungon sinkitykseen ja auton kosmeettiseen ehostukseen saisikin sitten menemään helposti 15.000 e ennen kuin oltaisiin estettisesti tyydyttävällä tasolla. Alpine on muuten niitä harvoja autoja, joissa mielestäni ei kunnostuksessa kannata tähdätä alkuperäiskuntoon; Sen verran Fred-in-a-shed -tasoista on tämän ikäkauden Alpineiden työnjälki ja materiaalivalinnat tehtaan jäljiltä.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Tänään oli Fredillä vajassaan varsinainen väkisin puurtamisen päivä... Sinänsä pikkujuttuja tuli työstettyä, eli kytkinpääsylinterin sekä polkimien ja pääsylinterien välitankojen asennus ja säätö. Mutta kun autoa ei saa nosturille niin auton alle ja alta kömpimisiä tulee kymmeniä tyyliin: könyät auton alle 10-millisen avaimen kanssa vain huomataksesi, että tarvittava avain olikin 11-millinen. Ei kun taas ylös ja hakemaan oikeaa avainta, sitten könyäminen takaisin auton alle vain todetaksesi että se mutteri jota varten avaimen hait, jäikin sitten pöydälle... Vanhuus ei tule ilman vaivoja. : Ja kaikki työ auton alla tapahtuu kymmenen sentin päässä kasvoista ja käsiä ei saa sopimaan oikeaan asentoon jne. Eli aikaa menee tuollaisessa hankalassa paikassa työskentelyssä paljon enemmän kuin jos pääsisi työskentelemään järkevissä asennoissa. Lisäksi tuo jarrutehostimen ja polkimien välinen alue on muutenkin ahtain ja vaikeapääsyisin paikka koko autossa (korin ollessa rungolla); Mihinkään mutteriin ta liittimeen ei meinaa ylettyä sormilla tai avaimella kun on ristiin rastin muita komponentteja ja runkopalkkeja edessä.

Okei, siinä oli tarpeeksi avautumista päivän vaikeuksista. Mikä siis oli päivän varsinainen saldo? Ensinnäkin siis kytkinpääsylinteri on nyt kiinnitetty ja kytketty hydraulipiiriin. Samoin polkimien ja pääsylinterien välitangot ovat paikoillaan:

Oman hidasteensa aiheutti kytkinhaarukan sokkatapin lyhyys. Alkuperäinen tappihan oli kulunut käyttökelvottomaksi ja alkuperäisvaraosanumeroa ei enää Renaultin varaosaohjelmassa ole. Löysin pienellä salapoliisityöllä vastaavan halkaisijaisen tapin uudella numerolla, mutta harmittavasti sen pituus jäi muutaman millin lyhyeksi:

Mistään en löytänyt sopivan pituista ja halkaisijaista tappia; Jos halkaisija oli sopiva niin pituus jäi lyhyeksi, ja jos taas pituus riitti niin halkaisija oli pari milliä liian iso. Lopulta löytyi traktorivaraosia myyvästä liikkeestä lähes sopiva niitti, jollaisia hommasin aihioksi:

Tuossakin on halkaisija 0,8 mm liian iso (5,5 vs. 6,3 mm), joten tappia piti ensin ohentaa. Mikäänhän ei olisi helpompaa sorvin omistavalle ja sitä käyttää osaavalle taiturille, mutta valitettavasti itse en kuulu niihin onnekkaisiin. Siksi piti kehitellä eräänlainen ghettosorvi:

Porakone pyörimään ja viila tappia vasten, niin johan alkoi ohentua! ;D Kun halkaisija oli kohdillaan, piti vielä porata pieni reikä tapin toiseen päähän, ja lopuksi vielä maalaus rosterimaalilla ettei vedä ruosteeseen jo käsien kosteudesta. Vielä kuva Renaultin omasta liian lyhyestä tapista vs. ihan-ite-tein vs. aihiona käytetty niitti:

Tuollaisen pienen tapinkin konstruoimisesa voi siis mennä tunti kun ei ole kunnon materiaaleja ja työkaluja. Mutta lopultakin sain siis poljinosaston valmiiksi ja säädettyä molempien polkimien etäisyydeksi rintapellistä tehtaan ohjeistamat 170 mm. Lopuksi vielä poljinkumit paikoilleen niin jalkio alkaakin olla valmis urkurin polkea:

Nestesäiliön ja kytkinpääsylinterin välisen letkun vetäminenkään ei sujunut ongelmitta. Manipuloidessani letkua kiinni sylinteriin huomasin, että nailoninen muhvi(?) ei ollutkaan tarpeeksi tiukasti kiinni vaan irtosi heilutettaessa. Eli nesteet olisivat tulleet sitä kautta pihalle. Ei muuta kuin syltyn kaksi kiinnitysmutteria irti ja nailonmuhvia paikoillaan pitävä metallikaulus (toivottavasti) kunnolla paikoilleen. Lopultakin kaikki kolme letkua kiinni nestesäiliössä:

Eli hitaan ja osittain vastenmielisenkin näpräyksen jälkeen pääsee seuraavaksi hieman selkeämmille vesille: Takajarruletkujen ankkurointipisteet korissa olisi tarkoitus puhdistaa pahimmista ruosteista, minkä jälkeen uusien teräspunosletkujen asennus. Ja heti perään kunnostetut takajarrusylinterit kiinni. Ellei sitten inspiraatio ohjaa johonkin muuhun kohteeseen tässä välissä.

 

[Cousteau]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Hyvin mielenkiintoista luettavaa.

 

[Jakz]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Vihdoin tämä projekti jatkuu, tätä on odotettu! 8)

 

[Jallmari]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Vihdoin tämä projekti jatkuu, tätä on odotettu! 8)

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Nyt tulee kaistanleveyttä kuormittavaa kuvasaastetta oikein kunnolla, pahoittelut etukäteen. Mutta kun tuli tuon ikuisuusprojektin seuraksi hommattua ihan timangiksi kunnostettu Alpinekin, niin eihän sitä malta olla mainostamatta... Nytkin tuli ostos tehtyä netin välityksellä Euroopasta, mutta tällä kertaa en viitsinyt lentää hankintaa tarkastamaan henkilökohtaisesti, ja auton Suomeen rahtauskin sujui huomattavasti nopeammin kuin edellisellä kerralla.

Tässä ostos työnnettynä alas trailerilta:

Alustanumero vastaa papereita:

Muutama otos hiipuvassa päivänvalossa:

Kun aurinko alkoi kadota, oli aika siirtää auto kuvattavaksi René Staudin studioon kirkkaiden lamppujen alle.

Kohtuullisen siistiä ja yksityiskohtaista työtä pienoismalliksi, olkoonkin 1:18.

En väsy ihailemaan tuon alkuperäisen nelisylinterisen version linjoja, se kun on mielestäni suorastaan viiltävän kaunis ja puhdaslinjainen. Oma ihanneyhdistelmä olisi suorituskyvyn takia 80-luvun A310 V6 viimeisimmän sukupolven jousituksella, mutta tällä 70-luvun alun nelisylinterisen korilla eli ilman mitään spoilereita ja kapeilla lokasuojan levikkeillä. Valosyvennys pitäisi kyllä maalata mattamustaksi, ja korivärinä olisi veitsenterävien linjojen korostamiseksi vaaleahko metallinhohtoväri, mahdollisesti hopea.

Tässä siis pientä päiväuneksintaa (tai oikeastaan yö-), joskus pitää haaveilla... ;D

 

[T_White]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Tämäkin saattaa olla arvoisessaan seurassa 8)

 

[Type R1123]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Renault-kerhon pienoismallitoimitus onnittelee Juhaa tyylikkään Otto-models Alpinen hankinnan johdosta ja kumartaa syvään loistavien kuvien johdosta. Nyt tiedetään kenen puoleen voimme kääntyä kun tarvitaan hyviä kuvia !
Ja myös onnittelut talvihorroksesta heräämisen johdosta, Projekti A310 jatkuu jälleen ! Hieno juttu !!

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Tänään tuli kesälomailtua, ja lomallahan on hyvä rentoutua. Siksi en käsitäkään, miksi aloin valmistella moottorin irroitusta... :

Valmistelu alkoi vähentämällä motin painoa ja ulottuvuuksia, eli kaikki irti lähtevät isommat eli painavammat komponentit irti. Ensin oikeanpuoleisen sylinteririvin alla majaileva laturi:

Laturin paikka on pakosarjan ja pakoputken lämpimässä, etten sanoisi jopa kuumassa syleilyssä. Alhaisen painopisteen kannalta hyvä paikka, mutta laturin ja johtojen hyvinvoinnin kannalta huono; Lasikuituisesta lämpösuojasta ja siihen johtavasta tuuletusputkesta huolimatta johtojen eristeet ovat menneet kuumuudesta aivan korpuiksi, ja lataussäätimen liittimen muovinen runkokin mureni palasiksi. Silikonieristeiset johdot kestäisivät kuumuutta tietysti hieman paremmin, mutta suunnitelmissa on siirtää laturi aavistuksen vähemmän kuumaan paikkaan, suosittu parannus(?) muidenkin omistajien keskuudessa:

Seuraavaksi irtosi oikeanpuoleinen pakosarja:

Moottoria on selvästi "pidelty" aiemminkin, eikä kovin ammattiylpeän mekaanikon toimesta: Puolet pinnapulteista oli korvattu tavallisilla pulteilla, ja keskimmäisen sylinterin toinen pultti puuttui, tai oli pikemminkin katkennut juuresta. Ei ihme, että pakosarjan tiiviste oli falskannut siltä kohtaa...

Sitten oli vuorossa käynnistysmoottorin irroitus:

Kaksi ylintä kiinnityspulttia olivat helppoja, mutta alin oli nautinnollisessa paikassa (jos sattuu olemaan masokisti). Onneksi moottoritilassa mahtui lämpösuojapeltien, laturin ja pakosarjan irroituksen jälkeen jo oleilemaan, joten pulttiin pääsi käsikopelolla ylhäältä päin. Vaihteiston ja moottorin etuosan ulkopuolinen voitelu on tosin toiminut sen verran tehokkaasti, että pultin päätä sai hetken tunnustella öljyisen "mämmin" seasta. Kiva.

Näkymä kytkinkopan sisään paljastaa, että joko kampiakselin tai vaihteiston stefa (tai molemmat) on antanut periksi jo aikaa sitten. Eipä tosin mikään ihme 32 vuotta vanhassa tekniikassa.

Suunnilleen tähän tilanteeseen jäätiin tänään:

Huomenna valmistelu jatkuu irroittamalla kytkinkopan ja moottorin väliset kiinnityspultit, vasemmanpuoleinen pakosarja, vauhtipyöräanturi, testeripistoke ja muuta pientä kivaa. Sen jälkeen pääseekin mitoittamaan öljypohjan pulttikehään tukeutuvaa tukikelkkaa, jonka päälle moottorin paino on tarkoitus laskea. Suoraan kohtuullisen harvinaisen alumiinisen öljypohjan alta ei oikein uskalla tunkata, painajaisissa kun kummittelee alumiinin halkeaminen.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Matkustajan puoleinen moottorin kumityyny on lämpösuojapellin takana suojassa:

Kerronnallisen jännitteen säilyttämiseksi hypätään kuskin puolelle, jossa kyseinen lämpösuoja irroitettuna paljastuu alta kumityyny:

Moottorin ja kumityynyn yhdistävää pitkittäistä pulttia ei tarvitse irroittaa, riittää kun poistetaan kaksi pienempää, kumityynyn auton runkoon kiinnittävää pulttia. Kumityyny lepää rungon päällä, joten pultit voi huoletta poistaa, moottori ei vielä putoa mihinkään.

Nyt moottori on kiinni autossa enää vaihteiston välityksellä. Ja moottori on kiinni vaihteistossa vain neljällä pultilla, kaksi alhaalla ja kaksi ylhäällä. Tässä kuskin puoleinen alempi:

Ja matkustajan puoleinen alempi, tässä jo irroitettuna (kamera halusi kuitenkin tarkentua kumityynyn pitkittäispulttiin...):

Samalla kun makasin auton alla nenä kahden sentin päässä öljypohjasta, niin nysväsin irti kytkinkopan sulkevan alapuolisen peitelevyn. Eräs niitä paikkoja, joihin ei räikkä mahdu ja lenkilläkin mahtuu kääntämään ehkä 12-osakierroksen kerrallaan. Eli neljän pikkupultin avaamiseen meni aikansa. Seuraavassa kuvassa peitelevy kuitenkin irti, ja samalla selviää miksi vihaan öljyä vuotavia moottoreita ja pesemättömiä konehuoneita:

Ja ison lapsen touhunurkka kliinisen professionaalisessa ja tarkoituksenmukaisessa tilassa, joka saisi McLarenin F1-tehtaan asentajatkin vihreäksi. Ei tosin kateudesta, vaan pahoinvoinnista... ;D

Sitten pitikin alkaa miettiä moottorin irroitusta hieman tarkemmin. Nurkista löytyi metallinen kehikko, jossa kätevästi pyörät alla. Testasin sen pomppimalla sen päällä, joten kyllä se silloin yhden 150 kilon moottorinkin kestää! Hieman mittailua ja mallailua, ja moottorikohtainen sovitekehikkokin alkoi hahmottua:

Seuraavaksi auto alas pukeilta ja siirto hieman keskemmälle tallia. Sitten kelkka tarkasti öljypohjan alle:

Tunkki valmiiksi vaihteiston alle:

Patoutuneita vandaalin paineita purkamaan eli molemmista takarenkaista ilmat pihalle:

Laskelmat osuivat kohdalleen; Kun renkaat tyhjentyivät, perä laski sen verran että moottorin paino laskeutui kelkan varaan ja kumityynyjen ja rungon väliin tuli millin-parin rako. Vaihteiston painokin tuntui olevan alla olevan tunkin varassa.

Seuraavaksi uskalsin löysätä ja irroittaa viimeiset kaksi kiinnityspulttia, eli ylemmät moottorin ja vaihteiston väliset pultit:

Molemmat pultit irtosivat alkulöysäämisen jälkeen kevyesti sormin pyörittelemällä, joten vaikutti siltä että moottorin ja vaihteiston painot jakautuivat tasaisesti kelkan ja tunkin varaan eikä kytkinakseliin kohdistunut vääntörasitusta. Niinpä uskalsin tarttua moottorin kiinnityskorvakkeisiin ja alkaa varovasti nykiä moottoria taaksepäin.

Voitto! Moottori luiskahti irti vaihteistosta liukkaasti kuin poliitikko vastuusta. Seuraavaksi kompressori käyntiin ja takarenkaisiin ilmat takaisin:

Tuossa yllä moottori on siis konehuoneessa vapaana paino kokonaan kelkan varassa. Se pitää kuitenkin vielä saada pois konehuoneesta. Moottorinosturia minulla ei ole ja nuukana tyyppinä en sellaista raaski vuokrata, joten käyttöön on otettava Plan B from Inner Ear: Tunkataan auton perä molemmilta puolilta kahdella eri tunkilla sen verran ylös, että moottorin mahtuu vetämään peräpeilin alta pihalle. Ei kun sanoista tekoihin ja tunkit laulamaan.

Valitettavasti (vai onneksi?) tunkkaus oli niin stimuloivaa hommaa, että siitä vaiheesta unohtui ottaa kuva. Aikansa jatkuneen kahvan nytkyttelyn jälkeen perä oli kuitenkin tarpeeksi ylhäällä ja sielu saattoi erkaantua ruumiista:

Hieman tuossa ruumiista irtautumisessa pääsi rakko pettämään kuten lattiasta näkyy. Kyseinen päästö oli kuitenkin auton, ei asentajan aikaansaannosta...

Seuraavaksi täytyisi alkaa irroittaa vetoakseleita vaihdelaatikon irroittamiseksi. Pahuksen ison ja painavan näköinen tuo loota, olkoonkin että kuoret ovat köykäismetallivalua...

 

[Laguna00]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Nerokasta toimintaa, huomioiden erityisesti tilat (muistan jonkin kuvan nähneeni tallista..) ja työkalut (ei mottorinostinta).
Voin sanoa suorilta että en olisi keksinyt itse noin luovaa ratkaisua, joten hieman viherrän täällä päässä

Moottorinäyttää siltä että itseni tekisi mieli soodapuhaltaa tuo heti-nyt-just-tasan-tällä-sekunnilla. Mutta hötkyilyhän on toinen nimeni.

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Tänään tuli purettua lohkon ympäriltä "epäolennaisuuksia" pois. Tarkoitus olisi viedä hiekkapuhaltajalle kottikärryllinen rautaa puhallettavaksi, joten kaikki irti lähtevät kiinnikeraudat, hihnapyörät ja vastaavat pitäisi saada irti. Moottorin nostokorvakkeita ei parane irroittaa ennen kuin motti on tukevasti kiinni moottoripukissa (johon siis tuhlasin....)

Muisti kun on hatara jo tällä iällä, niin jokainen komponentti pitää kuvata ennen irroittamista, muuten ei osaa enää kasata.... Samalla olen kirjannut jokaisen irroitetun pultin mitat ylös, niin sitten on helpompi inventoida ostoslista pulttiostoksia varten.

Imusarjan alta paljastui varsin elämää nähnyt jäähdytysputkisto ja -letkusto:

Noilla eväillä kun lähtisi kesähelteiselle lomamatkalle niin jonkinasteinen geysir olisi odotettavissa ennen pitkää... Osien uusinta tällä(kin) saralla saattaisi olla perusteltua?

Imusarjan alla oleva lämmöneristyslevy on hieman kärsinyt:

Kyllähän se vielä tehtävänsä ajanee, mutta mieli tekisi se silti uusia. En tiedä mistä tuollaista jäykähköä pahvimaista (kuitenkin karkeakuituista) lämmöneristemateriaalia löytyisi? Tai sitten jotain hieman high-tekimpää nykymateriaalia, tiedä vaikka noin vanha osa sisältäisi vielä asbestia? Mitään metallilevyä (esim. rosteria) ei tuohon tekisi mieli viritellä, koska levy on vain "pinteessä" eikä varsinaisesti millään kiinni. Ja lähellä kun kulkee kumiletkuja, niin ajatus tärinässä vaeltelemaan lähtevästä teräväreunaisesta metallilevystä ei oikein houkuttele....

Tähän jäätiin tänään illalla:

Vesitulpat täytynee seuraavaksi avata että saa loput nesteet lohkosta ulos, sitten pitäisi varmaan irroittaa kytkin ja vauhtipyörä ja alkaa suunnitella motin nostamista moottoripukkiin. Ja pitää se pukkikin ensin kasata....

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Taas on hyvin pientä edistystä loppuviikon aikana tapahtunut. Avasin lohkon molemmilta kyljiltä vedenpoistotulpat (toisella kyljellähän tulppana toimii lämpömittarin anturi), ja yllätyksekseni toiselta puolelta ei tullut kuin pari tippaa vaikka neste ulottui imusarjalaaksossa olevien reikien tasalle asti. Tarkempi kurkistus paljasti, että tyhjennystulpan takana lohkon reiässä oli jotain mustaa mönjää, joka tukki kanavan. Pieni tökkäys ruuvimeisselillä ja tulva tallin lattialla olikin sitten valmis... ;D No, tulipahan mopattua lattia, ja pölykin sai samalla kyytiä.

Sitten pikaisesti kytkin irti, sehän on vain kuudella pultilla kiinni. Väärin. Siis se "pikaisesti"...

Joku urvelo oli keksinyt vaihtaa neljä pulteista kuusiokolokantaisiin pultteihin. Kaksi alkuperäistyylistä lähtivät jatkovarrella vääntämällä paukauksen saattelemina tyylikkäästi irti, mutta nuo kirotut neljä uppokantaista teettivätkin sitten kolme iltaa töitä. Pienellä kuusiokolovaimella kun ei saa kunnon avausmomenttia aikaan, niin piti ottaa jatkovarsi (putki avaimen varren ympärille) käyttöön. Lopputulos oli jo etukäteen tiedossa, eli halpa ja hauras kiinalaisavain napsahti poikki. Seuraavaksi astetta laadukkaampi hylsysarja ja sieltä kuusiokolohylsy, johon lyhyt pidennysvarsi, josta pääsi vääntämään lenkkiavaimella, jonka ympärillä putki jatkovartena. Hienosti kesti avain tuollaisen kikkailun, ainoa vaan että tällä konstilla siten korkkasi pultista se kuusiokolo pyöreäksi...

Kumpaakin avausyritystä oli tietysti edeltänyt kaikki käytettävissä olleet apukonstit eli ruosteenirroitusöljy, kuumentaminen kuumailmapuhaltimella ja kopautus pultin kantaan. Valitettavasti käytössä ei ole asetyleeniliekkiä, mutta pienen butaanipolttimen olen ajatellut hankkia vastaisen varalle. En tosin tiedä onko sen liekki juurikaan kuumailmapuhallinta kuumempi?

Kun kolot oli pulteista pyöristetty, niin oli aika kaivaa esiin järeämpää kalustoa, eli eri kokoisia lukkopihtejä, putkipihtejä ja vesipumppupihtejä. Ja kuumennus-, öljyämis- ja koputtelutalkoot jatkuivat yritysten välillä. Lopulta kiroilemisen, itkemisen, nauramisen ja sielun peevelille myymisen jälkeen kolme pulttia suostui aukemaan, mutta se neljäs eli viimeinen oli päättänyt pistää hiustenhoitovälineisiin oikein kunnolla; Puolimetrisillä papukaijoillakaan pultti ei hievahtanut, ja pienemmät hyvälaatuiset Visegripin lukkopihditkin vain lipsuivat pultin kannan ympärillä vaikka puristin ne kiinni kämmenluut rutisten ja olin dremelöinyt pultin pyöreään kantaan molemmille puolille tasaiset otekohdat. Voi halavatun halavattu ja peijoonin peijooni.

Helpoimmalla pultti varmaan lähtisi hitsaamalla pultin kantaan kiinni kunnon vipuvarsi, mutta tällä hetkellä hitsauslaite talvehtii sellaisen rojukasan alla, että sen esille kaivaminen olisi taas vienyt motivaation vähintään puoleksi vuodeksi...

Tässä vaiheessa mentaliteetiksi vaihtui saarivaltakunnasta kumpuava sod-it -koulukunnan metodologia; Yksi vaivainen pultti ei saisi pysäyttää kytkimen irroitusta ja sitä kautta koko projektin etenemistä. Eli kytkin irti hinnalla millä hyvänsä, korjatkoon koneistamo sitten (taas kerran) yli-innokkaan amatöörin aikaansaamat tuhot. Dremelöisin pultin kannan pois, poratkoon koneistamo sitten kierteenjämän pois jos se ei itseltäni onnistuisi.

Ennen dremelöintiä päätin kuitenkin esivalmistella porausta, joten hain pulttiliikkeestä vasenkätisen poranteräsarjan. Löin pistepuikolla kuusiokolon pohjalle keskityspisteen, minkä jälkeen porasin kolmemillisellä terällä noin puoli senttiä syvän pilottireiän:

Sitten ei kun laikka laulamaan Marseljeesia:

Vähän yli puolivälissä leikkausta päätin kuitenkin vielä kerran yrittää pultin avaamista lukkopihdeillä, ja järkytyksekseni pulttihan paukahtikin auki! Loppupyöritys onnistuikin sitten ihan hylsyllä:

En tajua mitä ideaa on ollut laittaa jotain harmaan tiivistemassan tapaista noiden pulttien juureen? En ole moista koskaan nähnyt. Massakin varmaan omalta osaltaan vastusti aukeamista, lieneekö asialla ollut joku mielestään Nürburgring 24H -asentaja, joka on pelännyt että ilman lukitusmassaa pultit aukeavat tärinästä??? Onhan tuo odd-fire V6 melkoinen täristäjä, mutta rajansa kai kaikella... :

Kun kytkin oli irti niin saatoin todeta että vaihtoon menee ainakin kytkinlevy, sen verran lähellä niitin kantoja ollaan:

Vauhtipyörässäkin näkyy ilmeisesti edellisen levyn niittien jättämä ura, joten koneistamoreissu tiedossa:

Myös pakosarjan katkenneiden pinnapulttien irroittaminen alumiinisesta sylinterikannesta tulee olemaan seikkailu. Tässä malliksi yksi katkenneista pulteista, jonka siis jo jokin aiempi asentaja oli jättänyt muistoksi kanteen:

Tuotakin maanittelin kuumailmapuhaltimella ja jäädyttävällä ruosteenirroitusöljyllä tuntikaudet, lisäksi tietysti kalvoin pienellä kellosepänmeisselillä kuvassa näkyvän oksidikuonan pois pultin ja kannen rajakohdasta. Pultti ei lukkopihdeillä hievahtanutkaan, enkä viitsinyt jatkaa pidemmälle ennen kuin moottori on kiinni pukissa ja sen saa käännettyä työskentelyn kannalta parempaan asentoon.

Nihkeän edistymisen vastapainoksi tuli jotain iloistakin uutta, eli moottorin täydellinen tiivistesarja:

Tuo on todellakin täydellinen, eli se sisältää "normaalien" tiivisteiden lisäksi kaikki mahdolliset kuparitiivisteet, o-renkaat ja jopa imusarjan bakeliittieristeet. Lisäksi löytyy venttiiliohjurien tiivisteet ja neljää eri paksuutta sylinteriputkien paperisia alatiivisteitä.

Tällä hetkellä yritän metsästää maailmalta rosterisia M7-pultteja, joilla kiinnittää moottorin venttiili- ja päätykopat. Ulkomailta tilaaminen tuntuu olevan ainoa mahdollisuus, Suomessa kun yhdistelmä rosteri + M7 on myyjille tuntematon ilmiö. Alumiinikanteen tulevat pakosarjan M7-pinnapultit löytyivät jo suht' edullisena sarjana brittiläisen De Lorean -kerhon osakaupasta, ne menevät ainakin tilaukseen. Helpompi(?) ratkaisu olisi kierteyttää kaikki M7-reiät suuremmalle M8-kierteelle, jolloin rosteripulttia alkaisi löytymään jo Suomestakin vaikka millaista. Valitettavasti vaan silloin avainkokokin kasvaisi 11 millistä ainakin 12 milliin, eli tarkalle silmälle totuttuun nähden liian isot pultin kannat voisivat olla melko rujo näky. Ja onhan periranskalaisen uppo-oudon M7-kierteen säilyttäminen kulttuuriteko sinänsä?

Normaalilujuiset (lujuus 70) rosteripultithan eivät vastaa murtolujuudeltaan edes 8.8-normipulttia, mutta noissa "kosmeettisissa" moottorin peitekopissa lujuus ei nouse kriittiseksi tekijäksi. Pääasia on, että rosteripultti alumiinissa on elektrolyyttisen korroosion kannalta aivan omaa luokkaansa sähkösinkittyyn teräspulttiin verrattuna. Tietysti austeniittisen rosterin kitkakerroin on moninkertainen (jopa 14x) sinkittyyn teräspulttiin verrattuna, joten kierteiden voitelu esim. CRC:n keraamisella erotustahnalla on välttämätöntä ettei rosteripultti "kylmähitsaudu" kiinni alumiiniin.

Ja moottorin ulkoinen habitus saattaa pahus vie sittenkin lipsahtaa hifistelyn puolelle; Lähiseudulla piilotellut sooda- ja lasikuulapuhaltamo on vihdoinkin saanut aikaiseksi tiedottaa olemassaolostaan ihan julkisestikin, joten muutama osa saattaa päästää hellävaraiseen suihkutteluun kun tavaroita ei siis tarvitse lähetellä toiselle puolelle Suomea käsiteltäviksi. Kallista lystiä se tavalliselle tallaajalle silti on, mut' haittaaks se?

EDIT: Ai niin, tänään oli mahdollisuus erään nimettömänä pysyttelevän harrastajan tiloissa ihailla toista PRV V6:lla varustettua urheiluvälinettä, jossa tosin voimanlähde on Alpinea keskeisemmällä sijalla...

 

[jyri.h]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Mukavaa katsoa kun tässä projektissa tehdään joka asia edelleen kunnolla

Näin autonasentajan (ainakin jonkinasteisen) näkökulmasta, en enää tässä iässä lähtisi entisöintiprojektiin ilman kunnon asetyleenipilliä, sen verran hermoja kiristävää touhua ruosteen jumittamien pulttien aukominen on. Vaikkakaan Alpinen kanssa ihan joka mutkassa ei voi siihen turvautua ;D

Vauhtipyörän kitkapinta kannattaa oman kokemuksen mukaan oikaista aina kun kytkintä uusii, jos vain aikataulu antaa myöten, pelkkää levyä en myöskään vaihda koskaan, viallinen asetelma ei aina kerro itsestään ulospäin. Ravistava kytkin on ehkä raivostuttavin vika toimivassa autossa ja vielä enemmän se kiristää pipoa silloin kun kytkin on uusittu ravistamisen takia

 

[Laguna00]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Tuo jyrpyn vinkki asetyleenistä voipi pitää paikkansa, kun mitä itse on yrittäny sinisellä liekillä irrotella kappaleita, niin paikoin on nihkeetä ollu irtoaminen. Toki jonkun verran auttaa, muttei.. aina ratkaisevasti. nimim. vastakierretapin katkettua mietitään mitäs sitten syötäisiin. Tosin omalla kohdallani voi olla käyttäjätason ongelmakin kyseeessä. Ilmeisesti korkeampi liekin lämpö saa erilliset kappaleet lämpölaajenemaan eri tahdissa. Siniliekillä kun tuo punahehkun saaminen kestääpi tovin tai kaksi..

Mahtavaa kuiten että tuo pirskatin viimenen pultti irtosi ilman "last resort" ratkaisua. Hyvä että tulit kokeilleeksi pihtejä

PS: on sitä muutamat osat tiukassa näköjään muuallakin : http://www.mazdago.net/index.php?topic=15994.msg130151#msg130151

 

[saviem]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Asettyleeniliekki voipi sulatella ton alumiinin jossa teräspultit jumineet aikas äkkiä....

Juha, jos ostit moottoripukin Biltemasta yms. niin joudut modifioimaan moottorin kiinnityskohtia siinä pukissa jonkin verran, ainaskin omassa pukissa joutu hitsailemaaan ylimääräiset kiinnityspaikat. (saat multa lainaksi valmiin, jos tarvit)

 

[jyri.h]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Kyllä se lämpö siirtyy siittä pinnapultista sinne kanteen ihan laajalle alalle kun asetyleenillä pillittelee joten ei se ihan huomaamatta käsiin lirahda ;D
Pienemmät alumiinikappaleet ovat tietysti eri asia.

Ei se näköjään helppoa ole japanialaistenkaan kanssa

 

[jyha]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

lämpöä saat kätevästi katkenneeseen pulttiin, kun hitsaat siihen mutterin päähän. (pykälää liian suuri mutteri heftiin pultin päähän, täyttöhitsiä mutterin sisään, niin tulee pultille lämpöä vähintäänkin riittävästi) saat vielä terveen vääntöpinnankin kaupan päälle!

 

[Juha™]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

Kulunut viikko on vaihteeksi (eli taas kerran) mennyt totaalisen uusavuttomuuden ja otsikon "No ei väkisin..." merkeissä!

Ensin luulin tekeväni nerokkaan hankinnan, eli butaanikaasulla toimivan kaasupolttimen:

Poltin myydään tyhjänä, eli se on ennen käyttöä täytettävä kaasulla. No, kaasupatruunoita ei tietenkään kaupassa noiden polttimien lähellä mailla eikä halmeilla, ja kaupan hyllyjä täyttäneeltä tyttöseltä oli turha kysyä millaisesta patruunasta juotin täytetään. Retkeilytarvikehyllystä löytyi sitten kuvan purkki, mutta sehän ei tietenkään sovi juottimen pohjaventtiiliin. Voi v...n v...u etten paremmin sano. Mikään muu kaupassa ollut patruuna ei ollut edes tuon verran lähelle sopiva. Missä helkkarin kaasulaitoksella tuo juotin oikein pitää käydä tankkaamassa, ei voi olla näin vaikeeta perkl !!!

Toinen erittäin mieltä ylentävä puhdetyö on ollut vaihdelaatikon irroitus, joka on tyssännyt heti alkuunsa. Vetarin sisäpään sokan onnistuin jotenkin vahingossa irroittamaan, mutta ulkopään mutteri ei ihan pelkällä puheella suostuttelemalla sitten auennutkaan. Hylsyn perässä on ollut hieman vajaa parimetrinen vääntövarsi sillä seurauksella, että rengas sutii tyhjää autotallin lattiaa vasten mutta mutteri ei inahdakaan. Lukitukset on luonnollisesti hiottu auki. Olisi ihan kiva saada tuo butaanipoltin täytettyä, nyt nimittäin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hioa mutteri pois akselin ympäriltä:

Tuon lukituskauluksen ja vetarin välissä on aika ynseästi ruostetta, mutta edes raon avaaminen meisselillä lyömällä ei auttanut mutterin avaamisessa. Eikä auttanut vielä tämän yhden sivun hiominen pois kierteisiin astikaan. Huomisiltana täytyy dremelöidä mutteri toiseltakin puolelta halki, josko sitten meisselillä vasaroimalla irtoaisi...

Eli hemmetin "hienot" mielialat taas vaihteeksi päällänsä. "Voi helvetti sun kanssas Teppo taas...."

 

[clio]

Vs: Projekti A310: Plastique Fantastique

R-kioskeilla ja Honkkarissa ja tarjoustaloissa ym myyvät ihan tupakinsytkärin täyttöpulloja joissa on monta erilaista suutinta. Semmosella mä oon ainakin täytelly samanmoista poltinta.