Kysymys poikii palstalta "Renaultin ostamisen vaikeus". Suomalaisittain on tietysti totta, että uusien autojen myynti on lamassa. Renaultin brändin päivittämiseen ei ole oikein syytä, koska markkinat ovat kylläiset. Silti ihmetyttää, että samaa markkinaosuutta edustava Seat markkinoi ja mainostaa tuotettaan hyvin aktiivisesti. Seatin brändi on lähtökohtaisesti paljon epämääräisempi kuin Renaultin ja mainonnasta päätellen tätä brändiä ei yritetäkään terävöittää millään ymmärrettävällä argumentilla.
Renaultilla on automerkkinä päivänselvä brändi: käytännöllinen ja mukava auto, jolla on historia. Renaultilla on myös ekologinen agenda ja humanistinen, ihmisen yksilöllisyyttä korostava, mutta yhteisön arvot huomioiva suunnittelullinen periaate. Nykyinen maahantuoja (vai onko sellaista, kuka näitä autoja oikein tuo?) keskittää markkinoinnin periaatteet jonkinlaiseen hapuilevaan kampanjointiin. Sitä ja sitä varustetta halpaan hintaan! Ikään kuin kyse olisi jostakin kiinalaisesta poravasarasta! Haloo! Mitään luovaa brändipäivitystä ei näy missään.
Hävettää, kaikkien meidän renaultistien puolesta. Olen hiljattain lukenut Henrik Tikkasen "Renault, rakkaani"-kirjan taas kerran uudelleen ja rationaalinen insinööriminäni (en ole insinööri, mutta se on osa minuuttani) on ajautunut sentimentaaliseen tilaan. Minusta tuote nimeltä Renault on 50-luvulta lähtien edustanut kulttuurisesti perhekeskeisen elämäntavan symbolia vastakohtana egoisteille, jotka pyrkivät autoilulla ilmaisemaan itsekeskeistä hedonismiaan. Näen Renaultin aseman alhon humanistisen maailmankatsomuksen näivetyksenä. Tässä tunteellisessa päätelmässäni voisi olla vinkki maahantuojan brändityöryhmälle! Epäilen tosin, että sellaista ei ole. Tuloksista päättelen.
Renaultilla on automerkkinä päivänselvä brändi: käytännöllinen ja mukava auto, jolla on historia. Renaultilla on myös ekologinen agenda ja humanistinen, ihmisen yksilöllisyyttä korostava, mutta yhteisön arvot huomioiva suunnittelullinen periaate. Nykyinen maahantuoja (vai onko sellaista, kuka näitä autoja oikein tuo?) keskittää markkinoinnin periaatteet jonkinlaiseen hapuilevaan kampanjointiin. Sitä ja sitä varustetta halpaan hintaan! Ikään kuin kyse olisi jostakin kiinalaisesta poravasarasta! Haloo! Mitään luovaa brändipäivitystä ei näy missään.
Hävettää, kaikkien meidän renaultistien puolesta. Olen hiljattain lukenut Henrik Tikkasen "Renault, rakkaani"-kirjan taas kerran uudelleen ja rationaalinen insinööriminäni (en ole insinööri, mutta se on osa minuuttani) on ajautunut sentimentaaliseen tilaan. Minusta tuote nimeltä Renault on 50-luvulta lähtien edustanut kulttuurisesti perhekeskeisen elämäntavan symbolia vastakohtana egoisteille, jotka pyrkivät autoilulla ilmaisemaan itsekeskeistä hedonismiaan. Näen Renaultin aseman alhon humanistisen maailmankatsomuksen näivetyksenä. Tässä tunteellisessa päätelmässäni voisi olla vinkki maahantuojan brändityöryhmälle! Epäilen tosin, että sellaista ei ole. Tuloksista päättelen.