Esitellään nyt omankin rellun tarina täällä. Tulee jatkossa muuttumaan projekti päiväkirjaksi runsain kuvin, jotta jää ainakin jotain dokumentointia ylös.
Kesällä 2011 veljet oli ostamassa -72 ja -74 vuoden vitosia, veli sitten mainitsi että ois joku vähän "tuunailtu" TS mallin vitonenkin tarjolla. En mitenkään innostunut autosta, kuvittelin että se on joku amis tuuninki auto. Kuvia ei ollut eikä niitä alettu pyytelemäänkään, oli jo sovittu kaupat orkkis relluista puhelinsoittojen perusteella ja että viritelty yksilökin mahdollisesti kiinnostaisi.
Veljet sitten lähti tekemään kaupat vitosista, lähin tietysti mukaan katsomaan millanen lasikuituhirviö siellä olis tarjolla. Paikanpäällä meinasin tippua penkiltä nähdessäni metallinhohto sinisen vitosen, jo ensisilmäyksen perusteella ei ollut epäselvää etteikö tämä lähtisi matkaani! Siinä ei kerennyt päivää sanoa kun minä jo olin kyseisen auton ympärillä hääräämässä.
Kaikista autoista siis tehtiin kaupat ja kirjotettiin paperihommat valmiiksi. Autot jäi kuitenkin vielä odottamaan noutoa, yksikään kun ei ollut ajokunnossa; puheiden mukaan kylläkin käyntikunnossa ja minun rellua pysyi ajaen siirtelemäänkin. Kaverin kanssa lähdettiin sitten ensimmäisenä hakemaan mun rellua, tietenkin. Kolme reissua sinne sitten joutui MANnillakin tekemään, vaikka pieni auto vitonen onkin, ei niitä millään ilveellä saanut kahta lavalle mahtumaan(nätisti). Kuljetusmaksutkin hoitui kätevästi vanhoilla romuautoilla, eli tontilta lähti romuja paaliin vietäväksi..
Kaveri jolta rellun ostin, ei ollut itse rakentanut sitä. Hän oli ilmeisesti vain ajanut sillä kunnes takapään ruosteongelmat esti katsastuksen vuonna 2008. Mukana tuli kuitenkin kattava määrä tietoa edellisen omistajan jäljiltä. Valitettavasti en ole vielä päässyt kyselemään rellun historiasta tarkemmin sen edellisiltä omistajilta, enkä henkilöltä joka laitteen on tuohon kuntoon rakentanut. Ehkäpä joku täältä foorumiltakin tietää jotain autosta? Tarkoitus on kyllä selvittää auton koko historia, sitten aikanaan.
Rellu on siis vuoden -78 TS malli 1,4 koneella. Ulkonäkö on rakennettu Alpine tyyliin, hyvällä maulla! Väri on metallinhohto sininen, onko jopa alkuperäinen alpine väri(?,värikoodi on tiedossa), alla pyörii alpinen alkuperäiset vanteet ja mukaan tuli toisetkin nätit vanteet joista ei ole vielä netistäkään löytynyt mitään tietoa, ovat muuten mukavan kevyet vanteet. Ostohetkellä kiinni oli myös jonkunlaiset stereot, takana isot kajarit ja Jenssen vahvistin, nämä kuitenkin lähtivät heti ensimmäisenä ja lahjoitinkin vahvistimen veljelle. Noh, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...
Kone siis on 1.4 ja sitä on viritetty jonkinverran. Kun kone iskettiin tulille mainitsi naapurin virittäjä velhokin, että kone käy viritetyksi yllättävän nätisti. Savua pölläyttää kaasua painaessa, mutta niin pitääkin, merkki siitä ettei käy liian laihalla. Koneen rakentaja on tiedossa ja häneen pitäisikin ottaa yhteyttä ja udella mitä koneelle tarkemmin ottaen on tehty. Siitä kuitenkin löytyy Weber kaasaria, peltipakosarjaa, kärjetöntä sytytystä ja kaikesta päätellen kansikin on kokenut muutostöitä.
Itsellä ei ole vielä juurikaan tietoa näistä relluista, koskaan kun ranskattaret eivät ole herättäneet minussa niin suurta mielenkiintoa. Ranskalaiset autot ovat kyllä olleet isäni suuressa suosiossa ja ajoi ukkinikin aikoinaan pösöillä ja kyseisillä vitos relluilla. Tämä vitonen nyt muutti kaiken, ja näin siinä sitten kävi että ranskalaisten harrastus jatkuu jo kolmannessa sukupolvessa
Kolme vitosta on nyt pihassa, joista yhdestä PITÄISI tulla museoauto, toinen on elintenluovuttajana ja tämä minun pysyy "rakentelu" autona.
Suunnitelmat auton kohdalla ovat selvät, mutta niiden toteutus sitten onkin asia erikseen. Auto tulee muuttumaan vahvemmin Alpinen malliseksi, ehkäpä voidaan kohta puhua jo "Alpine replicasta". Autohan on yllättävän hyvin säilynyt, kiitos henkilölle joka auton on tähän asuun aikanaan rakentanut! Suurin työmaa on tuossa takapäässä joka on ruostunut ja pettänyt, näyttää olevan surkeaa tekoa kun kaikissa sama homma. Tarkotus ois muuttaa se sellaiseksi, että kanssa kestää. Alusta olisi tarkoitus muutenkin rakentaa huomattavasti alkuperäistä (siis pidetään vertailukohtana Alpinea) paremmaksi, sillä moottori ei tule säilymään tässä vakiona, toki se ei ole sitä nytkään. Haaveissa olisi turbo tekniikka, mutta keskitytäännyt alkuksi alustaan ja jarruihin. Joten liikkeelle lähdetään varmasti miedommilla setupeilla.
Kesällä 2011 veljet oli ostamassa -72 ja -74 vuoden vitosia, veli sitten mainitsi että ois joku vähän "tuunailtu" TS mallin vitonenkin tarjolla. En mitenkään innostunut autosta, kuvittelin että se on joku amis tuuninki auto. Kuvia ei ollut eikä niitä alettu pyytelemäänkään, oli jo sovittu kaupat orkkis relluista puhelinsoittojen perusteella ja että viritelty yksilökin mahdollisesti kiinnostaisi.
Veljet sitten lähti tekemään kaupat vitosista, lähin tietysti mukaan katsomaan millanen lasikuituhirviö siellä olis tarjolla. Paikanpäällä meinasin tippua penkiltä nähdessäni metallinhohto sinisen vitosen, jo ensisilmäyksen perusteella ei ollut epäselvää etteikö tämä lähtisi matkaani! Siinä ei kerennyt päivää sanoa kun minä jo olin kyseisen auton ympärillä hääräämässä.
Kaikista autoista siis tehtiin kaupat ja kirjotettiin paperihommat valmiiksi. Autot jäi kuitenkin vielä odottamaan noutoa, yksikään kun ei ollut ajokunnossa; puheiden mukaan kylläkin käyntikunnossa ja minun rellua pysyi ajaen siirtelemäänkin. Kaverin kanssa lähdettiin sitten ensimmäisenä hakemaan mun rellua, tietenkin. Kolme reissua sinne sitten joutui MANnillakin tekemään, vaikka pieni auto vitonen onkin, ei niitä millään ilveellä saanut kahta lavalle mahtumaan(nätisti). Kuljetusmaksutkin hoitui kätevästi vanhoilla romuautoilla, eli tontilta lähti romuja paaliin vietäväksi..
Kaveri jolta rellun ostin, ei ollut itse rakentanut sitä. Hän oli ilmeisesti vain ajanut sillä kunnes takapään ruosteongelmat esti katsastuksen vuonna 2008. Mukana tuli kuitenkin kattava määrä tietoa edellisen omistajan jäljiltä. Valitettavasti en ole vielä päässyt kyselemään rellun historiasta tarkemmin sen edellisiltä omistajilta, enkä henkilöltä joka laitteen on tuohon kuntoon rakentanut. Ehkäpä joku täältä foorumiltakin tietää jotain autosta? Tarkoitus on kyllä selvittää auton koko historia, sitten aikanaan.
Rellu on siis vuoden -78 TS malli 1,4 koneella. Ulkonäkö on rakennettu Alpine tyyliin, hyvällä maulla! Väri on metallinhohto sininen, onko jopa alkuperäinen alpine väri(?,värikoodi on tiedossa), alla pyörii alpinen alkuperäiset vanteet ja mukaan tuli toisetkin nätit vanteet joista ei ole vielä netistäkään löytynyt mitään tietoa, ovat muuten mukavan kevyet vanteet. Ostohetkellä kiinni oli myös jonkunlaiset stereot, takana isot kajarit ja Jenssen vahvistin, nämä kuitenkin lähtivät heti ensimmäisenä ja lahjoitinkin vahvistimen veljelle. Noh, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...
Kone siis on 1.4 ja sitä on viritetty jonkinverran. Kun kone iskettiin tulille mainitsi naapurin virittäjä velhokin, että kone käy viritetyksi yllättävän nätisti. Savua pölläyttää kaasua painaessa, mutta niin pitääkin, merkki siitä ettei käy liian laihalla. Koneen rakentaja on tiedossa ja häneen pitäisikin ottaa yhteyttä ja udella mitä koneelle tarkemmin ottaen on tehty. Siitä kuitenkin löytyy Weber kaasaria, peltipakosarjaa, kärjetöntä sytytystä ja kaikesta päätellen kansikin on kokenut muutostöitä.
Itsellä ei ole vielä juurikaan tietoa näistä relluista, koskaan kun ranskattaret eivät ole herättäneet minussa niin suurta mielenkiintoa. Ranskalaiset autot ovat kyllä olleet isäni suuressa suosiossa ja ajoi ukkinikin aikoinaan pösöillä ja kyseisillä vitos relluilla. Tämä vitonen nyt muutti kaiken, ja näin siinä sitten kävi että ranskalaisten harrastus jatkuu jo kolmannessa sukupolvessa
Kolme vitosta on nyt pihassa, joista yhdestä PITÄISI tulla museoauto, toinen on elintenluovuttajana ja tämä minun pysyy "rakentelu" autona.Suunnitelmat auton kohdalla ovat selvät, mutta niiden toteutus sitten onkin asia erikseen. Auto tulee muuttumaan vahvemmin Alpinen malliseksi, ehkäpä voidaan kohta puhua jo "Alpine replicasta". Autohan on yllättävän hyvin säilynyt, kiitos henkilölle joka auton on tähän asuun aikanaan rakentanut! Suurin työmaa on tuossa takapäässä joka on ruostunut ja pettänyt, näyttää olevan surkeaa tekoa kun kaikissa sama homma. Tarkotus ois muuttaa se sellaiseksi, että kanssa kestää. Alusta olisi tarkoitus muutenkin rakentaa huomattavasti alkuperäistä (siis pidetään vertailukohtana Alpinea) paremmaksi, sillä moottori ei tule säilymään tässä vakiona, toki se ei ole sitä nytkään. Haaveissa olisi turbo tekniikka, mutta keskitytäännyt alkuksi alustaan ja jarruihin. Joten liikkeelle lähdetään varmasti miedommilla setupeilla.
