"Tipparellu Kerho tänne!"-viestiketjussa kun on manattu kaikkia niitä saamattomia tunareita, jotka jemmaavat Tippojaan tallien kätköissä eivätkä anna niitä todellisille tekijämiehille laitettaviksi
niin laitetaanpa kuvia yhdestä tuollaisesta, tallissa vuodesta 1990 asti seisoneesta ikuisuusprojektista. Seuraavat kuvat on otettu vuoden 1990 tienoilla, jolloin Tippa liikkui toistaiseksi viimeisen kerran omin voimin.
- Renault 4 eli Tippa-Rellu
- vuosimalli 1973
- väri havunvihreä metallinhohto (jollei joku sitä kuvista näe...)
- varustetasona Export, eli "telttatuolien" sijaan autossa on perinteiset paksuilla toppauksilla olevat penkit
- moottorina 845 cm³ Ventoux, teho muistaakseni 27 hv (DIN) eli "nykyrahassa" n. 19 kW
Auto hankittiin sukuun uutena, enoni oli ensimmäinen omistaja. Vuoden-parin päästä hän myi sen isälleni, ja meidän perheessämme auto oli aina vuoteen -83, jolloin se meni autokauppaan vaihdossa uuteen Renault 9 -malliin. Tämän jälkeen Tippa vietti kolmisen vuotta "vieraissa käsissä", minkä jälkeen se löysi tiensä takaisin serkulleni ensimmäiseksi autoksi. Hän ajoi sillä muutaman vuoden, minkä auto siirtyi muistaakseni vuoden -89 tienoilla minun nimiini. Minulle siirryttyään Tippa ei sitten juuri omin voimin ole liikkunutkaan...
Tippaa käytettiin vuosittaisissa Finikor-käsittelyissä vuodesta -73 aina vuoteen -81, joten auton ruostevauriot eivät ole mitenkään terminaalisia. Joskus vv. 83-86 on jouduttu paikkahitsaamaan pohjapellin ruostevaurio takatukivarren kiinnikkeen alta, mutta muualla autossa ei mig-liimaa ole sitten tehtaan kokoonpanolinjan käytetty. Korin takapään peltiosia tosin on kylmämuovattu pariin kertaan: joskus 70-luvun loppuvuosina perään tuli liikenneympyrässä henkilöauto, tämä ei muistaakseni (silloin alle kouluikäisen havainnointipohjalta) aiheuttanut muuta kuin hieman vääntyneen takapuskurin. Toinen hieman isompi mälli - taaskin peräänajo - on tapahtunut joskus vv. 83-86 auton siis ollessa vieraassa omistuksessa. Tästä muistona tavaratilan reuna on melko syheröinen ja kitillä oikaistu, samoin takaluukussa on viitteitä kolarista. Kolmas muistikuva peltien kolinasta on iloiselta 70-luvulta, jolloin olimme kesälomamatkalla jossain päin Pohjanmaata kun hieman runsaammin kansalaisluottamusta nauttinut pyöräilijä törmäsi pyörällään Tipan kromattuun pölykapseliin. Tästä episodista kapselissa on vielä tämäkin päivänä pieni lommo.
Tekniikaltaan auto on pysynyt melko alkuperäisenä, isommista komponenteista ainoastaan väsähtänyt vaihteisto on joskus jouduttu vaihtamaan. Alunperinhän tämänikäisessä Tipassa oli "dogleg"-kaaviolla (ykkönen vasemmalla alhaalla) varustettu vaihdekaavio mutta nykyisessä, ilmeisesti uudemmasta mallista tai sitten Viitosesta otetussa lootassa on yleisempi H-kaavio.
Aikoinaan Tippa oli tarkoitus entisöidä alkupäiviensä loistoon, mitä silmällä pitäen hommattiin uutta osaa, mukaan lukien tehdasuusi pohjalevyrunkokin. Auto käytettiin rungon vaihtoa varten alustavassa katsastustarkastuksessakin, jossa stanssattiin ja yksilöitiin auton alkuperäisosat. Elämä kulkee kuitenkin omia arvaamattomia polkujaan, niinpä tuo entisöinti sitten jäi toteuttamatta...
Tässä vielä muutama lähes 20 vuoden takainen kuva, joista selviää auton yleiskunto:
Peltiensä puolesta olisi katsastettavissa todella pienillä paikkahitsauksilla, varsinaiset kantavat rakenteet kun ovat varsin hyvässä kunnossa vaurioiden rajoittuessa lähinnä pieniin reikiin "kosmeettisissa" osissa. Tekniikka toki menisi täysremonttiin, 20 vuoden seisonta ei tee hyvää millekään autolle.
Katsotaan mitä tuosta nyt saisi aikaan kun ajoon saanti on alkanut vuosi vuodelta poltella yhä enemmän. Ihan mitään pikakunnostusta en kuitenkaan aio tehdä, vaan kori nousee irti rungolta. Toivottavasti tulevan kesän/syksyn/talven aikana rungon hitsaustyöt nytkähtävät käyntiin. Alkuperäisyyden vaalijoiden kauhuksi aikeissa ei myöskään ole tehdä mitään 100% alkuperäisspekseihin kunnostusta, vaan tarkoitus on asentaa keulille hieman paremmin nykyrytmin tahdissa pysyvä 1300- tai 1400-kuutioinen kone yhdistettynä viisivaihteiseen laatikkoon. Onneksi noilla molemmilla konekooilla on Tippaa aikoinaan tehdas valmistanut, joten muutoskatsastuksen ai sen puoleen pitäisi tuottaa vaikeuksia (olettaen että Renaultilta pystyy hommaamaan tarvittavat dokumentit).
Viisivaihteinen Renault 5 GTL:stä peräisin oleva HA1-laatikko on jo hankittuna, ja äsken tuli erään kerhon hallituksen jäsenen suosiollisella sponsoroinnilla
myös 1100-kuutioinen isolohkoinen moottori kiinnityskorvakkeineen, 4-v. vaihteistoineen ja vetareineen "mock-uppia" varten.
- Renault 4 eli Tippa-Rellu
- vuosimalli 1973
- väri havunvihreä metallinhohto (jollei joku sitä kuvista näe...)
- varustetasona Export, eli "telttatuolien" sijaan autossa on perinteiset paksuilla toppauksilla olevat penkit
- moottorina 845 cm³ Ventoux, teho muistaakseni 27 hv (DIN) eli "nykyrahassa" n. 19 kW
Auto hankittiin sukuun uutena, enoni oli ensimmäinen omistaja. Vuoden-parin päästä hän myi sen isälleni, ja meidän perheessämme auto oli aina vuoteen -83, jolloin se meni autokauppaan vaihdossa uuteen Renault 9 -malliin. Tämän jälkeen Tippa vietti kolmisen vuotta "vieraissa käsissä", minkä jälkeen se löysi tiensä takaisin serkulleni ensimmäiseksi autoksi. Hän ajoi sillä muutaman vuoden, minkä auto siirtyi muistaakseni vuoden -89 tienoilla minun nimiini. Minulle siirryttyään Tippa ei sitten juuri omin voimin ole liikkunutkaan...
Tippaa käytettiin vuosittaisissa Finikor-käsittelyissä vuodesta -73 aina vuoteen -81, joten auton ruostevauriot eivät ole mitenkään terminaalisia. Joskus vv. 83-86 on jouduttu paikkahitsaamaan pohjapellin ruostevaurio takatukivarren kiinnikkeen alta, mutta muualla autossa ei mig-liimaa ole sitten tehtaan kokoonpanolinjan käytetty. Korin takapään peltiosia tosin on kylmämuovattu pariin kertaan: joskus 70-luvun loppuvuosina perään tuli liikenneympyrässä henkilöauto, tämä ei muistaakseni (silloin alle kouluikäisen havainnointipohjalta) aiheuttanut muuta kuin hieman vääntyneen takapuskurin. Toinen hieman isompi mälli - taaskin peräänajo - on tapahtunut joskus vv. 83-86 auton siis ollessa vieraassa omistuksessa. Tästä muistona tavaratilan reuna on melko syheröinen ja kitillä oikaistu, samoin takaluukussa on viitteitä kolarista. Kolmas muistikuva peltien kolinasta on iloiselta 70-luvulta, jolloin olimme kesälomamatkalla jossain päin Pohjanmaata kun hieman runsaammin kansalaisluottamusta nauttinut pyöräilijä törmäsi pyörällään Tipan kromattuun pölykapseliin. Tästä episodista kapselissa on vielä tämäkin päivänä pieni lommo.
Tekniikaltaan auto on pysynyt melko alkuperäisenä, isommista komponenteista ainoastaan väsähtänyt vaihteisto on joskus jouduttu vaihtamaan. Alunperinhän tämänikäisessä Tipassa oli "dogleg"-kaaviolla (ykkönen vasemmalla alhaalla) varustettu vaihdekaavio mutta nykyisessä, ilmeisesti uudemmasta mallista tai sitten Viitosesta otetussa lootassa on yleisempi H-kaavio.
Aikoinaan Tippa oli tarkoitus entisöidä alkupäiviensä loistoon, mitä silmällä pitäen hommattiin uutta osaa, mukaan lukien tehdasuusi pohjalevyrunkokin. Auto käytettiin rungon vaihtoa varten alustavassa katsastustarkastuksessakin, jossa stanssattiin ja yksilöitiin auton alkuperäisosat. Elämä kulkee kuitenkin omia arvaamattomia polkujaan, niinpä tuo entisöinti sitten jäi toteuttamatta...
Tässä vielä muutama lähes 20 vuoden takainen kuva, joista selviää auton yleiskunto:
Peltiensä puolesta olisi katsastettavissa todella pienillä paikkahitsauksilla, varsinaiset kantavat rakenteet kun ovat varsin hyvässä kunnossa vaurioiden rajoittuessa lähinnä pieniin reikiin "kosmeettisissa" osissa. Tekniikka toki menisi täysremonttiin, 20 vuoden seisonta ei tee hyvää millekään autolle.
Katsotaan mitä tuosta nyt saisi aikaan kun ajoon saanti on alkanut vuosi vuodelta poltella yhä enemmän. Ihan mitään pikakunnostusta en kuitenkaan aio tehdä, vaan kori nousee irti rungolta. Toivottavasti tulevan kesän/syksyn/talven aikana rungon hitsaustyöt nytkähtävät käyntiin. Alkuperäisyyden vaalijoiden kauhuksi aikeissa ei myöskään ole tehdä mitään 100% alkuperäisspekseihin kunnostusta, vaan tarkoitus on asentaa keulille hieman paremmin nykyrytmin tahdissa pysyvä 1300- tai 1400-kuutioinen kone yhdistettynä viisivaihteiseen laatikkoon. Onneksi noilla molemmilla konekooilla on Tippaa aikoinaan tehdas valmistanut, joten muutoskatsastuksen ai sen puoleen pitäisi tuottaa vaikeuksia (olettaen että Renaultilta pystyy hommaamaan tarvittavat dokumentit).
Viisivaihteinen Renault 5 GTL:stä peräisin oleva HA1-laatikko on jo hankittuna, ja äsken tuli erään kerhon hallituksen jäsenen suosiollisella sponsoroinnilla