Eli vaikka kenties ollut aiemmin jo aiheena, niin millä vahauksen yhteydessä kiillotatte maalipinnan ? Käsin kuten kysyjä vai jollakin verkkosähkökiillottimella? Noita vempeleitä on taas eri paikoissa "tarjouksessa" ja heräsi mielenkiinto niitä kohtaan? Säästävätkö ranteita ? Entä kiillotuslaikkojen käyttö, pestäviä vai kertakäyttöisiä?
kiillotuslaite
- Keskustelun aloittaja kurtsi
- Aloitettu
T_White
Aktiivinen jäsen
- Viestejä
- 955
Vs: kiillotuslaite
Kiinnostaisi itseäkin tämä aihe, kun tuli jo viime syksynä kyseinen pyörölaite hankittua. Olisi tosiaan kiva kuulla kokemuksia- ja neuvoja laitteiden käytöstä jne. Muutamia kertoja nähnyt autoja, joissa kivat pyöröjäljet kyljissä, jotka varsinkin auringossa näkyvät, liekö likaisilla laikoilla pyöritelty. Mutta varmasti näillä laitteilla ranteita säästää... Oisko vinkkejä?
Kiinnostaisi itseäkin tämä aihe, kun tuli jo viime syksynä kyseinen pyörölaite hankittua. Olisi tosiaan kiva kuulla kokemuksia- ja neuvoja laitteiden käytöstä jne. Muutamia kertoja nähnyt autoja, joissa kivat pyöröjäljet kyljissä, jotka varsinkin auringossa näkyvät, liekö likaisilla laikoilla pyöritelty. Mutta varmasti näillä laitteilla ranteita säästää... Oisko vinkkejä?
jami
Jäsen
- Viestejä
- 112
Vs: kiillotuslaite
Tuollasella kulmavaihteellisella (oikea termi?) kiillotuskoneella on tullut maalipintaa ajeltua, tuttujen kesken mylly. Jos varallisuus sallii niin tässä ei kannata säästää, varsinkaan jos sitä on tarkoitus käyttää useammin kuin kerran kauniina kesäpäivänä. Laitteiden laadussa / kestävyydessä tuntuu olevan melkoisen dramaattisia eroja. Asia mihin noissa kannattaa kiinnittää huomiota on teho, tai pitäisikö sanoa vääntö. Useat halvemmat koneet eivät jaksa pyörittää tasaisesti pienemmillä kierroksilla vaan alkavat puutua tai kierrokset alkavat heittelemään joka taas ei ole kovin toivottavaa jos on tarkoitus kiillottaa listan tai tiivisteen vierukset tarkasti.
Nuo kohdat samoin kuin terävät kantit kannattaa kiillottaa vähän rauhallisemmin. Vältä koneen turhaa painamista maalipintaan, parhaan lopputuloksen saa kun antaa koneen "kulkea" omalla painollaan. Älä kiiloita laikan reunalla ellei se ole kohdasta johtuen välttämätöntä. Kiillotuskoneista oma suosikki on Makita. Kestävä, istuu käteen ja jaksaa vääntää mukavasti.
Laikoista sen verran että itse pesen ne heti joka käyttökerran jälkeen pesuaineella ja huuhtelen vielä uudelleen ennen seuraavaa kertaa.
Kiillotusaineista en ole merkkiuskollinen mutta kannattaa luonnollisesti pyrkiä käyttämään mahdollisimman hienojakoista ainetta ellei maalipinta välttämättä muuta vaadi. Jos tarkoitus on tehdä priimaa niin ensin pahimpien kohtien vesihionta, sitten kiilloitus karkeasta hienoimpaan aineeseen siirtyen, sen jälkeen viimeistelykiillotus epäkesko-kiillotuskoneella. Kiilloitus olisi hyvä tehdä kasteltuun pintaan, myös viimeistely.
Vahaus kannattaa aloittaa jollain puhdistavalla vahalla (punainen glymi jne..) jonka jälkeen sitten se suojaava vaha (tai kestopinnoite) vielä päälle.
Niin ja lisätään vielä että se puhtaus on puoli ruokaa, myös maalipinnassa...
Tuollasella kulmavaihteellisella (oikea termi?) kiillotuskoneella on tullut maalipintaa ajeltua, tuttujen kesken mylly. Jos varallisuus sallii niin tässä ei kannata säästää, varsinkaan jos sitä on tarkoitus käyttää useammin kuin kerran kauniina kesäpäivänä. Laitteiden laadussa / kestävyydessä tuntuu olevan melkoisen dramaattisia eroja. Asia mihin noissa kannattaa kiinnittää huomiota on teho, tai pitäisikö sanoa vääntö. Useat halvemmat koneet eivät jaksa pyörittää tasaisesti pienemmillä kierroksilla vaan alkavat puutua tai kierrokset alkavat heittelemään joka taas ei ole kovin toivottavaa jos on tarkoitus kiillottaa listan tai tiivisteen vierukset tarkasti.
Nuo kohdat samoin kuin terävät kantit kannattaa kiillottaa vähän rauhallisemmin. Vältä koneen turhaa painamista maalipintaan, parhaan lopputuloksen saa kun antaa koneen "kulkea" omalla painollaan. Älä kiiloita laikan reunalla ellei se ole kohdasta johtuen välttämätöntä. Kiillotuskoneista oma suosikki on Makita. Kestävä, istuu käteen ja jaksaa vääntää mukavasti.
Laikoista sen verran että itse pesen ne heti joka käyttökerran jälkeen pesuaineella ja huuhtelen vielä uudelleen ennen seuraavaa kertaa.
Kiillotusaineista en ole merkkiuskollinen mutta kannattaa luonnollisesti pyrkiä käyttämään mahdollisimman hienojakoista ainetta ellei maalipinta välttämättä muuta vaadi. Jos tarkoitus on tehdä priimaa niin ensin pahimpien kohtien vesihionta, sitten kiilloitus karkeasta hienoimpaan aineeseen siirtyen, sen jälkeen viimeistelykiillotus epäkesko-kiillotuskoneella. Kiilloitus olisi hyvä tehdä kasteltuun pintaan, myös viimeistely.
Vahaus kannattaa aloittaa jollain puhdistavalla vahalla (punainen glymi jne..) jonka jälkeen sitten se suojaava vaha (tai kestopinnoite) vielä päälle.
Niin ja lisätään vielä että se puhtaus on puoli ruokaa, myös maalipinnassa...
Vs: kiillotuslaite
Ostin sitten Clas Ohlsonin halvan 2x100mm kiekoilla olevan vempeleen ja ainakin muutaman minuutin käytön jälkeen tilasin sitten Kestrel DAS-6-härvelin, kun noita juttuloita lueskelin googlettamalla ja aika monessa moista kehuttiin. Saa nyt sitten nähdä, milloin koje kotiin saapuu.
Tuosta koneella vahaamisesta, Sonaxin laikat hankin myös ja todella vähän vahaa laikkaan pitää annostella jos ei halua kauan hangata sitä kiiltäväksi. Työ tekijäänsä opettaa. Kiiltävää jälki kyllä on, saa nyt sitten nähdä jos joskus noita naarmuja sillä koettaisi saada piiloon. Epäkeskoa suosittelevat monet aloittelijan vehkeeksi, ettei maali kulu puhki. Taitaa olla oikea neuvo.
Korrekin vahoilla tuota kokeilin, tietty laatuvahalla tulisi nopeasti hienoa, mutta ajelen ensin nuo nykyiset purkit pois.
Ostin sitten Clas Ohlsonin halvan 2x100mm kiekoilla olevan vempeleen ja ainakin muutaman minuutin käytön jälkeen tilasin sitten Kestrel DAS-6-härvelin, kun noita juttuloita lueskelin googlettamalla ja aika monessa moista kehuttiin. Saa nyt sitten nähdä, milloin koje kotiin saapuu.
Tuosta koneella vahaamisesta, Sonaxin laikat hankin myös ja todella vähän vahaa laikkaan pitää annostella jos ei halua kauan hangata sitä kiiltäväksi. Työ tekijäänsä opettaa. Kiiltävää jälki kyllä on, saa nyt sitten nähdä jos joskus noita naarmuja sillä koettaisi saada piiloon. Epäkeskoa suosittelevat monet aloittelijan vehkeeksi, ettei maali kulu puhki. Taitaa olla oikea neuvo.
Korrekin vahoilla tuota kokeilin, tietty laatuvahalla tulisi nopeasti hienoa, mutta ajelen ensin nuo nykyiset purkit pois.