Tii
Jäsen
- Viestejä
- 217
Esitelläänpä nyt käyttöautoa hieman ja kerjätään mielipiteitä.
Eli itse rakkinehan on vuoden 2003 Clio 1,6 K4M -moottorilla. Varustetaso vissiinkin Dynamique tai Privilege, ainoastaan cruise puuttuupi. Viime vuoden alkupuoliskolta tuo on ollut omistuksessa ja onhan se saanut hieman kohennusta osakseen sinä aikana. Joissain kuvissa saattaapi toisen puolen sumuvalo puuttua, jokin murikka lie oli lasiin pienehkön särön tehnyt. Joko nyt jostain hankin uuden tai otan toisenkin pois. Niin, muutoksia mitä autoon on tullut tehtyä.
· Ensimmäiseksi taisi lähteä alusta vaihtoon. Normi napakan setin tilalle tuli näin äärimmäisen pihinä tilattua Weitecin GT -setti, joka vähintään sen lupaamansa 45/35mm rakkinetta laski alaspäin. Muuttuhan ajo-ominaisuudet lähes joka saralla. Pintakovuus muuttui astetta hirveämpään suuntaan, vain pienenpieni jousto tuntuu suuremmissa nytkähdyksissä. Oikea mieliala kun sattuu kohdalle, niin ko. ominaisuudet ovat hauskahkot jopa huonommilla teillä. Hyvillä pinnoilla, maanteillä etc. ajelu sitten on silkkaa juhlaa. Ei uskoisi, että näin pieni käppänä yhtä vakaasti kykenee kulkemaan.
Heti alustan vaihdon jälkeen, kun kulmat oli mitä oli, tuntui ohjauskin vakiota paremmalta. Vakiona kun auto tuntuu siltä, että ne kääntyvät pyörät sijaitsisivat taka-akselilla. Myös itse ohjauksen keveys, tai raskaus, muuttui jompaan kumpaan suuntaan, parempaan kuitenkin. Pyörien suuntauksen jälkeen muuttui ohjaustuntuma taas vakiolta. Ratti vaikuttaa takapyöriin, mutta siihenpä on jo tottunut.
· Seuraavaksi oli operaationa sisustan äänieristys. Ovet, lattia kokonaisuudessaan, takakyljet, katto sekä tavaratila tuli vaimennetuksi Vibroplastilla. Ovien ulkopeltiin kaksinkertainen kerros Vibroplastia, muihin ovien peltiosiin sekä verhoilumuoveihin yksi kerros. Lattia sai aina polkimilta asti takapenkin alle asti yhden kerroksen käsittelyn. Takajalkatilaan lisäksi Motonetin 4mm paksumpi bitumimatto. Takakylkiin yksi kerros, myös lokarinkaarien päälle. Tavaratila vuorattiin kylkiä ja pyöränkoteloa myöten yhdellä kerroksella. Tavaratilan pohjalevyksi tuli n. 15mm paksu filmivanerin siivu, jonka alapuolelle 2mm bitumimatto jossa kiinni jonkin sortin eristevillakerros toisella puolen.
· Samaan aikaan tuli pikkutuunailtua sivuvilkut mustiksi, jotka mokoma työkaveri vielä toimitti väärään osoitteeseen. Muuten ok kapineet, mutta turhan korkeat. Orkkisvilkun kaltaiset lituskat kun jostain löytyisi tummina, niin vaihtaisin kiljuen. Lokarin, muovisen sellaisen, reiästä joutui vuolemaan inasen pois, että nykyinen vilkku upposi sisään.
· Syysillan projekti oli jälkiasennusxenonien, OLLO -merkkisten sellaisten, asennus kaukovaloihin. Itse sähköasennusosio oli helppo, tökätä vaan johto A paikkaan B. Ballastien sijoittamien kohtuullisen ahtaaseen konehuoneeseen oli asia erikseen. Kuskin puolen ballastin sai hyvin kiinni akun suojapeltiin tmv. Repsikan puolella joutuikin jo miettimään. Alumiininpalasesta vaan taivuttelemaan telinettä.. Ballasti killuu nyt ko. telinessä jotakuinkin moottorin kannakkeen kohdalla kun taas itse teline kiinnittyy aina johonkin etuvalon läheisyyteen. Lampunvaihto onkin taas astetta raivostuttavampi projekti.
· Seuraavan talven aikana taka- sekä takasivuikkunat saivat osakseen 3M -kalvot. Olikohan itse arvo noissa 20% jotain luokkaa, kohtuu tummat ainakin ovat.
· Pieni retroilu on aina lämmittänyt mieltä, joten pitihän 2000 -luvun autoon vanhahkot vanteet hankkia. Speedlinen valmistamia R19 16V ph1 orkkisvanteita olen kaikessa niiden karuudessan pitänyt aina oikein hienoina. Sellaisetpa löytyivät vielä erittäin hyväkuntoisina ja sangen edullisesti. Hiekkapuhallus ja pulverimaalaus tekivät ihmeitä. Suurin ihme joillekin noissa saattaa olla sijoitus tähän autoon ja ennen kaikkea väri, se jos mikä tuntuu jakavan mielipiteitä. Renkaiksi tuli hinta/laatu -suhteeltaan kelvollisiksi havaitut Kumhon Ecsta SPT:t koossa 195/45/15".
· Vanneprojektin aikaan käytin etu- sekä takapuskurin mattamustat muovilistat, kylkilistat tekniikkamerkintöineen ja pikkuisen takaspoilerin maalauksessa. Samalla poistui etupuskurista lampunpesurit. Niiden tehon kun jokainen niitä käyttänyt tietää - sitä ei ole. Kaiken lisäksi roiskii vielä pesunesteet kylkiin/konepellille.
Kahden viimeisen kohdan valmistuessa samaan aikaan saikin auton nippuun ja nykyiseen kuosiin. Näillä mennään melkoisen pitkälle, sillä enää ei taida olla mitään uudistuksia mielessä. Parisen kuvaakin jos rohkenen laittaa esille.
Eli itse rakkinehan on vuoden 2003 Clio 1,6 K4M -moottorilla. Varustetaso vissiinkin Dynamique tai Privilege, ainoastaan cruise puuttuupi. Viime vuoden alkupuoliskolta tuo on ollut omistuksessa ja onhan se saanut hieman kohennusta osakseen sinä aikana. Joissain kuvissa saattaapi toisen puolen sumuvalo puuttua, jokin murikka lie oli lasiin pienehkön särön tehnyt. Joko nyt jostain hankin uuden tai otan toisenkin pois. Niin, muutoksia mitä autoon on tullut tehtyä.
· Ensimmäiseksi taisi lähteä alusta vaihtoon. Normi napakan setin tilalle tuli näin äärimmäisen pihinä tilattua Weitecin GT -setti, joka vähintään sen lupaamansa 45/35mm rakkinetta laski alaspäin. Muuttuhan ajo-ominaisuudet lähes joka saralla. Pintakovuus muuttui astetta hirveämpään suuntaan, vain pienenpieni jousto tuntuu suuremmissa nytkähdyksissä. Oikea mieliala kun sattuu kohdalle, niin ko. ominaisuudet ovat hauskahkot jopa huonommilla teillä. Hyvillä pinnoilla, maanteillä etc. ajelu sitten on silkkaa juhlaa. Ei uskoisi, että näin pieni käppänä yhtä vakaasti kykenee kulkemaan.
Heti alustan vaihdon jälkeen, kun kulmat oli mitä oli, tuntui ohjauskin vakiota paremmalta. Vakiona kun auto tuntuu siltä, että ne kääntyvät pyörät sijaitsisivat taka-akselilla. Myös itse ohjauksen keveys, tai raskaus, muuttui jompaan kumpaan suuntaan, parempaan kuitenkin. Pyörien suuntauksen jälkeen muuttui ohjaustuntuma taas vakiolta. Ratti vaikuttaa takapyöriin, mutta siihenpä on jo tottunut.
· Seuraavaksi oli operaationa sisustan äänieristys. Ovet, lattia kokonaisuudessaan, takakyljet, katto sekä tavaratila tuli vaimennetuksi Vibroplastilla. Ovien ulkopeltiin kaksinkertainen kerros Vibroplastia, muihin ovien peltiosiin sekä verhoilumuoveihin yksi kerros. Lattia sai aina polkimilta asti takapenkin alle asti yhden kerroksen käsittelyn. Takajalkatilaan lisäksi Motonetin 4mm paksumpi bitumimatto. Takakylkiin yksi kerros, myös lokarinkaarien päälle. Tavaratila vuorattiin kylkiä ja pyöränkoteloa myöten yhdellä kerroksella. Tavaratilan pohjalevyksi tuli n. 15mm paksu filmivanerin siivu, jonka alapuolelle 2mm bitumimatto jossa kiinni jonkin sortin eristevillakerros toisella puolen.
· Samaan aikaan tuli pikkutuunailtua sivuvilkut mustiksi, jotka mokoma työkaveri vielä toimitti väärään osoitteeseen. Muuten ok kapineet, mutta turhan korkeat. Orkkisvilkun kaltaiset lituskat kun jostain löytyisi tummina, niin vaihtaisin kiljuen. Lokarin, muovisen sellaisen, reiästä joutui vuolemaan inasen pois, että nykyinen vilkku upposi sisään.
· Syysillan projekti oli jälkiasennusxenonien, OLLO -merkkisten sellaisten, asennus kaukovaloihin. Itse sähköasennusosio oli helppo, tökätä vaan johto A paikkaan B. Ballastien sijoittamien kohtuullisen ahtaaseen konehuoneeseen oli asia erikseen. Kuskin puolen ballastin sai hyvin kiinni akun suojapeltiin tmv. Repsikan puolella joutuikin jo miettimään. Alumiininpalasesta vaan taivuttelemaan telinettä.. Ballasti killuu nyt ko. telinessä jotakuinkin moottorin kannakkeen kohdalla kun taas itse teline kiinnittyy aina johonkin etuvalon läheisyyteen. Lampunvaihto onkin taas astetta raivostuttavampi projekti.
· Seuraavan talven aikana taka- sekä takasivuikkunat saivat osakseen 3M -kalvot. Olikohan itse arvo noissa 20% jotain luokkaa, kohtuu tummat ainakin ovat.
· Pieni retroilu on aina lämmittänyt mieltä, joten pitihän 2000 -luvun autoon vanhahkot vanteet hankkia. Speedlinen valmistamia R19 16V ph1 orkkisvanteita olen kaikessa niiden karuudessan pitänyt aina oikein hienoina. Sellaisetpa löytyivät vielä erittäin hyväkuntoisina ja sangen edullisesti. Hiekkapuhallus ja pulverimaalaus tekivät ihmeitä. Suurin ihme joillekin noissa saattaa olla sijoitus tähän autoon ja ennen kaikkea väri, se jos mikä tuntuu jakavan mielipiteitä. Renkaiksi tuli hinta/laatu -suhteeltaan kelvollisiksi havaitut Kumhon Ecsta SPT:t koossa 195/45/15".
· Vanneprojektin aikaan käytin etu- sekä takapuskurin mattamustat muovilistat, kylkilistat tekniikkamerkintöineen ja pikkuisen takaspoilerin maalauksessa. Samalla poistui etupuskurista lampunpesurit. Niiden tehon kun jokainen niitä käyttänyt tietää - sitä ei ole. Kaiken lisäksi roiskii vielä pesunesteet kylkiin/konepellille.
Kahden viimeisen kohdan valmistuessa samaan aikaan saikin auton nippuun ja nykyiseen kuosiin. Näillä mennään melkoisen pitkälle, sillä enää ei taida olla mitään uudistuksia mielessä. Parisen kuvaakin jos rohkenen laittaa esille.
