Twigo I korin ruostumisherkät kohteet ja "heikot kohdat": Havaintoja ja huomioita, ei absoluuttista totuutta

Meikä

Jäsen
Viestejä
36
Tervehdys

En ole enää vuosikausiin ollut kovin innokas kirjottelemaan mihinkään Voorumeille. Sitä tuli joskus tehtyä liiankin kanssa. Huomasin että sekin aika kannattaa käyttää ihan vaan tekemiseen. Tuossa muutama päivä sitten vähän väärässä viestiketjussa oli kiinnostusta tähän aiheeseen niin laittelen tällaisen alulle.

Kokemukseni perustuvat kahteen Twingo I autoon. Toinen on VIN -koodimallivuodeltaan 2001 ja valmistettu Ranskassa, mutta se on ensirekisteröity Suomessa 1998. Toinen on mallivuodeltaan 2002 ja myös valmistettu Ranskassa, mutta sekin on ensirekisteröity 2001 alkuvuodesta ja sen rekisteriotteessa on AKE -päätös jossa kerrotaan se hyväksytyksi ennen 1.1.2001 vaatimusten mukaan eli se ei tarvitse OBD -mittauksia eikä sen ECUn saakaan yhteyttä vaikka pistoke onkin. Tiedä sitten miten nuo ranskalaiset noita mallivuosia autoihin leimailevat. Uudemmalla on ajettu melko takaan 80 500 km ja vanhemmalla 148 000 km melko tarkkaan.

Molemmat Twingot ovat koriltaan mielestäni erittäin hyväkuntoisia päällisin puolin tarkastelle. Maalipinta on hyvä ja kirkas, sisustat ovat käytännössä täysin ehjiä. Muutenkin mielestäni kyse on kivoista ja hauskoista vekottimista. Olen erittäin iloinen että satuin vahingossa "törmäämään" tähän malliin kun halusin siirtyä "pieniin" autoihin.

Mutta jottei menisi tapani mukaiseksi jaaritteluksi niin päätetään tämä avausviesti näidän Twingojen kuviin ja jatketaan sitten tarinaa myöhemmin itse otsikon mukaisista aiheista. Enimmäkseen tulen käsittelemään tuota vanhempaa vekotinta, koska tuossa uudemmassa ei yksinkertaisesti ole mitään vaurioita korissa ellei nyt Twingoille tyypillisiä "finnejä" oteta lukuun eli siis konepellin kiveniskemiä.

Laitelkaa ihmeessä muutkin tarinaa tähän. Tämän ei ole tarkoitus olla mikään minun oma viestiketju
 

Liitteet

Meikä

Jäsen
Viestejä
36
Viittasin otsikossa Twingo I korin "heikkoihin kohtiin". Asiahan ei ole näin yksinkertainen eikä tällaista voida väittää suoraan. Auton korin ruostuminen ja ruostevauriot ovat monen tekijän summa. Auton ikä, ajetut kilometrit, ajo-olosuhteet, säilytys ja huolto sekä hoito lienevät ratkaisevia tekijöitä ruostumisherkkyydessä. Väite heikoista kohdista tarkoittamassa niitä kohteita, jotka ovat ruostumisherkempiä kuin muuta kohdat kyseisen ajoneuvomallin korissa.

Jatkossa kuvaamistani kohteista yhtään ei ole "löytynyt" katsastuksessa korjauskehotuksen tai jälkitarkastusvaateen arvoisesti, paitsi YKSI. Sen tulen esittelemään ensimmäisenä kunhan siihen asti keritään. Se kohde lienee erittäin yleinen ja se oli täysi yllätys. Tämä kohde oli tuossa uudemmassa Twingo I.

Olisi ollut ansiokasta tehdä tarkka dokumentointi kuvien kanssa tästä tapauksesta josta kerron. Olenkin pitänyt tarkkaa päiväkirjaa kaikista tehdyistä töistä ja työvaiheista. Etenkin olen kirjannut kaikki virheet ja niihin johtaneen osaamattomuuden, mutta myös oikein tehty ja onnistuminen on kirjattu. Näiden kaikkien tarinoiden liittämisessä tänne ei ole mitään järkeä. Ne on tehty itseäni varten opiksi, josta myöhemmin voi katsoa neuvoja. En ole digikuvaaja tyyppiä. Kuvadokumentaatio on siis vähäistä. Kuvaaminen on mukavaa, mutta kuvien lajittelu, järjestäminen nimeäminen ja arkistointi on työlästä. Joitain kuvia on kuitenkin tarjota tarinan tueksi.

Kuten myöhemmin kuvista tullaan huomaamaan, työn jälki ei ole ensiluokkaista eikä voida kuvitellakaan pääsevän mihinkään ensisöintitasolle. Olosuhteet, työvälineet, rahkeet ja taidot eivät vaan millään riitä. Aikaa on. Aina pyritään parempaan kuin edellisellä kerralla. Hionta, pakkeli, massa ja maali ovat huonon hitsaajan hyviä kavereita. Olen tehnyt massailut seoksella massa / kotelosuja n. 5 / 1. Näin saadaan tiiviimpi ja kestävämpi suojaus. Työ on tosin aikaavievämpää kun kaman on annettava välillä jämähtää. Näillä helteillähän tuo tapahtui nopeasti ja parikin kerrosta voitiin pensselöidä samana päivänä.

Mutta itse autoon ja valmisteleviin töihin. Kyseessä siis Twingo I 1998, värii MV 302 met eli suomeksi oljenkeltainen metalliväri. Ajokilometrejä 148 000 ja muutama päälle. Kaikin puolin mielestäni loistokuntoinen yksilö pienine puutteineen luokkaa "pikkuvikojahelppokorjata".

Tätä ruostekorjaussavottaa varten autosta on irrotettu tai purettu seuraavat osat / osakokonaisuudet:

1. Takapuskuri pakoputken irrottamisen mahdollistamiseksi

2. Pakoputki. Tässä tapauksessa täyspitkä kanki katalysaattorin pyörölaipalta päähän asti. Tämän pakoputken irrottaminen vaatii myös äänenvaimentimen korikiinnikkeen poiston jos taka-akselisto on täysin paikoillaan. En ainakaan yksin löytänyt mitään keinoa putken ulos ujuttamiseen muuten

3. Käsijarruvaijerit. Ei toki tarvitse irrottaa etupäästä, mutta takaliitokset irrotettava taka-akseliston irtisaamiseksi. Samalla huomattiin muovisuojakuoret puhki kuluneiksi ja sisällä oleva metallikierresuoja ruostuneeksi kuten toinen vaijerikin pahoin eli vaihtoon

4. Takaosan sisätilan tyhjennys, takapenkkien irrotus, takatilaverhoilun poisto, jalkatilojen lattiaverhoilujen siirto sivuun takaosasta, myöhemmin takaseinien sivusisustusmuovien irrottaminen. Turvavyöt pitkäksi ja solmuun. Turvavyön rullan kiinnike on läpivienillä muovissa

5. Polttoainetankki. Tyhjennys ja tarkastus. Havaittiin polttoainetankki joskus vaihdetuksi. Selviä purkaamo- tai muu käytetyn myyjän merkintöjä niin tankissa kuin pumpussa

6. Taka-akseliston irrottaminen korikiinnikkeineen. Takaiskunvaimentimet ja jouset paikoillaan

7. Akun miinuskenkä irti tai paremminkin koko akku kellariin ja ECU -liitin irti

8. Ja paljon muuta pientä

Tuossa nopea listaus valmistelevista töistä pääpiirteittään. Liitteenä joku kuva työmaasta.
 

Liitteet

hhelminen

Aktiivinen jäsen
Viestejä
2 095
Ykköskopan twingoja varmaan kymmenkunta omistaneena tulee mieleen heti muutamat paikat..
•Poikittaispalkki edessä, jos ei sinkitty niin vanhemmiten tuppaa ruostumaan pahasti.
•Etulokasuojan alapäät (oven edestä) kerää helman ja lokasuojan väliin kaiken mahdollisen.
•Helmapellin etupää (jos ei roiskeläppiä) ja tunkinkohdat pohjassa (kivisuihku tuppaa kuluttamaan massan).
•Takalokasuojan sisäpuoleta takapää ja etupuolelta lokasuojan reuna.
•Etulattia sisäpuolelta, pikittais saumasta kuskin ja repsikan penkin alta.

Sitten ruosteelle harvinaisempia kohtia..
•Akkukaukalon pohja.
•Iskareiden yläpään kiinnikkeet.
•Taka-akseli.
•Tuulilasin alla oleva sadevesikaukalo.

Jos kaikki edellämainitut kohdat on ruosteettomia niin kyseessä on erinomainen yksilö, tallaisia on itselläkin pari ollut..
 

Relluttelu

Nuorempi jäsen
Viestejä
4
Eikö muilla ole tullut ruostetta vastaan polttoainetankin täyttöputken luona. Helppo tarkastaa kun työntää tankkausputken tiivistyskumin sivuun, niin näkee onko taakse kertynyt rapaa.
 

pilkku

Jäsen
Viestejä
223
Eikö muilla ole tullut ruostetta vastaan polttoainetankin täyttöputken luona. Helppo tarkastaa kun työntää tankkausputken tiivistyskumin sivuun, niin näkee onko taakse kertynyt rapaa.
Oli kyllä ihan ruosteessa mulla. Ruostunut kokonaan irti täyttöputken ympäriltä.
 

Meikä

Jäsen
Viestejä
36
Tuollahan noita tuli melkein kaikki mitä itsekin olen havainnut. Muutama uppuu kyllä. Laittelen kuitenkin tarinoita vaikka olisi samojakin, kun on muutama kuvakin laitta niiden mausteeksi. Lisäksi vähän kommentoin sitten kohdetta. Tuosta minun uudemmasta kulkineesta en ole ruosteita löytänyt, mutta ehkä tämänkesäinen ruosteseikkailu tuon vanhemman kanssa avaa uusia näkökulmia.

1. KOHDE: Pakoputken äänenvaimentimen etuhitsaussauma

Tämähän ei ole varsinainen korinosa, mutta menee tähän aihepiiriin "varusteena".

Yleisesti kai voidaan sanoa että pakoputkisto tykkää nähdä maailmaa. Se ei niinkään ole iloinen seisomisesta ellei sitten saa viipyä siisteissä sisätiloissa. Mutta se ei missään tapauksessa voi sietää ovalta ovelle tyyppisestä lyhytintervalliajosta, jossa se saa sisäpuolelta kylpeä kondensoituneessa vedessä eikä ulkoakaan kuumene kunnolla.

Twingo I pakoäänet ovat pikkuautomaisen hiljaiset. Pakoputkistojahan on ainakin 3 eri mallia, joista kirjoitin joskus toiseen viestiketjuun. Kertokaa ihmeessä jos niitä on enemmän. Pakoputkessa on vain yksi varsinainen äänenvaimenninosa. Lähellä putken etupään katalysaattoriosan laippaa on pieni laajennus. En tiedä sisältääkö tämä laajenema äänenvaimenninelementtejä. En ole avannut.

Seuraava kokemus perustuu tuohon nuormempaan yksilööni, jonka oli ostanut vuotta aiemmin kun tämä tapaus sattui. Ajelin sillä syksyn ja siirryin talvikulkupeliin. Tämä kohde tuli itselleni täytenä yllätyksenä katsastuksen yhteydessä. Ei saatu irti laillisia päästöjä. Olin kyllä kurkkinut auton alla. Pakoputki näytti käsittämättömän uudelta. Kuuntelin pakoputken ääntelyä tyhjäkäynnillä tein kaikki perustarkastukset autoon ennen katsastusta. Katsastus oli myöhässä, koska se olisi pitänyt tehdä alkuvuodesta ja olin ottamassa vekotinta liikenteeseen vasta toukokuun alussa eli en sitten käynyt hakemassa päästölappuja etukäteen. En tosin tiedä ollenkaan minkä ikäisiä pakoputken osat olivat vaikka näyttivätkin lähes uusilta silmämääräisesti. Ja tässä oli 2 pätkää katalysaattorilaipalta taakse.

Tästä tapauksesta oppineena muistan melko varmaan vastaisuudessa käynnistää auton, ottaa kunnon rukkasen kouraan ja tukkia pakoputken pään, ja kuunnella pörinöitä. Nimittäin kun irrotin tuon takapöntön, jossa siis oli niin paljon vuotoa että konttori ei "halunnut" päästöjä siihen saada totesin että etusauma edelleen "näytti" ehjältä, ei kiiltävältä, mutta kohtuu kuntoiselta. Sitten hivenen vääntelemään ja kyllähän se lopulta irvisteli. Ja yleensä haetaan ne päästöt etukäteen niin homma on helpompaa.

Monille seuraava on varmasti itsestään selvää, mutta laitetaan tähän siitä kun se ei ole minulle aina ollut. Kun mennään ostamaan pakoputkia mistä tahansa varaosaliikkeestä (jos tilataan netin tai muun kautta tämä ei ole mahdollista), muistetaan ottaa putki / putkisto kauniiseen käteen ja tarkastella sitä kuin timpuri monesta suunnasta sopivaa lautaa valitessaan. Nykyään nimittäin näyttäisi että hitsaussaumojen laadunvalvonta tuotantoprosessissa on luvattoman heikkoa tai sitä ei juuri ole ollenkaan. Eikä myyjäporraskaan sitä välttämttä teen. Heti hylkyyn jos joku sauma vähänkin arveluttaa ja pyydetään uutta tilalle.

Olen alkanut ruostesuojata pakoputkiston saumoja. Moni suosii sinkkimaaleja. Niissä vaan on kerrospaksuus melko tarka ettei heti kupli ja korkkaa. Enkä sitten tiedä mikä sinkkimaalien mekaanisen kulutuksen kestävyys on. Kertokaa jos teillä on kokemusta niistä pakoputkissa. Olen käyttänyt silikonipohjaisia kuumankestomaaleja. En tosin niidenkään kulutuksen kestävyydestä ole vakuuttunut. Niissä on vielä sellainen kimurantti puoli että ennen seuraavaa kerrosta maalin olisi kuumennuttava käyttölämpötilaansa, joka on eri maaleissa erilainen. Ja jos pakoputkista on kyse, niin kuka viitsii konttailla alla maalailemaan ajorupeamien kuumennettua putkisto riittävästi. Olen kuumennellut maalattuja saumakohtia kuumailmapuhaltimella. Tämä kaikki on kokeiluasteella ja voi osoittautua täysin turhaksi työksi, mutta jotainhan sitä on puuhattava välillä.

Valitettavasti tuosta lahosta etusaumasta ei ole kuvaa. Se on jo aikaa jalostunut uudeksi metalliksi. Laitan jonkun kuvan tähän tuosta täyskangesta, jossa näkyy saumojen silikonimaalaus.
 

Liitteet

Meikä

Jäsen
Viestejä
36
KOHDE 2. Apurunko (oikein ihana kohde)

Tämäkään ei taida olla varsinainen korin osa vaan kuuluu paremminkin alusta, pyöräntuonta ja jousitus osastoon.

Harmi kun minulla ei ole apurungosta rakenteellisia kuvia. Täältä saamistani PDF -tiedostoissa on vain moottoria, sähköjä ja apulaitteita, muttei mitään korista, pyöräntuennasta, voimansiirrosta, jousituksesta, alustasta eikä jarrujärjestelmästä. Olisikohan jossain alkupään Clio samoja rakenteita? Jos jollain on vinkata, mistä voisi saada vanhimpien Clio rakennekuvia tai korjausoppaita niin olen kiitollinen tiedosta. Alfamer -oppaita Cliosta on lähikirjastossakin, mutta en ole tuon firman oppaisiin oikein löytänyt yhteyttä.

Apurunkoa on tässä tarkasteltu vain alta ja sivuilta sen minkä on pystytty. Irrotettu sitä ei ole. Lyhyesti kai voidaan sanoa että apurunko on moottorin takana oleva monimuotokappale johon kiinnittyvät esim. etutukivarret.

Twingo I apurunko ruostuu, ruostuu päältä päin. Apurungon päälle pääsee helposti sivulta ja päältä hiekkaa, kiviä, kaikkea mitä tiestä irtoaa. Apurungossa näyttäisi olevan 2 kohtaa, joissa on potero tai kuoppa, josta tämä kama ei pääse pois. Kun mukaan lisätään vettä ja kenties tiesuolaa ja laitetaan auto liikkeelle niin saadaan tehokas mekaaninen ja kemiallinen hionta. Ja kun apurunko näistä kohdin kukkii alta niin päällä on pelkkää näkkäriä. Laitan yhden kuvan lisämausteeksi.

Taitaapi olla niin että apurunkohitsauksia ei nykyään hyväksytä. Siinähän sitten ihmetellään miten korjataan vai vaihdetaanko koko hökötys. Jokainen tekee omalla kohdallaan nämä ratkaisut.

Täällähän taisi olla jossain pitkä tarina Twingo I virittämisestä, joka päättyi muistaakseni apurungon ihmettelyyn.
 

Liitteet

Ylös Bottom