No niin!
Salamakeula meni vaihtoon ja taloon tuli tilalle otsikon mukainen kulkine.
Jotta vetoa osaa arvostaa täydessä mitassaan, taustoitan vähän. Tai siis... hehkutan estoitta, vielä hyvä pössis päällä uudesta menopelistä
Sori pitkä vuodatus...
Perheessä on pitkään ajeltu II-megane farkulla. Se oli ihan jees. Hiljainen ja tilava matka-auto. Halpa pitää, kun suurimmista osista pakollisia hommia selvisi itse, mitä nyt piti kompura vaihdattaa yhdessä VVT-pyörän ja jakopään kanssa liikkeessä. No, velimies tarvitsi edullista kulkupeliä, joten luovuin siitä ja laitoin vastaavan Ooppelin.
Tuoreempi, alle 100tkm ajettu H-Astra oli kyllä ihan jämäkkä ja rivakka ajaa, mutta ratkaisevasti liian pieni. Äänekäskin se oli (mutta niin kyllä kaikki renun jälkeen kokeillut muutenkin...). Perheenlisäystäkin tuli, eikä kahden turvaistuimen sijoittaminen ollutkaan enää kovin miellyttävää, varsinkin kun etupenkille ei saanut karvalakin varustetasoilla sellaista laittaa. Arvostus ooppelia kohtaan kyllä nousi niiltä enimmiltä osin reilustikin, mutta varsinkin pitemmät reissut olivat aikamoista suorittamista. Varsinkin kun aikuista ei tahtonut takapenkille saada mahtumaan, yritti miten päin tahansa.
Kuitenkin projekti vähän tilavamman auton laittamiseksi oli elänyt tässä rinnalla jo ties monettako vuotta. Siinä ajassa on tullut katseltua & kokeiltua enemmän tai vähemmän pinnallisesti mm. seuraavat autot: Avensis, Verso, Mazda 5&6, Accord, FR-V, Legacy, Outback, Forester, Passat, Touran, Golf, Octavia, Roomster, Zafira, 307 & 308 SW:t, V70, 93 & 95, jopa C5 ja Grande Picasso sekä Grand Scenic 2-korisena. Kaikki noin tai alle 150tkm ajettuja ja ihan moderneja pelejä. Lista on vielä pidempikin, sisältäen eri moottoreita ja vetotapoja jne., mutta ymmärrätte asetelman. Parempaa on katseltu kaikessa rauhassa ja annettu omien tarpeiden muotoutua samalla.
Olin sitten tuossa yhtenä päivänä ottanut tuollaisen Octavia-farkun 1.6 MPI:llä suurin odotuksin autofirmalta yön yli koeajoon. Hinta, kilsat ja tilat povasivat kiinnostavaa ajopeliä ja olin jo osittain myyty. Vaan mikä pettymys. Löysä alusta, traktorimainen ohjaus, onneton kiihtyvyys, niukka varustelu ja pahimpana hirveä renkaiden rallatus pistivät minut palauttamaan auton heti aamutuimaan, yövuorosta tultuani. Olemus oli varsin nuiva kun annoin avaimet myyjälle takaisin ja totesin, ettei koskaan enää. Astrakin pieksi kyseisen Octavian kaikilla osa-alueilla. Tiedä sitten, missä kärrypoluilla autoa oli myllytetty, koska alusta ei vastannut alle 100tkm ajettua miltään osin. Ero kaksilitraiseen neliveto-okuun oli kuin yöllä ja päivällä.
No. Myyjä ei sitten kai hätkähtänyt myrtynyttä olemustani vaan kai näki tilaisuutensa koittaneen. "Saapui tuossa vaihdossa juuri yksi GS... 70tkm ajettu, turbokoneella..." Hmm. Eihän siitä voinut ohi kävellä, ainakaan näkemättä. Ja autohan oli siisti. En ollut uudempikorisia GS:iä vielä ajanutkaan, olivat olleet sen verran yli budjetin. Pihasta ei tarvinnut kauas päästellä, kun alkoi tulla fiilis, että tämä taisikin olla tässä. Ja olihan se.
Mikä siinä sitten niin vetosi? Ohi kaikkien muiden ihan pätevien kandidaattien?
1) Kone. On hyvä. Isohko auto liikkuu rivakasti. Maksimivääntö on käytössä jo vähän päälle parin tonnin kierroksilla, joten 6-vaihteisella manuaalilla saa ajaa aina sopivalla vaihteella. Janoisuus on ok tuon kokoiselle autolle. Mielummin tämä kuin diesel, niin ei tarvitse surra ettei tule ajoa. Auto saa seistä pihassa ilman että tarvitsee harmitella veroja. Ominaisuudet ovat vähintään pikkudieselin tasolla. 170g hiilidioksidipäästötaso tarkoittaa ettei tuo nyt ihan modernin pikkulohkon arvoissa ole, mutta selväsi parempi silti kuin monen kilpailijansa 1.8 tai 2-litraiset koneet. Tai VAG:in 1.6:set...! Halusin mielummin bensan kuin dieselin niin tässä on paras kone koeajamistani. Jakopääkin on ketjulla.
2) Tilat. Ovat hyvät. Tasainen lattia. Selkä menosuuntaan BeSafe EasyCombi mikälienee jättikokoinen istuin niin mitoiltaan, painoltaan kuin nimeltäänkin mahtuu KUSKIN TAAKSE, vaikka pidän penkkiä taaimmaisessa asennossaan. Isompi tiitiäinen mahtuu viereen keskipaikalle, ja autoon jää siis vielä tilaa vaikka mihinkä. Lisäpenkeillekin on pääsy tarjolla tuolla asetelmalla, jos sitä tarvittaisiin. Ja lapsi pääsee kävelemään auton tasaista lattiaa pitkin penkillensä, ei tarvitse kiipeillä istuimen päältä. Kelaa, hei. Miinusta tulee lähinnä siitä, että kuskin ympärille olisi voinut jonkun vähän paremman kännykkä&avainlokeronkin sijoittaa. Nyt sellainen yksi selkeä avoin sijoituspaikka puuttuu. Takapaksitilaakin on varsin kivasti, melkein ison farkun veroisesti. Matkustamo on avara, siellä on tilaa liikkua ja heilua, jotain mitä alemman keskiluokan farkkuun tottuneena on vaikea ymmärtää. Ei tarvitse pujotella, ja lapsetkin saa hoidettua menemättä aivan sijoiltaan. Tai ihme etunojiin.
3) Äänimaailma. Oikeasti, mikä muita autonvalmistajia vaivaa? Hiljaisempi ajopeli on poikkeus eikä sääntö. Tai sitten ihmiset ovat vain tottuneet. Ei tuo äänetön ole, mutta miellyttävästi montaa autoa hiljaisempi. Jaksaa matkustaa, ja voi puhua etupenkiltä taakse huutamatta.
4) Ajettavuus. Ohjaus on kevyt, mutta vaste ja perstuntuma ovat mielekkäät. Tuntuma on farkkua etäisempi, mutta ei olematon. Parempi kuin Megane II:ssa. Rattia kääntäessä auto menee sinne, minne sen olettaakin menevän. Liukkaalla tuntuu siltä, että ensin auto aliohjaisi aika herkästi mutta voisi sitten yliohjata hyvinkin yllättäen, eli perä on pitkä ja painava. Nyt ei ole vielä päästy ottamaan tuntumaa vakaudenhallintajärjestelmän toimintaan, mutta noin arkikäytössä auto tuntuu rauhalliselta ajettavalta joka taipuu kyllä mutkiinkin aika hyvin. Suorastaan yllättävän hyvin. Kallistelu on niissä rajoissa, että ainakin tälle kuskille tulee tarve ajaa vähän rauhallisemmin, mikä lienee auton massa ja korkeus huomioiden vain terve fiilis. Alusta ottaa varsin hyvin erilaiset epätasaisuudet, erityisesti isommat heitot ja routavauriot. Pieni pintakovuus on silti olemassa, joten aivan Grande Picasson lullamaisuuteen tässä ei ylletä. Mielestäni parempi näin.
5) Näkyvyys. Avarat ikkunat ja korkeammalla istuminen tekevät ilmavan tunnelman. Kattoikkunoitakaan ei tule ikävä. Kerrankin kunnolliset sivupeilit!
6) Sisustus. Verrattuna vaikkapa Grande Picassoon (saati muihin PSA:n vanhempiin tuotteisiin), aivan eri planeetalta. Kestävän oloinen vaikutelma kaikista lokeroista, napeista ja materiaaleista. Kojelauta erilaisine pintoineen on suorastaan tyylikäs, vaikkei konservatiivisinta kuskia miellytäkään. Ihailen kyllä sitä yksinkertaisuutta, jonka Renault saavuttaa kojelaudan suunnittelussa kilpailijoihinsa verrattuna. Ajoin tässä hiljan uudella Astralla, ja siitä vaihdekepistä ylöspäin on kyllä sellainen hässäkkä, jota joutuu opiskelemaan kesken ajon (prkl!). Renaultilla on tässä suhteessa paras suunta. Laatuvaikutelma edelliseen GS:äänkin on monta harppausta ylempänä.
7) Tekniikka. Ilmastoinnilla on pitkä takuu, jos en väärin muista? Jäähdyttimen säleikkö on edessä varsin alhaalla, ehkä hyötyisi jonkinlaisesta kurasuojasta siellä grillin takana, voisi pidentää ikää? Edellisen sukupolven relluihin verrattuna laatu tuskin voi olla huonompaa... ja kun ei sekään ollut niin kauhean huonoa (imho) niin eiköhän tämänkin kanssa pärjätä ihan ok.
Miinuksia tulee pitkäjalkaiselle tärkeästä reisituesta - etupenkissä ei ole oikein kunnollista istuinosan kallistuksen säätöä. Lisäksi Nopeusmittarihässäkkä ei oikein toimi säädöittä. Saahan tuon kyllä jo aika pimeäksi yöajoa ajatellen, mutta jotenkin tuntuu tarpeettoman monimutkaiselta. Säätöjä on vähän ripoteltu sinne ja tänne, navigaattorinkin menuja on niukempia ja reilumpia sen mukaan miten pitkään nappia painaa. Autoakin pitäisi voida käyttää ilman, että pitää opiskella asiat aina ohjekirjasta... Takapenkille mahtuu isompikin, tosin pitkäsäärisen jalat jäävät vähän vaille reisitukea, mutta kyllä siellä silti mukavan asennon saa.
Rellusta tulee kuitenkin sellainen kuva, että se on suunniteltu aika pitkälle lapsiperheen tarpeista käsin. Sen suunnittelusta ei niinkään huou esim. VAG:n autoille tyypillinen fiilis "tietyn perinteen" mukaan suunnittelusta. Että tällaisia ne "meidän" automme ovat, totu tai jätä. Tästä tulee fiilis, että pyritty tekemään tietynlainen paketti lapsiperheelle, jossa on sopivasti vähän kaikkea eikä mitään liikaa. VAG:n autot ovat aina ja ikuisesti konservatiivisen kuskin ehdoilla tehtyjä. Rellu osaa venyttää konseptia erilaisempaankin suuntaan, mikä on tässä tapauksessa enimmäkseen positiivista. Parissa kohtaa tulee olo, että on menty muotoilu tai varustetaso eikä tarkoituksenmukaisuus edellä, mutta enimmäkseen yksityiskohdat palvelevat kokonaisuutta.
Paras auto meille, tässä hintaluokassa ja näillä vaatimuksilla. Ja kerrankin voi sanoa, että suvereenisti näin. Katotaan, kauanko euforia kestää. Loppuhan se kuherruskuukausikin aina ajallaan. Toistaiseksi autoon tutustuminen on kuitenkin vain vahvistanut positiivisia fiiliksiä.
Salamakeula meni vaihtoon ja taloon tuli tilalle otsikon mukainen kulkine.
Jotta vetoa osaa arvostaa täydessä mitassaan, taustoitan vähän. Tai siis... hehkutan estoitta, vielä hyvä pössis päällä uudesta menopelistä
Sori pitkä vuodatus...Perheessä on pitkään ajeltu II-megane farkulla. Se oli ihan jees. Hiljainen ja tilava matka-auto. Halpa pitää, kun suurimmista osista pakollisia hommia selvisi itse, mitä nyt piti kompura vaihdattaa yhdessä VVT-pyörän ja jakopään kanssa liikkeessä. No, velimies tarvitsi edullista kulkupeliä, joten luovuin siitä ja laitoin vastaavan Ooppelin.
Tuoreempi, alle 100tkm ajettu H-Astra oli kyllä ihan jämäkkä ja rivakka ajaa, mutta ratkaisevasti liian pieni. Äänekäskin se oli (mutta niin kyllä kaikki renun jälkeen kokeillut muutenkin...). Perheenlisäystäkin tuli, eikä kahden turvaistuimen sijoittaminen ollutkaan enää kovin miellyttävää, varsinkin kun etupenkille ei saanut karvalakin varustetasoilla sellaista laittaa. Arvostus ooppelia kohtaan kyllä nousi niiltä enimmiltä osin reilustikin, mutta varsinkin pitemmät reissut olivat aikamoista suorittamista. Varsinkin kun aikuista ei tahtonut takapenkille saada mahtumaan, yritti miten päin tahansa.
Kuitenkin projekti vähän tilavamman auton laittamiseksi oli elänyt tässä rinnalla jo ties monettako vuotta. Siinä ajassa on tullut katseltua & kokeiltua enemmän tai vähemmän pinnallisesti mm. seuraavat autot: Avensis, Verso, Mazda 5&6, Accord, FR-V, Legacy, Outback, Forester, Passat, Touran, Golf, Octavia, Roomster, Zafira, 307 & 308 SW:t, V70, 93 & 95, jopa C5 ja Grande Picasso sekä Grand Scenic 2-korisena. Kaikki noin tai alle 150tkm ajettuja ja ihan moderneja pelejä. Lista on vielä pidempikin, sisältäen eri moottoreita ja vetotapoja jne., mutta ymmärrätte asetelman. Parempaa on katseltu kaikessa rauhassa ja annettu omien tarpeiden muotoutua samalla.
Olin sitten tuossa yhtenä päivänä ottanut tuollaisen Octavia-farkun 1.6 MPI:llä suurin odotuksin autofirmalta yön yli koeajoon. Hinta, kilsat ja tilat povasivat kiinnostavaa ajopeliä ja olin jo osittain myyty. Vaan mikä pettymys. Löysä alusta, traktorimainen ohjaus, onneton kiihtyvyys, niukka varustelu ja pahimpana hirveä renkaiden rallatus pistivät minut palauttamaan auton heti aamutuimaan, yövuorosta tultuani. Olemus oli varsin nuiva kun annoin avaimet myyjälle takaisin ja totesin, ettei koskaan enää. Astrakin pieksi kyseisen Octavian kaikilla osa-alueilla. Tiedä sitten, missä kärrypoluilla autoa oli myllytetty, koska alusta ei vastannut alle 100tkm ajettua miltään osin. Ero kaksilitraiseen neliveto-okuun oli kuin yöllä ja päivällä.
No. Myyjä ei sitten kai hätkähtänyt myrtynyttä olemustani vaan kai näki tilaisuutensa koittaneen. "Saapui tuossa vaihdossa juuri yksi GS... 70tkm ajettu, turbokoneella..." Hmm. Eihän siitä voinut ohi kävellä, ainakaan näkemättä. Ja autohan oli siisti. En ollut uudempikorisia GS:iä vielä ajanutkaan, olivat olleet sen verran yli budjetin. Pihasta ei tarvinnut kauas päästellä, kun alkoi tulla fiilis, että tämä taisikin olla tässä. Ja olihan se.
Mikä siinä sitten niin vetosi? Ohi kaikkien muiden ihan pätevien kandidaattien?
1) Kone. On hyvä. Isohko auto liikkuu rivakasti. Maksimivääntö on käytössä jo vähän päälle parin tonnin kierroksilla, joten 6-vaihteisella manuaalilla saa ajaa aina sopivalla vaihteella. Janoisuus on ok tuon kokoiselle autolle. Mielummin tämä kuin diesel, niin ei tarvitse surra ettei tule ajoa. Auto saa seistä pihassa ilman että tarvitsee harmitella veroja. Ominaisuudet ovat vähintään pikkudieselin tasolla. 170g hiilidioksidipäästötaso tarkoittaa ettei tuo nyt ihan modernin pikkulohkon arvoissa ole, mutta selväsi parempi silti kuin monen kilpailijansa 1.8 tai 2-litraiset koneet. Tai VAG:in 1.6:set...! Halusin mielummin bensan kuin dieselin niin tässä on paras kone koeajamistani. Jakopääkin on ketjulla.
2) Tilat. Ovat hyvät. Tasainen lattia. Selkä menosuuntaan BeSafe EasyCombi mikälienee jättikokoinen istuin niin mitoiltaan, painoltaan kuin nimeltäänkin mahtuu KUSKIN TAAKSE, vaikka pidän penkkiä taaimmaisessa asennossaan. Isompi tiitiäinen mahtuu viereen keskipaikalle, ja autoon jää siis vielä tilaa vaikka mihinkä. Lisäpenkeillekin on pääsy tarjolla tuolla asetelmalla, jos sitä tarvittaisiin. Ja lapsi pääsee kävelemään auton tasaista lattiaa pitkin penkillensä, ei tarvitse kiipeillä istuimen päältä. Kelaa, hei. Miinusta tulee lähinnä siitä, että kuskin ympärille olisi voinut jonkun vähän paremman kännykkä&avainlokeronkin sijoittaa. Nyt sellainen yksi selkeä avoin sijoituspaikka puuttuu. Takapaksitilaakin on varsin kivasti, melkein ison farkun veroisesti. Matkustamo on avara, siellä on tilaa liikkua ja heilua, jotain mitä alemman keskiluokan farkkuun tottuneena on vaikea ymmärtää. Ei tarvitse pujotella, ja lapsetkin saa hoidettua menemättä aivan sijoiltaan. Tai ihme etunojiin.
3) Äänimaailma. Oikeasti, mikä muita autonvalmistajia vaivaa? Hiljaisempi ajopeli on poikkeus eikä sääntö. Tai sitten ihmiset ovat vain tottuneet. Ei tuo äänetön ole, mutta miellyttävästi montaa autoa hiljaisempi. Jaksaa matkustaa, ja voi puhua etupenkiltä taakse huutamatta.
4) Ajettavuus. Ohjaus on kevyt, mutta vaste ja perstuntuma ovat mielekkäät. Tuntuma on farkkua etäisempi, mutta ei olematon. Parempi kuin Megane II:ssa. Rattia kääntäessä auto menee sinne, minne sen olettaakin menevän. Liukkaalla tuntuu siltä, että ensin auto aliohjaisi aika herkästi mutta voisi sitten yliohjata hyvinkin yllättäen, eli perä on pitkä ja painava. Nyt ei ole vielä päästy ottamaan tuntumaa vakaudenhallintajärjestelmän toimintaan, mutta noin arkikäytössä auto tuntuu rauhalliselta ajettavalta joka taipuu kyllä mutkiinkin aika hyvin. Suorastaan yllättävän hyvin. Kallistelu on niissä rajoissa, että ainakin tälle kuskille tulee tarve ajaa vähän rauhallisemmin, mikä lienee auton massa ja korkeus huomioiden vain terve fiilis. Alusta ottaa varsin hyvin erilaiset epätasaisuudet, erityisesti isommat heitot ja routavauriot. Pieni pintakovuus on silti olemassa, joten aivan Grande Picasson lullamaisuuteen tässä ei ylletä. Mielestäni parempi näin.
5) Näkyvyys. Avarat ikkunat ja korkeammalla istuminen tekevät ilmavan tunnelman. Kattoikkunoitakaan ei tule ikävä. Kerrankin kunnolliset sivupeilit!
6) Sisustus. Verrattuna vaikkapa Grande Picassoon (saati muihin PSA:n vanhempiin tuotteisiin), aivan eri planeetalta. Kestävän oloinen vaikutelma kaikista lokeroista, napeista ja materiaaleista. Kojelauta erilaisine pintoineen on suorastaan tyylikäs, vaikkei konservatiivisinta kuskia miellytäkään. Ihailen kyllä sitä yksinkertaisuutta, jonka Renault saavuttaa kojelaudan suunnittelussa kilpailijoihinsa verrattuna. Ajoin tässä hiljan uudella Astralla, ja siitä vaihdekepistä ylöspäin on kyllä sellainen hässäkkä, jota joutuu opiskelemaan kesken ajon (prkl!). Renaultilla on tässä suhteessa paras suunta. Laatuvaikutelma edelliseen GS:äänkin on monta harppausta ylempänä.
7) Tekniikka. Ilmastoinnilla on pitkä takuu, jos en väärin muista? Jäähdyttimen säleikkö on edessä varsin alhaalla, ehkä hyötyisi jonkinlaisesta kurasuojasta siellä grillin takana, voisi pidentää ikää? Edellisen sukupolven relluihin verrattuna laatu tuskin voi olla huonompaa... ja kun ei sekään ollut niin kauhean huonoa (imho) niin eiköhän tämänkin kanssa pärjätä ihan ok.
Miinuksia tulee pitkäjalkaiselle tärkeästä reisituesta - etupenkissä ei ole oikein kunnollista istuinosan kallistuksen säätöä. Lisäksi Nopeusmittarihässäkkä ei oikein toimi säädöittä. Saahan tuon kyllä jo aika pimeäksi yöajoa ajatellen, mutta jotenkin tuntuu tarpeettoman monimutkaiselta. Säätöjä on vähän ripoteltu sinne ja tänne, navigaattorinkin menuja on niukempia ja reilumpia sen mukaan miten pitkään nappia painaa. Autoakin pitäisi voida käyttää ilman, että pitää opiskella asiat aina ohjekirjasta... Takapenkille mahtuu isompikin, tosin pitkäsäärisen jalat jäävät vähän vaille reisitukea, mutta kyllä siellä silti mukavan asennon saa.
Rellusta tulee kuitenkin sellainen kuva, että se on suunniteltu aika pitkälle lapsiperheen tarpeista käsin. Sen suunnittelusta ei niinkään huou esim. VAG:n autoille tyypillinen fiilis "tietyn perinteen" mukaan suunnittelusta. Että tällaisia ne "meidän" automme ovat, totu tai jätä. Tästä tulee fiilis, että pyritty tekemään tietynlainen paketti lapsiperheelle, jossa on sopivasti vähän kaikkea eikä mitään liikaa. VAG:n autot ovat aina ja ikuisesti konservatiivisen kuskin ehdoilla tehtyjä. Rellu osaa venyttää konseptia erilaisempaankin suuntaan, mikä on tässä tapauksessa enimmäkseen positiivista. Parissa kohtaa tulee olo, että on menty muotoilu tai varustetaso eikä tarkoituksenmukaisuus edellä, mutta enimmäkseen yksityiskohdat palvelevat kokonaisuutta.
Paras auto meille, tässä hintaluokassa ja näillä vaatimuksilla. Ja kerrankin voi sanoa, että suvereenisti näin. Katotaan, kauanko euforia kestää. Loppuhan se kuherruskuukausikin aina ajallaan. Toistaiseksi autoon tutustuminen on kuitenkin vain vahvistanut positiivisia fiiliksiä.
