Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

JaLen tavoin minäkin viimein toteutin jossain takaraivon tienoilla pitkään kyteneen tarpeen hankkia harrasteeksi katoltaan pehmoinen Renault. Minun tapauksessani siis pehmeäkattoinen auto pehmeitä puhuvalle, ilmiselvästikin vaikeassa keski-iän kriisissä piehtaroivalle miehelle. Kaikin puolin arkkityypillistä.



Kyseinen yksilö on laivattu Saksasta Suomeen alkukeväästä 2012. Melkoisesti ja melko huoletonta elämää nähnyt yksilö, joten pikkukorjailtavaa on tiedossa melkoisesti. Mutta suuremmitta kolareitta elämästään selvinnyt perusterve ja -ruosteeton yksilö, jolla pääsee nauttimaan glasnostin jälkeisestä avoimuudesta tarvitsematta ensin suorittaa monivuotiseksi venyvää täysentisöintiä.

Auto on tyyppiä EA1S, eli konepeiton alle on sijoitettu 1998 cm3 16-venttiilinen F4R-746 -moottori, vaihteistona kärsii 5-vaihteinen JC5. Moottori on hyvin suora esiaste seuraavana vuonna esitellyssä Megane II:ssa olleelle moottorille suorasytytyksineen, mutta tässä versiossa ei onneksi ole vielä sitä surullisen kuuluisaa juuttuvalla venttiiliajoituksella olevaa hihnapyörää vaan venttiilinajoitus on kiinteä. Tehoa valmistaja väittää uutena olleen merenpinnantasolla ainakin 102 kW eli kauroja rouskuttavaan muotoon kirjoitettuna 139.

Varustetaso on Privilège eli silloisten Saksan markkinoiden paras varustetaso. Lisäksihän valittavissa oli vielä neljä lisävarustepakettia, en tiedä onko tähän yksilöön ruksattu mitään niistä. Joka tapauksessa listalta löytyy tässäkin muodossa hyödyllistä ja hyödytöntä esitteentäytettä kuten ilmastointi (manuaalinen), sähköhydraulikäyttöinen katto, nahkaverhoilu, ja rengaspainevahti.

Ilmojen lämmettyä on tarkoitus ensin tehdä muutama välttämätön huolto- ja korjaustoimenpide. Perushuolto eli öljyt, suodattimet, tulpat ja jäähdytysneste. Moniurahihna ohjainrullineen pitää kitinää joten ne menevät vaihtoon. Kabiinin puolella lämppärin kenno puskee vihreää hikeä, joten kenno on uusittava. Lisäksi pakoputkessa kuuluu pieni vuoto ja se kolkkaa pohjaan, joten siinäkin pientä säätötarvetta. Viimeisenä (toistaiseksi) havaittuna vikana moottorin vikavalo syttyy pitkän tyhjäkäynnin jälkeen ja Clip ilmoittaa vikaa olevan jossain O2-anturissa. Johtuisiko sitten pakoputken vuodosta, viallisesta lambda- tai map-anturista? Täytyy paneutua siihenkin.

Mekaniikan tultua kuntoon voikin sitten mielialan ja viitsimisen mukaan alkaa ehostaa ulkoasua ja sisustaa, joissa siis niissäkin riittää työsarkaa. Kyljet on koristeltu perunasäkkiefektillä, joten jossain vaiheessa on yhytettävä joku "maaliton" pellinoikoja, ja jotain täytyy keksiä noiden kammottavien peruutustutkan antureiden häivyttämiseksikin. Positiivisina puolina autossa on varsin ehjä katto ja muovinen takaikkuna, joten sillä suunnalla riittää kevyt puhdistus-, kyllästys- ja kiillotusprojekti.

Että tällaista, Alpinen kunnostamisinspiraation paluuta odotellessa... :

Vs: Mégane Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Ja vielä muutama kuva...

Punaiset nahkaistuimet (olen playboy, liukas playboy?)


Konehuone(kin) kaipaa ehostusta


Ja tuollaisilla koodeilla varustettu tyyppikilpi.

Vs: Mégane Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Niin paljon punaista.

Vs: Mégane Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Jallmari sanoi:

Niin paljon punaista.

Klikkaa laajentaaksesi..

Omaan makuuni liikaakin, sisusta saisi olla tummanharmaa että olisi vähemmän neitimäinen ja tulisi enemmän kontrastia maalipintaan. Mutta valinnanvara on käytetyissä näillä leveysasteilla aika pientä...

Jotain pientä puuhasteluakin on jo tullut auton parissa harrastettua, sen mitä lämpötilat pihalla ovat antaneet myöten. Lähinnä radiovarustusta on tullut downgreidattua (tai upgreidattua, riippuu katsantokannasta). Autossa oli asennettuna pari vuotta vanha Pioneerin MP3-soitin mallia halpa eli DEH-140UB, näytössä paljon nuorekkaasti liikkuvaa grafiikkaa. Radion sovitekehys vanhemman mallin vaaleanharmaa eli ympäröiviä tummanharmaita paneeleja huomattavasti vaaleampi, radion etulevy puolestaan kiiltävän musta eli ympäröiviä paneeleja huomattavasti tummempi. Auton oma radionäyttö pimeänä ja rattikake ei toiminut.

Ensimmäisenä toimenpiteenä suihkaisin sovitekehyksen mustaksi ja vaihdoin radioksi vanhasta Megane II:stani hyllyyn jääneen Pioneerin mallin DEH-P55BT. Seuraksi Pioneerin näyttö- ja rattikakeadapteri, jotta auton alkuperäiset lisäkkeet futaavat tarvikeradion kanssa. Nyt näytti jo hieman paremmalta, mutta jokin ihme oem-tauti on pesiytynyt kroppaan kun vieläkään ei oikein kojelaudan olemus miellyttänyt silmää. Puhumattakaan adapterin myötä kojetaulun sisään tungettavasta ylimääräisestä johtohässäkästä.

Kun foorumin jäsen timlehiltä löytyi kohtuuhintaan 2002-mallisesta Meganesta purettu alkuperäinen Tuner List - soitin, niin sellainenhan se sitten piti hankkia ja heivata Pioneerit taas pitämään hyllytasoa kiireisenä. Tuner List on VDO/Philipsin tekele ja sellaisena ei välttämättä vastaanotoltaan tai äänenlaadultaan mitään Korkeaa Loppua, mutta tässä iässä alkaa jo kuulokin mennä joten mitäpä sillä niin väliä. Ainakin kojelauta näyttää nyt orggiksemmalta:



Samalla tuli siistittyä auton radiojohdotukseen tehdyt karmeat viritelmät. Mitä h...lkkarin idiootteja ihmiset järjestään tuntuvat olevan, kun kaikista käytettyinä ostamistani autoista olen radion takaa löytänyt jonkin kotikokin toteuttaman version aiheesta johtosalaatti. Käsittämätöntä tuuria, etteivät autot ole palaneet. Pistää niin vihaksi moinen kädettömyyden määrä että silmissä punertaa (eikä johdu pelkästään nahkapenkkien tuijottamisesta)... Tässäkin tapauksessa ISO-liittimelle tulevassa jatkuvan virran johdossa oli kolme(!) epämääräisellä puristusjatkolla toteutettua haaroitusta, jokaisessa jonkin erinomaisen tarpeellisen lisäkytkennän katkaistu johdontynkä. Virtalukon jälkeisessä plussajohdossa ei sitten ollutkaan enää kuin kaksi jatkosta, ja paksussa miinusjohdossa vain yksi. Oliko kokin into jo tässä vaiheessa alkanut hiipua? No, onneksi sentään sähköantennin herätejohtoon ja nopeussignaalin johtoon oli molempiin riittänyt yhdet jatkot.

Mikähän Paluu tulevaisuuteen - vuogeneraattori autossa oikein on ollut asennettuna?

Paloriskiä pienentääkseni tein sen minkä tässä vaiheessa kojelautaa enemmän purkamatta voin. Moottoriantennin herätejohto ja nopeussignaalin johto oli onneksi jatkettu sen verran läheltä ISO-liitintä, että niissä riitti pituutta poistaa kotikokin tekeleet ja puristaa uudet neitseelliset ISO-pinnit "puhtaaksi" peratun alkuperäisjohdon päähän. Virtajohdoissa sen sijaan katkosten poistamisen jälkeen pituus lyheni niin paljon, että liitin olisi jäänyt liiaksi kojelaudan sisään jotta radiota olisi pystynyt asentamaan paikoilleen. Niinpä ei auttanut muu kuin tehdä lyhyet johdonpätkät, joiden päähän freesit ISO-pinnit, ja nämä johdonpätkät sitten puristettavilla ja kuumaliimaantuvilla kutistesukkajatkoilla kiinni auton alkuperäisiin johtoihin. Ei valitettavasti täysin alkuperäisen oloinen ratkaisu, mutta kestävin ja turvallisin kompromissi tähän kohtaan. Sitten kun kojelauta on irti lämppärin kennon vaihdon yhteydessä niin voisi nuo virtajohdot uusia radiolle tulevaan johtosarjaa täysimittaisina.

Vasemmassa takalokasuojassa oleva sähköantennikin oli ostettaessa mykkä. Neliosaisesta teleskoopista sojotti pysyvästi esillä alin neljännes eikä teleskooppi hievahtanutkaan oli sitten radio päällä tai pois. Kyseiseen Hirschmannin antenniin löytyy netistä aika hyvin tietoa, joten eipä muuta kuin vianetsintään. Ihan ensimmäiseksi irrotin moottorille tulevan liittimen ja totesin, että kaikille kolmelle navalle tulee signaali kuten pitääkin. Yhdeltä pinniltä maa oli kunnossa, ja toiselle tuli 12V kun sytytysvirta kytkettynä. Kolmannelle pitäisi tulla 12V ohjausjännite kun radio kytketään päälle, ja näin myös tapahtui. Eli antennille asti systeemi toimi, vikaa siis itse antennissa.

Ulkopuolelta antennin juuressa oleva mutteri auki, jotta teleskooppi saadaan irroitettua. Tämä tosin vaatii että radio kytketään päälle jolloin moottori työntää teleskoopin ja sen perässä olevan taipuisan hammastetun teflonnauhan ulos. Radion kytkeminen vaan ei saanut mitään aikaan, mutta antennille tulevan sähköliittimen irroittaminen ja uudelleenkytkeminen saivat moottorin heräämään ja teleskooppi ulostui. Samalla varmistui, että ainakaan sähkömoottori tai sen perässä oleva hammaspyörästö ei ole vaurioitunut. Sekin varmistui, että teleskoopin osiot olivat lähes hitsaantuneet toisiinsa kiinni, eli kovin ahkerasti ei piiskaa ole huollettu... Ei ihme ettei moottori jaksanut työntää piiskaa ulos, onneksi laatuantennissa on ilmeisen hyvä vaurioitumisenminimointistrategia ettei esim. moottori ole kärähtänyt.

Vartin verran herkistelyä agentti WD40:n suosiollisella myötävaikutuksella sai pikeentyneen lian pehmenemään ja sain teleskoopin osat liikkumaan. Sitten ei muuta kuin teleskooppi takaisin antennin sisään, eli ohjeen mukaan hammastettu teflonlapamato työnnetään antennin sisään "huulille" ja radiosta virrat pois, jolloin moottori alkaa kelata teleskooppia sisään. Tässä vaiheessa totesin, että radiosta virran poiskytkeminen sai kyllä antennin moottorin heräämään sisäänkelaukseeen, mutta virtojen päällekytkeminen ei laukaissut ulostyöntöä. Sitä varten piti siis aina irroittaa ja uudelleenkytkeä liitin antennilta. Mystistä. Sitä teflonmatoa kun oli pirullisen vaikea syöttää juuri oikeassa asennossa antennin sisään jotta hammasratas saisi siitä otteen, niin teleskoopin paikoilleen saamiseen meni ilman avustajaa varmaan lähemmäs kolme varttia kiroilua. Moottori toimii nimittäin kerrallaan vain n. 10 sekuntia, joten jos sinä aikana ei tärppää niin ei kun taas antennilta liitin irti ja takaisin kiinni jotta moottori "ajaa ulos", sitten kabiinista radio pois päältä ja salamannopea siirtyminen vasemman takalokasuojan tuntumaan ohjailemaan sitä teflonmatoa kun moottori on sisäänvetosuunnassa. Naapureilla oli varmaan hauskaa katsella sitä sinkoilua... ;D

No, lopulta teleskoopin sain paikoilleen ja lukitusmutterin kiristettyä. Edelleenkään ei kuitenkaan radion virtojen kytkeminen saa antennia hereille, joten jotain vikaa antennissa siis edelleen on. Yhden kerran liittimen irroitus- ja kytkentäsyklin jälkeen radion päällekytkeminen kyllä työnsi piiskan ulos niin kuin pitääkin, mutta yhteen kertaan se ilo sitten loppuikin.

Diagnoosiksi jäi, että koska antennin liittimet tulee virrat kuten kuuluukin ja antennin mekaniikka ja sähkömoottori ovat kunnossa, niin vian täytyy olla moottorin ohjauselektroniikassa. Olisiko sen aiemman kotikokin kytkentäseikkailut radion johdotuksessa mahdollisesti käräyttäneet antennista jotain elektroniikkaa? Uusi antenni maksaa halvimmillaan n. 180 euroa, mutta korkean hinnan vastikkeena on onneksi myös korkealaatuinen varaosahuolto. Käytännössä kaikkia antennin osia ja sisuskaluja saa edelleen Hirschmannilta varaosana, joten laitoin moottoria ohjaavan ohjainboksin tilaukseen. Hintaa Suomeen toimitettuna n. 40 euroa, joten jos sen uusimisella korjaantuu (mikäpä muukaan vikana enää voisi olla?) niin ei vielä pankkia tarvitsee räjäyttää.

Pragmaattisemmat yksilöt tietysti huomauttavat, että muutaman euron hintainen lasiin liimattava vahvistinantenni ajaisi saman asian, mutta nyt onkin kyse siitä että autossa olevien varusteiden on toimittava.

Vs: Mégane Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Onnea tuoreelle Cabrion omistajalle, toivotaan pitkää kuumaa kesää niin saa polttaa reitensä ja hikoilla noissa nahkajakkaroissa.. 8)

Ostit tuollasen isolohkon ;D saattaa olla jo sopivan ripeä kun tuntuu että tuo 1,6 konekkin vie tuota koppaa ihan kohtuu vikkelästi, vaikka enemmänhän näillä kurvaillaan pitkin rantabulevardeja hiljaa lipuen kuin kaahaillaan..

Akku näkyy olevan myös täysin eripaikassa, omassani tuo sijaitsee apukuskinpuolella tuulilasin alapuolen vesikaukalossa.. ???

Askarreltavaahan tuossa omassanikin on, antenni poikki, siihen tosin on uusi piiska osa jo tilattu. Taitaa itselläni siis olla edessä tuo sama juokseminen edestakaisin kun rupean antennin piiskaa paikalleen syöttämään.. ;D

Myös erinäisiä lommoja ja naarmuja sielä täällä yms pientä fiksausta, no onhan tuolla jo 15v ikää että kai pienet kolhut on ymmärrettäviä vaikka suunnattomasti ärsyttävätkin.. Niin ja jakopääremontti pitäisi tehdä.. :

No onneksi kesään on vielä aikaa vaikka jokapäiväisessä ajossahan tuo toki jo on, mutta jos kesään mennessä saisi vähän parempaan loistoon..

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

JaLe sanoi:

Onnea tuoreelle Cabrion omistajalle, toivotaan pitkää kuumaa kesää niin saa polttaa reitensä ja hikoilla noissa nahkajakkaroissa.. 8)

Klikkaa laajentaaksesi..

Kiitos samoin!


Olen aikani kuluksi askarrellut Meganeen led-huomiovaloja. Järkiperusteluna on tietysti tarkoitus säästää lyhytikäisiä H7-polttimoita ja näkyä paremmin päiväsaikaan, mutta koska polttimot eivät paljon maksa ja vaihto on helppoa, niin rehellinen syy lienee ihan puhtaasti puuhastelun ja personoinnin tarve. :

Näin vanhaan autoon jälkiasennetut ledivalothan tuovat välittömästi mieleen perusbiltemapellen seikkailut ("kaikki kiiltävä kiinnostaa, ja mielellään mahdollisimman halvalla"), joten tarkoitus on tehdä tämä kokeilu aiheuttamatta autolle juuri minkäänlaisia pysyviä arpia mikäli lopputulos tosiaan vaikuttaa liian biltemalta. Toisin sanoen muutoksen on oltava tarvittaessa helposti peruttavissa. Mitään ylimääräisiä valaisimia ei keulalle siis ruuvailla eikä reikiä porailla tai sahailla.

Kauniin kelin autossa sumuvalot ovat käytännön hyödyn kannalta tarpeettomat, joten ne saavat tehdä tietä huomiovaloille. Melkein mihin tahansa pyöreillä sumuvaloilla varustettuun suhtnyky-Renaultiin saisi helpon pulttaa-kiinni -huomiovaloratkaisun alkuperäisten sumarien tilalle. Mutta tässä Phase 2 -Meganessa (ja saman ikäisissä Twingoissa) pitää tietysti taas olla ihan omanlaisellaan kiinnitysgeometrialla varustettu umpio, johon valmisratkaisua ei ole... Niinpä idean toteuttamiseksi täytyy taas kerran käyttää ihan perinteistä teeseitseä.

Projekti lähti liikkeelle sopivien aihioiden hankinnalla. Muiden varaosien tilauksen yhteydessä Saksasta tuli samalla tilattua halvimmat mahdolliset Meganen kiinalaiset piraattisumarit hintaan kokonaista 14 €/kpl. Niitä oli tarkoitus käyttää aihioina. Joten ei muuta kuin uuni lämpenemään 100 asteeseen, umpiot pois paketeistaan ja "sämpylät" uuniin. Parinkymmenen minuutin lämmittelyn jälkeen ensikertalaisenkin onnistui leveällä talttapäisellä meisselillä suostuttelemalla "porsas luistansa eroittaa":



Tuossa kuvassa keskellä on asioiden suhteuttamiseksi avaamaton alkuperäissumari rokonarpisella lasilla. Noista avatuista uusista sumareista hyödynnän muut osat paitsi varsinaiset heijastimet. Harmaan tiivistemassan jäänteiden täydellinen poistaminen komponenteista olikin sitten varsin aikaa vievää nysväystä, mutta onnistui lopulta hiustenkuivaajan, heltyneiden sormien ja lopuksi silikooninpoistoaineen avulla.

Seuraavaksi otin käsittelyyn parit vaihtokaupalla saadut käytetyt led-huomiovalot, jotka on siis tarkoitus asentaa sumuvaloheijastinten tilalle. Sumuvaloumpion sisällä ei kovin syvälle valaisimelle ole tilaa, joten rungoltaan noin 7 cm syvä huomiovalo pitäisi saada madallettua noin parisenttiseksi. Netissä tehty etsivätyö kertoi, että juuri hankkimaani huomiovalomallia tehdään myös huomattavasti matalammalla, yleismallisella rungolla varustettuna. Niinpä toiveissa oli, että juuri tällä konstruktiolla toteutetun valon kotelon sisällä olisi lähinnä tarpeetonta tyhjää ilmaa. Koska huomiovalo on rakenteeltaan kiinni liimattu (eikä liimamassaa uskalla pehmittää uunissa ledien takia), piti tiedustelu suorittaa hellästi Dremelillä suostuttelemalla:



Ja tyhjäähän sieltä paljastui. Piranha-ledit piirilevyneen ovat käytännössä melkein kiinni etulinssissä, joten kotelon takaosa tosiaan on pientä ohjainpiirilevyä lukuunottamatta tyhjää täynnä. Niinpä runkoa voi huoletta madaltaa. Tarvittavan madallusmäärän selvittämiseksi mittasin ensin paljonko matkaa sumuvalokotelon pohjalta on hopeanvärisen peitekauluksen reunaan. Tämä mitta olisi siis karkeasti se, joka saisi enintään jäädä madalletun huomiovalorungon korkeudeksi (n. 24 mm). Tietenkään sumuvalokotelon pohja ei voi olla tasainen vaan siinä on yhdessä kohtaa porras, joka madaltaa vapaan tilan 15 milliin.

No, eipä sitten muuta kuin ensin huomiovalon linssistä suuntimat siitä minkä sivun pitää olla ylös ja minkä alas. Sitten koteloon summittainen merkintä 24 millin linjasta ja Dremeli laulammaan:



Tuon karkean leikkauksen jälkeen alkoikin sitten pitkään kestänyt hienosäätö, jolla hain syvyydestä pois viimeisiä millejä ja millin osia. Lopulta huomiovalo istui sumuvalokotelossa aika kivasti:



Aivan tarpeeksi syvälle tuota ei saanut istumaan kun ledien piirilevy tuli vastaan. Näin ollen sumuvalon lasin alle tuleva kosmeettinen peitekaulus jäi hieman kantamaan, minkä takia lasikaan ei ylettynyt aivan kiinni sumuvalokotelon reunoihin. Niinpä piti vielä hioa muutamia millejä pois kauluksen sisäreunan syvyydestä, jotta kauluksen ulkoreunan sai asettumaan tasaisesti sumuvalokotelon reunaa vasten. Mutta lopulta sekin onnistui:



Tuossa kuvassa kyseinen, alunperin hopeanvärinen, peitekaulus on jo maalattu mustaksi. Totesin nimittäin, että alkuperäisellä hopeanvärisellä kauluksella lopputulos on sekavan ja rikkonaisen näköinen, koska huomiovalon kiiltävän heijastimen ympärillä on musta reunus. Tämä musta reunus olisi jäänyt näkyviin kiiltävän heijastimen ja hopeisen kauluksen väliin, mutta kauluksen mustamaalaaminen häivytti ongelman. Samoin huomiovalon keskittäminen ei ole enää niin millintarkkaa, koska musta kaulus antaa aika paljon anteeksi. Täydellisesti huomiovaloa nimittäin ei kovin helpolla saa keskitettyä.

Lisäksi mustalla kauluksella saadaan aikaan aina silloin tällöin muodissa käväisevää "mustaoptiikkaa". ;D Tiedä vaikka sitä tulisi keulaan jossain vaiheessa enemmänkin...

Tällä hetkellä molemmat puolet ovat koko lailla kasaamisvalmiina. Tänään kävin hakemassa tuoretta mustaa tiivistemassaa/liimaa ja uuden kuumaliimapistoolin (johtoläpivientien tiivistämiseksi), joten kasaaminen tapahtunee lähiaikoina.

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Mielenkiinnolla seuraan tätä projektia..

Edelliset prokkikset tuntien tämäkin tehdään melkoista huolellisuutta ja tarkkuutta noudattaen.

Pitää vaan varoa ettei tule plagiointi syytettä ;D mutta ainakin sumuvalojen osalla on eri suunnitelmat..

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Onneks olkoon Alpinisti310 uuden hankinnan vuoksi! Hyvinpä oot pitäny seurakunnan tierottomana hankinta-aikeestas. Tai ainaskin mut. Ikävä vaan toreta, että talourelliset realiteettis vaikuttaisivat olevan sitä luokkaa, ettet onnistunu hankkimaan ihan oikeella kovalla katolla varustettua harrastekapinetta. ;D Noi punaset nahkajakkarat kyä näyttävät ainaskin kuvissa toooosi syntisiltä. Mihinkähän ne vielä kuskinsa innostavatkaan...? Ilosia kilometrejä vaan taipaleelle! Jokos tämä nährään kerhon vuosikokouspaikan parkkipaikalla muiren vähemmän kiinnostavien matkantekovälineiren joukossa?

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Pieni tarkennus erelliseen viestiin lienee heti tuoreeltaan paikallaan. Siis tämä kulkuväline ON kiinnostava! Ne muut viereiset siä parkkipaikalla eivät välttämättä niinkään!

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Alderson sanoi:

Ilosia kilometrejä vaan taipaleelle! Jokos tämä nährään kerhon vuosikokouspaikan parkkipaikalla muiren vähemmän kiinnostavien matkantekovälineiren joukossa?

Klikkaa laajentaaksesi..

Juu tattista vaan. Eiköhän vuosikokous jää tältä autolta vielä näkemättä, en viitsi paljon ookailla ennen kuin saan (aikaiseksi vaihtaa) uuden laturin hihnan. Nykyinen on kiristinpyörien tapaan sen verran voipuneen oloinen, etten halua riskeerata hajoavan laturinhihnan suikaleiden joutumista jakohihnan kanssa samalle kiertoradalle...

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Hieno auto ja hienot punaiset nahkajakkarat. 8) En tiennyt Relluun olevan tuollaisia saatavanakaan. Tulee ihan Alfan punaiset ja nahkaiset "sutenööripenkit" mieleen. 8) :-X

Ja mikä vielä parempaa, niin tarkkaa auton laittamista näyttää olevan nyt tiedossa. Ja tarinointi on verbaalivirtuoosimaisuudessaan ihan huippua. Näitä on ilo seurata. Hienoa! ;D

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Huomiovaloprojekti nytkähteli taas muutaman spasmisen askeleen kohti lopullista täyttymystään.

Toissailtana askartelin johtojen läpiviennit kohdilleen ja tinasin ledien piirilevyjen ja ohjainpiirilevyjen väliset johdot takaisin paikoilleen. Sen jälkeen vastuutonta kuumaliimapistoolin heiluttelua suunnilleen kohteen suuntaan, eli kuumaliimalla tiivistin johtojen läpiviennit, kiinnitin ohjainpiirilevyt ledien piirilevyihin ja lopuksi asemoin ja liimasin huomiovalot lopullisille paikoilleen. Lopuksi vielä virrat systeemiin sen varmistamiseksi, että tinaukset toimivat eikä tullut käräytettyä ainakaan mitään toiminnan kannalta oleellista. Olisihan melko hönttiä kasata valot lopullisesti huomatakseen, että nämäpä kun eivät sitten sytykään... :

Tämä ilta alkoi maskeerauksella, eli halusin vähän kajaalia silmänympäryksiin epämääräisesti heijastelevan linssin reunan liimasauman peitoksi. Ensin leikkasin sinisestä kontaktimuovista pyöreät n. 70-milliset maskiteipit, pyöreän ruuvikärkikotelon toimiessa näppäränä sapluunana jonka reunaan tukien oli askarteluveitsellä helppo leikata säännöllisen pyöreä muoto. Sitten liimasin aikaansaamani maskit suunnilleen (parikiloinen paino sanalla "suunnilleen") keskelle huomiovalojen linssejä:



Pikainen koteloiden ulko-osien suojaus maalisumulta, linssien reunojen pyyhkäisy silikoninpoistoaineella ja sitten muutama suihkaus satiininkiiltoista mustaa maalia. Suojateippien poiston jälkeen näytti tältä:



Tuollainen n. 5-millinen musta surureunus siis lisätty, häivyttää yllättävän tehokkaasti linssin ja peitekauluksen hieman epäsäännöllistä rajapintaa.

Vielä piti viimeistellä molempien puolien peitekaulukset lopullisella kerroksella satiinimustaa. Hiustenkuivaajalla pikaisesti maali kosketuskuivaksi, ja sitten sumarien peitelasien sisäpintojen puhdistus sormenjäljistä. Tämän jälkeen totuuden hetki lähestyikin, eli oli aika ladata isomman kaliiperin norsupyssyyn patruuna sisään ja vuorossa point-of-no-return eli peitelasien paikalleenliimaus. Homma sujui yllättävän vähin kirosanoin ja liimamassaa meni suunnilleen (ja vain) sinne mihin olin aikonutkin. Lasien kiinni painamisen jälkeen vielä vähän maalarinteippiä pitämään laseja massan kovettumisen ajan:



Ja alkuperäisen harmaan massan sijaan nyt piti tietysti käyttää mustaa massaa koska kaulusten väri siis vaihtui hopeasta mustaksi.

Nyt massa saa kuivua rauhassa, minkä jälkeen seuraa meillä autoteollisuudessa normaali vesisumukoe. Eli seuraavaksi sitten kiroilen että no voi sun peijooni, nämähän vuotavat kuin paremman luokan seulat... No, siinä tapauksessa sitten lisätiivistellään. Ja sekin tulee todennäköisesti olemaan vasta väliaikainen voitto. Veikkaan, että eiköhän nuo lasit viimeistään ajossa tärinän vaikutuksesta irtoa, sen verran tunteella valitsin sen todennäköisesti juuri huonoimman mahdollisen liimamassan ( jokin Pattexin polymeeri)...

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Tänään pikainen huomiovalon koesovitus:



Ja huomiovalo vs. sumuvalo:

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Toihan passaa hyvin tohon kromittomaan alaosaan mustana toi umpio. Just verrokkikuvasta näkee tuon hyvin..

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Kasa erinäisiä osia ja tarveaineita:



Noita olisi tarkoitus asennella Meganeen sitä mukaa kuin intoa riittää. Lukuun ottamatta noita sivupeilien laseja, jotka hankin tulevaisuudessa väistämättä tapahtuvaa hopeoinnin eltaantumista ennakoiden ihan vaan varalle. Ku sai nii halavalla... 8)

Konehuone oli sen verran sottainen, että ihan ensin päätin suorittaa hieman perusteellisemman sorttisen pesun, että ylipäänsä pystyy erottamaan mihin yksi komponentti päättyy ja mistä toinen alkaa. Ennen pesua irroitin tuulilasin alapuoliset peitepaneelit, jotta pääsin puhdistamaan myös ilmanottokaukalon. Yllättävän eteläeurooppalaisella vesisuojauksella varustetun moottorin ECU:n peitin elmukelmulla, ja konepellin äänieristematon irroitin jotta sen voisi pestä ja kuivata tasaisella alustalla (muuten voi kastuessaan valahtaa muodottomaksi).

Hammasharja sai kyytiä muutaman tunnin, minkä jälkeen näky oli jo huomattavasti aiempaa siedettävämpi:



Tällä kertaa en tehnyt elämää helpoksi painepesurilla vaan tyydyin ihan vesijohtoverkoston tarjoamaan paineeseen.

Sen verran kauan tuli pesua nysvättyä, että varsinaisina huoltotöinä ehdin tänään tehdä vain sytystulppien vaihdon ja ilmanputsarin tarkistuksen. Hankkimaani uutta suodatinta kun ei ollut mitään järkeä vaihtaa, sillä autossa oleva oli leimattu lokakuussa 2012 ja käytännössä uuden veroinen. Sytytyspuolien asennuksessa hifistelin, eli tiivistin puolien juuret silikonirasvalla valmistajan huolto-ohjeen mukaisesti. Sinänsä turhaa hommaa koska moottoripesun jälkeenhän puolat joka tapauksessa irroitetaan ja tulppakaivot kuivataan, mutta tulipahan kokeiltua. :

Joitakin pirkkapatenttejakin haaviin jäi. Akun kiinnitysrauta on jossain vaiheessa hukattu ja se on korvattu isolla prikalla. Kiinnitysrauta siis hankintalistalle. Konehuoneen etureunasta ilmanpuhdistimen resonaattorikammiolle menevä tekstiilinen ilmaletku on murtunut poikki molemmista päistään ja oli siis "korjattu" ilmastointi- ja sähköteipillä. Tarkempi tutkimus paljasti, että letkun poikkipinta-alasta oli käytössä enää kolmannes, joten hengenahdistuksen välttämiseksi koko letku sai lähtöpassit. Lämpimiä kesäkelejä varten tilalle pitää löytää jostain mahdollisimman originaalin näköinen korvaaja, ettei kone joudu hengittämään konehuoneen kuumaa ilmaa.

Resonaattorikammiota alun perin paikoillaan pitänyt kumilenkki on sekin jäänyt jonnekin matkan varrelle, joten sellainenkin pitää jostain löytää. Väliaikaisena pidättelijänä toimikoon siihen asti tarkoituksella valkoinen nippuside, jotta oikean osan hankinta ei pääsisi unohtumaan. Edelleen moottorin muovista suojakantta paikoillaan pitävistä neljästä metalliklipsistä yhdestä oli kiinnityskoukku murtunut irti, joten suojakansi istuu todella huterasti paikoillaan.

Siinä "pikaisella" vilkaisulla pahimmat niksipirkkaosiot. Konehuoneen puhtaanapito ei edellisten huoltajien sanavarastoon ole kuulunut, joten erilaisia ruostuneita ruuveja ja muttereita on ajan kanssa vaihdettava tehdastuoreen olemuksen palauttamiseksi. Ja joustintukien ylälaipat ovat sairastuneet ruskearokkoon, joten jossain vaiheessa on tolpat käytettävä irti autosta ja laipat hiekkapuhallettava ja maalattava.

Seuraavana hommana tulee vaihtumaan moniurahihna ja sen kiristinpyörät, kunhan ensin löydän kohdan josta kiristysvarsi löysätään.

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Wau! kylläpä on konehuone muuttunu. On kun uudesta autosta.

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Hyvältä näyttää konehuone, hienoa nähdä että muutkin foorumilaiset pitävät tätä asiaa tärkeänä.
Minua ainakaan ei kiinnosta edes mitään remppaa tehdä jos kädet on paskassa jo siitä että tarkastaa öljytikusta öljyt.

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Antti O sanoi:

Minua ainakaan ei kiinnosta edes mitään remppaa tehdä jos kädet on paskassa jo siitä että tarkastaa öljytikusta öljyt.

Klikkaa laajentaaksesi..

Mä laitan käteen hanskat, yleensä lateksikäsineet, niin ei paskaannu kätöset, vinkkinä vaan

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Siistin näköinen tuli konehuoneesta.. 8)

Pitäisi omalle rakkineelle tehdä sama temppu nyt kun nuo tähän asti tiedossa olleet varsinaiset korjaus toimenpiteet on tullut suoritettua, kun jonkin verran on aikojen saatossa tullut noita ohikaatoja kun on öljyä koneeseen laitettu ja suodattimen vaihdossa valunut öljyä pitkin koneen kylkeä eikä ole jälkiä siivottu.. :

Vs: Mégane¹ Cabriolet Privilège 2,0 16V -02

Ja onhan se myös selkeä myyntivaltti kun on siisti ja puhdas konehuone mitä esitellä ostajaehdokkaalle :